Sammy Cahn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Samuel Cohen” ohjaa tänne. Samannimisestä yhdysvaltalaisesta fyysikosta kertoo artikkeli Samuel T. Cohen.
Sammy Cahn
Sammy Cahn 1950s.JPG
Sammy Cahn 1950-luvulla.
Syntynyt 18. kesäkuuta 1913
Kuollut 15. tammikuuta 1993 (79 vuotta)
Kotipaikka New York, New York, Yhdysvallat
Ammatit Sanoittaja

Samuel Cohen, taiteilijanimeltään Sammy Cahn (1913–1993) oli yhdysvaltalainen sanoittaja. Hän sanoitti yli 50-vuotisen uransa aikana suuren määrän hiteiksi muodostuneita kappaleita ja voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon neljä kertaa. Hänen pääyhteistyökumppaneitaan olivat Saul Chaplin, Jule Styne ja Jimmy Van Heusen.

Erityisen paljon Cahnin sanoituksia käytti Frank Sinatra, joka nauhoitti urallaan yhteensä 89 Cahnin sanoittamaa kappaletta.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuel Cohen syntyi New Yorkissa 18. kesäkuuta 1913.[1] Hänen vanhempansa olivat Puolasta muuttaneita juutalaisia. Samuel oppi nuorena soittamaan viulua ja teini-ikäisenä soitti bar mitsva -juhlissa ja burleskiesitysten taustayhtyeissä. Hän tutustui samassa yhtyeessä soittaneeseen pianisti Saul Kaplaniin ja alkoi tehdä kappaleita vaudeville-esityksiin yhteistyössä tämän kanssa.[2]

Cohen ja Kaplan kirjoittivat musiikkia vaudeville-esityksiin ja julkaisivat vuonna 1933 kappaleen ”Shake Your Head from Side to Side”.[3] Heidän vuonna 1935 tekemästään laulusta ”Rhythm Is Our Business” tuli hitti Jimmy Luncefordille, jonka orkesteri otti sen tunnuskappaleekseen.[2] Kappaleen julkaisemisen jälkeen sekä Cohen että Kaplan ottivat käyttöön englanninnetut taiteilijanimet: Samuel Cohenista tuli ”Sammy Cahn” ja Saul Kaplanista ”Saul Chaplin”.[3]

Laulaja Andy Kirk nauhoitti Cahnin ja Chaplinin vuoden 1936 kappaleen ”Until the Real Thing Comes Along”.[1][2] Seuraavana vuonna syntyi ”Bei Mir Bist Du Schoen”; kappale perustui jiddišinkieliseen lauluun, jota Cahn ja Chaplin luulivat vanhaksi kansanlauluksi. Alkuperäinen kappale oli kuitenkin Sholom Secundan 1900-luvun teatterisävellys.[2] ”Bei Mir Bist Du Schoenistä” tuli Andrews Sistersin ensimmäinen miljoona kappaletta myynyt nauhoitus.[1]

Hollywood[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Cahn ja Chaplin muuttivat Hollywoodiin Yhdysvaltain länsirannikolle, ja kaksi vuotta myöhemmin heidän tiensä erosivat.[2] Chaplin alkoi säveltää ja sovittaa elokuvamusiikkia ja ansaitsi työstään myöhemmin kolme Oscar-palkintoa.[3] Cahn puolestaan aloitti yhteistyön säveltäjä Jule Stynen kanssa. He tekivät musiikin muun muassa Broadway-näytelmään High Button Shoes (1947) sekä elokuviin Laulaen maihin (1944), Valtameren romanssi (1948), Rakkauden sävel (1949) ja Kolme kolikkoa lähteessä (1954). Jälkimmäisen elokuvan nimikappaleesta ”Three Coins in the Fountain” tuli Cahnin ja Stynen suurin hitti – popyhtye The Four Acesin nauhoitusta siitä myytiin useita miljoonia kappaleita.[3] Muita Cahnin ja Stynen hittejä olivat Doris Dayn nauhoittama ”It’s Magic” sekä Frank Sinatran ”Saturday Night Is the Loneliest Night of the Week”, ”I Fall in Love Too Easily” ja ”Five Minutes More”.[3] Cahn kirjoitti Nicholas Brodszkyn kanssa laulaja Mario Lanzan ensimmäisen menestyskappaleen ”Be My Love” vuonna 1950.[2]

Yhteistyö Jimmy Van Heusenin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1955 Frank Sinatra esitteli Cahnin säveltäjä Jimmy Van Heusenille, josta tuli pian tämän pääyhteistyökumppani. Vuonna 1955 Cahn ja Van Heusen sävelsivät tunnusmusiikin Sinatran tähdittämään elokuvaan Poikamiesansa sekä Thornton Wilderin Meidän kaupunkimme -näytelmään perustuvaan TV-ohjelmaan Our Town. Our Townin musiikkiraita sisälsi muun muassa kappaleen ”Love and Marriage”, joka tuli myöhemmin tunnetuksi muun muassa Pulmuset-sarjan tunnusmusiikkina. Vuonna 1957 he kirjoittivat Sinatran Arpinaama-elokuvaan kappaleen ”All the Way”. Vuoden 1959 elokuvaan Läpiä päässä tehtyä kappaletta ”High Hopes” käytettiin muunnellulla sanoituksella John F. Kennedyn presidentinvaalikampanjassa.[2]

Cahn ja Van Heusen kirjoittivat Frank Sinatralle myös muun muassa kappaleet ”Come Fly with Me” (1957), ”Only the Lonely” (1958), ”Come Dance with Me” (1959), ”The Second Time Around” (1960) sekä ”My Kind of Town” (1964). Yhteensä Sinatra äänitti uransa aikana 89 Cahnin sanoittamaa kappaletta.[2]

Elokuvamusiikin lisäksi Cahn ja Van Heusen tekivät kaksi Broadway-musikaalia, Skyscraper (1965) ja Walking Happy (1966),[3] mutta eivät saavuttaneet suurta menestystä.[4] Vuoden 1967 elokuvan Moderni Millie jälkeen heidän yhteistyönsä muuttui katkonaisemmaksi,[3] ja miesten viimeiseksi menestyneeksi yhteistyökappaleeksi jäi vuoden 1968 ”Star” Julie Andrewsin tähdittämästä elokuvasta Star! – tähti.[4]

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 Cahn kirjoitti Jule Stynen kanssa Broadway-näytelmän Look to the Lilies. Hän esiintyi yksin vuoden 1974 näytelmässä Words and Music, joka koostui kokoelmasta hänen sanoittamiaan musiikkikappaleita.[3] Cahn voitti näytelmästä lievästi ironisen ”parhaan uuden kyvyn” palkinnon.[1] Näytelmä esitettiin seuraavina vuosina uudelleen useita kertoja, ja Cahn matkusti myös Englantiin esittämään sitä.[2] Vuonna 1974 julkaistiin Cahnin omaelämäkerta I Should Care.[3]

Cahn kuoli 15. tammikuuta 1991 Los Angelesissa.[2]

Luettelo näytelmistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammy Cahn kirjoitti alkuperäistä musiikkia ainakin kymmeneen Broadway-näytelmään. (Cahn toimi näytelmässä sanoittajana ellei toisin ole mainittu.)[5]

  • 1947: High Button Shoes (sanoittaja, säveltäjä)
  • 1952: Two's Company
  • 1956: The Littlest Revue
  • 1962: Eddie Fisher at the Winter Garden
  • 1962: Come on Strong
  • 1965: Skyscraper
  • 1966: Walking Happy
  • 1970: Look to the Lilies
  • 1974: Words & Music (esittäjä, sanoittaja, käsikirjoittaja, musiikillinen johtaja)
  • 1990: Those Were the Days

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cahn voitti urallaan neljä Oscar-palkintoa yhteensä 26 ehdokkuudesta sekä yhden Emmy-palkinnon. Lisäksi hän oli ehdolla kolmen Golden Globen ja kahden Tony-palkinnon saajaksi.[6][7][5]

Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1974 Parhaan elokuvakappaleen Golden Globe -ehdokkuus kappaleella ”All That Love Went to Waste” elokuvasta Samppanjaa ja syrjähyppyjä
  • 1974: Parhaan musikaalin Tony-ehdokkuus näytelmästä Walking Happy
  • 1974: Parhaan säveltäjän ja sanoittajan Tony-ehdokkuus näytelmästä Walking Happy
  • 1976: Parhaan elokuvakappaleen Golden Globe -ehdokkuus kappaleella ”Now That We’re in Love” elokuvasta C.A.S.H. – naurukaasua
  • 1976 Parhaan elokuvakappaleen Golden Globe -ehdokkuus kappaleella ”My Little Friend” elokuvasta Paperitiikeri
Parhaan laulun Oscar-ehdokkuudet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d John Bush: Sammy Cahn Allmusic. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Sammy Cahn Songwriters Hall of Fame. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Phil Hardy: ”Sammy Cahn”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X. (englanniksi)
  4. a b Phil Hardy: ”James Van Heusen”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 978-0-571-19608-1. (englanniksi)
  5. a b Sammy Cahn Internet Broadway Database. Viitattu 16.9.2011. (englanniksi)
  6. Sammy Cahn Song Catalog Songwriters Hall of Fame. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
  7. Sandra Burlingame: Sammy Cahn JazzBiographies.com. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)