Purkaus yössä
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Purkaus yössä | |
|---|---|
| Clash by Night | |
 DVD-julkaisun kansi. |
|
| Ohjaaja | Fritz Lang |
| Käsikirjoittaja |
Näytelmä: Clifford Odets Käsikirjoitus: Alfred Hayes |
| Tuottaja |
Harriet Parsons Norman Krasna Jerry Wald |
| Säveltäjä | Roy Webb |
| Kuvaaja | Nicholas Musuraca |
| Leikkaaja | George Amy |
| Tuotantosuunnittelija |
Carroll Clark Albert S. D'Agostino |
| Pukusuunnittelija | Michael Woulfe |
| Pääosat |
Barbara Stanwyck Paul Douglas Robert Ryan Marilyn Monroe |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Wald/Krasna Productions RKO Pictures |
| Levittäjä |
RKO Pictures Netflix |
| Ensi-ilta |
16. kesäkuuta 1952 Los Angeles, Kalifornia 18. kesäkuuta 1952 New York City, New York 7. marraskuuta 1952 Suomi |
| Kesto | 105 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Purkaus yössä (engl. Clash by Night) on vuonna 1952 valmistunut Fritz Langin ohjaama yhdysvaltalainen film noir -tyylinen draamaelokuva. Pääosia näyttelevät Barbara Stanwyck, Paul Douglas, Robert Ryan ja Marilyn Monroe. Sivurooleissa ovat muiden muassa Keith Andes ja J. Carrol Naish. Alfred Hayes laati käsikirjoituksen Clifford Odetsin samannimisen näytelmän pohjalta.
Purkaus yössä on mustavalkoinen ja pituudeltaan 105 minuuttia. Elokuva sai ensi-iltansa kotimaassaan ensimmäisen kerran Los Angelesissa 16. kesäkuuta 1952 ja toisen kerran New Yorkissa 18. kesäkuuta. Suomessa Purkaus yössä ilmestyi 7. marraskuuta. Wald/Krasna Productions ja RKO Pictures tuotti elokuvan.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katkera ja kyyninen Mae Doyle (Barbara Stanwyck) palaa kotikaupunkiinsa Kalifornian Montereyyn kymmenen vuoden jälkeen New Yorkista. Hänen kalastajaveljensä Joe (Keith Andes) ei ole erityisen iloinen nähdessään hänet, mutta suostuu majoittamaan hänet perheen kotiin. Joen tyttöystävä Peggy (Marilyn Monroe) on enemmän ystävällisempi. Kun Joe kysyy Maelta rikkaasta miehestä, jota hän oli tapaillut, hän kertoi, että hän oli ollut naimisissa ennestään. Hän kuoli ja jättänyt Maelle rahaa, mutta hänen vaimonsa ja sukulaiset haastivat hänet oikeuteen ja he olivat voittaneet.
Mae alkaa tapailla Jerry D'Amatoa (Paul Douglas), hyväluontoista, tavallista kalastajamiestä, jolla on oma vene. Mae halveksii Jerryn ystävää, Earl Pfeifferiä (Robert Ryan), purevaa, tyytymätöntä elokuvaprojektoria. Maen poliitikkorakastaja oli saanut hänet tuntemaan enemmän itsevarmaksi; jyrkässä ristiriidassa, Earlilla on alhainen käsitys naisista yleisesti ja ei pyri salaamaan sitä. Hänen vaimonsa on vaudeville-esiintyjä, joka on usein kaukana kiertueilla.
Earl aistii samankaltaista levotonta sielua Maessa ja on viehättynyt häneen heti. Jerry on tietämätön jännityksestä heidän välillään ja pian hän kysyy Maelta mennä naimisiin kanssaan, huolimatta Maen varoituksista, että hän ei ole se oikea hänelle. Mae päättää hyväksyä, jopa kuitenkaan hän ei rakasta tai jopa ei kunnioita tulevaa aviomiestään, takauksessa ja toivossa, että hän voi muuttua.
Tyttövauvan saamisen jälkeen Jerryn kanssa, Mae pitkästyy ja tulee levottomaksi vuoden jälkeen. Earl, nyt eronnut, tekee liikkeen Maeen. Mae vastustaa ensimmäiseksi, mutta sitten hän antaa periksi ja heidän välilleen syntyy suhde. Jerryn setä Vince (J. Carroll Naish), joka kantaa kaunaa Maelle, kertoo hänen epäilyksistään veljenpojalleen. Kun Jerry kohtaa parin, Mae tunnustaa, että hän haluaa jättää Jerryn ollakseen Earlin kanssa.
Muutamien drinkkien jälkeen ja Vincen yllyttämänä, Jerry etsii Earlin käsiinsä ja yrittää kuristaa tämän kuoliaaksi, kunnes Mae tulee ja katkaisee tappelun. Jerry lopettaa ja kauhistuu tapahtunutta. Kun Mae menee kotiin viedäkseen lapsensa pois, hän löytää vauvansängyn tyhjänä. Earl yrittää taivutella Maen lähtemään hänen kanssaan joka tapauksessa, ilman lasta, mutta tämä ei sovi Maelle. Purevien syyttelyiden jälkeen Mae jättää Earlin. Mae alkaa katua ja vakuuttaa Jerrylle ottamaan hänet takaisin.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Barbara Stanwyck | … | Mae Doyle D'Amato |
| Paul Douglas | … | Jerry D'Amato |
| Robert Ryan | … | Earl Pfeiffer |
| Marilyn Monroe | … | Peggy |
| Keith Andes | … | Joe Doyle |
| J. Carrol Naish | … | Vince-setä |
| Silvio Minciotti | … | Papa D'Amato |
| Deborah Stewart | … | Baby Gloria |
| Diane Stewart | … | Baby Gloria |
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvauksien aikana, nyt kuuluisat Monroen alastonkalenterikuvat nousivat esiin ja toimittajat parveilivat ympäriinsä ja vainosivat Monroeta, mikä aikaansai huomattavaa häiriötä elokuvatekijöille.
Tämä Odetsin työ oli alun perin esitetty neo-realistisena Broadway-näytelmänä vuonna 1941, pääosassa Tallulah Bankhead Stanwyckin roolissa. Fritz Lang muutti tapahtumapaikan Staten Islandilta kalastajakaupunkiin Kaliforniassa, mutta hän piti koskemattomana merenrannan ahdistavan tunnelman.
Draama on jaettu kahteen lähes yhtä suureen osaan ja kumpikin on melkein täydellinen draama omanaan. Näiden osien välissä on vuosi aikaa. Kumpikin jakso alkaa ei-fiktiivisellä, dokumentin näköisenä kalastusteollisuutena Montereyssa, Kaliforniassa. Sen jälkeen siirrytään itse tarinaan. Voidaan sanoa, että elokuva on kaksi elokuvaa: kumpikin noin tunnin kestävä ja kiinnittyy yhteen sarjana.
Elokuvan englanninkielinen nimi tulee Matthew Arnoldin runosta "Dover Beach" (1851). Erityisesti: It is a place "where ignorant armies clash by night."
Kriittinen vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Variety arvosteli elokuvan kovana, mutta arvosti Barbara Stanwyckin suoritusta, kirjoitti, "Clifford Odetsin Purkaus yössä esitettiin Broadwaylla yli vuosikymmentä aikaisemmin, saapui valkokankaalle pikemminkin halun ja intohimon päämäärättömänä draamana. Purkaus yössä vangitsee paljon merenrannan harmaata kalastajakylää, elokuvan taustaa ja silloin tällöin kertomus tuo läpi tunkevaa voimakkuutta... Barbara Stanwyck näyttelee palaavaa Mae Doylea tavanomaisessa uhmassa ja synkkyydessä. Se on hänen yksi parhaimmista suorituksista. Robert Ryan näyttelee toista miestä kovan raakuuden kanssa kun taas Marilyn Monroe on pelkistetty sama kuin pikkurooliin."
Kriitikko Sam Adams kirjoitti Fritz Langin ohjaamisen tyylistä: "Rajoitus ei koskaan ollut Fritz Langin ongelma. Tosin hänen versionsa Clifford Odetsin Purkaus yöstä on pingottunut... Purkaus yössä on villi yhteiskunta, vahvat naiset osaa vain olla kylläisiä miesten väkivallan uhkauksesta. Lang muokkasi samaa reviiriä kaksi vuotta myöhemmin elokuvassa Ihmispeto (1954), samalla tavalla kovakourainen paljastamaan ihmisen petomaisen luonnon. Kenties Lang oli jumissa Purkauden tyylin merkillisessä, sanattomassa alussa, joka alkaa lokkien ja hylkeiden kuvauksesta ja hitaasti sekoittaa näyttelijät heidän luonnolliseen elinympäristöönsä."
Kriitikko Dennis Schwartz kirjoitti: "Suoritukset ovat teennäisiä, mutta täynnä tulisia tunteita. Suoritukset ovat taitavia tuomaan ulos henkilöhahmojen taustalla olevan monimutkaisuuden, kamppailessaan toivoen ettei kuole yksinäisyyteen tai kyynisyyteen. Langin pointti on se, että kuinka helppoa se ei ole näkemään vikoja itsessään, tai myöskään näkemään niitä muissa. Purkaus yössä erinomaisesti kertoo kuinka yksinäiset ihmiset murtautuvat ulos heidän varjoisasta olemassaolosta, kuin se pimeys oli vankila, missä henkiinjääminen millä hinnalla hyvänsä on pelin nimi."
Arvostelijakokouma Rotten Tomatoes ilmoitti, että 92% kriitikoista antoi elokuvalle positiivista palautetta, perustuu 11 arvosteluun, tehden elokuvan "tuoreeksi."
Uusi sovitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusi tuotanto Odetsin näytelmästä oli John Frankenheimerin ohjaama Playhouse 90:lle 13. kesäkuuta vuonna 1957, pääosassa Kim Stanley.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Purkaus yössä Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Purkaus yössä Elonet.
- Purkaus yössä AllMoviessa. (englanniksi)
- Purkaus yössä TCM Movie Databasessa (englanniksi)
- Purkaus yössä Theauteursissa (englanniksi)