Klaus Härö
Sivulta puuttuu 
Klaus Härö (s. 31. maaliskuuta 1971 Porvoo) on suomalainen ohjaaja. Hän on opiskellut elokuvaohjausta Taideteollisessa korkeakoulussa. Opintojensa aikana ja niiden jälkeen hän on ohjannut lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia televisioon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Teini-ikäisenä Härö harrasti elokuvia ja tutustui Bergmanin ja Scorsesen tuotantoon. Murrosikäisenä hänen elämäänsä liittyivät oleellisesti Raamatun tutkiminen ja uskonnollisten asioiden pohdinta. Tuossa vaiheessa hän piti papin ammattia varteenotettavana uravaihtoehtona.[1]
Klaus Härön ensimmäinen lyhytelokuva elokuvakoulussa, Johannes 10–11 vuotta, oli lastenelokuva. Sen jälkeenkin hän on usein työskennellyt lasten ja nuorten kanssa.
Klaus Härön tutkintoelokuva Nattflykt (1999) on voittanut lastenjuryn kunniamaininnan vuoden 2000 Berliinin elokuvajuhlilla, The Golden Cairo Awardin Kairon lastenelokuvajuhlilla 2001 sekä ensimmäisen palkinnon Argentiinan lastenelokuvafestivaaleilla 2001.
Dokumenttielokuva Kolme toivetta puolestaan on palkittu pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden Norvisionin parhaimpana dokumenttielokuvana 2001. Lisäksi se on Suomessa saanut sekä Joan Harms -kunniapalkinnon että Telvis-kunniapalkinnon 2002. Vuoden 2007 huhtikuussa Svenska kulturfonden myönsi Härölle säätiön suuren kulttuuripalkinnon (15 000 euroa).
Härön ohjaaman Näkymättömän Elinan tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Tornionlaaksoon. Sen pääosassa on 10-vuotias Elina, joka joutuu kohtaamaan vaikeuksia suomen kielen käyttöön jyrkän kielteisesti suhtautuvan opettajan alaisuudessa.[2] Sen jälkeen Härö ohjasi sotaorpojen kohtaloa kuvaavan elokuvan Äideistä parhain.
Uusi ihminen voitti 2007 Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Juryn Grand Prix’n.[3]
Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut Klaus Häröä pienten, heikkojen ja jotain menettäneiden kuvaajaksi.[2] Häntä on pidetty Aki Kaurismäen hengenheimolaisena pieneen ihmiseen kohdistuvan kiinnostuksensa vuoksi, vaikka tyyleiltään he ovatkin erilaisia ohjaajia.[1]
Härö palkittiin huhtikuussa 2010 vuoden nuorena menestyjänä.[4]
Härö on saanut kirkkotaiteen Engel-palkinnon vuonna 2012.[5]
[muokkaa] Yksityiselämä
Klaus Härö on naimisissa porvoolaisen lääkärin kanssa, ja heillä on kolme lasta. Härö on asunut Porvoossa melkein koko ikänsä paitsi opiskellessaan Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa. Nuoruudessa hänen suosikkielokuvansa oli Steven Spielbergin E.T. – The Extra Terrestrial (1982). Sittemmin hän nimennyt suosikeikseen muun muassa Coenin veljesten Fargon (1996) ja Sam Mendesin Matkalla Perditioniin (2002).
[muokkaa] Filmografia
- Johannes 10–11 år (Johannes 10–11 v.) (lyhytelokuva) 1993
- Jagande efter vind (Tuulen tavoittelua) (lyhytelokuva) 1995
- Maraton (lyhytelokuva) 1997
- Två kärlekar (Kaksi rakkautta) (dokumentti) 1998
- Ofödda poeters sällskap (Syntymättömien runoilijoiden seura) (dokumentti) 1998
- Monica Penn: ”Ground Rush” (musiikkivideo) 1998
- Nattflykt (Yölento) (lyhytelokuva) 1998
- Sommartider (Samassa veneessä) (lyhytelokuva) 1999
- Hem över havet (Meren yli kotiin) (dokumentti) 1999
- Statisten (Statisti) 1999
- Nattflykt (Yölento) 1999
- Gator av guld (Kadut kuin kultaa) (dokumentti) 2000
- Kolme toivetta (Tre önskningar) 2001
- Näkymätön Elina (Elina – som om jag inte fanns) 2002
- Huvudrollen (Päärooli) 2005
- Äideistä parhain 2005
- Den nya människan (Uusi ihminen) 2006
- Postia pappi Jaakobille 2009
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Halminen, Laura: Katso ihmistä. Metro live, 3.4.2009, s. 4.
- ↑ a b Pajukallio, Arto: Klaus Härön vaitelias tyttö. Helsingin Sanomat, 6.4.2009, s. D7.
- ↑ ”Klaus Härön ohjaama Uusi ihminen palkittiin Shanghaissa”. Helsingin Sanomat 24.6.2007.
- ↑ 39-vuotias kelpasi vuoden nuoreksi menestyjäksi Taloussanomat. 24.4.2010. Viitattu 4.5.2010.
- ↑ YLE uutiset viitattu 12.2.2012
