Aiheita
| Aiheita | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Jouko Turkka |
| Kansitaiteilija | Marjatta Saastamoinen |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1982 |
| Sivumäärä | 170 s. |
| ISBN | 951-1-07139-4 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aiheita on Jouko Turkan ensimmäinen julkaistu kirja vuodelta 1982. Sen on kustantanut Otava.
Kirja on kokoelma lyhyitä tarinanalkuja, aiheita, joista voisi tulla esimerkiksi romaani, näytelmä tai elokuva. Turkka itse kuvailee kirjassa:
Olen vuosikausia kerännyt aiheita. Jokaisesta niistä piti tulla uusi käänne elokuvan historiaan tai uusi luku näytelmäkirjallisuuteen. Se että niin ei ole tapahtunut ei johdu laiskuudesta. Se johtuu siitä etten ole kirjailija. Minun on ollut pakko tehdä tolkuton määrä työtä tajutakseni että minä voin saada aikaan jotakin vain ihmisten välityksellä, ihmisten kautta.[1]
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- »Turkka on kirjoittanut riemukkaimman kirjan sitten Seitsemän veljeksen.» – Aku-Kimmo Ripatti, Kaleva
- »Harvoin löytää kirjan, jonka takia voi valvoa ja olla huomenna poikki. Turkan Aiheita on sellainen.» – Raija Hakala, Pohjolan Sanomat
- »Turkalla on lause. Ranskalaisessa kritiikissä se on kauneinta mitä kirjailijasta voi sanoa.» – Outi Nyytäjä, Parnasso
- »Tarinoissa ei ole mitään liikaa, ei oikeastaan liian vähänkään. Ne ovat kuin vasaraniskuja joilla naula menee kerralla kantaa myöten puuhun.» – Pertti Lassila, Helsingin Sanomat
J.H. Erkon palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheita voitti J.H. Erkon kirjallisuuspalkinnon ilmestymisvuonnaan 1982.[2] Palkintolautakunta perusteli valintaansa seuraavasti:
Jouko Turkan Aiheita on häikäisevä teos. Suomalaisen näyttämöilmaisun uudistaja osoittautuu jutun kertojana, tarinaniskijänä verbaaliksi Chapliniksi tai Buster Keatoniksi tai kirjallista vertauskohtaa etsittäessä Gogoliksi. Lyhyillä lauseilla, joista jokainen tuntuu olevan täysi teko, Turkka sepittää kohtalot, luo draamat ja ajattelee ajatukset niin pidäkkeettömän varmasti, että tuntuu kuin nykykirjallisuutemme olisi saanut omat kansansatunsa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jouko Turkka: Aiheita, s. 49. Otava, 1982.
- ↑ Kirjasampo.fi: Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto kirjasampo.fi.
- ↑ Jouko Turkka: Häpeä, s. takakannen lieve. Otava, 1994.