Risto Jarva

Risto Jarva
Risto Jarva 1950-luvun puolivälissä
Syntymäaika	15. heinäkuuta 1934
Syntymäpaikka	Helsinki
Kuolinaika	16. joulukuuta 1977 (43 vuotta)
Kuolinpaikka	Helsinki
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Risto Antero Jarva (15. heinäkuuta 1934 Helsinki – 16. joulukuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Jarvan elokuvien lähtökohtana oli useimmiten jonkin ajankohtaisen ongelman tai ongelmaryhmän, sosiaalisen tilanteen, myytin tai kliseen kartoitus, joka tapahtui joko fiktiivisen tai dokumentaarisen rakenteen tai niiden muodostamien kombinaatioiden avulla. Jarva toimi elokuvan taiteilijaprofessorina vuosina 1970–1975.

Ura

Ensimmäiset ohjaustyöt

Risto Jarva oli koulutukseltaan kemisti-insinööri. Opiskeluaikanaan hän harrasti valokuvausta. Elokuvan pariin hän tuli teekkarien elokuvakerhon Montaasin kautta. Sen parissa harrastettiin paitsi elokuvien katselemista, myös valmistettiin omia lyhytelokuvia ja paneuduttiin laajalti elokuvan teoreettisiin lähtökohtiin. Elokuvakerho Montaasin piirissä syntyikin Jarvan ensimmäinen ohjaustyö Työtä Ylioppilasteatterissa (1961), joka yhdessä Maunu Kurkvaaran Pikkuisen kanssa sai ensimmäisenä lyhytelokuvana Valtion elokuvapalkinnon.

Ensimmäiset pitkät elokuvansa Jarva ohjasi yhteistyönä, Yön vai päivän (1962) Jaakko Pakkasvirran kanssa ja X-paronin (1964) Spede Pasasen ja Pakkasvirran kanssa. Ryhmätyöskentely oli Jarvalle myöhemminkin ominainen työtapa, joskin lähinnä ideointi- ja käsikirjoitusvaiheissa, ohjaustyöstä hän kantoi vastuun itse.

Filminorin muodostuminen

Jarva ja hänen ympärilleen elokuvayhtiö Filminoriin kerääntynyt työryhmä (Jaakko Pakkasvirta, Peter von Bagh, Pertti Maisala, Jussi Kylätasku, Antti Peippo, Lasse Naukkarinen, Timo Linnasalo, Matti Kuortti, Kullervo Kukkasjärvi) toivat suomalaiseen elokuvaan kriittisesti yhteiskuntatietoisen suuntauksen. Valittu linja näkyi paitsi Filminorin tuottamissa näytelmäelokuvissa, myös Postipankin (silloinen Postisäästöpankki) tilaamissa lyhyissä dokumenttielokuvissa, jotka käsittelivät mm. asumista, kaupunkisuunnittelua, ihmisen ja luonnon suhdetta, saasteongelmia, naisen asemaa ja tietotekniikan tulevaisuudennäkymiä.

Omat ohjaustyöt alkavat

Jarvan ensimmäistä varsinaista omaa ohjaustyötä Onnenpeli (1965) on pidetty uuden suomalaisen elokuvan ensimmäisenä täysipainoisena merkkiteoksena. Työmiehen päiväkirjaa (1967) on puolestaan luonnehdittu "ensimmäiseksi työläiselokuvaksi", joka vertautuu ajan hengen ilmentäjänä mm. Hannu Salaman Juhannustanssit -romaaniin (1964) tai Arvo Salon, Kalle Holmbergin ja Kaj Chydeniuksen Lapualaisoopperaan (1966). Työmiehen päiväkirjan voiman on arvioitu olevan yleisen ja yksityisen taidokkaassa yhdistelyssä. Elokuvan päähenkilöt Ritva (Elina Salo) ja Juhani (Paul Osipow) ovat toisaalta tyypillisiä luokkayhteiskuntaa edustavia symbolihahmoja, toisaalta aitoja yksilöitä. Työmiehen päiväkirja myös muistutti, kuinka vuoden 1918 tapahtumat sekä talvi- ja jatkosota olivat monilla tasoilla edelleen läsnä kansalaisten alitajunnassa.

Jarvan seuraava elokuva Ruusujen aika (1969) ajoittui 2000-luvun alkuun ja oli kunnianhimoinen yritys rakentaa siltaa tulevaisuuteen niistä tekijöistä käsin, jotka olivat olemassa tuolloisessa yhteiskunnassa. Samalla tavoin sisäistetty, aiheen omista rakenteista lähtenyt hahmotus oli Jarvan seuraava elokuva Bensaa suonissa (1970) - kuvaus ralliautoilusta, autokulttuurista sekä auton riivaamasta ihmisestä. Näkemyksessään auton ja autokulttuurin orjuuttamasta yhteiskunnasta Jarva ajautui varsin lähelle Jean-Luc Godard in visioita elokuvassa Viikonloppu (1967).

1970-luku

Kun taivas putoaa -elokuva (1972) tarkasteli puolestaan skandaalilehdistön toimintaa toimittajan ja hänen uhrinsa näkökulmista. Roskalehden toimittajan sanojen ja tekojen välinen ristiriita kasvaa häkellyttäviin mittoihin. Oikeuttavatko korkeat päämäärät alhaiset teot, kysyy Jarva, ja jättää kysymyksen katselijoidensa pohdittavaksi. Yhden miehen sota (1973) oli taas lähestulkoon inhorealistinen kuvaus kaivinkoneyrittäjän tylystä arjesta, työyhteisön, perheen ja muun elämänpiirin toisilleen asettamista ristiriitaisista vaatimuksista.

Mies joka ei osannut sanoa ei (1975) käynnisti Jarvan uralla täysin uuden, komedialähtöisen suuntauksen, joka syveni filosofis-eettisten pohdiskelujen suuntaan elokuvien Loma (1976) ja etenkin Jäniksen vuosi (1977) myötä. Nämä elokuvat, joiden pääosia esitti Antti Litja, olivat kohtuullisia menestyksiä myös taloudellisesti.

Kuolema

Jarva kuoli auto-onnettomuudessa palatessaan Jäniksen vuosi -elokuvan kutsuvierasnäytöksestä 16. joulukuuta 1977. Jarvaa kuljettanut taksi murskaantui kuorma-auton alle Helsingin Kuusisaaressa. Myös taksinkuljettaja menehtyi. Onnettomuushetkellä keliolosuhteet olivat erittäin liukkaat.

Elokuvat

Lyhytelokuvat

• Kaupungin rytmiä/Kaupungin kasvot (1957)
• Episodi (1959)
• Pyörii (1959)
• Yhdeksän runoa (1959)
• Leikkejä yksinäisille (1960)
• Teekkarien tempaus Spexi-Sampo (1960)
• Teknillinen korkeakoulu 1959 (1960)
• Hairauksia (1960)
• Tämä on kunnallisvirkamiesliitto (1960)
• Työtä ylioppilasteatterissa (1961)
• Torstai – eläviä kuvia Suomen kesästä (1963)
• Kitka (1963)
• Tampere, iloisen kesän kaupunki (1964)
• Kansainvälinen kongressikeskus Otaniemi (1965)
• Asuminen ja luonto (1966)
• Kaupungissa on tulevaisuus (1967)
• Kansanvakuutus turvanamme (1967)
• Nainen ja yhteiskunta (1968)
• Tietokoneet palvelevat (1968)
• Parempaan asumiseen (1968)
• Helsingin tuntomerkit (1969)
• Turvallisuutta metsätöihin (1969, Jukka Mannerkorven kanssa)
• Pakasteet (1969)
• Maaseudun tulevaisuus? (1970)
• Yötäpäivää (1970, Jukka Mannerkorven kanssa)
• Pyhäsalmi – kaivosteollisuuden nykyaikaa (1970)
• Luonnon talous (1971)
• Kuluttaja (1972)
• Suomalainen pöydänkattaja (1973)
• Sähkölaitos rakentaa (1973, Kullervo Kukkasjärven kanssa)
• Ystävien seurassa (1977)

Risto Jarva toimi lisäksi käsikirjoittajana elokuvissa Lapsen oikeudet (ohjaus Jaakko Pakkasvirta, 1970), Kromi (Kullervo Kukkasjärvi, 1971) ja Kemira – kemian teollisuutta (Kukkasjärvi, 1974) ja leikkaajana elokuvissa Suomalainen pöydänkattaja (Antti Peippo, 1973) ja Sporting Finland (Matti Kuortti, 1974).

Pitkät elokuvat

• Yö vai päivä (1962, Jaakko Pakkasvirran kanssa)
• X-Paroni (1964, Jaakko Pakkasvirran ja Spede Pasasen kanssa)
• Onnenpeli (1965)
• Työmiehen päiväkirja (1967)
• Ruusujen aika (1969)
• Bensaa suonissa (1970)
• Kun taivas putoaa... (1972)
• Yhden miehen sota (1973)
• Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975)
• Loma (1976)
• Jäniksen vuosi (1977, Arto Paasilinnan romaanin pohjalta)

Aiheesta muualla

• http://www.ristojarvaseura.fi/
• http://www.sea.fi/
• Risto Jarva Elonetissä
• Risto Jarva Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Sakari Toiviainen: Jarva, Risto (1934–1977) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.2.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kritiikin Kannusten saajat

1962 kapellimestari Jorma Panula | 1963 ohjaaja Ralf Långbacka | 1964 säveltäjä Kari Rydman | 1965 kirjailija Eino Säisä | 1966 ohjaaja Risto Jarva | 1967 ohjaaja Kalle Holmberg ja lavastaja Kari Liila | 1968 kuvataiteilija Kimmo Pyykkö | 1969 ohjaaja Timo Bergholm | 1970 ohjaaja Jouko Turkka | 1971 Iso mies ja keijukainen -levytyöryhmä | 1972 kuvaaja, ohjaaja Lasse Naukkarinen | 1973 säveltäjä Ilpo Saastamoinen | 1974 kuvataiteilija Riitta Nelimarkka | 1975 ohjaaja Pekka Milonoff | 1976 tanssija Ulrika Hallberg | 1977 ohjaaja Timo Linnasalo | 1978 ohjaaja Arto af Hällström | 1979 Eurooppalainen Odysseia -kuunnelmatyöryhmä | 1980 valokuvaaja Pentti Sammallahti | 1981 kuvataiteilija Marjatta Tapiola | 1982 säveltäjä Jouni Kaipainen | 1983 näyttelijä Kari Väänänen | 1984 kirjailija Olli Jalonen | 1985 kuvataiteilija Maaria Wirkkala | 1986 klarinetisti Kari Kriikku | 1987 äänisuunnittelija, muusikko Juhani Liimatainen | 1988 kuvataiteilija Mox Mäkelä | 1989 kuvittaja Sami Toivonen | 1990 Rahkonen-radioteostyöryhmä | 1991 kuvataiteilija Marjatta Oja | 1992 kuvataiteilija Julia Vuori | 1993 tanssiryhmä Suomussalmi | 1994 näyttelijä Martti Suosalo | 1995 kirjailija Juha Lehtola | 1996 ohjaaja-käsikirjoittajat Susanna Helke & Virpi Suutari | 1997 kääntäjä Jukka-Pekka Pajunen | 1998 urkuri Håkan Wikman | 1999 säveltäjä Tuomas Kantelinen | 2000 kuvataiteilija Sándor Vály | 2001 runoilija Johanna Venho | 2002 kuvataiteilija Salla Tykkä | 2003 jazzyhtye U-Street All Stars | 2004 sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen | 2005 säveltäjä, muusikko Taito Hoffrén | 2006 näytelmäkirjailija, dramaturgi Anna Krogerus | 2007 ohjaaja-käsikirjoittaja Pauliina Feodoroff | 2008 tanssija-koreografi Eeva Muilu | 2009 elokuvaohjaaja Jukka-Pekka Valkeapää | 2010 runoilija Timo Harju | 2011 nukketeatteriohjaaja Merja Pöyhönen | 2012 arkkitehdit Selina Anttinen ja Vesa Oiva | 2013 saksofonisti Linda Fredriksson