Metodinäytteleminen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Metodinäytteleminen merkitsee vahvaa eläytymistä rooliin ja maneerien karsimista.

Lee Strasberg opetti keskittymään luonnollisuuteen ja eläytymään rooliin omien tunteiden kautta. Konstantin Stanislavskin mukaan roolihahmon tunnetiloja piti kokea johtaen näyttelijän omista kokemuksista.

Alun perin teatterimaailman ilmiönä syntynyt metodinäytteleminen tuli suuren yleisön tietoisuuteen vanhan teatteriohjaajan Elia Kazanin siirryttyä elokuvaohjaajaksi. Hänen aikaisissa elokuvissaan metodinäyttelemistä tekivät tutuksi hänen Actors Studio -oppilaistaan etenkin Marlon Brando.

Jack Nicholson on tunnettu neuroottisista roolihahmoistaan, ja hän onkin opettanut metodinäyttelemistä.

Jouko Turkan metodi perustui emotionaalisesti ja fyysisesti raskaisiin harjoituksiin, joilla näyttelijä pyrki yhdentymään roolihahmonsa kanssa tuottaakseen mahdollisimman luonnollisen tulkinnan, jossa roolihahmon eleet ja puhetapa tulevat hänestä esiin.

Muita tunnettuja metodinäyttelijöitä ovat muun muassa Robert De Niro sekä Dustin Hoffman.

Henkilökohtaiset työkalut