Cowboy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee karjan- ja hevosten hoitajia. Sanan muista merkityksistä katso Cowboy (täsmennyssivu).
Fred Pierce, Wyomingin cowboy. Kuva otettu vuonna 1888.

Cowboy, joskus suomeksi myös lehmipoika, hoitaa karjaa ja hevosia pohjoisamerikkalaisilla karjatiloilla. Jotkut cowboyt osallistuvat myös rodeokilpailuihin, ja jotkut heistä työskentelevätkin vain rodeon parissa.

Cowboyn työ oli 1800-luvulla raskasta. Usein sairauksina olivat erilaiset selkäviat, reumatismi ja länkisäärisyys pitkällisestä ratsailla olosta. Cowboyn läheisin ”työväline” oli hevonen. Suosituin rotu oli quarterhevonen. Muita käytettyjä välineitä olivat satula, kannukset, kivääri, kahvikannu, paistinpannu, kenttäpullo, topattu huopa ja lasso.

Cowboyn asu oli (ja on usein yhä tänäkin päivänä) seuraavanlainen:

  • Käsin tehdyt nahkasaappaat (viisisenttiset korot estävät jalkaa luistamasta jalustimesta)
  • Leveälierinen stetson, lännenhattu (suojaa auringolta ja sateelta)
  • Puuvillasta valmistettu huivi (imee hikeä ja toimii hengityssuojana hiekkamyrskyissä)
  • Kireät farmarihousut (nykyisin)
  • Housujen päällä nahkasuojukset, jotka suojaavat kaktuksilta ja muilta piikkikasveilta

Nykyään päällä:

  • farkut
  • kolmiohuivi/kenkkihuivi
  • stetson
  • nahkakengät/kengät

Yönsä cowboyt nukkuivat siellä, missä milloinkin olivat – usein siis ulkona nuotiolla, pelkän huovan kanssa. Öisin pidettiin vahtivuoroja muiden nukkuessa. Aikaisin aamulla aloitettiin puurtaminen ja joskus satulassa oltiin yhteen menoon jopa 14 tuntia. Työ jatkui aamuvarhaisesta iltamyöhään, joskus jatkettiin yölläkin.

Cowboyn työ ei ollut vain raskasta, vaan myös erittäin vaarallista. Yksi pahimmista vaaroista oli karjan vauhkoontuminen. Myös jokien ylittäminen oli vaarallista, sillä useat karjapaimenet olivat uimataidottomia. Tasangoilla ukkosmyrsky oli alituinen vaara, sillä kuoleminen salamaniskuun oli yleistä, ja koska tasangoilla yöt ovat usein hyvin kylmiä, sateen jälkeen vilustuminen ja keuhkokuume olivat tavallisia. Nykypäivän amerikanenglannissa etuliite cowboy liittyy usein johonkin, mitä pidetään uhkarohkeana tai hyvin vaarallisena.

Kaksi teksasilaista cowboyta

Lehmipojat saivat ruokansa keittiövankkureista. Yleisin matka-ateria koostui leivästä, pavuista ja pekonista. Ruoat huuhdottiin alas erittäin vahvalla kahvilla, joka keitettiin leiritulella.

Cowboy-kulttuurin kulta-aika kesti Yhdysvaltain sisällissodan päättymisestä 1890-luvulle ja Yhdysvaltain kaupungistumiseen. Preerialaidunnus loppui piikkilangan keksimiseen, ja niinpä karjatilalliset alkoivat laiduntaa karjalaumojaan aidatuilla laitumilla. Karjatilan työ on kuitenkin vaatinut työvoimaa, ja cowboyn ammatti on säilynyt nykypäivään saakka. Vaikka työn muodot ovat muuttuneet ja työvälineet ovat kehittyneet, työn sisältö on pysynyt samana: karjan paimentaminen, ohjaaminen, ruokkiminen ja laiduntaminen ulkoilmassa ja maastossa.

1930- ja 1940-luvuilta lähtien elokuvat popularisoivat cowboyden elämää, mutta loivat myös pysyviä, osin perättömiä stereotyyppejä. Yksi virheellisistä stereotypioista liittyy cowboyden ihonväriin: lännenelokuvien cowboyt ovat lähes aina valkoisia, mutta todellisuudessa mustatkaan cowboyt eivät olleet harvinaisia orjuuden lakkauttamisen jälkeen, ja monet cowboyt olivat myös latinoita. Populaarikulttuurissa cowboy ja villin lännen asesankari ovat usein yksi ja sama käsite. 1950-luvulta alkaen alettiin puheessa erottaa toisistaan rodeo-cowboyt ja enimmäkseen varsin tavallisia karjanhoitotöitä tehneet työläiscowboyt, joita siihen asti oli melko virheellisesti pidetty yksinä ja samoina. Toinen, virheellinen, stereotyyppi liittyy intiaanisotiin; cowboyt ja intiaanit esitetään usein toistensa vihollisina, mutta todellisuudessa yhteenotot natiiviamerikkalaisten ja karjapaimenten kanssa olivat hyvin harvinaisia.lähde? Monet intiaanit, jotka olivat taitavia ratsastajia, itsekin usein työskentelivät cowboyna. Sen sijaan yhteenottoihin ja jopa tulitaisteluihin jouduttiin usein karjarosvojen, rikollisten ja lainsuojattomien kanssa.

Teknologia on tullut mukaan nykypäivän cowboyn työhön, ja nykypäivänä cowboyt käyttävät yhteydenpitoon radiopuhelimia ja matkapuhelimia, ja käyttävät kulkuvälineinä myös maastoautoja, avolavapakettiautoja ja talvisin usein moottorikelkkoja. Silti yhä edelleen on paljon töitä, joihin hevonen soveltuu parhaimmin, ja nykypäivän cowboylle hyvä ratsastustaito on yhä edelleen yhtä tärkeä kuin sata vuotta sittenkin.

Naispuolista karjapaimenta kutsutaan nimellä cowgirl. Monien karjatilallisten vaimot ja tyttäret ovatkin perinteisesti työskennelleet yhdessä miestensä rinnalla, osallistuen raskaaseen työhön.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. Karjalainen ja Mustat lasit -yhtyeen single Kolme cowboyta (1981)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]