Klaus Härö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Klaus Härö helmikuussa 2010.

Klaus Juhani Härö[1] (s. 31. maaliskuuta 1971 Porvoo) on suomalainen ohjaaja. Hän opiskeli elokuvaohjausta ja käsikirjoitusta Taideteollisessa korkeakoulussa ja valmistui taiteiden maisteriksi vuonna 1999.[1] Opintojensa aikana ja niiden jälkeen hän on ohjannut lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia televisioon.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teini-ikäisenä Härö harrasti elokuvia ja tutustui Bergmanin ja Scorsesen tuotantoon. Murrosikäisenä hänen elämäänsä liittyivät oleellisesti Raamatun tutkiminen ja uskonnollisten asioiden pohdinta. Tuossa vaiheessa hän piti papin ammattia varteenotettavana uravaihtoehtona.[2]

Klaus Härön ensimmäinen lyhytelokuva elokuvakoulussa, Johannes 10–11 vuotta, oli lastenelokuva. Sen jälkeenkin hän on usein työskennellyt lasten ja nuorten kanssa. Härön tutkintoelokuva Yölento (Nattflykt, 1999) voitti lastenjuryn kunniamaininnan vuoden 2000 Berliinin elokuvajuhlilla, The Golden Cairo Awardin Kairon lastenelokuvajuhlilla 2001 sekä ensimmäisen palkinnon Argentiinan lastenelokuvafestivaaleilla 2001.

Dokumenttielokuva Kolme toivetta (2001) palkittiin pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden Norvisionin parhaimpana dokumenttielokuvana 2001. Lisäksi se on Suomessa saanut sekä Joan Harms -kunniapalkinnon että Telvis-kunniapalkinnon 2002. Vuoden 2007 huhtikuussa Svenska kulturfonden myönsi Härölle säätiön suuren kulttuuripalkinnon (15 000 euroa).

Härön ohjaaman Näkymättömän Elinan (2002) tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Tornionlaaksoon. Sen pääosassa on 10-vuotias Elina, joka joutuu kohtaamaan vaikeuksia suomen kielen käyttöön jyrkän kielteisesti suhtautuvan opettajan alaisuudessa.[3] Härön seuraava ohjaustyö oli sotaorpojen kohtaloa kuvaava elokuva Äideistä parhain (2005).

Uusi ihminen voitti vuonna 2007 Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Juryn Grand Prix’n.[4]

Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut Klaus Häröä pienten, heikkojen ja jotain menettäneiden kuvaajaksi.[3] Häntä on pidetty Aki Kaurismäen hengenheimolaisena pieneen ihmiseen kohdistuvan kiinnostuksensa vuoksi, vaikka tyyleiltään he ovatkin erilaisia ohjaajia.[2]

Huhtikuussa 2010 Härö palkittiin vuoden nuorena menestyjänä.[5] Hän sai myös kirkkotaiteen Engel-palkinnon vuonna 2012.[6]

Härö on asunut lähes koko ikänsä Porvoossa lukuun ottamatta opiskeluaikaa Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa.lähde? Nuoruudessa hänen suosikkielokuvansa oli Steven Spielbergin E.T. – The Extra Terrestrial (1982). Sittemmin hän on nimennyt suosikeikseen muun muassa Coenin veljesten Fargon (1996) ja Sam Mendesin Matkalla Perditioniin (2002).lähde?

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johannes 10–11 år (Johannes 10–11 v.) (lyhytelokuva) 1993
  • Jagande efter vind (Tuulen tavoittelua) (lyhytelokuva) 1995
  • Maraton (lyhytelokuva) 1997
  • Två kärlekar (Kaksi rakkautta) (dokumentti) 1998
  • Ofödda poeters sällskap (Syntymättömien runoilijoiden seura) (dokumentti) 1998
  • Monica Penn: ”Ground Rush” (musiikkivideo) 1998
  • Nattflykt (Yölento) (lyhytelokuva) 1998
  • Sommartider (Samassa veneessä) (lyhytelokuva) 1999
  • Hem över havet (Meren yli kotiin) (dokumentti) 1999
  • Statisten (Statisti) 1999
  • Nattflykt (Yölento) 1999
  • Gator av guld (Kadut kuin kultaa) (dokumentti) 2000
  • Kolme toivetta (Tre önskningar) 2001
  • Näkymätön Elina (Elina – som om jag inte fanns) 2002
  • Huvudrollen (Päärooli) 2005
  • Äideistä parhain 2005
  • Den nya människan (Uusi ihminen) 2006
  • Postia pappi Jaakobille 2009
  • Dagmamman 2013[7]
  • Miekkailija 2014[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kylänpää, Riitta: Klaus Härö. Suomen Kuvalehti, 2005, nro 35. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.10.2013.
  2. a b Halminen, Laura: Katso ihmistä. Metro live, 3.4.2009, s. 4.
  3. a b Pajukallio, Arto: Klaus Härön vaitelias tyttö. Helsingin Sanomat, 6.4.2009, s. D7.
  4. ”Klaus Härön ohjaama Uusi ihminen palkittiin Shanghaissa”. Helsingin Sanomat 24.6.2007.
  5. 39-vuotias kelpasi vuoden nuoreksi menestyjäksi Taloussanomat. 24.4.2010. Viitattu 4.5.2010.
  6. Klaus Härölle kirkkotaiteen Engel-palkinto 12.2.2013. Yle Uutiset. Viitattu 18.10.2013.
  7. Pakkanen, Iida: Klaus Härö kuvaa seuraavaa elokuvaansa Porissa 7.3.2013. Yle Uutiset. Viitattu 18.10.2013.
  8. Miekkailija Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 18.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]