Niagara (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niagara
Opening title from Niagara trailer 1.jpg
Ohjaaja Henry Hathaway
Käsikirjoittaja Charles Brackett
Richard L. Breen
Walter Reisch
Tuottaja Charles Brackett
Pääosat Marilyn Monroe
Joseph Cotten
Jean Peters
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Ensi-ilta 21. tammikuuta 1953Yhdysvallat
20. marraskuuta 1953Suomi
Kesto 92 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Niagara on vuonna 1953 valmistunut dramaattinen trilleri ja film noir -elokuva. Elokuvan pääosissa ovat Marilyn Monroe, Joseph Cotten ja Jean Peters.

Monroe on petollisen ja manipuloivan vaimon roolissaan elokuvan kantava voima. Peters taas esittää Cottenin ja Monroen esittämän pariskunnan ystävätärtä. Toisin kuin monet muut sen aikaiset film noir -elokuvat Niagara kuvattiin Technicolor-järjestelmällä. Elokuva oli ensi-iltavuonna Foxin kassamagneetteja elokuvien Herrat pitävät vaaleaveriköistä ja Kuinka miljonääri naidaan ohella, ja Monroesta tuli sen ansiosta 1950-luvun suurimpia naistähtiä. Elokuvaa pidetäänkin usein Marilynin läpimurtoroolina.lähde?

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marilyn Monroe
Joseph Cotten
Jean Peters

Toisena kuherruskuukautenaan Polly (Jean Peters) ja Ray (Casey Adamsin) Cutler saapuvat Niagaran putouksille majataloon ja tapaavat siellä toisen pariskunnan, Rose (Marilyn Monroe) ja George (Joseph Cotten) Loomisin. Rose on huomattavasti nuorempi kuin aviomiehensä.

Sodasta tullut George kärsii jatkuvasti masennuksesta ja on juuri päässyt pois psykiatrisesta sairaalasta. Rose tekee kaikkensa sekoittaakseen miehensä pään entistä pahemmin; hän muun muassa pukeutuu tahallisen provosoivasti - kaksinaismoralistiseen aikakauteen nähden jopa rivoa hipovan avokaulaisiin pukuihinlähde?.

Yhtenä päivänä putouksilla Polly näkee Rosen suutelevan nuoren miehen (Richard Allan) kanssa. Myöhemmin Rose ja mies suunnittelevat puhelimessa Georgen murhaamista, suunnitelmana on tönäistä mies vesiputousten näköalapaikalta alas ja lavastaa se itsemurhaksi.

Murhasuunnitelma jää kuitenkin toteutumatta, kun nuori mies kuolee. George arvaa vaimonsa osuuden suunnitelmassa ja työntää rakastajan koskeen putouksien alla olevalta Tuulien sillalta, mutta ottaa kuitenkin tämän kengät luovuttaessaan pois vierailua varten lainaamansa sadevaatteet ja saappaat. Kun vedestä löydetään ruumis, kaikki olettavat sen olevan George. Rose tunnistaa miehensä kengät ja menee ruumishuoneelle tunnistamaan miehensä ruumiin. Kun Rose huomaa ruumishuoneella rakastajansa kuolleen ja miehensä olevan elossa, hän joutuu järkytyksestä sairaalaan.

Kaupungissa on kellotorni, jonka koneisto soittaa toivesävelmiä; Rose ja rakastaja olivat sopineet että heidän yhteinen mielisävelmänsä tornin soittamana olisi merkki onnistuneesta murhasta - mutta George tietääkin asian ja jättää tornille pyynnön soittaa sävelmää jatkuvasti.

Sairaalassa oleva Rose joutuu paniikkiin ja lähtee epätoivoiselle pakomatkalle päästäkseen miestään pakoon. Raivostunut George saa kuitenkin Rosen kiinni, ja kovan takaa-ajon jälkeen murhaa hänet.

Tekonsa seuraukset tajuttuaan George päättää lähteä pakomatkalle. Hän varastaa veneen, johon joutuu myös Polly, ja vene suuntaa suoraan Niagaran putouksille. Polly onnistutaan pelastamaan kiveltä keskeltä putouksen harjaa, mutta George putoaa veneensä kanssa alas varmaan kuolemaan. Elokuva päättyy kuviin Niagaran putouksista.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Marilyn Monroe  … Rose Loomis  
 Joseph Cotten  … George Loomis  
 Jean Peters  … Polly Cutler  
 Casey Adams/Max Showalter  … Ray Cutler  
 Denis O'Dea  … Inspector Starkey  
 Richard Allan  … Patrick  
 Don Wilson  … herra Kettering  
 Lurene Tuttle  … rouva Kettering  
 Russell Collins  … herra Qua  
 Will Wright  … venemies  

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niagara.