Betty Grable

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Betty Grable
Betty Grablen kuuluisimpia pin-up-kuvia.
Betty Grablen kuuluisimpia pin-up-kuvia.
Syntymäaika 18. joulukuuta 1916
Syntymäpaikka Yhdysvaltain lippu Saint Louis, Missouri
Aktiivisena 1929–1973
Kuolinaika 2. heinäkuuta 1973 (56 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdysvaltain lippu Santa Monica, Kalifornia
Oikea nimi Elizabeth Ruth Grable
Muut nimet Frances Dean
Ammatti laulaja
näyttelijä
valokuvamalli
tanssija
Puoliso Jackie Coogan (1937–1940)
Harry James (1943–1965)
Merkittävät roolit Kesäloma Miamissa
Dolly-sisarukset
Kevytmielinen äitini
Kuinka miljonääri naidaan
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie
Palkinnot

Walk of Fame, Hollywood (1960)
Walk of Fame, Saint Louis (1990)

Elizabeth Ruth "Betty" Grable (18. joulukuuta 1916 Saint Louis, Missouri2. heinäkuuta 1973 Santa Monica, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja, valokuvamalli, tanssija ja seksisymboli. Häntä on sanottu alkuperäiseksi pin-up-tytöksi, Hollywood-legendaksi ja amerikkalaiseksi ikoniksi.

Grable sai uransa aikana lempinimet "The Girl With the Million Dollar Legs" huomattavista sääristään; 20th Century Fox oli vakuuttanut Grablen jalat vakuutusyhtiö Lloyd's of Londonissä 1,25 miljoonan dollarin summalla[1] ja lempinimi "The Pin-Up Girl", koska hän kuuluu kuuluisimpiin pin-up-kuvamalleihin. Hänen uimapuvussa poseeraamansa pin-up-kuva levisi ympäri Eurooppaa vaikuttaen monien arvioiden mukaan liittoutuneiden taistelutahtoon.[2]

Grable aloitti elokuvauransa 12-vuotiaana äitinsä ohjastuksella vuonna 1929. Hän näytteli monien elokuvien sivurooleissa 1930-luvulla. Hänen kulta-aikaansa oli 1940-luku, jolloin hänestä tuli "kassamagneettikuningatar". Grable lopetti elokuvauransa vuonna 1955, jonka jälkeen hän loi uraa televisiossa ja teatterissa kuolemaansa 1973 asti.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elizabeth Ruth Grable syntyi 18. joulukuuta 1916 Saint Louisissa, Missourissa.[2][3][1] Hänen vanhempansa olivat John Conn (1883–1954) ja Lillian Rose Grable (omaa sukua Hofmann, 1889–1964). Elizabeth Ruth oli nuorin kolmesta lapsesta.[2] Bettyn kaksi vanhempaa sisarusta olivat Marjorie (1909–1980) ja John Karl (tai kirjoitusmuoto Carl,[1] 1914–1916), joka kuoli jo varhaislapsuudessa. Useimmat Grablen esi-isistä olivat amerikkalaisia, mutta kaukaisimmat esi-isät olivat myös hollantilaisia, iiriläisiä, saksalaisia ja englantilaisia.[1]

Grable aloitti kolmivuotiaana Clark's Dancing Schoolin[4] ja kävi Mary Institute and St. Louis Country Day Schoolia asuessaan vielä Saint Louisissa.[3] Tanssin lisäksi Grable kävi laulu- ja saksofonitunneilla.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliforniassa vietetyn perheloman jälkeen vuonna 1929 Lillian ja Betty päättivät muuttaa osavaltioon. Motiivina oli pyrkimys saada Betty elokuviin ja lopulta studioihin. Betty kävi koulua Hollywood Professional Schoolissa, otti tanssitunteja Ernest Blecher Akatemiassa ja oli valmennuksessa Albertina Rosch Schoolissa. Ensimmäisessä elokuvassaan Onnellisia päiviä (1929), jonka ohjasi Benjamin Stoloff, Betty oli vasta 12-vuotias, mutta hänet oli maskeerattu tummaihoiseksi kuorotytöksi, eikä hänen ikäänsä voitu päätellä. Seuraavaan elokuvaan Lillian yritti häntä väärennetyllä henkilöllisyystodistuksella, jonka mukaan Betty oli 15-vuotias, mutta he jäivät kiinni. Kuitenkin jo vuonna 1930 Betty sai suuren roolin musikaalikomediassa Hääkellot, jonka pääosassa on Eddie Cantor. Samalla hänestä tuli yksi ensimmäisistä The Goldwyn Girlseistä, joka oli tuottaja Samuel Goldwynin kokoama tanssijakokoonpano.

Grable teki tasaisen runsaasti elokuvia sivurooleissa koko 1930-luvun, kuten musikaalikomedioissa Härkätaistelija (1932), Purjehdus paratiisiin (1933), Fred Astairen ja Ginger Rogersin tähdittämässä musikaalikomediassa Continental – hupainen avioero (1934) ja komediassa Mustanlesken murhat (1935). Grable pääsi vuonna 1937 20th Century Foxin listoille. Hän sai jo samana vuonna naispääosan musikaalikomediasta This Way Please, jonka ohjasi Robert Florey.

Huippuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grable esiintyi 30-luvun loppupuolella vielä muutamassa elokuvassa, kuten tärkeissä rooleissa komedioissa College Swing (1938), jonka ohjasi Raoul Walsh ja Give Me a Sailor (1938), joista Grable ei saanut paljoakaan huomiota. Hän alkoi ajattella, että oli epäonnistunut urassaan.[5] Grablen ura lähti nousuun komedian Miljoonan dollarin sääret ansiosta, joka ilmestyi heinäkuussa 1939 ja jossa hän näytteli ensimmäisen aviomiehensä Jackie Cooganin kanssa. Musikaalikomedian Man About Town (1939) kuvausten aikana Grablen tila oli romahtanut ja hänet kiidätettiin sairaalaan umpilisäkkeen tulehduksen takia.[6] Miljoonan dollarin sääret -elokuvan jälkeen Grable näytteli Alice Bartonia Broadway-musikaalihittissä DuBarry Was a Lady, joka sai ensi-iltansa 6. joulukuuta vuonna 1939. Roolista Grable sai myöhemmin samana vuonna huomiota nousevana tähtenä. Näytelmä suljettiin 12. joulukuuta vuonna 1940 408 näytöksen jälkeen. DuBarry Was a Ladystä tehtiin vuonna 1943 elokuvaversio, jossa pääosassa on Lucille Ball.

Grable elokuvan Kuinka miljonääri naidaan (1953) trailerissa.

Vuonna 1940 Grable sai sopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Samana vuonna hän sai Glenda Crawfordin pääroolin romanttisesta musikaalikomediasta Tanssi, senorita, jossa näyttelivät myös Don Ameche ja Carmen Miranda. Elokuva oli menestys ja sai erinomaiset arvostelut sekä teki Grablesta suuren tähden. Elokuva oli myös kolmen Oscarin ehdokkaana. Seuraavassa elokuvassaan Kadun sävelmä (1940) Grable näytteli Alice Fayen kanssa, jonka kanssa Grablesta tuli elinikäiset ystävät. Kadun sävelmä voitti parhaan musiikin Oscarin vuonna 1941. Kadun sävelmän jälkeen Grablen uralla seurasi tauko. Hän matkusti Chicagoon viikoksi kirjailija ja viihdyttäjä Ken Murrayn kanssa tutustuakseen Chicago Theateriin.[6] Matkalla oli mukana myös Victor Mature, jonka kanssa Grable on seurustellutkin.[6] He myös näyttelivät yhdessä film noir-elokuvassa Silmukka kiristyy vuonna 1941. Yhdessä he menivät College Inniin kuuntelemaan Dick Haymesia, joka myös esitteli Grablen tulevalle aviomiehelleen Harry Jamesille, joka oli kuuluisa orkesterinjohtaja ja jazztrumpetisti. Kaivatun tauon jälkeen Grable suuntasi takaisin Hollywoodiin ja alkoi kuvata seuraavaa elokuvaansa Kesäloma Miamissa, jossa hänen vastanäyttelijänään oli toisen kerran Don Ameche sekä Robert Cummings.

Seuraavina vuosina Betty Grable näytteli menestyselokuvasta toiseen: Tyrone Powerin kanssa toimintaelokuvassa Meidän lentäjien kesken (1941), joka sai Oscar-ehdokkuuden, Victor Maturen kanssa musikaalikomediassa Etelämeren laulu (1942), musikaalikomediassa Tivolin kaunotar (1943), joka on Grablen yksi suurimmista hittielokuvista ja joka sai Oscar-ehdokkuuden, sekä elokuvassa Pin up -tyttö (1944), jonka jälkeen Grable vetäytyi elokuvista seitsemäksi kuukaudeksi äitiyslomalle.[5] Vuonna 1945 Grable teki June Haverin kanssa elämäkerrallisen musikaalidraaman Dolly-sisarukset (1945), joka sai Oscar-ehdokkuuden. Vuonna 1947 ensi-iltaan tuli suosituin Betty Crable-elokuva, musikaali Kevytmielinen äitini (1947), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Dan Dailey. Grable on myös maininnut Daileyn suosikkikollegakseen. Kevytmielinen äitini oli ehdokkaana kolmeen Oscariin, joista se voitti yhden. Grablelta ilmestyi seuraavana vuonna fantasiakomedia Kärpännahkaviitta (1948), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Douglas Fairbanks Jr.. Elokuva oli myös Oscar-ehdokkaana.

Betty Grable YANK -lehdessä.

Grable on novellin Betty Grable and the House with the Iron Shutters sankaritar, jonka kirjailijana oli Kathryn Heisenfelt ja julkaisijana Whitman Publishing Company vuonna 1943. "Vaikka sankaritar samaistuu kuuluisaan näyttelijättäreen, tarinat ovat täysin keksittyjä." Kirja on todennäköisesti suunnattu nuorisolle ja muistuttaa Paula Drew'n seikkailuja Neiti Etsivä -kirjoissa. Se on sarjan "Whitman Authorized Editions" osa, jossa 16 kirjaa julkaistiin vuosien 1941–1947 välillä. Kaikissa kirjoissa Grable on päähenkilö ja sankaritar.

Vuonna 1947 Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ilmoitti, että Grable oli vuoden parhaiten palkattu tähti Amerikassa; hän ansaitsi noin 300 000 dollaria vuodessa.[5] Grablen suurimpana pin-up-kilpailijana pidetään Rita Hayworthia, vaikka Grable oli kiistaton pää-pin-up-tyttö amerikkalaisille sotilaille.

Grable palasi yhteistyöhön Victor Maturen kanssa Oscar-ehdokkaana olleessa musikaalissa Chicagon Venus vuonna 1950, joka oli uudelleenfilmatisointi Grablen omasta musikaalikomediasta Tivolin kaunotar (1943). Dan Daileyn kanssa Grable palasi valkokankaille musikaalidraamassa Sinitaivas (1950), jossa näyttelivät myös Jane Wyatt ja Mitzi Gaynor, sekä musikaalissa Seikkailu Tokiossa (1951). Studiopäällikkö Darryl F. Zanuck syyti tähteään kalliisiin Technicolor-elokuviin ja piti hänet kiireessä; Grable teki lähes 25 musikaalia ja komediaa 13 vuodessa. Viimeinen Foxille tehty suurmenestyselokuva sekä viimeinen pääosa oli komedia Kuinka miljonääri naidaan vuodelta 1953, jossa näyttelivät myös aikansa tähti Marilyn Monroe sekä Lauren Bacall. Grablen myöhempi ura oli huomattavaa taistelua studiopomojen kanssa. Kerran erään riidan keskellä Zanuckin kanssa Grable repi palasiksi sopimuksensa ja ryntäsi ulos Zanuckin toimistosta. Vuonna 1953 Zanuck oli huolitellut Monroen syrjäyttämään Grablen Foxin vakinnaiselta seksisymbolin paikalta. Grablen ja Monroen välillä ei kuitenkaan tiedetä olleen koskaan kilpailua. Kuinka miljonääri naidaan -elokuvan kulisseissa Grable sanoi Monroelle kuuluisan lauseensa: “go and get yours, honey! I've had mine” (suom. “mene ja saat omasi, kulta! Minä sain jo omani”). Heistä tuli kuvauksien aikana ystävät. Samoihin aikoihin Grable menetti isänsä Conn Grablen vuonna 1954, joka kuoli 71-vuotiaana.

Kuinka miljonääri naidaan-elokuvan jälkeen Grable näytteli viimeisessä musikaalissaan Kahteen rakastunut, jossa hän esiintyi Jack Lemmonin kanssa. Kahteen rakastunut oli myös Grablen toiseksi viimeinen elokuva. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi komedia Vaalea viettelys vuodelta 1955, jossa hän näytteli jälleen Robert Cummingsin kanssa. Marilyn Monroe oli aiemmin hylännyt Vaalean viettelyksen kun sitä oli tarjottu hänelle, koska tämä etsi dramaattisia ja haastavia rooleja.[6] Sen jälkeen roolia tarjottiin Grablelle ja tämä hyväksyi sen sanoen: “Yes, for a price.”[6] (suom. “Kyllä, hinnasta”), vaikka ei halunnutkaan tehdä kyseistä elokuvaa. Grable ei pitänyt elokuvasta, eikä Vaalea viettelys saanut kriitikoiltakaan paljon huomiota. Hänen rakkaussuhteensa Hollywoodiin oli jo päättymässä.

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalean viettelyksen jälkeen Grable toivoi varmistavansa vielä neiti Adelaiden roolin Enkeleitä Broadwaylla -musikaalin elokuvaversiossa, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1956. Kuitenkin kun tuottaja Samuel Goldwyn sai tietää, että Grable sivuutti tapaamisen hänen kanssaan yhden tähden koiran sairastumisen takia, Goldwyn oli suuttunut ja poisti Grablen harkinnasta. Osa annettiin lopulta Vivian Blainelle, joka oli tehnyt musikaalin alkuperäisen roolin Broadwaylla.

Harry James, Lucille Ball ja Betty Grable vuonna 1958. Kuvassa on myös Ballin voittama Tony-kilpahevonen.

Grable oli uransa loppuvaiheessa stressaantunut ja tähteyteen kyllästynyt ja poistui elokuvamaailmasta kokonaan. Hän siirtyi Las Vegasiin television pariin, näytteli Broadwaylla ja esiintyi yökerhoissa 1950-luvun lopulla.[2] Hän esiintyi televisiossa vuosina 1954–1973 sarjoissa Shower of Stars, Ford Star Jubilee, Andy Williams Show, The Lucy-Desi Comedy Hour ja What's My Line?.

Joulukuussa 1962 Grable ja hänen suosikkikollegansa Dan Dailey avasivat Dunes Hotelissa teatterituotannon Enkeleitä Broadwaylla. Se kesti aina kesään 1963. Grablen Lillian-äiti kuoli vuonna 1964 75-vuotiaana.

Tammikuussa vuonna 1964 Grable aloitti Hello, Dolly!-kiertueen, joka avattiin Chattanoogassa, Tennesseessä. Esityksiä pidettiin useissa kaupungeissa ja viimeiseksi näytelmää esitettiin Las Vegasissa. Musikaali esitettiin Rivera Hotelissa ensimmäisen kerran 23. joulukuuta.[6] Näytelmä suljettiin Riverassa syksyllä 1966. Sen jälkeen näytelmää esitettiin Chicagossa Schubert Theatressa kahden kuukauden ajan. Musikaali suljettiin kokonaan 12. kesäkuuta vuonna 1967. Grable korvasi kesäkuussa 1967 Martha Rayen Broadwayn Hello, Dollyssa ja pysyi roolissaan marraskuuhun 1967 asti. Elokuussa vuonna 1968 Grable näytteli Billie Dawnia Born Yesterday -tuotannossa. Tätä näytelmää esitettiin Chicagossa kaksi viikkoa ja Houstonissa.

Vuonna 1969 Grable sai roolin, josta hän oli innoissaan: Belle Starr, joka avattiin Skotlannissa ja jota esitettiin myös Lontoossa. Valitettavasti se oli synkkä epäonnistuminen ja 16 esityksen jälkeen näytelmä suljettiin. Belle Starr oli kriitikoiden mielestä sivistymätön. Palattuaan Yhdysvaltoihin Grable kiersi jälleen Born Yesterday -tuotannossa. Se avattiin Illinoisissa vuoden 1969 lopulla ja esitettiin puolitoista vuotta, vuoteen 1971 asti.

Vuonna 1972 Grable hyväksyi kutsun vuoden 1972 Oscar-gaalaan, jonne hän meni vanhan ystävänsä Dick Haymesin kanssa. He avasivat kirjekuoren, jossa oli parhaan musikaalin pisteet. Esiintymisen aikana Grable havaitsi oudon tunteen rinnassaan.[6] Kun he olivat matkalla lentokentälle palkintojenjaon jälkeen, hänelle tuli hengitysvaikeuksia.[6] Grable kiirehti Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa. Hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä. Grable sai laajan hoidon, jonka jälkeen hän päätti palata takaisin töihin.

Grable jatkoi Born Yesterday -tuotantoa. Näytelmä avattiin 24. tammikuuta vuonna 1973 Alhambra Dinner Theatressa Jacksonvillessa, Floridassa.[6] Näytelmää esitettiin aina maaliskuun puoliväliin asti.

Yksityiselämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Betty Grable YANK -lehdessä 25. kesäkuuta vuonna 1943.

Grable solmi ensimmäisen avioliittonsa entisen kuuluisan lapsitähden Jackie Cooganin (1914–1984) kanssa 20. marraskuuta vuonna 1937,[3][1] jonka hän oli tavannut kesällä 1935. Cooganilla oli stressiä oikeudenkäynnistä, jota hän oli käynyt vanhempiaan vastaan Cooganin omaisuudesta, jonka hän oli ansainnut mykkäelokuvapäivillään. Tämä oli osasyynä parin eroon. Ero myönnettiin 9. lokakuuta vuonna 1940.[1][3]

Grable meni toisen kerran vihille big band -johtaja ja jazztrumpetisti Harry Jamesin (1916–1983) kanssa aamuyöllä 5. heinäkuuta vuonna 1943[1] rauhallisessa seremoniassa Las Vegas Stripin varrella olevassa The Little Church of the Westin hääkappelissa Paradisen kaupunginosassa Las Vegasissa, Nevadassa.[6] Häämatkalle ei ollut aikaa lähteä, vaan Grablen piti mennä kuvaamaan Pin up -tyttöä. Pari sai kaksi tytärtä: Victoria Elizabeth Jamesin, joka syntyi kotona 4. maaliskuuta vuonna 1944[1][3] ja Jessica "Jessie" Jamesin, joka syntyi 20. toukokuuta vuonna 1947.[1][3] Grablella oli myös kaksi poikapuolta, Harry Jefferey ja Timothy "Tim" Ray James[5] Harryn edellisestä avioliitosta Louise Tobinin kanssa. Grable ja James erosivat vuoden 1965 aikana ja heidän avioeronsa myönnettiin 8. lokakuuta vuonna 1965.[1] He olivat naimisissa 22 vuotta; aviovuosia piinasivat alkoholismi ja uskottomuus.

Betty Grable seurusteli elämänsä aikana muiden muassa Victor Maturen, Desi Arnazin[5] ja George Raftin[5] kanssa. Raftin kanssa suhde päättyi kahden ja puolen vuoden jälkeen, koska Raft ei voinut saada avioeroa katolisesta vaimostaan.

Grable seurusteli toisen avioliittonsa jälkeen tanssija Bob Remickin kanssa, vaikka hän oli Grablea useita vuosia nuorempi. Vaikka he eivät menneet naimisiin, romanssi kesti aina Grablen kuolemaan saakka.

Grable oli somnambulisti eli unissakävelijä ja hän kärsi myös demofobiasta eli väkijoukkopelosta.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grablen piti työskennellä Tampassa, Floridassa maalis-huhtikuussa 1973, mutta hän sai toistuvia kipuja ja joutui jälleen sairaalahoitoon. Syöpä oli levinnyt. Leikkauksen jälkeen Grable kykeni vielä viettämään aikaa Las Vegasin kodissaan, mutta hänen tilansa heikkeni nopeasti ja hänet otettiin uudelleen Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa.

Betty Grable kuoli keuhkosyöpään 56-vuotiaana 2. heinäkuuta vuonna 1973 kello 17:15 Saint Johnin sairaalassa Santa Monicassa, Kaliforniassa.[6][3][1]

Grablen hautajaiset pidettiin kolme päivää myöhemmin Beverly Hillsissä All Saints Episcopal -kirkossa 5. heinäkuuta, tasan 30 vuotta hänen ja Harry Jamesin hääpäivästä. James puolestaan kuoli hautajaispäivästä tasan 10 vuotta myöhemmin 5. heinäkuuta vuonna 1983 mikä olisi ollut hänen ja Grablen 40. hääpäivä. Kappeli oli täynnä punaisia neilikoita, jotka olivat Bettyn lempikukkia. Hautajaisissa soitettiin Grablen lempilauluja. Seremonian aikana monet huomasivat, että urkuri soitti kappaleen "I Had The Craziest Dream". Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muiden muassa Harry James, Dorothy Lamour, Shirley Booth, Mitzi Gaynor, Johnnie Ray, Cesar Romero, George Raft, Alice Faye ja Dan Dailey. Grable haudattiin Kalifornian Inglewoodin kaupungissa sijaitsevalle Inglewood Park -hautausmaalle,[3][1] Golden Westin mausoleumissa sijaitsevaan Dawnin pyhäkköön, johon on haudattu myös Grablen vanhemmat Conn-isä ja Lillian-äiti. Sisar Marjorie Grable-Arnold liittyi perhekryptaan haudattuihin vuonna 1980 kuoltuaan 71-vuotiaana.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grable sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, osoitteeseen 6525 Hollywood Boulevard.[3] Hän on myös saanut 20. toukokuuta vuonna 1990 tähden Saint Louis Walk of Famelle, osoitteeseen 6350 Delmar.[7][3] Grable on myös nimitetty Hall of Famous Missouriansiin Jefferson Cityyn, Missouriin vuonna 2009. Grable painoi käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan Grauman's Chinese Theatren edustalla 15. helmikuuta vuonna 1943.

Jayne Mansfield esitti Grablea George Raftia koskevassa elämäkertaelokuvassa Gangstereiden vallassa (engl. The George Raft Story, 1961), jossa hänen nimensä oli "Lisa Lang".

Hugh Hefner, Playboyn perustaja, totesi National Public Radion Morning Editionissa 23. huhtikuuta vuonna 2007, Terry Grossin haastattelussa, että Grable oli hänen inspiraationsa Playboy-imperiumin perustamiselle.

Laulaja-lauluntekijä Neil Sedakan laulu "Betty Grable" on omistettu kokonaan hänen muistolleen.[5]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1929 Onnellisia päiviä Happy Days Kuorotyttö
1930 Let's Go Places Chorine
New Movietone Follies of 1930 Chorine
Hääkellot Whoopee! Goldwyn Girl
1931 Kiki Kiki Goldwyn Girl
Eddie liikenerona Palmy Days Goldwyn Girl
1932 The Greeks Had a Word for Them Hattusekkityttö
Probation Ruth Jarrett
Vapaa rakkaus The Age of Consent Opiskelija makuusalissa
Hold 'Em Jail Barbara Jones
Härkätaistelija The Kid from Spain Goldwyn Girl
1933 Cavalcade Cavalcade Tyttö sohvalla
Child of Manhattan Lucy McGonegle
Purjehdus paratiisiin Melody Cruise Ensimmäinen lentoemäntä
What Price Innocence? Beverly Bennett
The Sweetheart of Sigma Chi Yhtyelaulaja Ted Fio Riton kanssa
1934 Continental – hupainen avioero The Gay Divorcee Tanssispesialiteetti
Ylioppilaita maailmalla Student Tour Cayenne
By Your Leave Frances Gretchell
1935 Mustanlesken murhat The Nitwits Mary Roberts
Old Man Rhythm Sylvia
1936 Collegiate Dorothy
Laivasto tanssii Follow the Fleet Triolaulaja
Don't Turn 'em Loose Mildred Webster
Pigskin Parade Laura Watson
1937 This Way Please Jane Morrow
Thrill of a Lifetime Gwen
1938 College Swing College Swing Betty
Give Me a Sailor Nancy Larkin
Campus Confessions Joyce Gilmore
1939 Man About Town Susan Hayes
Miljoonan dollarin sääret Million Dollar Legs Carol Parker
The Day the Bookies Wept Ina Firpo
1940 Tanssi, senorita Down Argentine Way Glenda Crawford alias Glenda Cunningham
Kadun sävelmä Tin Pan Alley Lily Blane
1941 Kesäloma Miamissa Moon Over Miami Kathryn "Kay" Latimer / neiti Adams
Meidän lentäjien kesken A Yank in the R.A.F. Carol Brown
Silmukka kiristyy I Wake Up Screaming Jill Lynn
1942 Etelämeren laulu Song of the Islands Eileen O'Brien
Röyhkeä ja rakastunut Footlight Serenade Pat Lambert
Rosita tanssii ja hymyilee Springtime in the Rockies Vicky Lane
1943 Tivolin kaunotar Coney Island Kate Farley
Sulhanen liikaa Sweet Rosie O'Grady Madeleine "Madge" Marlowe / Rosie O'Grady
1944 Pin up-tyttö Pin Up Girl Lorry Jones / Laura Lorraine
Four Jills in a Jeep Omana itsenään
1945 Tanssiva Venus Diamond Horseshoe Bonnie Collins
Dolly-sisarukset The Dolly Sisters Yansci "Jenny" Dolly
1946 Kilpakosijat Do You Love Me Barryn fani taksissa (cameo)
1947 Ihannesihteeri The Shocking Miss Pilgrim Cynthia Pilgrim
Kevytmielinen äitini Mother Wore Tights Myrtle McKinley Burt
1948 Kärpännahkaviitta That Lady in Ermine Francesca / Angelina
When My Baby Smiles at Me When My Baby Smiles at Me Bonny Kane
1949 Vaalea villikissa The Beautiful Blonde from Bashful Bend Winifred "Freddie" Jones
1950 Chicagon Venus Wabash Avenue Ruby Summers
Sinitaivas My Blue Heaven Kitty Moran
1951 Seikkailu Tokiossa Call Me Mister Kay Hudson
Tapaamme Miamissa Meet Me After the Show Delilah Lee
1953 The Farmer Takes a Wife The Farmer Takes a Wife Molly Larkins
Kuinka miljonääri naidaan How to Marry a Millionaire Loco Dempsey
1955 Kahteen rakastunut Three for the Show Julie Stewart Lowndes
Vaalea viettelys How to Be Very, Very Popular Stormy Tornado
Lyhytelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1931 Crashing Hollywood
Ex-Sweeties
Once a Hero
1932 Lady! Please!
Hollywood Luck
The Flirty Sleepwalker
Hollywood Lights
Over the Counter Asiakas
1933 Air Tonic
1934 School for Romance Opiskelija
Elmer Steps Out
Love Detectives Alice
Business Is a Pleasure
Susie's Affairs Susie Lee
Ferry-Go-Round Betty
1935 This Band Age
The Spirit of 1976
A Night at the Biltmore Bowl Vokalisti
Drawing Rumors
A Quiet Fourth
1936 Screen Snapshots Series 15, No. 11 Omana itsenään
Sunkist Stars at Palm Springs
1937 Screen Snapshots Series 16, No. 7
Screen Snapshots Series 16, No. 10
1938 Screen Snapshots Series 18, No. 4
1941 Hedda Hopper's Hollywood No. 2
1946 Hollywood Park
1955 Screen Snapshots Series 34, No. 6: Hollywood Shower of Stars
Televisio
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi Rooli
1954 Shower of Stars Shower of Stars "Premiere Show" Omana itsenään
"Entertainment on Wheels"
1955 "All-Star Line-Up"
1956 Star Stage Star Stage "Cleopatra Collins" Cleopatra Collins
Ford Star Jubilee Ford Star Jubilee "Twentieth Century" Lily Garland
Toast of the Town Toast of the Town "Episode #9.34" Omana itsenään
The Bob Hope Show The Bob Hope Show "Episode dated 17 June 1956"
The Dinah Shore Chevy Show The Dinah Shore Chevy Show "Episode #1.2"
1957 The Bob Hope Show The Bob Hope Show "Episode dated 25 January 1957"
Toast of the Town Toast of the Town "Episode #11.1"
The Eddie Fisher Show The Eddie Fisher Show "Episode dated 29 October 1957"
1958 The Lucy-Desi Comedy Hour The Lucy-Desi Comedy Hour "Lucy Wins a Race Horse"
Shower of Stars Shower of Stars "Episode #4.7"
1959 The Dinah Shore Chevy Show The Dinah Shore Chevy Show "Episode #3.23" Omana itsenään
"Episode #4.8"
1960 "Episode #4.27"
Ajanvietettä amerikkalaisittain The Perry Como Show "Episode dated 14 December 1960"
1962 The Andy Williams Show The Andy Williams Show "Episode dated 8 November 1962"
1964 The Hollywood Palace The Hollywood Palace "Episode #2.14"
1965 What's My Line? What's My Line? "Episode dated 29 August 1965"
1967 "Episode dated 18 June 1967"
1968 The Carol Burnett Show The Carol Burnett Show "Episode #1.21"
1969 The Hollywood Squares The Hollywood Squares "Episode dated 8 September 1969"
"Episode dated 13 October 1969"
"Episode dated 17 November 1969"
1970 "Episode dated 23 March 1970"
1972 "Episode dated 10 January 1972"
Password Password "Episode dated 13 March 1972"
1973 The Hollywood Squares The Hollywood Squares "Episode dated 15 January 1973"

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Du Barry Was a Lady (1939)
  • Guys and Dolls (1962)
  • Hello, Dolly! (1967)
  • Guys and Dolls (1968)
  • Born Yesterday (1968)
  • Belle Starr (1969)
  • Born Yesterday (1973)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Betty Grable Grable Online. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
  2. a b c d e Betty Grable Memorial Bombshells. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j Betty Grable NNDB. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
  4. Betty Grable Saint Louis Walk of Fame. Viitattu 20. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
  5. a b c d e f g Betty Grable Biography Internet Movie Database. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k Betty Grable Bio Bombshells. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
  7. Walk of Stars: Betty Grable St. Louis Walk of Stars. Viitattu 11. heinäkuuta 2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Betty Grable.