Sardiinimysteerio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sardiinimysteerio
Love Happy
Ohjaaja David Miller
Leo McCarey
Käsikirjoittaja Tarina:
Harpo Marx
Käsikirjoitus:
Frank Tashlin
Mac Benoff
Ben Hecht
Tuottaja Mary Pickford
Lester Cowan
David Miller
Pääosat Groucho Marx
Harpo Marx
Chico Marx
Ilona Massey
Vera-Ellen
Marion Hutton
Marilyn Monroe
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Artists Alliance
Ensi-ilta Yhdysvallat:
12. lokakuuta 1949
San Francisco, Kalifornia
3. maaliskuuta 1950
Suomi:
22. toukokuuta 1953
Kesto 85 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Sardiinimysteerio (engl. Love Happy) on David Millerin ohjaama yhdysvaltalainen komedia-/musikaali-/rikoselokuva vuodelta 1949, joka on Marxin veljesten 14. ja viimeinen virallinen elokuva. He tosin palasivat valkokankaalle vielä kerran, vuonna 1957, lyhyesti erillisissä rooleissa elokuvassa Ihminen ja paholainen (engl. The Story of Mankind).

Sardiinimysteerion pääosissa esiintyivät Harpo, Chico ja tavallista pienemmässä osassa Groucho Marx. Muissa päärooleissa olivat Ilona Massey, Vera-Ellen, Marion Hutton, Raymond Burr, Bruce Gordon ja Eric Blore. Elokuva muistetaan myös nuoren Marilyn Monroen pienestä, mutta näyttävästä esittäytymisestä. Käsikirjoituksen laativat Harpo Marxin kirjoittaman juonen pohjalta Frank Tashlin ja Mac Benoff. Sardiinimysteerion pituus on 85 minuuttia, eli tunti ja 25 minuuttia ja elokuva on mustavalkoinen. Artists Alliance -yhtiö tuotti elokuvan.

Elokuvan tuotti entinen mykkäelokuvan tähtinäyttelijä Mary Pickford ja levitti United Artists. Vaikka kuvaukset aloitettiin heinäkuussa 1948 ja lopetettiin syyskuussa 1948, elokuva sai ensi-iltansa kotimaassaan vasta 3. maaliskuuta 1950. Tiimiltä loppui raha kesken kuvausten. Niin otettiin käyttöön tuohon aikaan harvinainen tuotesijoittelu ainutlaatuisella tavalla toteutettuna: takaa-ajo kattomainostaulujen ympärillä.

Harpo tyyliinsä sopivasti varastaa sardiinipurkin ja saa vahingossa haltuunsa Romanoffien timantit. Sardiinimysteerio suunniteltiin alun perin Harpon sooloesiintymiseksi. Groucho on kertonut veljesten tehneen elokuvan, jotta Chico saisi uhkapelivelkansa maksettua. Kun Chico tuli mukaan, tuottajat eivät suostuneet rahoittamaan elokuvaa, elleivät kaikki kolme veljestä olisi mukana.

Groucho esiintyy ilman tavanomaisia viiksiään ja paksuja kulmakarvojaan. Hänet nähdään harvoin samassa kuvassa veljiensä kanssa. Hän lähinnä tarvittaessa selostaa juontajamaisesti elokuvan vaiheita. Groucho ei maininnut asiaa lainkaan omaelämäkertateoksessaan Groucho and Me (1959). Hän ilmeisesti katsoi tuolloin, että Yö Casablancassa (1946) oli ollut heidän viimeinen todellinen yhteinen elokuvansa. 17 vuotta myöhemmin hän kuitenkin mainitsi Sardiinimysteerion kirjassaan The Groucho Phile: An Illustrated Life (1976). Grouchon vähäinen osa elokuvassa synnytti olettamuksia, joiden mukaan hänen ei olisi alun perin ollut tarkoitus olla lainkaan mukana. Hiljattain löydetyt Grouchon kirjeet osoittavat kuitenkin, että hän oli osallistunut projektiin alusta alkaen vuosina 1946–1947.

Monet pitävät Sardiinimysteeriota Marxin veljesten huonoimpana elokuvana. Osa veljesten ihailijoista, erityisesti Harpon ihailijat, suhtautuu kuitenkin elokuvaan positiivisemmin. IMDb arvioi Ihmisen ja paholaisen vielä heikommaksi, mutta sitä ei ollutkaan suunniteltu veljesten ympärille. 8. maaliskuuta 1950 Groucho viittasi You Bet Your Life -radioshow’ssaan ohimennen Sardiinimysteerioon todeten: "Harpo, Chico ja minä kerromme muutamia vitsejä ja vähän näyttelemme. Se on "hyvin" opettavaista".

Elokuvaan musiikin ja sanoitukset teki Ann Ronell. Mukana on muun muassa Vera-Ellenin esittämä eloisa film noir -tyyppinen tanssiversio elokuvasta Lankeemus (engl. Sadie Thompson, 1928) ja Yhdysvaltain merijalkaväki Oseaniassa.

Musiikkiesitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Love Happy
  • Who Stole the Jam?
  • Sadie Thompson Number
  • Gypsy Love Song
  • Swanee River
  • Polonaise in A-Flat

Chico esittää kappaleen "Gypsy Love Song" duettona näyttelijä-muusikko Leon Belascon kanssa, jonka roolihahmo on näyttämötarvikkeet ja esiintymisasut omistava herra Lyons. Belasco soittaa viulua esittäen monia taidokkaita trillejä kunnes Chico sanoo: "Katsokaa, herra Lyons, haluan teidän antavan hyvän vaikutelman – mutta olkaa ystävällinen älkääkä soittako paremmin kuin minä!"

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Harpo Marx   …  Harpo  
 Chico Marx   …  Faustino Suuri  
 Groucho Marx   …  Etsivä Sam Grunion  
 Ilona Massey   …  Madame Egelichi  
 Vera-Ellen   …  Maggie Phillips  
 Marion Hutton   …  Bunny Dolan  
 Raymond Burr   …  Alphonse Zoto  
 Melville Cooper   …  Lefty Throckmorton  
 Paul Valentine   …  Mike Johnson  
 Bruce Gordon   …  Hannibal Zoto  
 Marilyn Monroe   …  Grunionin asiakas  
 Leon Belasco   …  Herra Lyons  
 Eric Blore   …  Mackinaw  
 Otto Waldis   …  Ivan  

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]