Radioamatööri

Radioamatöörikilpailussa käytettävää laitteistoa

Radioamatööri tarkoittaa henkilöä, joka on suorittanut paikallisen telehallintoviranomaisen ylläpitämän tutkinnon ja saanut todistuksen, joka oikeuttaa käyttämään radioamatööriasemaa ja rakentamaan radiolaitteita. Suomessa radioamatöörin pätevyystodistuksia myöntää Viestintävirasto (eli Ficora). Viestintäviraston valtuuttamat tutkinnonpitäjät järjestävät pätevyystutkintoja eri puolilla Suomea. Suomessa radioamatöörejä on noin 6 000, maailmalla yli kolme miljoonaa.^lähde?

Radioamatööriharrastuksen tarkoituksena on pitää radioyhteyksiä toisten radioamatöörien kanssa. Harrasteen toinen tarkoitus on radiotekniikan tuntemuksen lisääminen rakentamalla lähetin- ja vastaanotinlaitteita sekä antenneja. Tapoja, joilla yhteyksiä pidetään, on monia: yleisimpinä puhetyöskentely, erilaiset digitaaliset lähetelajit sekä sähkötysyhteydet. Harrastuksen erilaisia muotoja ovat muun muassa DX eli harvinaisten maiden keräily (DX = distant X, eli kaukainen tuntematon), kilpailutoiminta, radiosuunnistus ja yhteyksien pitäminen radioamatöörisatelliittien kautta. Radioyhteyksiä voidaan pyrkiä pitämään myös erityisen vaativissa olosuhteissa, kuten pienitehoisilla laitteilla tilapäisesti esimerkiksi maastoon rakennetuilta asemilta ilman sähkönsyöttöä valtakunnan verkosta tai heijastamalla signaali Kuun, meteorien ionisaatiovanojen (ks. meteorisironta) tai revontulien ionisoiman vyöhykkeen kautta.^lähde?

Monen radioamatöörin harrasteen alkuna on ollut esimerkiksi DX-kuuntelu, joka ei ole luvanvaraista. Kuuntelun voi aloittaa vaikkapa mummolassa tarpeettomaksi jääneellä putkiradiolla, tai vakavampana harrasteena DX-kuunteluun hankitaan erilliset radiovastaanottimet.

Emil Neuererin saksalainen amatööriradioasema "DJ4PI"

Radioamatööriasemilla, joilla on viranomaisen myöntämä asemalupa, on henkilökohtainen asematunnus. Kutsun ensimmäinen osa, prefiksi, kertoo aseman sijainnin yleensä noin luvan myöntävän valtion tarkkuudella. Suomen prefiksi (sekä radioamatööriliikenteessä että lentoliikenteessä) on OH (erikoistapauksissa OF, OG, OI tai OJ). OH-etuliitteen jälkeen radioamatööriaseman tunnuksessa tulee numero, joka yleensä osoittaa läänin, jossa radioamatööriasema toimi. Lääniuudistuksen jälkeen läänikohtaisten tunnusten pakollisuudesta on Ahvenanmaata lukuun ottamatta luovuttu, mutta yleensä vanhaa piirijakoa noudatetaan edelleen kun uusia tunnuksia haetaan. Ahvenanmaalla sijaitsevan aseman tunnuksessa on numero 0. Nykyisin on myös mahdollista hankkia maksua vastaan haluamansa tunnus (joskin sen täytyy täyttää Viestintäviraston asettamat muotovaatimukset).^lähde?

Radioamatööritoiminta Suomessa

Radioamatööritutkinto

Suomessa radioamatööritutkinto on moduulipohjainen. Kunkin moduulin voi suorittaa itsenäisesti ja hyväksyttyjen moduulien yhdistelmät antavat oikeuden eri luokkien pätevyystodistuksiin. Hyväksytyillä tutkintomoduuleilla ei ole vanhenemisaikaa, joten ne voi suorittaa joko yksi kerrallaan tai kaikki samassa tutkintotilaisuudessa. Tutkintoja ottavat vastaan paikalliset pätevyystutkijat ympäri maan ja ympäri vuoden.^lähde?

Tutkintomoduulit

• K-moduli, sisältää kuusikymmentä väittämää hätäliikenteestä, aseman turvallisuudesta, radioamatöörejä koskevista laeista ja määräyksistä sekä itse radioamatööriliikenteestä. Hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan 45 oikeaa vastausta. Hätäliikennekysymyksissä on erillinen hylkäysraja.
• T1-moduli, sisältää 15 kysymystä elektroniikan ja radiotekniikan perusteista sekä sähköturvallisuusasioista. Jokainen kysymys sisältää neljä vastausta, joista aina vähintään yksi on oikein. Näin muodostuvasta 60 kohdasta pitää hyväksyttyyn suoritukseen saada 45 oikein.
• T2-moduli sisältää 15 kysymystä elektroniikan ja radiotekniikan soveltamiseen radioamatööritoiminnan painopistealueiden osalta sekä sähköturvallisuusasioiden tuntemukseen. Kysymykset ovat T1-moduulia vaativampia. Jokainen kysymys sisältää neljä vastausta, joista aina vähintään yksi on oikein. Näin muodostuvasta 60 kohdasta pitää hyväksyttyyn suoritukseen saada 45 oikein.^lähde?

Radioamatööriluokat

Tutkintomoduulien hyväksytysti suorittaminen oikeuttaa seuraaviin radioamatööriluokkiin:^lähde?

• K-moduuli + T1-moduuli - Perusluokka
• K-moduuli + T2-moduuli - Yleisluokka

Perusluokan radioamatöörillä on nykyään samat oikeudet radioalueiden käyttöön kuin yleisluokassa, mutta perusluokkalainen ei saa käyttää yhtä suuria tehoja kuin yleisluokkalainen. Yleisluokan suorittanut saa käyttää maksimissaan 1500 wattia tehoa useimmilla HF-alueilla. Perusluokan teho näillä alueilla rajoittuu 120 wattiin, eli noin 11dB pienemmäksi kuin yleisluokassa. Käytännössä tavallisten radioamatöörilähetinten teho rajoittuu melko samoin, kuin perusluokan lupa, ja yleisluokan tehoihin päästään vain erillisillä päätevahvistimilla.^lähde?

Radioamatöörikilpailuissa menestyneen radioamatöörikerhon, Teljän Radioamatöörit ry:n (OH1AF/OH1F) antennilaitteistoa

Radioamatöörien taajuusalueet

Viestintävirasto pitää yllä listaa Suomessa käytettävistä radio(amatööri)taajuuksista. Käytettävissä olevat taajuudet voivat sisältää alueellisia ja lähetystehorajoituksia.

Suomessa radioamatööritoiminnassa voi käyttää seuraavia taajuusalueita (katso myös: Sähkömagneettinen spektri):

• 135,7—137,8
• 1810—1855 kHz, 1861—1906 kHz, 1912—2000 kHz
• 3500—3800 kHz
• 7000—7200 kHz
• 10100—10150 kHz
• 14000—14350 kHz
• 18068—18168 kHz
• 21000—21450 kHz
• 24890—24990 kHz
• 28000—29700 kHz
• 50,0—52,0 MHz
• 70,0—70,175 Mhz, 70,225—70,3 Mhz
• 144—146 MHz
• 432—438 MHz
• 1240—1300 MHz
• 2300—2450 MHz
• 3400—3408 MHz
• 5650—5850 MHz
• 10,00—10,28 GHz, 10,368—10,370 GHz, 10,45—10,50 GHz
• 24,00—24,25 GHz
• 47,00—47,20 GHz
• 76,00—81,50 GHz
• 122,25—123,00 GHz
• 134,00—141,00 GHz
• 241,00—250,00 GHz
• 275,00—1000,00 GHz (vain erityisellä luvalla, ei eritelty taajuusalueittain)^lähde?

Näiden lisäksi erikoisluvalla hakemuksesta suomalaiset radioamatöörikerhot voivat käyttää pistetaajuuksia: 5278,6 kHz, 5288,6 kHz, 5298,6 kHz, 5330,6 kHz, 5346,6 kHz, 5366,6 kHz, 5371,6 kHz ja 5398,6 kHz.^lähde?

Ennen lääniuudistusta voimassa ollut piirijako

• OH0 Ahvenanmaa
• OH1 Turun ja Porin lääni
• OH2 Uudenmaan lääni
• OH3 Hämeen lääni
• OH4 Mikkelin lääni
• OH5 Kymen lääni
• OH6 Vaasan ja Keski-Suomen läänit
• OH7 Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänit
• OH8 Oulun lääni
• OH9 Lapin lääni

Radioamatöörikerhoja

Tapa tutustua radioamatööreihin ja radioamatööritoimintaan on vierailla lähimmällä radioamatöörikerholla.^lähde?

Suomen Radioamatööriliitto ry

Suomen Radioamatööriliitto ry. (SRAL) on Suomen radioamatöörien kansallinen keskusjärjestö. SRAL on kansainvälisen radioamatööriliiton IARU:n ja pohjoismaisten radioamatööriliittojen yhteistyöelimen NRAU:n jäsen. SRAL on perustettu 1921 ja siihen kuuluu noin 5000 jäsentä. Jäseneksi pääsee kuka tahansa radioamatööritoiminnasta kiinnostunut.^lähde?

Tunnettuja radioamatöörejä

• suomalainen edelläkävijäamatööri Arvi Hauvonen
• suomalainen viestintätutkija Osmo A. Wiio
• Jordanian kuningas Hussein
• näyttelijä Marlon Brando
• Intian pääministeri Rajiv Gandhi
• Espanjan kuningas Juan Carlos I

Kuunteluradioamatööritoiminta

Kuunteluradioamatööritoiminta on radioamatööritoiminnan osa, jossa ei lähetetä radioamatöörien tapaan radiolähetyksiä, mutta kuunnellaan radioamatöörien lähetyksiä ja hyötyradioliikennettä. Tämän vuoksi kuuntelija-amatööritoiminta ei edellytä tutkintoa radioasemaluvan saamiseksi.^lähde?

Katso myös

• Kuuntelija-amatööri

Aiheesta muualla

• Suomen Radioamatööriliitto
• Viestintävirasto: Radioamatööritutkinnot ja -todistukset
• Kuuluisia radioamatöörejä
• Harjoittelusivu radioamatööritutkinnon K/T1/T2-moduulien suorittamista varten
• Ham.fi wiki
• Software Packages in "squeeze", Subsection hamradio - Debian GNU/Linuxin radioamatöörisoftia