Marilyn Monroe

Wikipedia

Marilyn Monroe
Marilyn Monroe elokuvassa Herrat pitävät vaaleaveriköistä
Syntynyt:	1. kesäkuuta 1926
Kuollut:	5. elokuuta 1962
Taiteilijanimet:	Marilyn Monroe
Kotipaikka:	Los Angeles
Aktiivisena:	1947–1962
Ammatit:	laulaja, näyttelijä, valokuvamalli

Marilyn Monroe (1. kesäkuuta 1926 Los Angeles, Kalifornia Yhdysvallat – 5. elokuuta 1962 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä. Hänen oikea nimensä oli Norma Jeane Mortenson, mutta hän käytti äitinsä tyttönimeä Baker ja kutsui itseään Norma Jeane Bakeriksi ennen kuin otti taiteilijanimekseen Marilyn Monroen.

Monroe on kaikkien aikojen tunnetuimpia filmitähtiä. Hänestä tuli lyhyen uransa aikana kansainvälinen seksisymboli ja hän sai tunnustusta myös näyttelijäntaidoistaan.

[muokkaa] Ura

Monroe työskenteli 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa Hollywoodissa mallina. Hän sai ensimmäiset osansa statistina elokuvissa Scudda Hoo! Scudda Hay!! (1948) ja Dangerous Years (1949). Merkittäviä sivuosia olivat Asfalttiviidakko (1950), Kaikki Eevasta (1951), Purkaus yössä (1951) ja Rakas, minä nuorrun (1952). Ensimmäisen pääroolinsa koko illan filmissä hän sai vuonna 1952 elokuvassa Draama hotellissa. Vaikka Monroen suoritusta kiitettiin, elokuvan menestys jäi vaatimattomaksi.

Supertähti Monroesta tuli vuonna 1953, kun hän esiintyi psykopaattisena vamppina Henry Hathawayn film noir -draamassa Niagara. Samana vuonna valmistuneet komediat, Howard Hawksin Herrat pitävät vaaleaveriköistä ja Jean Negulescon Kuinka miljonääri naidaan, sinetöivät hänen asemansa yhtenä ajan valovoimaisimmista filmitähdistä. Seuraavat kahdeksan vuotta Monroe esiintyi pääosassa useissa elokuvahistorian klassikoissa kuten Kesäleski (1955), Bussipysäkki (1956), Prinssi ja revyytyttö (1957), Piukat paikat (1959) ja Sopeutumattomat (1961).

Monroe ja Tommy Noonan elokuvassa Herrat pitävät vaaleaverikoistä (1953)

1950-luvun puolivälissä Monroe opiskeli New Yorkissa näyttelemistä Lee Strasbergin johtamassa The Actors Studiossa. Vuonna 1956 hän perusti oman Marilyn Monroe Productions -tuotantoyhtiönsä. Nämä uravalinnat olivat sen ajan Hollywood-tähdelle poikkeuksellisia.

Monroen vastanäyttelijöitä olivat muiden muassa Cary Grant, Clark Gable, Laurence Olivier, Lauren Bacall, Montgomery Clift ja Tony Curtis. Monroen ohjaajiin lukeutuivat esimerkiksi John Huston, Howard Hawks sekä Billy Wilder.

Monroe tuli tunnetuksi myös lauluistaan. Hänen kuuluisimpia esityksiään ovat "Diamonds Are a Girl's Best Friend" elokuvasta Herrat pitävät vaaleaveriköistä sekä Piukat paikat -elokuvan "I Wanna Be Loved By You". Vuonna 1954 hän kävi konsertoimassa sotilaille Koreassa, ja 1962 hän lauloi syntymäpäivälaulun "Happy Birthday, Mr. President" Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedylle.

Monroelle myönnettiin useita Golden Globe -palkintoja. Vuonna 1999 American Film Institute valitsi hänet vuosisadan kuudenneksi tärkeimmäksi naisnäyttelijäksi. Hän sai italialaisen David di Donatello -patsaan sekä ranskalaisen Crystal Star Awardin elokuvasta Prinssi ja revyytyttö (1957). Suomessa Apu-lehden yleisöäänestyksessä 1997 Monroe valittiin kaikkien aikojen merkittävimmäksi Hollywood-tähdeksi.

[muokkaa] Tähtikuva

Monroen tähtikuvaan kuuluu traaginen yksityiselämä: epäonninen lapsuus, haparoivat miessuhteet, ammatillinen epävarmuus ja salaperäinen kuolema. Vaikka Monroe oli koko maailman palvoma tähti, yksityiselämässään hän oli onneton. Monroe kärsi mielenterveysongelmista ja heikosta itsetunnosta. Hän halusi lapsen, mutta hänen raskautensa päättyivät keskenmenoon. Monroe sai ainakin kaksi keskenmenoa, mikä aiheutti hänelle masennusta. Hänen epävarmuutensa vaikeutti hänen työskentelyään ja ihmissuhteitaan.

Monroesta on kuolemansa jälkeen tullut Elvis Presleyn ja James Deanin veroinen myytti, ja hänestä lienee kirjoitettu enemmän elämäkertakirjoja kuin kenestäkään muusta lähihistorian henkilöstä. Hänen vaikutustaan naiskuvaan ja länsimaiseen filmitähtikulttiin pidetään merkittävänä. Häntä pidetään myös vedenjakajana vanhan ajan tähtikuvan sekä myöhemmän arkisemman tähtikuvan välillä. On sanottu, että Monroe rakensi 1950-luvun murroskaudessa olevaan länsimaailmaan uudenlaisen seksisymbolin mallin, joka oli yhtä aikaa eteerinen ja inhimillinen. Hänen asemansa pop-ikonina onkin vaikuttanut muun muassa Andy Warholin ja Madonnan taiteeseen.

Monroe oli naimisissa kolme kertaa, merisotilas Jim Doughertyn, baseballtähti Joe DiMaggion ja näytelmäkirjailija Arthur Millerin kanssa. On sanottu, että Marilyn olisi aikonut mennä uudelleen naimisiin Joe Dimaggion kanssa, mutta ehti kuolla ennen sitä.

[muokkaa] Kuolema

Monroe kuoli 36-vuotiaana Los Angelesissa unilääkkeiden yliannostukseen. Hänet löysi kuolleena hänen siivojansa. Viralliseksi kuolinsyyksi ilmoitettiin itsemurha. Hänen kuolemaansa liittyy runsaasti spekulaatioita ja salaliittoteorioita, joihin on kytketty lukuisia vaikutusvaltaisia henkilöitä, kuten Kennedyn veljekset. Jotkut elämäkertakirjailijat pitävät tapausta murhana. Toiset taas ovat väittäneet Monroen saaneen yliannostuksen vahingossa.

[muokkaa] Elokuvat

Marilyn Monroe elokuvassa Niagara

Jane Russellin kanssa elokuvassa Herrat pitävät vaaleaveriköistä

Marilyn Monroe elokuvassa Kesäleski

Dangerous Years (1947)
Scudda Hoo! Scudda Hay! (1948)
Ladies of the Chorus (1948)
Sardiinimysteerio (Love Happy) (1949)
Sheriffin tytär (A Ticket to Tomahawk) (1950)
Asfalttiviidakko (The Asphalt Jungle) (1950)
Kerskuri (The Fireball) (1950)
Kaikki Eevasta (All About Eve) (1950)
Right Cross (1950)
Home Town Story (1951)
Ikuisesti nuori (As Young as You Feel) (1951)
Love Nest (1951)
Laittomasti naimisissa (Let's Make It Legal) (1951)
Purkaus yössä (Clash by Night) (1952)
We're Not Married! (1952)
Draama hotellissa (Don't Bother to Knock) (1952)
Rakas, minä nuorrun (Monkey Business) (1952)
Neljä helmeä (O. Henry's Full House) (1952)
Niagara (1953)
Herrat pitävät vaaleaveriköistä (Gentlemen Prefer Blondes) (1953)
Kuinka miljonääri naidaan (How to Marry a Millionaire) (1953)
Joki, jolta ei ole paluuta (River of No Return) (1954)
Rytmiä veressä (There's No Business Like Show Business) (1954)
Kesäleski (The Seven Year Itch) (1955)
Bussipysäkki (Bus Stop) (1956)
Prinssi ja revyytyttö (The Prince and the Showgirl) (1957) (myös tuottaja)
Piukat paikat (Some Like It Hot) (1959)
Lemmenloukku (Let's Make Love) (1960)
Sopeutumattomat (The Misfits) (1961)
Something's Got to Give (1962) (keskeneräinen)

[muokkaa] Levytykset

Marilyn Monroe laulaa laulun Diamonds Are a Girl's Best Friend elokuvassa Herrat pitävät vaaleaveriköistä.

Every Baby Needs a Da-Da-Daddy (1949)
Anyone Can Tell I Love You (1949)
Ladies of the Chorus (1949)
Kiss (1953)
When Love Goes Wrong Nothing Goes Right (Jane Russellin kanssa) (1953)
Bye Bye Baby (1953)
Two Little Girls from Little Rock (Jane Russellin kanssa) (1953)
Diamonds Are a Girl's Best Friend (1953)
A Fine Romance (1953)
Do It Again (1953)
You'd Be Surprised (1954)
A Man Chases a Girl (Donald O'Connorin kanssa) (1954)
Heat Wave (1954)
After You Get What You Want You Don't Want It (1954)
She Acts Like A Woman Should (1954)
River Of No Return (1954)
I'm Gonna File My Claim (1954)
Down in the Meadow (1954)
One Silver Dollard (1954)
That Old Black Magic (1956)
I Found a Dream (1957)
Some Like It Hot (1959)
Running Wild (1959)
I Wanna Be Loved By You (1959)
I'm Through with Love (1959)
Specialization (Frankie Vaughanin kanssa) (1960)
My Heart Belongs to Daddy (1960)
Let's Make Love (Yves Montandin ja Frankie Vaughanin kanssa) (1960)
Incurably Romantic (Montandin ja Vaughanin kanssa) (1960)

[muokkaa] Palkintoja

1954 Golden Globe: World Film Favorite
1957 Golden Globe -ehdokkuus: paras naispääosa komediassa tai musikaalissa (Bussipysäkki)
1958 David di Donatello (Italia): Golden Plate (Prinssi ja revyytyttö)
1958 Crystal Star Award (Ranska): paras ulkomaalainen naisnäyttelijä (Prinssi ja revyytyttö)
1960 Golden Globe: paras naispääosa komediassa tai musikaalissa (Piukat paikat)
1962 Golden Globe: World Film Favorite

[muokkaa] Elämäkertoja

Monroe, Marilyn: Nuoruuteni, suom. Tutteli Lindberg, Otava 1975. (Teos on toimittaja Ben Hechtin haamukirjoittama).
Alanen, Antti: Marilyn – alaston naamio: Marilyn Monroen elokuvat, Suomen elokuva-arkisto ja Edita, 1992.
Summers, Anthony: Jumalatar Marilyn Monroe, suom. Risto Mäenpää, WSOY, 1988.
Spoto, Donald: Marilyn Monroe, suom. Raija Mattila ja Jaana Lahtinen, Tammi, 1993.
Churchwell, Sarah: Marilyn Monroen monta elämää, suom. Inka Parpola, Ajatus Kirjat, 2006.