Jouni Kaipainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jouni Ilari Kaipainen (24. marraskuuta 1956 Helsinki23. marraskuuta 2015 Tampere[1]) oli suomalainen säveltäjä. Hän opiskeli 1975–1982 Sibelius-Akatemiassa, jossa hänen opettajinaan toimivat aluksi Aulis Sallinen ja myöhemmin Paavo Heininen. Opiskeltuaan Kaipainen omistautui säveltämiselle. Sävellystyön ohella hän opetti sävellystä Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa vuodesta 2000 alkaen. Hän toimi 1991–1993 Helsinki Biennalen taiteellisena johtajana. Kaipainen kuului Korvat auki -yhdistyksen ja Sävellyspaja-yhdistys ry:n perustajajäseniin.

Kaipaisen vanhemmat olivat lääkäri, kansanedustaja Osmo Kaipainen ja kirjailija Anu Kaipainen.[2] [3].

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ooppera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinfoniat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinfonia nro 1 op. 20 (1980-85)
  • Sinfonia nro 2 op. 44 (1994)
  • Sinfonia nro 3 op. 72 (1999-2004)
  • Sinfonia nro 4 Commedia solisteille, mieskuorolle ja orkesterille op. 93 (2010/12) (teksti Dante Alighieri)
  • Sinfonia nro 5 (keskeneräinen)

Konsertot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Klarinettikonsertto Carpe diem! op. 38 (1990)
  • Oboekonsertto op. 46 (1994)
  • Vernal Concerto - From Equinox to Solstice saksofonikvartetille ja orkesterille op. 53 (1996)
  • Pianokonsertto op. 55 (1997)
  • Alttoviulukonsertto op. 56 (1997)
  • Nyo ze honmak kokyo to klarinetille, jousiorkesterille ja dabachille op. 59b (1999)
  • Käyrätorvikonsertto op. 61 (2000-01)
  • Sellokonsertto op. 65 (2002)
  • Trumpettikonsertto op. 66 (2003)
  • Fagottikonsertto op. 74 (2005)
  • Viulukonsertto op. 76 (2006)
  • Pasuunakonsertto Life is... op. 100 (2014)

Muita orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sisyfoksen uni op. 47 (1994)
  • Accende lumen sensibus op. 52 (1996)
  • North by North-East op. 63 (2000)
  • Erik (...jag hör det ständigt...) op. 78 (2006)
  • notkea keaton (The Ghost of Buster) op. 86 (2008/09)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jousikvartetto nro 1 op. 2 (1973)
  • Jousikvartetto nro 2 op. 5 (1974)
  • Jousikvartetto nro 3 op. 25 (1984)
  • Jousikvartetto nro 4 op. 45 (1994)
  • Jousikvartetto nro 5 op. 70 (2004)
  • Jousikvartetto nro 6 The Terror Run op. 92 (2010)
  • Jousikvartetto nro 7 Batsheba op. 98 (2013)
  • Trio nro 1 klarinetille, sellolle ja pianolle op. 21 (1983)
  • Trio nro 2 Andamento huilulle, fagotille ja pianolle op. 28 (1986)
  • Trio nro 3 viululle, sellolle ja pianolle op. 29 (1986-87)
  • Trio nro 4 ...nous hauki kuusen latvukseen... viululle, sellolle ja pianolle op. 102 (2014)
  • Ladders to Fire, konsertto kahdelle pianolle op. 14 (1979)
  • Trois morceaux de l'aube sellolle ja pianolle op. 15 (1980-81)
  • Far from Home huilulle, saksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille op. 17 (1981)
  • Altaforte trumpetille ja elektroniikalle op. 18 (1982)
  • Parcours huilulle ja cembalolle op. 23 (1983)
  • Piping Down the Valleys Wild bassoklarinetille ja pianolle op. 26 (1984)
  • Conte pianolle op. 27 (1985)
  • Gena harmonikalle op. 31 (1987)
  • Remous huilukvartetille op. 37 (1990)
  • Tenebrae kitaralle op. 39 (1991)
  • Serenade: Full Moon, Lunatic Bassoon soolofagotille op. 42 (1993)
  • Sekstetto huilulle, saksofonille, käyrätorvelle, viululle, sellolle ja pianolle op. 57 (1997)
  • Vento harmonikalle op.58 (1998)
  • Klarinettikvintetto op. 59 (1999)
  • Placido harmonikalle op. 68 (2003/05)
  • Reunion confirmed uruille op. 71 (2006)
  • Preludes pianolle op. 77 (2006)
  • Elemental Chanting sellolle ja harmonikalle op. 87 (2009)
  • PMMP Rh+ klarinetille, harmonikalle, jousikvartetille ja kontrabassolle op. 89 (2009)
  • Sonata concertante huilulle, viululle, alttoviululle, sellolle, kontrabassolle ja harpulle op. 90 (2010)
  • Sonaatti kahdelle viululle op. 94 (2011)

Vokaalimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yölauluja sopraanolle ja kamariorkesterille op. 11 (1978 (teksti Po Chü-i, käännös Pertti Nieminen)
  • Cinq poèmes de René Char sopraanolle ja orkesterille op. 12 (1978-80)
  • Stjärnenatten sopraanolle ja kamariyhtyeelle op. 35 (1989) (Edith Södergran)
  • Lacrimosa kaksoissekakuorolle op. 36 (1989) (Requiem-teksti ja William Blake)
  • Antiphona SATB (Super Alta Trinità Beata) mies- ja lapsikuoroille op. 40 (1992) (vanha italialainen kulkuelaulu)
  • Jauchzet! sekakuorolle op. 41 (1993) (osia Bachin kantaateista)
  • Glühende Blumen des Leichtsinns sopraanolle ja jousikvartetille tai -orkesterille op. 51 (1995) (Richard Dehmel ja Rainer Maria Rilke)
  • Runopolku sopraanolle ja pianolle op. 50 (1995) (Lauri Otonkoski)
  • Des Flußes Stimme (Ein Requiem, Jeremy Parsons in memoriam) sekakuorolle op. 54 (1996) (Eklöf, von Schoultz, Rilke, Hesse)
  • En skål för alla kvinnors ära sopraanolle, käyrätorvelle ja pianolle op. 67 (2003/05) (Edith Södergran)
  • Felicity & Fullnesse, monodraama baritonille ja orkesterille op. 75 (2006) (Thomas Traherne ja Hanno Eskola)
  • The Canticle of Brother Sun sopraanolle, baritonille ja kamariorkesterille op. 88 (2009) (Fransiskus Assisilainen ja Seattle)
  • Var det Edith? sopraanolle, jousikvartetille, kontrabassolle ja pianolle op. 95 (2011)
  • Tyttöjä ja kuolemaa mieskuorolle op. 101 (2014) (Gustav Fröding ja Ilpo Tiihonen)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pariisissa pidetyn Unescon säveltäjärostrumin nuorten sarjan ensimmäinen palkinto 1981 teoksella Trois morceaux de l'aube
  • Unescon säveltäjärostrumin toinen palkinto 1994 teoksella Carpe diem!
  • Kritiikin kannukset 1982
  • valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 1984, 1989, 1994, 1999 ja 2005
  • Kalle Kaiharin kulttuuripalkinto 2005

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 294. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1195007366479/artikkeli/saveltaja+jouni+kaipainen+menehtyi+vaikeaan+sairauteen.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Nurmio, Satu: Säveltäjä Jouni Kaipainen on kuollut 23.11.2015. YLE. Viitattu 23.11.2015.
  3. Sirén, Vesa: Kuolleet: Jouni Kaipainen. Helsingin Sanomat, 24.11.2015. Artikkelin maksullinen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hirvonen, Maritta: Hämäränmaassa valon syvyys: Jouni Kaipainen 1956–2015. Helsinki: Stresa 2020. ISBN 978-952-7369-01-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.