Klaus Härö

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Klaus Härö (s. 31. maaliskuuta 1971 Porvoo) on suomalainen ohjaaja. Hän on opiskellut elokuvaohjausta Taideteollisessa korkeakoulussa. Opintojensa aikana ja niiden jälkeen hän on ohjannut lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia TV:lle.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ura

Teininä Härö oli filmifriikki, joka katsoi niitä elokuvia joista muut ikäiset pojat eivät olleet kiinnostuneita: Bergmania ja Scorsesea. Murrosikään hänellä liittyi myös uskonnollinen etsintä, Raamatun tutkiskelu ja jopa papin ammatin harkitseminen.[1]

Klaus Härön ensimmäinen lyhytelokuva elokuvakoulussa, Johannes 10–11 vuotta, oli lastenelokuva. Sen jälkeenkin hän on usein työskennellyt lasten ja nuorten kanssa.

Klaus Härön tutkintoelokuva Nattflykt, 1999 on voittanut mm. lastenjuryn kunniamaininnan vuoden 2000 Berliinin elokuvajuhlilla, The Golden Cairo Awardin Kairon lastenelokuvajuhlilla 2001 sekä I palkinnon Argentiinan lastenelokuvafestivaaleilla 2001.

Dokumenttielokuva Kolme toivetta puolestaan on palkittu pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden Norvisionin parhaimpana dokumenttielokuvana 2001. Lisäksi se on kotimaassa saanut sekä Joan Harms -kunniapalkinnon että Telvis-kunniapalkinnon 2002. Vuoden 2007 huhtikuussa Svenska kulturfonden myönsi Härölle säätiön suuren kulttuuripalkinnon (15 000 euroa).

1950-luvun Tornionlaaksoon sijoittuva Näkymätön Elina kuvaa kymmenkesäisen Elinan kasvukipuja tiukan, suomen kielen käyttöä vainoavan opettajan alaisuudessa.[2] Sen jälkeen Härö teki sotaorpokuvauksen Äideistä parhain.

Uusi ihminen puolestaan voitti 2007 Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Juryn Grand Prix:n.[3]

Hänen viimeisin dokumenttielokuvansa, Kolme toivetta, jonka hän ohjasi FST:lle, sai erittäin hyvän vastaanoton niin yleisöltä kuin arvostelijoiltakin.

Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut Klaus Häröä pienten, heikkojen ja jotain menettäneiden kuvaajaksi.[2] Kiinnostuksen pieneen ihmiseen on katsottu yhdistävän häntä Aki Kaurismäkeen, vaikka tekijöiden tyylit eroavatkin toisistaan[1].

[muokkaa] Filmografia

[muokkaa] Lähteet

  1. 1,0 1,1 Laura Halminen: Katso ihmistä. Metro live, 2009, nro 3.4., s. 4.
  2. 2,0 2,1 Arto Pajukallio: Klaus Härön vaitelias tyttö. Helsingin Sanomat, 2009, nro 6.4., s. D 7.
  3. "Klaus Härön ohjaama Uusi ihminen palkittiin Shanghaissa". Helsingin Sanomat 24.6.2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut