Jouko Turkka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jouko Turkka
Syntymäaika 17. huhtikuuta 1942 (ikä 72)
Syntymäpaikka Pirkkala
Oikea nimi Jouko Veli Turkka
Ammatti Kirjailija
Ohjaaja
Palkinnot

Teatteritaiteen kunniatohtori

Ehdokkuudet

Finlandia -ehdokkuus romaanista Häpeä: vaellusromaani

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Jouko Turkka -sitaatteja.

Jouko Veli Turkka (s. 17. huhtikuuta 1942 Pirkkala) on suomalainen ohjaaja ja kirjailija.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulunsa Turkka kävi Tampereen klassillisessa lyseossa, joka opetti hänelle "Tampereen perusmoraalin": "Kun annatte nyt sortaa itseänne, niin pääsette aikanaan sortamaan toisia". Turkan mukaan Lyseossa "tieteellisin käsittein latinaksi opetettiin alistumista". [1]

Ennen Teatterikorkeakoulua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jouko Turkka oli keskeinen hahmo Joensuun Kaupunginteatterin niin sanotussa teatterisodassa 1971, jossa kiisteltiin siitä, kuka saa päättää teatterin ohjelmistosta. Riidassa näyttelijät valtasivat teatterin jonka johdosta teatterinjohtaja Turkka irtisanottiin, mistä taas seurasi näyttelijöiden lakko.[2]

1970-luvun loppupuolella Turkka toimi Helsingin Kaupunginteatterin taiteellisena johtajana ja pääohjaajana.

Turkka ja Teatterikorkeakoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkka toimi Teatterikorkeakoulussa näyttelijäntyön professorina 1981–1985, josta rehtorina 1982–1985, ja ohjaajantyön professorina 1985–1988. Opetuksessaan Turkka korosti voimakkaan fyysisen ilmaisun merkitystä ja painotti varhaisia venäläisiä näyttelemismetodeja sekä myöhempää Konstantin Stanislavskia ja Vsevolod Meyerholdin psykofyysistä menetelmää. Hän käytti hyväksi myös japanilaisen ohjaajan ja filosofin Tadashi Suzukin metodologiaa.[3] Rankan fyysisyyden tavoite oli vapauttaa mieli turhasta kontrollista. Satu Silvon mukaan Turkka ei suvainnut ”mukaharjoittelua”, josta syntyisi ”mukanäyttelemistä”. Tarkoituksena oli karsia opiskelijoista tekotaiteellisuus ja ”taiteilijana” esiintyminen, kapakassa istuminen ja maailman kyyninen halveksiminen jo nuorella iällä.[4]

Teatterikorkeakoulun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulussa 1987 sattunut, kohuttu Jumalan teatterin tapaus yhdistettiin Jouko Turkkaan, vaikka hän itse ei osallistunutkaan esitykseen eikä ollut siitä etukäteen tietoinen. Jumalan Teatterin jäsenet olivat hänen entisiä oppilaitaan: Jari Halonen, Jorma Tommila, Esa Kirkkopelto ja Jari Hietanen.[5] Jumalan teatterista noussut kohu sai mediassa hysteerisiä piirteitä, ja kun Turkka ei suostunut tuomitsemaan oppilaidensa esitystä, se kohdistui myös häneen. [6]

Näytelmien lisäksi Turkka on ohjannut kaksi ristiriitaisen vastaanoton saanutta ja kiivasta keskustelua herättänyttä tv-sarjaa, Seitsemän veljestä (1989) ja Kiimaiset poliisit (1993). Lisäksi Turkka on esiintynyt entisen oppilaansa Jari Halosen elokuvissa Back to the USSR - Takaisin Ryssiin (1992) sekä Aleksis Kiven elämä (2001).

Turkan romaani Häpeä! oli Finlandia-palkintoehdokkaana 1994. Hänen esseistisiä kirjojaan ovat Aiheita ja Selvitys oikeuskanslerille.

Jouko Turkan poika Juha Turkka on entinen nyrkkeilijä, ja nykyään myös tunnettu taiteilija. Vuosina 19971998 Turkka teki yhdessä poikansa kanssa televisiokanava Neloselle talk show'ta nimeltä Turkka & Turkka. Ohjelmaa luonnehdittiin tv-lehtien ohjelmatiedoissa lauseella ”väljä kulttuuriohjelma”.

Ohjaustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta Turkkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus
TV-sarjat

Kirjallisuutta Turkasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1] [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arminen Ilkka: Juhannustansseista Jumalan teatteriin. Gummerus, Jyväskylä, 1989. ISBN 951-9297-72-3.
  • Paavolainen Pentti: Turkan pitkä juoksu. Gaudeamus, Mänttä, 1987. ISBN 951-662-412-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aki Petteri Lehtinen, Kirjailijat puhuvat elävinä ja kuolleina, Helsingin Sanomat 12.3.2009
  2. Elsinen, Pertti: Joensuun historia VI, 1998, s. 194-195
  3. Jussi Parviainen - Hybris. Dramaturgian Filosofia 2004
  4. Sari Hannikainen: "Pelkäsin puhua pahasta olosta". Iltalehti/Viikonvaihde, 2009, nro 14. - 15.2., s. 21.
  5. Laukka, Petri: Harvinaisia kuvia Oulun kakanheitosta. Kaleva, 20.2.2009, nro 50, s. 19. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.2.2009.
  6. Arminen Ilkka: Juhannustansseista Jumalan teatteriin. Gummerus, Jyväskylä, 1989. ISBN 951-9297-72-3. (suomeksi) sivut 95-97
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.