Betty Grable
Sivulta puuttuu | Betty Grable | |
|---|---|
 Betty Grablen kuuluisimpia pin-up-kuvia. |
|
| Syntymäaika | 18. joulukuuta 1916 |
| Syntymäpaikka |  Saint Louis, Missouri |
| Aktiivisena | 1929–1973 |
| Kuolinaika | 2. heinäkuuta 1973 (56 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Santa Monica, Kalifornia |
| Oikea nimi | Elizabeth Ruth Grable |
| Muut nimet | Frances Dean |
| Ammatti | laulaja näyttelijä valokuvamalli tanssija |
| Puoliso | Jackie Coogan (1937–1940) Harry James (1943–1965) |
| Merkittävät roolit | Kesäloma Miamissa Dolly-sisarukset Kevytmielinen äitini Kuinka miljonääri naidaan |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
| Palkinnot | |
|
Walk of Fame, Hollywood (1960) |
|
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Elizabeth Ruth "Betty" Grable (18. joulukuuta 1916 Saint Louis, Missouri – 2. heinäkuuta 1973 Santa Monica, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja, valokuvamalli, tanssija ja seksisymboli. Häntä on sanottu alkuperäiseksi pin-up-tytöksi, Hollywood-legendaksi ja amerikkalaiseksi ikoniksi.
Grable sai uransa aikana lempinimet "The Girl With the Million Dollar Legs" huomattavista sääristään; 20th Century Fox oli vakuuttanut Grablen jalat vakuutusyhtiö Lloyd's of Londonissä 1,25 miljoonan dollarin summalla[1] ja lempinimi "The Pin-Up Girl", koska hän kuuluu kuuluisimpiin pin-up-kuvamalleihin. Hänen uimapuvussa poseeraamansa pin-up-kuva levisi ympäri Eurooppaa vaikuttaen monien arvioiden mukaan liittoutuneiden taistelutahtoon.[2]
Grable aloitti elokuvauransa 12-vuotiaana äitinsä ohjastuksella vuonna 1929. Hän näytteli monien elokuvien sivurooleissa 1930-luvulla. Hänen kulta-aikaansa oli 1940-luku, jolloin hänestä tuli "kassamagneettikuningatar". Grable lopetti elokuvauransa vuonna 1955, jonka jälkeen hän loi uraa televisiossa ja teatterissa kuolemaansa 1973 asti.
Sisällysluettelo |
Nuoruus [muokkaa]
Elizabeth Ruth Grable syntyi 18. joulukuuta 1916 Saint Louisissa, Missourissa.[2][3][1] Hänen vanhempansa olivat John Conn (1883–1954) ja Lillian Rose Grable (omaa sukua Hofmann, 1889–1964). Elizabeth Ruth oli nuorin kolmesta lapsesta.[2] Bettyn kaksi vanhempaa sisarusta olivat Marjorie (1909–1980) ja John Karl (tai kirjoitusmuoto Carl,[1] 1914–1916), joka kuoli jo varhaislapsuudessa. Useimmat Grablen esi-isistä olivat amerikkalaisia, mutta kaukaisimmat esi-isät olivat myös hollantilaisia, iiriläisiä, saksalaisia ja englantilaisia.[1]
Grable aloitti kolmivuotiaana Clark's Dancing Schoolin[4] ja kävi Mary Institute and St. Louis Country Day Schoolia asuessaan vielä Saint Louisissa.[3] Tanssin lisäksi Grable kävi laulu- ja saksofonitunneilla.[2]
Ura [muokkaa]
Uran alku [muokkaa]
Kaliforniassa vietetyn perheloman jälkeen vuonna 1929 Lillian ja Betty päättivät muuttaa osavaltioon. Motiivina oli pyrkimys saada Betty elokuviin ja lopulta studioihin. Betty kävi koulua Hollywood Professional Schoolissa, otti tanssitunteja Ernest Blecher Akatemiassa ja oli valmennuksessa Albertina Rosch Schoolissa. Ensimmäisessä elokuvassaan Onnellisia päiviä (1929), jonka ohjasi Benjamin Stoloff, Betty oli vasta 12-vuotias, mutta hänet oli maskeerattu tummaihoiseksi kuorotytöksi, eikä hänen ikäänsä voitu päätellä. Seuraavaan elokuvaan Lillian yritti häntä väärennetyllä henkilöllisyystodistuksella, jonka mukaan Betty oli 15-vuotias, mutta he jäivät kiinni. Kuitenkin jo vuonna 1930 Betty sai suuren roolin musikaalikomediassa Hääkellot, jonka pääosassa on Eddie Cantor. Samalla hänestä tuli yksi ensimmäisistä The Goldwyn Girlseistä, joka oli tuottaja Samuel Goldwynin kokoama tanssijakokoonpano.
Grable teki tasaisen runsaasti elokuvia sivurooleissa koko 1930-luvun, kuten musikaalikomedioissa Härkätaistelija (1932), Purjehdus paratiisiin (1933), Fred Astairen ja Ginger Rogersin tähdittämässä musikaalikomediassa Continental – hupainen avioero (1934) ja komediassa Mustanlesken murhat (1935). Grable pääsi vuonna 1937 20th Century Foxin listoille. Hän sai jo samana vuonna naispääosan musikaalikomediasta This Way Please, jonka ohjasi Robert Florey.
Huippuvuodet [muokkaa]
Grable esiintyi 30-luvun loppupuolella vielä muutamassa elokuvassa, kuten tärkeissä rooleissa komedioissa College Swing (1938), jonka ohjasi Raoul Walsh ja Give Me a Sailor (1938), joista Grable ei saanut paljoakaan huomiota. Hän alkoi ajattella, että oli epäonnistunut urassaan.[5] Grablen ura lähti nousuun komedian Miljoonan dollarin sääret ansiosta, joka ilmestyi heinäkuussa 1939 ja jossa hän näytteli ensimmäisen aviomiehensä Jackie Cooganin kanssa. Musikaalikomedian Man About Town (1939) kuvausten aikana Grablen tila oli romahtanut ja hänet kiidätettiin sairaalaan, umpilisäkkeen tulehduksen takia.[6] Miljoonan dollarin sääret -elokuvan jälkeen Grable näytteli Alice Bartonia Broadway-musikaalihittissä DuBarry Was a Lady, joka sai ensi-iltansa 6. joulukuuta vuonna 1939. Roolista Grable sai myöhemmin samana vuonna huomiota nousevana tähtenä. Näytelmä suljettiin 12. joulukuuta vuonna 1940 408 näytöksen jälkeen. DuBarry Was a Ladystä tehtiin vuonna 1943 elokuvaversio, jossa pääosassa on Lucille Ball.
Vuonna 1940 Grable sai sopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Samana vuonna hän sai Glenda Crawfordin pääroolin romanttisesta musikaalikomediasta Tanssi, senorita, jossa näyttelivät myös Don Ameche ja Carmen Miranda. Elokuva oli menestys ja sai erinomaiset arvostelut sekä teki Grablesta suuren tähden. Elokuva oli myös kolmen Oscarin ehdokkaana. Seuraavassa elokuvassaan Kadun sävelmä (1940) Grable näytteli Alice Fayen kanssa, jonka kanssa Grablesta tuli elinikäiset ystävät. Kadun sävelmä voitti parhaan musiikin Oscarin vuonna 1941. Kadun sävelmän jälkeen Grable piti pienen tauon ja matkusti Chicagoon viikoksi kirjailija ja viihdyttäjä Ken Murrayn kanssa Chicago Theateriin.[6] Grable matkusti Victor Maturen kanssa, jonka kanssa Grable on seurustellutkin[6] ja näytellyt film noirissa Silmukka kiristyy vuonna 1941. Yhdessä he menivät College Inniin kuuntelemaan Dick Haymesia, joka myös esitteli Grablen tulevalle aviomiehelleen Harry Jamesille, joka oli kuuluisa orkesterinjohtaja ja jazztrumpetisti. Kaivatun tauon jälkeen Grable suuntasi takaisin Hollywoodiin ja aloitti kuvaamaan seuraavaa elokuvaansa Kesäloma Miamissa, jossa hänen vastanäyttelijänään on toisen kerran Don Ameche ja Robert Cummings.
Seuraavina vuosina Betty Grable on kulkenut menestyselokuvasta toiseen: Tyrone Powerin kanssa toimintaelokuvassa Meidän lentäjien kesken (1941), joka sai Oscar-ehdokkuuden, Victor Maturen kanssa musikaalikomediassa Etelämeren laulu (1942), musikaalikomediassa Tivolin kaunotar (1943), joka on Grablen yksi suurimmista hittielokuvista ja joka sai Oscar-ehdokkuuden, Pin up -tyttö (1944), jonka jälkeen Grable vetäytyi elokuvista seitsemäksi kuukaudeksi valmistautumaan äitiyteen.[5] Vuonna 1945 Grable teki June Haverin kanssa elämäkerrallisen musikaalidraaman Dolly-sisarukset (1945), joka sai Oscar-ehdokkuuden. Vuonna 1947 ensi-iltaan tuli Grablen kaikkein suosituin elokuva, musikaali Kevytmielinen äitini (1947), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Dan Dailey. Grable on sanonut Dailey'n olevan suosikkikollegansa. Kevytmielinen äitini oli ehdokkaana kolmeen Oscariin, joista se voitti yhden. Grablelta ilmestyi seuraavana vuonna fantasiakomedia Kärpännahkaviitta (1948), jossa Grablen vastanäyttelijänä oli Douglas Fairbanks Jr.. Kärpännahkaviitta oli ehdokkaana yhteen Oscariin.
Grable on novellin Betty Grable and the House with the Iron Shutters sankaritar, jonka kirjailijana oli Kathryn Heisenfelt ja julkaisijana Whitman Publishing Company vuonna 1943. "Vaikka sankaritar samaistuu kuuluisaan näyttelijättäreen, tarinat ovat täysin keksittyjä." Kirja on todennäköisesti suunnattu nuorisolle ja muistuttaa Paula Drewin seikkailuja Neiti Etsivä -kirjoissa. Se on sarjan "Whitman Authorized Editions" osa, jossa 16 kirjaa julkaistiin vuosien 1941–1947 välillä. Kaikissa kirjoissa Grable on päähenkilö ja sankaritar.
Vuonna 1947 Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ilmoitti, että Grable oli parhaiten palkattu tähti Amerikassa sinä vuonna; ansaitsi noin 300 000 dollaria vuodessa.[5] Grablen suurimpana pin-up-kilpailijana pidetään Rita Hayworthia, vaikka Grable oli kiistaton pää-pin-up-tyttö amerikkalaisille sotilaille.
Grable palasi yhteistyöhön Victor Maturen kanssa, Oscar-ehdokkaana olleessa musikaalissa Chicagon Venus vuonna 1950, joka oli uudelleenfilmatisointi Grablen omasta musikaalikomediasta Tivolin kaunotar (1943) ja Dan Daileyn kanssa musikaalidraamassa Sinitaivas (1950), jossa näyttelivät myös Jane Wyatt ja Mitzi Gaynor sekä musikaalissa Seikkailu Tokiossa (1951). Studiopäällikkö Darryl F. Zanuck syyti tähteään kalliisiin Technicolor-elokuviin ja piti hänet kiireessä; Grable teki lähes 25 musikaalia ja komediaa 13 vuodessa. Viimeinen suurmenestyselokuva, jonka Grable teki Foxille sekä oli pääosassa oli komedia Kuinka miljonääri naidaan vuodelta 1953, jossa kahta muuta pääosaa näytteli Marilyn Monroe ja Lauren Bacall. Grablen myöhempi ura oli huomattavaa taistelua studiopomojen kanssa. Kerran tappelun keskellä Zanuckin kanssa Grable repi palasiksi sopimuksensa ja ryntäsi ulos Zanuckin toimistosta. Vuonna 1953 Zanuck oli huolitellut Monroen syrjäyttämään Grablen Foxin vakinnaiselta seksisymbolin paikalta. Kuitenkaan Grablen ja Monroen välillä ei ollut ollenkaan kilpailua ja Kuinka miljonääri naidaan -lavasteilla Grable kuuluisasti sanoi Monroelle: "go and get yours, honey! I've had mine" (suom. "mene ja saat omasi, kulta! Minä sain jo omani"). Heistä tuli Kuinka miljonääri naidaan -elokuvan kuvauksien aikaan ystävät. Näinä menestyksen aikoina Grable menetti isänsä Conn Grablen vuonna 1954, joka kuoli 71-vuotiaana.
Kuinka miljonääri naidaan jälkeen Grable näytteli viimeisessä musikaalissaan Kahteen rakastunut, jossa hän näytteli Jack Lemmonin kanssa. Kahteen rakastunut oli myös Grablen toiseksi viimeinen elokuva. Grablen viimeiseksi elokuvaksi jäi komedia Vaalea viettelys vuodelta 1955, jossa hän näytteli jälleen Robert Cummingsin kanssa. Marilyn Monroe oli aiemmin hylännyt Vaalean viettelyksen kun sitä oli tarjottu hänelle, koska tämä etsi dramaattisia ja haastavia rooleja.[6] Sitten roolia tarjottiin Grablelle ja tämä hyväksyi sen sanoen: "Yes, for a price."[6] (suom. "Kyllä, hinnasta"), vaikka ei halunnutkaan tehdä kyseistä elokuvaa. Grable ei tykännyt elokuvasta, eikä Vaalea viettelys saanut kriitikoiltakaan paljon huomiota. Grable ei ollut huolissaan sillä hänen rakkaussuhteensa Hollywoodin kanssa oli ohi.
Loppuvuodet [muokkaa]
Vaalean viettelyksen jälkeen Grable toivoi varmistavansa vielä neiti Adelaiden roolin Enkeleitä Broadwaylla -musikaalin elokuvaversiossa, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1956. Kuitenkin kun tuottaja Samuel Goldwyn sai tietää, että Grable sivuutti tapaamisen hänen kanssaan yhden tähden koiran sairastumisen takia, Goldwyn oli suuttunut ja poisti Grablen harkinnasta. Osa annettiin lopulta Vivian Blainelle, joka oli tehnyt musikaalin alkuperäisen roolin Broadwaylla.
Grable oli elokuvauransa loppuvaiheessa stressaantunut elokuvaan ja poistui elokuvamaailmasta kokonaan; Grable siirtyi Las Vegasiin television pariin, näytteli Broadwaylla ja esiintyi yökerhoissa 50-luvun lopulla.[2] Hän esiintyi televisiossa vuosina 1954–1973 sarjoissa Shower of Stars, Ford Star Jubilee, Andy Williams show, The Lucy-Desi Comedy Hour ja What's My Line?.
Joulukuussa 1962 Grable ja hänen suosikkikollegansa Dan Dailey avasivat Dunes Hotelissa teatterituotannon Enkeleitä Broadwaylla. Se kesti aina kesään 1963. Grablen Lillian-äiti kuoli vuonna 1964 75-vuotiaana.
Tammikuussa vuonna 1964 Grable aloitti Hello, Dollyn! kiertueen, joka avattiin Chattanoogassa, Tennesseessä. Esityksiä pidettiin useissa kaupungeissa ja viimeiseksi näytelmää esitettiin Las Vegasissa. Musikaali esitettiin Rivera Hotelissa ensimmäisen kerran 23. joulukuuta.[6] Näytelmä suljettiin Rivierassa syksyllä 1966. Rivieran jälkeen näytelmää esitettiin Chicagossa Schubert Theatressa kahden kuukauden ajan. Musikaali suljettiin kokonaan 12. kesäkuuta vuonna 1967. Grable korvasi kesäkuussa 1967 Martha Rayen Broadwayn Hello, Dollyssa ja pysyi roolissaan 5. marraskuuhun 1967 asti. Elokuussa vuonna 1968 Grable näytteli Billie Dawnia Born Yesterday -tuotannossa. Tätä näytelmää esitettiin Chicagossa kaksi viikkoa ja Houstonissa.
Vuonna 1969 Grable sai roolin, josta hän oli innoissaan: Belle Starr, joka avattiin Skotlannissa ja jota esitettiin myös Lontoossa. Valitettavasti se oli synkkä epäonnistuminen ja 16 esityksen jälkeen näytelmä suljettiin. Belle Starr oli kriitikoiden mielestä sivistymätön. Palattuaan Yhdysvaltoihin Grable kiersi jälleen Born Yesterday -tuotannossa. Born Yesterday avattiin Illinoisissa vuoden 1969 lopulla ja sitä esitettiin puolitoista vuotta, vuoteen 1971 asti.
Vuonna 1972 Grable hyväksyi kutsun vuoden 1972 Oscar-gaalaan, jonne hän meni vanhan ystävänsä Dick Haymesin kanssa. He avasivat kirjekuoren, jossa oli parhaan musikaalin pisteet. Esiintymisen aikana Grable havaitsi oudon tunteen rinnassaan.[6] Kun he olivat matkalla lentokentälle palkintojenjaon jälkeen, Grable sai hengitysvaikeuksia.[6] Grable kiirehti Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa. Häneltä diagnosoitiin keuhkosyöpä. Grable sai laajan hoidon, jonka jälkeen hän päätti palata takaisin töihin.
Grable jatkoi Born Yesterday -tuotantoa. Näytelmä avattiin 24. tammikuuta vuonna 1973 Alhambra Dinner Theatressa Jacksonvillessa, Floridassa.[6] Näytelmää esitettiin aina maaliskuun puoliväliin asti.
Yksityiselämä ja kuolema [muokkaa]
Yksityiselämä [muokkaa]
Grable solmi ensimmäisen avioliittonsa entisen kuuluisan lapsitähden Jackie Cooganin (1914–1984) kanssa 20. marraskuuta vuonna 1937,[3][1] jonka hän oli tavannut kesällä 1935. Cooganilla oli stressiä oikeudenkäynnistä, jota hän oli käynyt vanhempiaan vastaan Cooganin omaisuudesta, jonka hän oli ansainnut mykkäelokuvapäivillään. Tämä oli osasyynä parin eroon. Ero myönnettiin 9. lokakuuta vuonna 1940.[1][3]
Grable meni toisen kerran vihille big band -johtaja ja jazztrumpetisti Harry Jamesin (1916–1983) kanssa aamuyöllä 5. heinäkuuta vuonna 1943[1] rauhallisessa seremoniassa Las Vegas Stripin varrella olevassa The Little Church of the Westin hääkappelissa Paradisen kaupunginosassa Las Vegasissa, Nevadassa.[6] Häämatkalle ei ollut aikaa lähteä, vaan Grablen piti mennä kuvaamaan Pin up -tyttöä. Pari sai kaksi tytärtä: Victoria Elizabeth Jamesin, joka syntyi kotona 4. maaliskuuta vuonna 1944[1][3] ja Jessica "Jessie" Jamesin, joka syntyi 20. toukokuuta vuonna 1947.[1][3] Grablella oli myös kaksi poikapuolta, Harry Jefferey ja Timothy "Tim" Ray James[5] Harryn edellisestä avioliitosta Louise Tobinin kanssa. Grable ja James erosivat vuoden 1965 aikana ja heidän avioeronsa myönnettiin 8. lokakuuta vuonna 1965.[1] He olivat naimisissa 22 vuotta; aviovuosia piinasivat alkoholismi ja uskottomuus.
Betty Grable seurusteli elämänsä aikana muiden muassa Victor Maturen, Desi Arnazin[5] ja George Raftin[5] kanssa. Raftin kanssa suhde päättyi kahden ja puolen vuoden jälkeen, koska Raft ei voinut saada avioeroa katolisesta vaimostaan.
Grable seurusteli toisen avioliittonsa jälkeen tanssija Bob Remickin kanssa, vaikka hän oli Grablea useita vuosia nuorempi. Vaikka he eivät menneet naimisiin, romanssi kesti aina Grablen kuolemaan saakka.
Grable oli somnambulisti eli unissakävelijä ja hän kärsi myös demofobiasta eli väkijoukkopelosta.
Kuolema [muokkaa]
Grablen piti työskennellä Tampassa, Floridassa maalis-huhtikuussa 1973, mutta hän sai toistuvia kipuja ja joutui jälleen sairaalahoitoon. Syöpä oli levinnyt. Leikkauksen jälkeen Grable kykeni vielä viettämään aikaa Las Vegasin kodissaan, mutta hänen tilansa heikkeni nopeasti ja hänet otettiin uudelleen Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa.
Betty Grable kuoli sairastamaansa keuhkosyöpään 56-vuotiaana 2. heinäkuuta vuonna 1973 kello 17:15 Saint Johnin sairaalassa Santa Monicassa, Kaliforniassa.[6][3][1]
Grablen hautajaiset pidettiin kolme päivää myöhemmin Beverly Hillsissä All Saints Episcopal -kirkossa 5. heinäkuuta, tasan 30 vuotta hänen ja Harry Jamesin hääpäivästä. James puolestaan kuoli hautajaispäivästä tasan 10 vuotta myöhemmin 5. heinäkuuta vuonna 1983 mikä olisi ollut hänen ja Grablen 40. hääpäivä. Kappeli oli täynnä punaisia neilikoita, jotka olivat Bettyn lempikukkia. Hautajaisissa soitettiin Grablen lempilauluja. Seremonian aikana monet huomasivat, että urkuri soitti kappaleen "I Had The Craziest Dream". Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muiden muassa Harry James, Dorothy Lamour, Shirley Booth, Mitzi Gaynor, Johnnie Ray, Cesar Romero, George Raft, Alice Faye ja Dan Dailey. Grable haudattiin Kalifornian Inglewoodin kaupungissa sijaitsevalle Inglewood Park -hautausmaalle,[3][1] Golden Westin mausoleumissa sijaitsevaan Dawnin pyhäkköön, johon on haudattu myös Grablen vanhemmat Conn-isä ja Lillian-äiti. Sisar Marjorie Grable-Arnold liittyi perhekryptaan haudattuihin vuonna 1980 kuoltuaan 71-vuotiaana.
Perintö [muokkaa]
Grable sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, osoitteeseen 6525 Hollywood Boulevard.[3] Hän on myös saanut 20. toukokuuta vuonna 1990 tähden Saint Louis Walk of Famelle, osoitteeseen 6350 Delmar.[7][3] Grable on myös nimitetty Hall of Famous Missouriansiin Jefferson Cityyn, Missouriin vuonna 2009. Grable painoi käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan Grauman's Chinese Theatren edustalla 15. helmikuuta vuonna 1943.
Jayne Mansfield esitti Grablea George Raftia koskevassa elämäkertaelokuvassa Gangstereiden vallassa (engl. The George Raft Story, 1961), jossa hänen nimensä oli "Lisa Lang".
Hugh Hefner, Playboyn perustaja, totesi National Public Radion Morning Editionissa 23. huhtikuuta vuonna 2007, Terry Grossin haastattelussa, että Grable oli hänen inspiraationsa Playboy-imperiumin perustamiselle.
Laulaja-lauluntekijä Neil Sedakan laulu "Betty Grable" on omistettu kokonaan hänen muistolleen.[5]
Filmografia [muokkaa]
Elokuvat [muokkaa]
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1929 | Onnellisia päiviä | Happy Days | Kuorotyttö |
| 1930 | – | Let's Go Places | Chorine |
| – | New Movietone Follies of 1930 | Chorine | |
| Hääkellot | Whoopee! | Goldwyn Girl | |
| 1931 | Kiki | Kiki | Goldwyn Girl |
| Eddie liikenerona | Palmy Days | Goldwyn Girl | |
| 1932 | – | The Greeks Had a Word for Them | Hattusekkityttö |
| – | Probation | Ruth Jarrett | |
| Vapaa rakkaus | The Age of Consent | Opiskelija makuusalissa | |
| – | Hold 'Em Jail | Barbara Jones | |
| Härkätaistelija | The Kid from Spain | Goldwyn Girl | |
| 1933 | Cavalcade | Cavalcade | Tyttö sohvalla |
| – | Child of Manhattan | Lucy McGonegle | |
| Purjehdus paratiisiin | Melody Cruise | Ensimmäinen lentoemäntä | |
| – | What Price Innocence? | Beverly Bennett | |
| – | The Sweetheart of Sigma Chi | Yhtyelaulaja Ted Fio Riton kanssa | |
| 1934 | Continental – hupainen avioero | The Gay Divorcee | Tanssispesialiteetti |
| Ylioppilaita maailmalla | Student Tour | Cayenne | |
| – | By Your Leave | Frances Gretchell | |
| 1935 | Mustanlesken murhat | The Nitwits | Mary Roberts |
| – | Old Man Rhythm | Sylvia | |
| 1936 | – | Collegiate | Dorothy |
| Laivasto tanssii | Follow the Fleet | Triolaulaja | |
| – | Don't Turn 'em Loose | Mildred Webster | |
| – | Pigskin Parade | Laura Watson | |
| 1937 | – | This Way Please | Jane Morrow |
| – | Thrill of a Lifetime | Gwen | |
| 1938 | College Swing | College Swing | Betty |
| – | Give Me a Sailor | Nancy Larkin | |
| – | Campus Confessions | Joyce Gilmore | |
| 1939 | – | Man About Town | Susan Hayes |
| Miljoonan dollarin sääret | Million Dollar Legs | Carol Parker | |
| – | The Day the Bookies Wept | Ina Firpo | |
| 1940 | Tanssi, senorita | Down Argentine Way | Glenda Crawford alias Glenda Cunningham |
| Kadun sävelmä | Tin Pan Alley | Lily Blane | |
| 1941 | Kesäloma Miamissa | Moon Over Miami | Kathryn "Kay" Latimer / neiti Adams |
| Meidän lentäjien kesken | A Yank in the R.A.F. | Carol Brown | |
| Silmukka kiristyy | I Wake Up Screaming | Jill Lynn | |
| 1942 | Etelämeren laulu | Song of the Islands | Eileen O'Brien |
| Röyhkeä ja rakastunut | Footlight Serenade | Pat Lambert | |
| Rosita tanssii ja hymyilee | Springtime in the Rockies | Vicky Lane | |
| 1943 | Tivolin kaunotar | Coney Island | Kate Farley |
| Sulhanen liikaa | Sweet Rosie O'Grady | Madeleine "Madge" Marlowe / Rosie O'Grady | |
| 1944 | Pin up-tyttö | Pin Up Girl | Lorry Jones / Laura Lorraine |
| – | Four Jills in a Jeep | Omana itsenään | |
| 1945 | Tanssiva Venus | Diamond Horseshoe | Bonnie Collins |
| Dolly-sisarukset | The Dolly Sisters | Yansci "Jenny" Dolly | |
| 1946 | Kilpakosijat | Do You Love Me | Barryn fani taksissa (cameo) |
| 1947 | Ihannesihteeri | The Shocking Miss Pilgrim | Cynthia Pilgrim |
| Kevytmielinen äitini | Mother Wore Tights | Myrtle McKinley Burt | |
| 1948 | Kärpännahkaviitta | That Lady in Ermine | Francesca / Angelina |
| When My Baby Smiles at Me | When My Baby Smiles at Me | Bonny Kane | |
| 1949 | Vaalea villikissa | The Beautiful Blonde from Bashful Bend | Winifred "Freddie" Jones |
| 1950 | Chicagon Venus | Wabash Avenue | Ruby Summers |
| Sinitaivas | My Blue Heaven | Kitty Moran | |
| 1951 | Seikkailu Tokiossa | Call Me Mister | Kay Hudson |
| Tapaamme Miamissa | Meet Me After the Show | Delilah Lee | |
| 1953 | The Farmer Takes a Wife | The Farmer Takes a Wife | Molly Larkins |
| Kuinka miljonääri naidaan | How to Marry a Millionaire | Loco Dempsey | |
| 1955 | Kahteen rakastunut | Three for the Show | Julie Stewart Lowndes |
| Vaalea viettelys | How to Be Very, Very Popular | Stormy Tornado |
Lyhytelokuvat [muokkaa]
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1931 | – | Crashing Hollywood | |
| – | Ex-Sweeties | ||
| – | Once a Hero | ||
| 1932 | – | Lady! Please! | |
| – | Hollywood Luck | ||
| – | The Flirty Sleepwalker | ||
| – | Hollywood Lights | ||
| – | Over the Counter | Asiakas | |
| 1933 | – | Air Tonic | |
| 1934 | – | School for Romance | Opiskelija |
| – | Elmer Steps Out | ||
| – | Love Detectives | Alice | |
| – | Business Is a Pleasure | ||
| – | Susie's Affairs | Susie Lee | |
| – | Ferry-Go-Round | Betty | |
| 1935 | – | This Band Age | |
| – | The Spirit of 1976 | ||
| – | A Night at the Biltmore Bowl | Vokalisti | |
| – | Drawing Rumors | ||
| – | A Quiet Fourth | ||
| 1936 | – | Screen Snapshots Series 15, No. 11 | Omana itsenään |
| – | Sunkist Stars at Palm Springs | ||
| 1937 | – | Screen Snapshots Series 16, No. 7 | |
| – | Screen Snapshots Series 16, No. 10 | ||
| 1938 | – | Screen Snapshots Series 18, No. 4 | |
| 1941 | – | Hedda Hopper's Hollywood No. 2 | |
| 1946 | – | Hollywood Park | |
| 1955 | – | Screen Snapshots Series 34, No. 6: Hollywood Shower of Stars |
Televisio [muokkaa]
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Jakson nimi | Rooli |
| 1954 | Shower of Stars | Shower of Stars | "Premiere Show" | Omana itsenään |
| "Entertainment on Wheels" | ||||
| 1955 | "All-Star Line-Up" | |||
| 1956 | Star Stage | Star Stage | "Cleopatra Collins" | Cleopatra Collins |
| Ford Star Jubilee | Ford Star Jubilee | "Twentieth Century" | Lily Garland | |
| Toast of the Town | Toast of the Town | "Episode #9.34" | Omana itsenään | |
| The Bob Hope Show | The Bob Hope Show | "Episode dated 17 June 1956" | ||
| The Dinah Shore Chevy Show | The Dinah Shore Chevy Show | "Episode #1.2" | ||
| 1957 | The Bob Hope Show | The Bob Hope Show | "Episode dated 25 January 1957" | |
| Toast of the Town | Toast of the Town | "Episode #11.1" | ||
| The Eddie Fisher Show | The Eddie Fisher Show | "Episode dated 29 October 1957" | ||
| 1958 | The Lucy-Desi Comedy Hour | The Lucy-Desi Comedy Hour | "Lucy Wins a Race Horse" | |
| Shower of Stars | Shower of Stars | "Episode #4.7" | ||
| 1959 | The Dinah Shore Chevy Show | The Dinah Shore Chevy Show | "Episode #3.23" | Omana itsenään |
| "Episode #4.8" | ||||
| 1960 | "Episode #4.27" | |||
| Ajanvietettä amerikkalaisittain | The Perry Como Show | "Episode dated 14 December 1960" | ||
| 1962 | The Andy Williams Show | The Andy Williams Show | "Episode dated 8 November 1962" | |
| 1964 | The Hollywood Palace | The Hollywood Palace | "Episode #2.14" | |
| 1965 | What's My Line? | What's My Line? | "Episode dated 29 August 1965" | |
| 1967 | "Episode dated 18 June 1967" | |||
| 1968 | The Carol Burnett Show | The Carol Burnett Show | "Episode #1.21" | |
| 1969 | The Hollywood Squares | The Hollywood Squares | "Episode dated 8 September 1969" | |
| "Episode dated 13 October 1969" | ||||
| "Episode dated 17 November 1969" | ||||
| 1970 | "Episode dated 23 March 1970" | |||
| 1972 | "Episode dated 10 January 1972" | |||
| Password | Password | "Episode dated 13 March 1972" | ||
| 1973 | The Hollywood Squares | The Hollywood Squares | "Episode dated 15 January 1973" |
Teatteri [muokkaa]
- Du Barry Was a Lady (1939)
- Guys and Dolls (1962)
- Hello, Dolly! (1967)
- Guys and Dolls (1968)
- Born Yesterday (1968)
- Belle Starr (1969)
- Born Yesterday (1973)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Betty Grable Grable Online. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Betty Grable Memorial Bombshells. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Betty Grable NNDB. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
- ↑ Betty Grable Saint Louis Walk of Fame. Viitattu 20. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Betty Grable Biography Internet Movie Database. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Betty Grable Bio Bombshells. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
- ↑ Walk of Stars: Betty Grable St. Louis Walk of Stars. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Betty Grable Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- Betty Grable Elonetissä
- Grablen viralliset sivut (englanniksi)
- Betty Grable TCM Movie Databasessa (englanniksi)
- Grable Internet Broadway Databasessa (englanniksi)
- Betty Grable: A Tribute (englanniksi)
- BettyGrable.net (englanniksi)
- Grable Saint Louis Walk of Famessa (englanniksi)
- Grable Find a Gravessa (englanniksi)
- Betty Grable Vintagemoviefanissa (englanniksi)
- Betty Grable -galleria
- Betyy Grable NNDB:ssä (englanniksi)
