Marilyn Monroe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marilyn Monroe
Marilyn Monroe - publicity.JPG
Syntymäaika 1. kesäkuuta 1926
Syntymäpaikka Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Kalifornia
Aktiivisena 1947–1962
Kuolinaika 5. elokuuta 1962 (36 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Kalifornia
Oikea nimi Norma Jeane Baker
Ammatti näyttelijä
laulaja
valokuvamalli
Puoliso James Dougherty
(1942–1946)
Joe DiMaggio
(1954)
Arthur Miller
(1956–1961)
Allekirjoitus Marilyn Monroe Signature.svg
Merkittävät roolit Niagara
Herrat pitävät vaaleaveriköistä
Kuinka miljonääri naidaan
Kesäleski
Bussipysäkki
Piukat paikat
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Palkinnot

Parhaan naispääosan Golden Globe
1959 Piukat paikat

Marilyn Monroe [ˈmæɹɪlɪn mənˈɹoʊ] (1. kesäkuuta 1926 Los Angeles, Kalifornia – 5. elokuuta 1962 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja malli. Hänen syntymänimensä oli Norma Jeane Mortenson, mutta kasteessa hän sai nimen Norma Jeane Baker. Hän otti taiteilijanimen Marilyn Monroe vuonna 1946 ja virallisti sen oikeaksi nimekseen vuonna 1956.

Rikkinäisen lapsuuden jälkeen Monroe aloitti uransa mallina, mikä johti ensimmäiseen filmisopimukseen vuonna 1946. Hänen varhaiset roolinsa olivat pieniä, mutta hänen suorituksensa elokuvissa Asfalttiviidakko ja Kaikki Eevasta (molemmat vuodelta 1950) saivat hyvän vastaanoton. Hänen komediennen kykyjään ylistettiin muun muassa elokuvissa Herrat pitävät vaaleaveriköistä, Kuinka miljonääri naidaan, Piukat paikat ja Kesäleski, ja hänestä tuli yksi Hollywoodin suosituimmista tähdistä.

Monroen luokittelu “tyhmäksi blondiksi” rajoitti hänen uramahdollisuuksiaan, joita hän yritti aktiivisesti laajentaa. Hän opiskeli Actors Studiossa ja perusti oman tuotantoyhtiön, Marilyn Monroe Productionsin. Kriitikot kehuivat hänen roolisuoritustaan elokuvassa Bussipysäkki, ja hän sai parhaan naisnäyttelijän Golden Globe -palkinnon musiikki- tai komediaelokuvan kategoriassa roolisuorituksestaan elokuvassa Piukat paikat.

Hän kuoli barbituraattien yliannostukseen, ja hänen kuolemastaan on esitetty erilaisia arvioita. Virallisesti kuolinsyyksi annettiin ”todennäköinen itsemurha”.

Monroe on kaikkien aikojen tunnetuimpia filmitähtiä. Vuonna 1999 American Film Institute listasi Monroen kaikkien aikojen kuudenneksi parhaaksi naiselokuvanäyttelijäksi.

Sisällysluettelo

Lapsuus [muokkaa]

Monroe syntyi Los Angeles County Hospitalissa 1. kesäkuuta 1926.[1] Hän oli Gladys Pearl Bakerin kolmas lapsi.[2]

Monroen syntymätodistus nimeää hänen isäkseen Edward Mortensonin[3] ja tämän asuinpaikaksi ”tuntematon”.[4] Gladys Baker oli avioitunut Martin E. Mortenson -nimisen miehen kanssa vuonna 1924, mutta he olivat eronneet ennen Gladysin raskautta.[3] Useat Monroen elämäkerran kirjoittajat ovat esittäneet, että Gladys Baker käytti miehen nimeä välttääkseen aviottoman lapsen leimaa. [5] Kun Mortenson kuoli 85-vuotiaana, löydettiin Monroen syntymätodistus sekä hänen vanhempiensa avioliitto- ja eropaperit. Paperien mukaan Mortenson haki avioeroa Gladysista 5. maaliskuuta 1927, ja lopullinen päätös annettiin 15. lokakuuta 1928.[6]

Koko elämänsä ajan Marilyn Monroe kielsi, että Mortenson olisi ollut hänen isänsä.[3] Hän kertoi, että hänelle oli lapsena näytetty valokuva miehestä, jonka Gladys oli kertonut olevan hänen isänsä, Charles Stanley Gifford. Hän muisti, että miehellä oli ollut ohuet viikset ja että tämä oli muistuttanut jonkin verran Clark Gablea, joten hän oli huvikseen kuvitellut Gablen olevan hänen isänsä.[3][7]

Ura [muokkaa]

Rouva Norma Jeane Dougherty armeijan Yank-viikkolehden kannessa vuonna 1945.

Monroe työskenteli 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa Hollywoodissa mallina. Hän sai ensimmäiset osansa statistina elokuvissa Ihannesihteeri (1947), Dangerous Years (1947) ja Scudda Hoo! Scudda Hay! (1948). Merkittäviä sivuosia olivat Asfalttiviidakko (1950) ja Kaikki Eevasta (1950). Kun Monroe oli saanut menestystä näissä kahdessa roolissa, agentti Johnny Hyde neuvotteli hänelle seitsenvuotisen sopimuksen 20th Century Foxin kanssa vähän ennen kuolemaansa joulukuussa 1950.[8] Ensimmäisen pääroolinsa koko illan filmissä Monroe sai vuonna 1952 elokuvassa Draama hotellissa. Vaikka Monroen suoritusta kiitettiin, elokuvan menestys jäi vaatimattomaksi.

Supertähti Monroesta tuli vuonna 1953, kun hän esiintyi psykopaattisena vamppina Henry Hathawayn film noir -draamassa Niagara. Samana vuonna valmistuneet komediat, Howard Hawksin Herrat pitävät vaaleaveriköistä ja Jean Negulescon Kuinka miljonääri naidaan, sinetöivät hänen asemansa yhtenä ajan valovoimaisimmista filmitähdistä. Seuraavat kahdeksan vuotta Monroe esiintyi pääosassa useissa elokuvahistorian klassikoissa kuten Kesäleski (1955), Bussipysäkki (1956), Prinssi ja revyytyttö (1957), Piukat paikat (1959) ja Sopeutumattomat (1961).

Monroe elokuvassa Prinssi ja revyytyttö (1957).

1950-luvun puolivälissä Monroe opiskeli New Yorkissa näyttelemistä Lee Strasbergin johtamassa The Actors Studiossa. Vuonna 1956 hän perusti oman Marilyn Monroe Productions -tuotantoyhtiönsä. Nämä uravalinnat olivat sen ajan Hollywood-tähdelle poikkeuksellisia.

Monroen vastanäyttelijöitä olivat muiden muassa Cary Grant, Clark Gable, Laurence Olivier, Lauren Bacall, Montgomery Clift ja Tony Curtis. Monroen ohjaajiin lukeutuivat esimerkiksi John Huston, Howard Hawks sekä Billy Wilder.

Monroe tuli tunnetuksi myös lauluistaan. Hänen kuuluisimpia esityksiään ovat "Diamonds Are a Girl's Best Friend" elokuvasta Herrat pitävät vaaleaveriköistä sekä Piukat paikat -elokuvan "I Wanna Be Loved By You". Vuonna 1954 hän kävi konsertoimassa sotilaille Koreassa, ja 1962 hän lauloi syntymäpäivälaulun "Happy Birthday, Mr. President" Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedylle.

Monroelle myönnettiin useita Golden Globe -palkintoja. Vuonna 1999 American Film Institute valitsi hänet vuosisadan kuudenneksi tärkeimmäksi naisnäyttelijäksi. Hän sai italialaisen David di Donatello -patsaan sekä ranskalaisen Crystal Star Awardin elokuvasta Prinssi ja revyytyttö (1957). Suomessa Apu-lehden yleisöäänestyksessä 1997 Monroe valittiin kaikkien aikojen merkittävimmäksi Hollywood-tähdeksi. Monroella on elokuvaurastaan tähti Hollywood Walk of Famella, osoitteessa 6774 Hollywood Blvd.

Tähtikuva [muokkaa]

Marilyn Monroe elokuvassa Piukat paikat (Some Like It Hot, 1959)

Monroen tähtikuvaan kuuluu traaginen yksityiselämä: epäonninen lapsuus, haparoivat miessuhteet, ammatillinen epävarmuus ja salaperäinen kuolema. Vaikka hän oli koko maailman palvoma tähti, yksityiselämässään hän oli onneton. Monroe kärsi mielenterveysongelmista ja heikosta itsetunnosta. Hän halusi lapsen, mutta hänen raskautensa päättyivät keskenmenoon. Hänen epävarmuutensa vaikeutti hänen työskentelyään ja ihmissuhteitaan.

Monroesta on kuolemansa jälkeen tullut Elvis Presleyn ja James Deanin veroinen myytti, ja hänestä lienee kirjoitettu enemmän elämäkertakirjoja kuin kenestäkään muusta lähihistorian henkilöstä. Hänen vaikutustaan naiskuvaan ja länsimaiseen filmitähtikulttiin pidetään merkittävänä. Häntä pidetään myös vedenjakajana vanhan ajan tähtikuvan sekä myöhemmän arkisemman tähtikuvan välillä. On sanottu, että Monroe rakensi 1950-luvun murroskaudessa olevaan länsimaailmaan uudenlaisen seksisymbolin mallin, joka oli yhtä aikaa eteerinen ja inhimillinen. Hänen asemansa pop-ikonina onkin vaikuttanut muun muassa Andy Warholin ja Madonnan taiteeseen.

Monroe oli naimisissa kolme kertaa, merisotilas James Doughertyn (1942-1946), baseballtähti Joe DiMaggion (1954) ja näytelmäkirjailija Arthur Millerin kanssa (1956-1961).

Kuolema [muokkaa]

Marilyn Monroe viimeisen elokuvansa Sopeutumattomat (The Misfits, 1961) trailerissa.

Marilyn Monroe kuoli 36-vuotiaana Los Angelesissa unilääkkeiden yliannostukseen. Hänet löydettiin kotoaan kuolleena 5. elokuuta 1962. Los Angelesin poliisille Monroen kuolemasta ilmoitti tämän psykiatri Ralph Greenson.[9] Monroe makasi sängyllään puhelimen kuuloke kädessään, kun taloudenhoitaja Eunice Murray löysi hänet. Yöpöydällä oli pilleripurkkeja.

Ruumiinavauksessa Monroen elimistössä todettiin kloraalihydraattia kahdeksan milligrammaa millilitrassa ja pentobarbitaalia 4,5 mg/ml,[10] ja Los Angelesin kuolinsyyntutkijan viraston tohtori Thomas Noguchi merkitsi kuolinsyyksi “akuutti barbituraattimyrkytys”, jonka syynä oli “mahdollisesti itsemurha”.[11]

Kuolinsyyspekulaatiot [muokkaa]

Kaikki eivät uskoneet itsemurhan mahdollisuuteen. 1982 Monroen kuolemaa alettiin tutkia uudelleen. Itsemurha suljettiin pois laskuista ruumiista löytyneiden lääkemäärien ja paikkojen perusteella. Monroe oli aiemmin yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä: hän oli ottanut yliannostuksen ja sitten soittanut tutulle, joka oli tullut paikalle pelastamaan hänet. Kuoliniltansa aikana hän oli soittanut ainakin Peter Lawfordille, joka ei tullut paikalle. Ei ole täysin varmaa kuitenkaan, tekikö Monroe itsemurhaa ollenkaan.

Mahdolliseksi kuolinsyyksi on tarjottu myös vahinkoa.[12] Unettomuudesta kärsinyt Monroe otti pillerin toisensa jälkeen, kun ei saanut unta. Lopulta hän sammui puhuessaan puhelimessa Peter Lawfordille, vaipui koomaan ja menehtyi lääkkeiden yliannostukseen.

Kolmannen version mukaan Monroe murhattiin piikittämällä rauhoittavia lääkkeitä hänen kehoonsa.[13] Eräs selitys oli se, että Monroe olisi aikonut kertoa suhteestaan sekä John F. että Robert Kennedyyn, ja Kennedyt olisivat halunneet vaientaa hänet. Toisen teorian mukaan tähti oli liian vaarallinen presidentille ja tämän veljelle. Tämän selityksen mukaan presidentti nautti Monroesta, joka luuli pääsevänsä Valkoisen talon valtiattareksi, mutta hänestä tuli kiusankappale, jonka presidentti siirsi veljelleen. Robert Kennedyn on väitetty käyneen salaa Los Angelesissa Monroen kuolinpäivän tienoilla. Jopa mafiaa on epäilty olleen osallisena murhaan.[14][15]

Elokuvat [muokkaa]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1947 Ihannesihteeri The Shocking Miss Pilgrim Puhelinoperaattori
Dangerous Years Dangerous Years Evie - tarjoilija Gopher Holella
1948 Kuin luotu minulle You Were Meant for Me Flapper
Scudda Hoo! Scudda Hay! Scudda Hoo! Scudda Hay! Betty
Ukkospilvi Green Grass of Wyoming Toritanssija
Ladies of the Chorus Ladies of the Chorus Peggy Martin
1949 Sardiinimysteerio Love Happy Grunionin asiakas
1950 Sheriffin tytär A Ticket to Tomahawk Clara
Asfalttiviidakko The Asphalt Jungle Angela Phinlay
Viimeinen erä Right Cross Dusky Ledoux
Kerskuri The Fireball Polly
Kaikki Eevasta All About Eve Neiti Claudia Caswell
1951 Home Town Story Home Town Story Iris Martin
Ikuinen valehtelija As Young as You Feel Harriet
Casanova vuokralaisena Love Nest Roberta "Bobbie" Stevens
Haluan vaimoni takaisin Let's Make It Legal Joyce Mannering
1952 Purkaus yössä Clash by Night Peggy
Laittomasti naimisissa We're Not Married! Annabel Jones Norris
Draama hotellissa Don't Bother to Knock Nell Forbes
Neljä helmeä O. Henry's Full House Kadulla kävelijä
Rakas, minä nuorrun Monkey Business Neiti Lois Laurel
1953 Niagara Niagara Rose Loomis
Herrat pitävät vaaleaveriköistä Gentlemen Prefer Blondes Lorelei Lee
Kuinka miljonääri naidaan How to Marry a Millionaire Pola Debevoise
1954 Joki, jolta ei ole paluuta River of No Return Kay Weston
Rytmiä veressä There's No Business Like Show Business Vicky Hoffman/Parker
1955 Kesäleski The Seven Year Itch Tyttö
1956 Bussipysäkki Bus Stop Chérie
1957 Prinssi ja revyytyttö The Prince and the Showgirl Elsie Marina
1959 Piukat paikat Some Like It Hot Sugar Kane Kowalczyk
1960 Lemmenloukku Let's Make Love Amanda Dell
1961 Sopeutumattomat The Misfits Roslyn Taber
1962 Something's Got to Give Something's Got to Give Ellen Wagstaff Arden (jäi keskeneräiseksi)

Levytykset [muokkaa]

Marilyn Monroe elokuvassa Asfalttiviidakko (The Asphalt Jungle, 1950)
Marilyn Monroe elokuvassa Herrat pitävät vaaleaveriköistä
  • Every Baby Needs a Da-Da-Daddy (1949)
  • Anyone Can Tell I Love You (1949)
  • Ladies of the Chorus (1949)
  • Kiss (1953)
  • When Love Goes Wrong Nothing Goes Right (Jane Russellin kanssa, 1953)
  • Bye Bye Baby (1953)
  • Two Little Girls from Little Rock (Jane Russellin kanssa, 1953)
  • Diamonds Are a Girl's Best Friend (1953)
  • A Fine Romance (1953)
  • Do It Again (1953)
  • You'd Be Surprised (1954)
  • A Man Chases a Girl (Donald O'Connorin kanssa, 1954)
  • Heat Wave (1954)
  • After You Get What You Want You Don't Want It (1954)
  • Lazy (Donald O'Connorin ja Mitzi Gaynorin kanssa, 1954)
  • She Acts Like A Woman Should (1954)
  • River Of No Return (1954)
  • I'm Gonna File My Claim (1954)
  • Down in the Meadow (1954)
  • One Silver Dollard (1954)
  • That Old Black Magic (1956)
  • I Found a Dream (1957)
  • Some Like It Hot (1959)
  • Running Wild (1959)
  • I Wanna Be Loved By You (1959)
  • I'm Through with Love (1959)
  • Specialization (Frankie Vaughanin kanssa, 1960)
  • My Heart Belongs to Daddy (1960)
  • Let's Make Love (Yves Montandin ja Frankie Vaughanin kanssa, 1960)
  • Incurably Romantic (Montandin ja Vaughanin kanssa, 1960)
  • Happy Birthday, Mr. President (1962)

Palkinnot ja ehdokkuudet [muokkaa]

Marilyn Monroe ja Cary Grant elokuvassa Rakas, minä nuorrun (Monkey Business, 1952)
Marilyn Monroe elokuvassa Bussipysäkki (Bus Stop, 1956)

Palkinnot [muokkaa]

  • 1952 Photoplay Award: Special Award
  • 1953 Golden Globe Henrietta Award: World Film Favorite Female
  • 1953 Photoplay Award: Most Popular Female Star
  • 1954 Golden Globe: Henrietta Award: World Film Favorite - Female
  • 1958 David di Donatello (Italia): Golden Plate elokuvasta Prinssi ja revyytyttö (The Prince and the Showgirl, 1957)
  • 1959 Crystal Star Award (Ranska): paras ulkomaalainen naisnäyttelijä elokuvassa Prinssi ja revyytyttö
  • 1960 Golden Globe: paras naispääosa komediassa tai musikaalissa Piukat paikat (Some Like It Hot, 1959)
  • 1962 Golden Globe: Henrietta Award: World Film Favorite - Female
  • Tähti Hollywood Walk of Famelle osoitteeseen 6104 Hollywood Blvd
  • 1999 American Film Institute valitsi hänet vuosisadan kuudenneksi tärkeimmäksi naisnäyttelijäksi.

Ehdokkuudet [muokkaa]

  • 1956 BAFTA: paras ulkomaalainen naisnäyttelijä komediaelokuvassa Kesäleski (The Seven Year Itch, 1955)
  • 1957 Golden Globe: paras naispääosa komediassa tai musikaalissa Bussipysäkki (Bus Stop, 1956)
  • 1958 BAFTA: paras ulkomaalainen naisnäyttelijä elokuvassa Prinssi ja revyytyttö
  • 1958 Laurel Award: Golden Laurel: Top Female Star
  • 1958 Laurel Award: Golden Laurel: paras naispääosa elokuvassa Prinssi ja revyytyttö
  • 1959 Laurel Award: Golden Laurel: Top Female Star
  • 1960 Laurel Award: Golden Laurel: Top Female Star
  • 1960 Laurel Award: Golden Laurel: paras naispääosa elokuvassa Piukat paikat
  • 1961 Laurel Award: Golden Laurel: Top Female Star
  • 1962 Laurel Award: Golden Laurel: Top Female Star

Lähteet [muokkaa]

  • Churchwell, Sarah: Marilyn Monroen monta elämää, suom. Inka Parpola, Ajatus Kirjat, 2006.
  • Riese, Randall ja Hitchen, Neal: The Unabridged Marilyn, Corgi Books, Lontoo, 1988.
  • Summers, Anthony: Jumalatar Marilyn Monroe, suom. Risto Mäenpää, WSOY, 1988.

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Churchwell, s. 150–151.
  2. ↑ Riese ja Hitchens, s. 33.
  3. ↑ a b c d Summers, Goddess, s. 5.
  4. ↑ Churchwell, s. 151.
  5. ↑ Churchwell, s. 150, siteeraa mm. Anthony Summersia, Donald Spotoa ja Fred Guilesia.
  6. ↑ L.A. County Hall of Records, tapauksen nro D-53720, 05MAR1927
    Mortensenin kuolema ja paperit
  7. ↑ Churchwell, s. 154.
  8. ↑ Riese ja Hitchens, s. 228
  9. ↑ Wolfe, Donald H. The Last Days of Marilyn Monroe. (1998) ISBN 0787118079.
  10. ↑ Marie Clayton, Marilyn Monroe: Unseen Archives, Barnes & Noble Inc, 2004, s. 361.
  11. ↑ Summers, Goddess, s. 319, 320.
  12. ↑ 1962: Marilyn Monroe found dead BBC. Viitattu 8.5.2013.
  13. ↑ Marilyn Monroen kuolema edelleen mysteeri MTV3. 3.8.2012. Viitattu 3.8.2012.
  14. ↑ Marilyn Monroe 50 years on: The mystery of Marilyn's last days Telegraph. Viitattu 8.5.2013.
  15. ↑ 'Murdered by the Mafia': Did Bobby Kennedy pay for Marilyn Monroe's killing? Daily Mirror. Viitattu 8.5.2013.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marilyn Monroe.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Marilyn Monroe -sitaatteja. (englanniksi)

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Alanen, Antti: Marilyn – alaston naamio: Marilyn Monroen elokuvat, Suomen elokuva-arkisto ja Edita, 1992.
  • Havers, Richard & Evans, Richard: Marilyn sanoin, kuvin ja sävelin (Gummerus & Ajatus-kirjat, 2011)
  • Monroe, Marilyn: Välähdyksiä, sirpaleita. (Fragments, 2010.) Toimittaneet Stanley Buchthal ja Bernard Comment. Suomentaneet Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Lotta Toivanen. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36980-7.
  • Monroe, Marilyn: Nuoruuteni, suom. Tutteli Lindberg, Otava 1975. (Teos on toimittaja Ben Hechtin haamukirjoittama).
  • Spoto, Donald: Marilyn Monroe, suom. Raija Mattila ja Jaana Lahtinen, Tammi, 1993.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marilyn_Monroe&oldid=13250120