Marlon Brando

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marlon Brando
Marlon Brando vuonna 1953
Marlon Brando vuonna 1953
Syntymäaika 3. huhtikuuta 1924
Syntymäpaikka Omaha, Nebraska
Aktiivisena 1944–2001
Kuolinaika 1. heinäkuuta 2004 (80 vuotta)
Kuolinpaikka Los Angeles, Kalifornia
Oikea nimi Marlon Brando, Jr.
Ammatti näyttelijä
Puoliso Anna Kashfi (1957–1959)
Movita Castaneda (1960–1962)
Tarita Teriipaia (1962–1972)
Merkittävät roolit Stanley Kowalski
Viettelyksen vaunu
Terry Malloy
Alaston satama
Vito Corleone
Kummisetä
Walter Kurtz
Ilmestyskirja. Nyt
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Marlon Brando, Jr. (3. huhtikuuta 19241. heinäkuuta 2004) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, joka saavutti kulttimaineen kanonisoituaan metodinäyttelemisen Elia Kazanin elokuvissa Viettelyksen vaunu ja Alaston satama. Hänen näyttelytyylinsä inspiroi koko länsimaisen populaarikulttuurin mieskuvaa, ja Robert De Niro, Paul Newman ja James Dean kutsuivat Brandoa esikuvakseen. Brando on Actors' Studiossa opiskelleista näyttelijöistä nimekkäimpiä. Jotkut pitävät häntä 1900-luvun merkittävimpänä näyttelijänä.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eva Marie Saint ja Marlon Brando elokuvassa Alaston satama.

Brando syntyi 3. huhtikuuta 1924 Omahassa, Nebraskassa. Hän oli kolmelapsisen perheen ainut poika ja nuorimmainen. Hän on kuvannut lapsuuttaan useimmiten onnettomaksi, sillä kummatkin hänen vanhemmistaan olivat alkoholisteja. Hän kuvaa muistelmissaan isäänsä ”täysveriseksi mulkuksi” ja ”öykkäriksi”, joka joi paljon viinaa ja tappeli kapakoissa eikä äiti ollut sitä paljoakaan parempi.lähde tarkemmin? Brando purki sitä usein kapinoimalla auktoriteetteja vastaan. Vuonna 1935, kun hän oli 11-vuotias, vanhemmat erosivat ja äiti muutti lapsensa kanssa Santa Anaan Kaliforniaan ja 1937 Libertyvilleen Illinois’hin. Saatuaan lukion käytyä Marlon Brandon isä lähetti poikansa Shattuckin sotakorkeakouluun, josta hänet lopulta erotettiin huonon käytöksen vuoksi. Shattuckissa Brando sai ensikosketuksensa teatteriin näytelmäkerhon kautta.

Brando nai näyttelijä Anna Kashfin vuonna 1957. He erosivat vuonna 1959. He saivat yhden pojan, Christian Brandon. Vuonna 1960 Brando nai meksikolaisen näyttelijän Movita Castanedan. He saivat kaksi lasta, Miko Brandon ja Rebecca Brando Kotlinzkyn. Myöhemmin Brando meni naimisiin tahitilaisen kaunottaren Tarita Teriipian kanssa. He saivat kaksi lasta, Teihotu Brandon ja Cheyenne Brandon.

Brando halusi pitää yksityiselämänsä yksityisenä ja myönsi harvoin haastatteluja. Hän vietti usein pitkiäkin aikoja erakkona omalla saarellaan. Yksityiselämässään hän kunnostautui kuitenkin erilaisten vähemmistöryhmien puolustajana, etenkin intiaanien.

Näyttelijänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku ja menestyksen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marlon Brando esiintyi ensimmäisen kerran valkokankaalla Miehet-elokuvassa vuonna 1950, jossa hän esitti vammautunutta sotaveteraania. Hän tavoitteli todenmukaisuutta ja valmistautui rooliin viettämällä kuukauden veteraanisairaalan vuoteessa.

Hänet noteerattiin vasta seuraavana vuonna Stanley Kowalskin roolissa elokuvassa Viettelyksen vaunu. Hän sai parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden. Ehdokkuus toistui seuraavina kolmena vuonna elokuvissa Viva Zapata (1952), Julius Caesar (1953) ja Alaston satama (1954).

Alastomasta satamasta Brando voitti vihdoin Oscar-palkinnon. Elia Kazanin taidokkaassa teatterimaisessa ohjauksessa Brando hyödynsi metodinäyttelyn opintojaan ja improvisointikykyjään ja loi roolisuorituksen, joka paljastaa jotain uutta joka kerta kun sen näkee. Hän improvisoi suurimman osan Rod Steigerin kanssa käymästään dialogista, jota esittäessään hän istuu taksin takapenkillä.

Uran hiipuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brando jatkoi uraansa rooleilla, jotka uhmasivat ennakko-odotuksia: Enkeleitä Broadwaylla -elokuvassa hän esitti laulavaa Sky Mastersonia, Elokuun teehuone -elokuvassa hän esitti japanilaista tulkkia nimeltä Sakini, Sayonarassa hän oli ilmavoimien lentäjä, ja Nuoret leijonat -elokuvassa hän teki natsiupseerin roolin. Vaikka hän saikin vielä Oscar-ehdokkuuden Sayonarasta, 1950-luvun alun jälkeen parhaat vuodet olivat ohi.

Brandon uran hiipuminen jatkui 1960-luvun vaisujen roolisuoritusten takia, kun hän esiintyi oudoissa komedioissa ja lännenelokuvissa, Kapina laivalla -elokuvan näyttäessä tietä. Koska Brandoa yleisesti pidettiin vaikeana näyttelijänä, oli hänen uransa vuosikymmenen loppuun mennessä lähes ohi. Hän esiintyi lähinnä marginaalisissa tai ylibudjetoiduissa elokuvissa. Omaelämäkerrassaan Songs My Mother Taught Me (1994) hän kuitenkin kirjoittaa tehneensä mielestään parhaan roolisuorituksen vuoden 1969 elokuvassa Queimada.[2]

Kummisetä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marlon Brandon rooli Vito Corleonena Kummisetä-elokuvassa nosti hänet takaisin Hollywoodin luonnenäyttelijöiden ehdottomalle huipulle. Francis Ford Coppola innostui välittömästi Brandosta mafiaperheen päänä, mutta joutui taistelemaan tuotantoyhtiön kanssa saadakseen tahtonsa läpi. Brandolta vaadittiin koekuvaus, hänen piti esiintyä ilmaiseksi, ja tuotantoyhtiölle vaadittiin vastuuvapaus hänen mahdollisten kommenttiensa varalta. Coppola onnistui tekemään koekuvauksen selittämällä Brandolle tekevänsä maskeeraustestin elokuvaa varten, ja koekuvauksen nähtyään tuotantoyhtiö hyväksyi Brandon elokuvaan. Roolistaan Brando voitti toisen Oscar-palkintonsa.

Brando oli toinen näyttelijä, joka on kieltäytynyt Oscar-palkinnosta (ensimmäinen oli George C. Scott). Hän ei vastaanottanut palkintoa, vaan lähetti amerikanintiaani Sacheen Littlefeatherin puolestaan lavalle, ja tämä kertoi buuausten saattelemana siitä, kuinka Hollywood kuvasi hänen kansaansa.[3] Lopulta Oscar-patsas toimitettiin Brandon kotiin. Kohtauksesta huolimatta Brando sai Oscar-ehdokkuuden vielä seuraavanakin vuonna Viimeinen tango Pariisissa -elokuvasta.

Loppu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen uransa viimeiset merkittävät roolisuoritukset olivat elokuvissa Teräsmies (1978, Brando esitti Jor-Elia, Teräsmiehen isää) ja Ilmestyskirja. Nyt (1979, eversti Kurtzin roolissa). 1980-luvulla Brando nähtiin ainoastaan kahdessa elokuvassa Salainen kaava (1980) ja Valkoinen kuiva kausi (1989), josta hän sai Oscar-ehdokkuuden. 1990-luvulla hänet nähtiin muutamissa elokuvissa, kuten Johnny Deppin Soturi-elokuvassa (1997).

Brandon viimeiseksi elokuvaksi jäi vuonna 2001 valmistunut Valtikka. Elokuvassa hän näytteli yhdessä Robert De Niron ja Edward Nortonin kanssa. Samana vuonna hän esiintyi myös Michael Jacksonin musiikkivideolla "You Rock My World".

Viimeiset elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. heinäkuuta 2004 Brandon asianajaja ilmoitti, että Brando oli kuollut edellisenä päivänä. Asianajaja piti kuolinsyyn salattuna perheen tahdosta ja näin jatkoi Brandon valitsemaa, julkisuudesta ja juorulehdistä pidättäytyvää linjaa. Myöhemmin paljastui, että hän oli kuollut keuhkojen toimintahäiriöön. Paino-ongelmat leimasivat hänen elämänsä ja uransa loppuvaiheita.[1]

Ennen kuolemaansa Brando ääninäytteli Vito Corleonen Kummisetä-tietokone- ja videopeleihin. Ohjaaja Bryan Singerin mukaan Superman Returns -elokuvassa (2006) käytettiin Brandon filmistä Teräsmies ylijäänyttä materiaalia. Myös Richard Donnerin viimeistelemässä Teräsmies II -elokuvan uudessa versiossa (2006) käytettiin lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, ennen näkemättömiä kohtauksia, joita ei ollut mukana Richard Lesterin ohjaamassa teatteriversiossa (1980). Näin ollen Brandon filmografiaan tuli kaksi elokuvaa lisää hänen kuolemansa jälkeen.

Suomen-vierailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brando vieraili syksyllä 1967 Suomessa Unicefin Helsingin Kaupunginteatterissa järjestämässä hyväntekeväisyysjuhlassa. Gaala televisioitiin kolmeentoista maahan. Brandon vierailun lähtökohtana oli hänen Intian Biharissa näkemänsä nälänhätä, ja hän esitti siellä kuvaamansa elokuvan lehdistölle ja kutsuvieraille. Hän puhui kehitysmaiden lasten oikeuksien ja kehitysavun puolesta.[4]

Vierailusta on valmistunut vuonna 2011 televisiossa joulukuussa 2011 esitetty dokumentti Marlon Brando tuli Suomeen, jonka ovat ohjanneet Jukka Kuosmanen, J. P. Pulkkinen ja Nina Stenros.[4]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1950 Miehet The Men Kenneth "Ken" Wilcheck / "Bud"
1951 Viettelyksen vaunu A Streetcar Named Desire Stanley Kowalski
1952 Viva Zapata Viva Zapata! Emiliano Zapata
1953 Julius Caesar Julius Caesar Marcus Antonius
Hurjapäät The Wild One Johnny Strabler / kertoja
1954 Alaston satama On the Waterfront Terry Malloy
Desirée Désirée Napoléon Bonaparte
1955 Enkeleitä Broadwaylla Guys and Dolls Sky Masterson
1956 Elokuun teehuone The Teahouse of the August Moon Sakini
1957 Sayonara Sayonara majuri Lloyd "Ace" Gruver
1958 Nuoret leijonat The Young Lions luutnantti Christian Diestl
1960 Käärmeennahkatakki The Fugitive Kind Valentine "Val" / "Snakeskin" Xavier
1961 Vihan riivaama One-Eyed Jacks Rio
1962 Kapina laivalla Mutiny on the Bounty perämies Fletcher Christian
1963 Vaarallinen amerikkalainen The Ugly American suurlähettiläs Harrison Carter MacWhite
1964 Kuin kukot orrella Bedtime Story Freddy Benson
1965 Morituri Morituri Robert Crain
1966 Armottomat The Chase sheriffi Calder
Sonorasta lounaaseen The Appaloosa Matt Fletcher
1967 Hongkongin kreivitär A Countess from Hong Kong Ogden Mears
Heijastuksia kultaisessa silmässä Reflections in a Golden Eye majuri Weldon Penderton
1968 Candy Candy Grindl
Yö ilman armoa The Night of the Following Day autonkuljettaja Bud
1969 Queimada Queimada Sir William Walker
1971 Kauhujen yö The Nightcomers Peter Quint
1972 Kummisetä The Godfather Don Vito Corleone
Viimeinen tango Pariisissa Ultimo tango a Parigi Paul
1976 Missouri The Missouri Breaks Robert E. Lee Clayton
1978 Teräsmies Superman Jor-El
1979 Ilmestyskirja. Nyt Apocalypse Now eversti Walter E. Kurtz
1980 Salainen kaava The Formula Adam Steiffel
1989 Valkoinen kuiva kausi A Dry White Season Ian McKenzie
1990 Mafiakokelas The Freshman Carmine Sabatini
1992 Kolumbus – seikkailijoista suurin Christopher Columbus: The Discovery Tomás de Torquemada
1995 Don Juan DeMarco Don Juan DeMarco tohtori Jack Mickler
1996 Tohtori Moreaun saari The Island of Dr. Moreau tohtori Moreau
1997 Soturi The Brave McCarthy
1998 Piru mieheksi Free Money Warden Sven "The Swede" Sorenson
2001 Valtikka The Score Max
2006 Superman Returns Superman Returns Jor-El
Superman II Superman II: The Richard Donner Cut
Lyhytelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1956 Operation Teahouse Operation Teahouse oma itsensä
1966 Meet Marlon Brando Meet Marlon Brando
Televisio
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi / jaksojen määrä Rooli
1949 Actors Studio Actors Studio "I’m No Hero" mies
1955 Omnibus Omnibus "Advice to Bathers" Stanley Kowalski
1977 Kummisetä The Godfather: A Novel for Television 4-osainen minisarja Don Vito Corleone
1979 Roots: The Next Generations Roots: The Next Generations "Episode 1.7" George Lincoln Rockwell
Teatteri
Vuosi Näytelmän suomenkielinen nimi Näytelmän alkuperäinen nimi Rooli Teatteri Paikka
19441946 I Remember Mama I Remember Mama Nels Music Box Theatre Broadway, New York
1946 Antigone Antigone sanansaattaja Cort Theatre
1946 Truckline Cafe Truckline Cafe Sage McRae Belasco Theatre
1946 Candida Candida Eugene Marchbanks Cort Theatre
1946 A Flag Is Born A Flag Is Born David Alvin Theatre
Adelphi Theatre
Music Box Theatre
Broadway Theatre
19471949 Viettelysten vaunu A Streetcar Named Desire Stanley Kowalski Ethel Barrymore Theatre
1953 Arms and the Man Arms and the Man Sergius

Palkinnot, palkintoehdokkuudet ja muut kunniat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot, palkintoehdokkuudet ja muut kunniat
Vuosi Palkinto Kategoria Työ Tulos
1946 Theatre World -palkinto Voitti
1951 New York Film Critics Circle -palkinto Paras miespääosa Viettelyksen vaunu Ehdokkuus
1952 Jussi-palkinto Paras ulkomaalainen miespääosa Voitti
Oscar-palkinto Paras miespääosa Ehdokkuus
Jussi-palkinto Paras ulkomaalainen miespääosa Miehet Voitti
Cannesin elokuvajuhlat: Paras miesnäyttelijä -palkinto Paras miespääosa Viva Zapata Voitti
1953 Oscar-palkinto Paras miespääosa Ehdokkuus
BAFTA-palkinto Paras ulkomaalainen miesnäyttelijä Voitti
1954 Oscar-palkinto Paras miespääosa Julius Caesar Ehdokkuus
BAFTA-palkinto Paras ulkomaalainen miesnäyttelijä Voitti
New York Film Critics Circle -palkinto Paras miespääosa Alaston satama Voitti
1955 Oscar-palkinto Paras miespääosa Voitti
Golden Globe Paras miespääosa draamaelokuvassa Voitti
BAFTA-palkinto Paras ulkomaalainen miesnäyttelijä Voitti
Bambi-palkinto Paras kansainvälinen miesnäyttelijä Ehdokkuus
Golden Globe: Henrietta-palkinto Suosituin mieselokuvanäyttelijä Ehdokkuus
1956 Voitti
1957 Golden Globe Paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Elokuun teehuone Ehdokkuus
New York Film Critics Circle -palkinto Paras miespääosa Sayonara Ehdokkuus
1958 Oscar-palkinto Paras miespääosa Ehdokkuus
Golden Globe Paras miespääosa draamaelokuvassa Ehdokkuus
David di Donatello Paras ulkomaalainen miesnäyttelijä Voitti
Laurel-palkinto Suosituin miestähti Ehdokkuus
Paras dramaattinen miespääosa Nuoret leijonat Voitti
1959 BAFTA-palkinto Paras ulkomaalainen miesnäyttelijä Ehdokkuus
Laurel-palkinto Suosituin miestähti Ehdokkuus
1960 Tähti Hollywood Walk of Famelle Elokuvaura Voitti
1961 Laurel-palkinto Suosituin miestähti Ehdokkuus
Golden Apple -palkinto: Sour Apple Voitti
San Sebastiánin elokuvajuhla: Golden Seashell -palkinto Vihan riivaama Voitti
1962 Directors Guild of America -palkinto Paras elokuvaohjaus Ehdokkuus
1964 Golden Globe Paras miespääosa draamaelokuvassa Vaarallinen amerikkalainen Ehdokkuus
1967 Western Heritage: Bronze Wrangler -palkinto Paras elokuva Sonorasta lounaaseen Voitti
1972 Fotogramas de Plata -palkinto Paras ulkomaalainen miesnäyttelijä Queimada Voitti
Kansas City Film Critics Circle -palkinto Paras miespääosa Kummisetä Voitti
1973 National Society of Film Critics -palkinto Paras miespääosa Ehdokkuus
New York Film Critics Circle -palkinto Paras miespääosa Ehdokkuus
Oscar-palkinto Paras miespääosa Voitti
Golden Globe Paras miespääosa draamaelokuvassa Voitti
BAFTA-palkinto Paras miespääosa Ehdokkuus
Kauhujen yö Ehdokkuus
Golden Globe: Henrietta-palkinto Suosituin mieselokuvanäyttelijä Voitti
Jussi-palkinto Vuoden näyttelijä Voitti
1974 Oscar-palkinto Paras miespääosa Viimeinen tango Pariisissa Ehdokkuus
BAFTA-palkinto Paras miespääosa Ehdokkuus
National Society of Film Critics -palkinto Paras miespääosa Voitti
New York Film Critics Circle -palkinto Paras miespääosa Voitti
Golden Globe: Henrietta-palkinto Suosituin mieselokuvanäyttelijä Voitti
1975 People’s Choice -palkinto Ehdokkuus
1979 Primetime Emmy -palkinto Paras miessivuosa minisarjassa tai televisioelokuvassa Roots: The Next Generations Voitti
1981 Razzie-palkinto Huonoin miessivuosa Salainen kaava Ehdokkuus
1989 New York Film Critics Circle -palkinto Paras miessivuosa Valkoinen kuiva kausi Ehdokkuus
Tokion elokuvajuhlat: Paras miesnäyttelijä -palkinto Paras miesnäyttelijä Voitti
1990 Oscar-palkinto Paras miessivuosa Ehdokkuus
Golden Globe Paras miessivuosa Ehdokkuus
BAFTA-palkinto Paras miessivuosa Ehdokkuus
Chicago Film Critics Association -palkinto Paras miessivuosa Ehdokkuus
1993 Razzie-palkinto Huonoin miessivuosa Kolumbus – seikkailijoista suurin Ehdokkuus
1997 Huonoin pari Tohtori Moreaun saari Ehdokkuus
Huonoin miessivuosa Voitti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kari Salminen: Suurin kaikista?. Ilta-Sanomat, 2009, nro 14.1., s. 37.
  2. DVD:n takakansiteksti
  3. Steven Jay Schneider: 1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään. WSOY, 2009.
  4. a b Arto Pajukallio, Brando Suomessa ja šeriffinä, Helsingin Sanomat 17.12.2011 sivu D 7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Marlon Brando -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marlon Brando.