Olli Jalonen
| Olli Jalonen | |
|---|---|
 Olli Jalonen lokakuussa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. helmikuuta 1954 Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | Kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Esikoisteos | Unien tausta (1978) |
| Palkinnot | |
|
Finlandia-palkinto (1990 ja 2018) |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Olli Jouko Johan Jalonen (s. 21. helmikuuta 1954 Helsinki)[1] on palkittu suomalainen kirjailija ja filosofian tohtori.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalonen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1973, yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1985 ja lisensiaatiksi 1985. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2006 Tampereen yliopistosta.[1] Jalosen väitöskirjansa aiheena oli Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa.[2] Vuosina 2005–2010 Jalonen toimi viisivuotiskauden Taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina.[3]
Jalosen ensimmäinen teos, novellikokoelma Unien tausta, ilmestyi vuonna 1978. Hän osallistui sillä Otavan järjestämään novellikilpailuun.[4] Seuraavana vuonna ilmestyi Jalosen esikoisromaani Sulkaturkki. Vuosina 1989–1992 ilmestyi syntymän, elämän ja kuoleman sattumanvaraisuutta käsittelevä romaanitrilogia, johon kuuluvat teokset Johan ja Johan (1989), Isäksi ja tyttäreksi (1990) ja Elämä, ja elämä (1992). Jalosen teoksia on käännetty ruotsiksi, norjaksi, viroksi, latviaksi ja saksaksi.[4]
Jalonen voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1990 romaanillaan Isäksi ja tyttäreksi. Hän on ollut Finlandia-palkintoehdokas myös vuosina 1989 (teoksella Johan ja Johan), 2008 (14 solmua Greenwichiin), 2014 (Miehiä ja ihmisiä)[5] ja 2018 (Taivaanpallo).[6] 14 solmua Greenwichiin, Poikakirja ja Taivaanpallo olivat myös Runeberg-palkintoehdokkaina.[4] Vuonna 2013 Suomen Kirjailijaliitto palkitsi Jalosen 10 000 euron suuruisella tunnustuspalkinnolla.[7]
Jalonen voitti toistamiseen Finlandia-palkinnon vuonna 2018 romaanillaan Taivaanpallo.[8]
Jalonen on ollut vuodesta 1974 naimisissa kirjailija Riitta Jalosen (o.s. Aho) kanssa. Heillä on yksi lapsi.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Unien tausta. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04899-6.
- Värjättyä rakkautta. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18841-0.
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sulkaturkki. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05540-2.
- Ilo ja häpeä. Kertomus kahdesta maasta; ja itsestäsi. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06394-4.
- Hotelli eläville. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07472-5.
- Tuhkasaari. Saturomaani. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09814-4.
- Johan ja Johan. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10895-6.
- Isäksi ja tyttäreksi. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11475-1.
- Elämä, ja elämä. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12178-2.
- Kenen kuvasta kerrot. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-14394-8.
- Yksityiset tähtitaivaat. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15953-4.
- Yhdeksän pyramidia, eli, Kertomus yhdeksästä elementistä viidessä tai kuudessa ilmansuunnassa. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16639-5.
- 14 solmua Greenwichiin. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23014-4.
- Poikakirja. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24572-8.
- Karatolla. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26469-9.
- Miehiä ja ihmisiä. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28301-0.
- Taivaanpallo. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-31917-7.
- Merenpeitto. Helsinki: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-34512-1.
- Stalker-vuodet. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-44155-7.
Muita kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalonen, Olli & Jalonen, Riitta: Matkailijan Irlanti. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05785-5.
- Kansa kulttuurien virroissa. Tuontikulttuurin suuntia ja sisältöjä Suomessa itsenäisyyden aikana. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08392-9.
- Ojanen, Eero & Jalonen, Olli: Kymmenen vuosituhatta. Kertomuksia suomalaisten historiasta. Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-175-8.
- Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa. Väitöskirja. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21007-6.
Näytelmät, kuunnelmat ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ihmisen huone, 1985. Näytelmä. Ahaa Teatteri. Ohj. Arto Minkkinen
- Hotelli eläville -romaanin pohjalta tehty elokuva Punainen huone, 1991. Yle TV1. Ohj. Vesa Kantola
- Johan ja Johan ja Joukojohan, 1993. Tampereen Työväen Teatteri ja Radioteatteri. Ohj. Jussi Helminen
- Tuhkasaari, 1994. Neliosainen kuunnelmasarja. Radioteatteri. Ohj. Heljä Ahonen ja Eero Aro
- Porkkalansaari, 1994. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Olli Jalonen
- Sata vuosisataa, 1997. Sataosainen kuunnelmasarja. Radioteatterille kirjoittaneet Eero Ojanen ja Olli Jalonen. Ohj. Heikki Kujanpää ja Heikki Määttänen
- Santelipuumetsä, 1998. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Jari Hietanen
- Lentokaloja taivaalla, 1999. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Olli Jalonen
- Krakovasta Reykjavikiin, 2000. 20-osainen kuunnelmasarja. Radioteatteri. Ohj. Juha Kandolin
- Yksityiset tähtitaivaat, 2001. Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Dram. Marja Louhija. Ohj. Hannu Matti Tyhtilä
- Koon valtakunta. Kolme kuunnelmaa: Elonkorjuu, Loankorjuu ja Marraskesät, 2003. Radioteatteri. Ohj. Olli Jalonen
- Vaihdelaatikko, 2004. Monologikuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Juha Kandolin
- Rakas opas, 2004. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Ari Kallio
- Kuunpeilaajat, 2010. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Ari Kallio
- Miehiä ja ihmisiä, 2016. Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Dram. ja ohj. Hannu Matti Tyhtilä
- Unohtamo, 2018. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Olli Jalonen
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- J. H. Erkon palkinto 1979
- Kritiikin Kannukset 1984
- Kalevi Jäntin palkinto 1984
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1984 ja 1990
- Eino Leinon palkinto 1990
- Otavan kunniapalkinto 1990
- Finlandia-palkinto 1990 ja 2018
- Pro Finlandia -mitali 1997
- Hämeen läänin taidepalkinto 1997
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 2000
- Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 2005
- Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2010
- Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2013
- taiteilijaeläke 2018[9]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auringon piirissä, ympäristöteos
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kuka kukin on 2015, s. 265–266. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Ihanus, Juhani: Miten kirjailijalta sujuu tiede? Olli Jalosen väitöskirja assosioi vapaasti ja loukuttaa sata kotimaisen kirjallisuuden vuotta HS.fi. 11.6.2006. Viitattu 11.10.2015.
- ↑ Jalonen, Olli Kirjasampo.fi. Viitattu 25.12.20217.
- ↑ a b c Olli Jalonen Otava. Viitattu 25.12.2017.
- ↑ Kirssi, Elina: Finlandia-ehdokas Olli Jalonen: "Kerran minut unohdettiin kutsua" Iltalehti.fi. 14.11.2014. Viitattu 15.11.2014.
- ↑ Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistettiin - mukana Katja Kettu iltalehti.fi. Viitattu 9.11.2018.
- ↑ Kirjailijaliitto palkitsi Olli Jalosen ja Tuula Kallioniemen HS.fi. 6.10.2013. Viitattu 7.10.2013.
- ↑ Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaetaan – suora lähetys juuri nyt Ilta-Sanomat. 28.11.2018. Viitattu 28.11.2018.
- ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miten kirjani ovat syntyneet 4. Toimittanut Ritva Haavikko. WSOY, 2000.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olli Jalonen: Taivaanpallo Kirjastokaista-video
- Olli Jalonen Prosak-proosaklubilla Kirjastokaista-video. 15.1.2013.
- Kiuas, Sini: Kirjailijaesittey: Olli Jalonen - Kokeellista, havainnoivaa eläytymistä Kirjasampo.fi. 16.8.2010.
| ||||||||||||||||||
