Barbara Stanwyck
Wikipedia
| Barbara Stanwyck | |
|---|---|
 Barbara Stanwyck elokuvassa Nainen ilman omaatuntoa (1944). |
|
| Syntymäaika | 16. heinäkuuta 1907, |
| Syntymäpaikka | Brooklyn, New York |
| Pituus | 165 cm |
| Kuolinaika | 20. tammikuuta 1990 |
| Kuolinpaikka | Santa Monica, Kalifornia |
| Oikea nimi | Ruby Katharine Stevens |
| Merkittävät roolit | Lorna Moon (Kultapoika) Ann Mitchell (He uskoivat elämään) Phyllis Dietrichson (Nainen ilman omaatuntoa) |
Barbara Stanwyck (oik. Ruby Katharine Stevens; s. 16. heinäkuuta 1907, Brooklyn, New York – k. 20. tammikuuta 1990, Santa Monica, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijätär, joka loi menestyksekkään uran myös televisiossa.
Stanwyck aloitti uransa näyttämöllä vuonna 1925 ja alkoi sen tuoman menestyksen seurauksena saada rooleja myös elokuvista. Vuonna 1927 hän teki elokuvadebyyttinsä ja muutti Hollywoodiin aloittaakseen kokopäiväisen uran elokuvanäyttelijänä. 1930- ja 40-luvuilla hän jo kuuluikin Hollywoodin suosituimpiin tähtiin. Stanwyck esitti usein vahvoja, määrätietoisia, sisukkaita ja dominoiviakin naisia, joista useimmat olivat myös femme fataleja. Hänet tunnetaan luultavasti parhaiten elokuvasta Nainen ilman omaatuntoa ja televisiowesternistä The Big Valley, josta hänelle myönnettiin myös Emmy-palkinto. Hän sai sen lisäksi vielä kaksi muuta Emmy-palkintoa, mutta elokuva-alan tärkeimpänä pidettyä Oscar-palkintoa hän ei koskaan onnistunut voittamaan. Stanwyck mainittiinkin usein "parhaana näyttelijättärenä, joka ei ole koskaan saanut Oscaria". Stanwyckille myönnettiin viimein kunnia-Oscar vuonna 1982. Hän kuoli tammikuussa 1990.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus ja ura
Stanwyck syntyi Ruby Katharine Stevensinä Brooklynin kaupunginosassa New York Cityssä 16. heinäkuuta vuonna 1907. Hänen isänsä Byron Stevens oli englantilaisten maahanmuuttajien poika ja äitinsä Catherine McGee irlantilaista sukujuurta. Hänen äitinsä kuoli Stanwyckin ollessa vasta nelivuotias, ja hänen isänsä hylkäsi viisi lastaan pian tämän jälkeen. Stanwyck vietti suurimman osan lapsuudestaan sijaiskodeissa vanhemman veljensä Malcolmin kanssa. Stanwyckin ollessa 8-vuotias pääsi hän kolmeksi kesäksi vanhemman sisarensa Mildredin mukaan tämän kuoron kiertueelle. Tämä vahvisti Stanwyckin haavetta tulla tanssijaksi.
13-vuotiaana Stanwyck lopetti koulunkäynnin, ja oli viisitoistavuotiaana vuonna 1922 jo käynyt kaksi vuotta töissä. Stanwyck teki hetken muun muassa mallintöitä ja oli show-tyttön Broadwayllä. Hän vaihtoi nimensä Barbara Stanwyckiksi kolme vuotta myöhemmin. Nimi otettiin näytelmästä nimeltä Barbara Frietchie, jonka pääosaa silloin näytteli brittinäyttelijätär Joan Stanwyck. Samana vuonna Barbara näytteli Hudson-teatterissa näytelmässä The Noose, josta tuli yksi kauden suurimpia hittejä. Stanwyck sai osastaan hyvät arvostelut, ja kävi koekuvauksissa elokuvaa Broadway Nights (1927) varten. Hän sai roolin ja aloitti uransa valkokankailla.
[muokkaa] Muutto Hollywoodiin
Yhdessä ensimmäisen miehensä vaudeville-näyttelijä Frank Fayn kanssa hän muutti Hollywoodiin, jossa molemmat toivoivat uriensa valkokankailla kunnolla käynnistyvän. Hollywoodissa Stanwyckin ensimmäinen elokuva oli George Fitzmauricen ohjaama Lukittu ovi (1929). Siitä ei tullut suurta menestystä, kuten ei myöskään Stanwyckin seuraavasta elokuvasta Mexicali Rose (1929). Seuraavan puolen vuoden ajan hän kävi ahkerasti koekuvauksissa, mutta ei saanut yhtäkään roolia. Aviomies Fay kuitenkin onnistui taivuttelemaan ohjaaja Frank Capran katsomaan vaimoaan. Stanwyck esitti Capralle kohtauksen aiemmasta näytelmästään The Noose. Capra piti Stanwyckistä ja antoi hänelle roolin vuoden 1930 elokuvastaan Ladies of Leisure.
Elokuvan ansiosta Stanwyckista tuli suosittu, ja sen seurauksena hän teki kolme elokuvaa Warner Bros.-elokuvayhtiölle. Syyskuussa 1931 Stanwyck kuitenkin palasi Columbia-yhtiöön, jonka alaisena hän oli tehnyt muutamat ensimmäisistä elokuvistaan. Seuraavan neljän vuoden aikana hän teki yhteensä jopa 14 elokuvaa. Näihin kuuluivat muun muassa elokuvat So Big (1932), joka oli Stanwyckin ensimmäinen "laatuelokuva", ja Annie Oakley (1935), jossa Stanwyck esitti nimiroolia.
Aviomies Fayn ura oli alkanut hiipua siinä missä hänen vaimonsa menestyi. Viimeisenä yrityksenään pitää suhde sekä Fayn ura kasassa Stanwyck suostui vuonna 1933 näyttelemään yhdessä Fayn kanssa näytelmässä Tattle Tales. Kaksi vuotta myöhemmin he kuitenkin allekirjoittivat eropaperit.
[muokkaa] Vuodet huipulla
Vuonna 1937 Stanwyck teki elokuvan Äidin uhraus ja sai siitä ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Toinen ehdokkuus tuli elokuvasta Nainen Eeva (1941), jossa Stanwyck esiintyi yhdessä Henry Fondan kanssa. Vuonna 1944 Stanwyck näytteli ehkä tunnetuimmassa roolissaan elokuvassa Nainen ilman omaatuntoa, josta hän sai jälleen Oscar-ehdokkuuden. Hän esitti elokuvassa juonikasta Phyllis Dietrichsonia, joka viettelee rakastajansa murhaamaan miehensä. Samana vuonna Stanwyck oli USA:n parhaiten ansaitseva nainen. Elokuva Valitan, väärä numero! toi hänelle neljännen ja viimeiseksi jääneen Oscar-ehdokkuuden vuonna 1948.
Elokuvan Nainen ilman omaatuntoa jälkeen Stanwyck teki vuodessa vähintään kaksi elokuvaa aina vuoteen 1958 asti. Hän näytteli muun muassa nuoren näyttelijälupauksen Kirk Douglasin kanssa elokuvassa Paholaisnainen (1946). Toisen tulevan tähden kanssa hän näytteli elokuvassa Mustajalat sotapolulla vuonna 1954; vastanäyttelijä Ronald Reaganista tuli aikanaan Yhdysvaltain presidentti.
[muokkaa] Viimeiset vuodet valkokankaalla
Vuosina 1958-1961 Stanwyckille ei tarjottu yhtäkään elokuvaroolia, kunnes vuonna 1962 hän sai roolin elokuvasta Walk on the Wild Side (1962). Hän myös näytteli supertähti Elvis Presleyn kanssa Huoleton kulkuri-elokuvassa vuonna 1964. Stanwyckin viimeiseksi elokuvaksi jäi samana vuonna tehty William Castlen ohjaama Yöllistä kauhua.
Stanwyck esiintyi uransa aikana lähes sadassa elokuvassa. Hän sai yhteensä neljä parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuutta, mutta ei voittanut niistä yhtäkään. Stanwyckia kutsutaankin usein parhaaksi näyttelijättäreksi, joka ei koskaan voittanut kyseistä arvostettua palkintoa. Vuonna 1982 hänelle viimein myönnettiin kunnia-Oscar kunnianosoituksena pitkästä urastaan ja elämäntyöstään.
[muokkaa] Siirtyminen televisioon
1960-luvulla Stanwyck siirtyi televisioon, ja suuri yleisö muistaakin hänet usein televisiosarjan The Big Valley matriarkkana. Hänet palkittiin tästä roolista toisella Emmyllään. Ensimmäinen Emmy oli tullut The Barbara Stanwyck Show'sta, joka lopetettiin vain yhden tuotantokauden jälkeen vuonna 1962. Big Valley sen sijaan oli menestys, ja se kesti vuodesta 1965 vuoteen 1969. Kolmannen Emmynsä Stanwyck voitti roolistaan minisarjassa Okalinnut (1983). Vuonna 1985 Stanwyckillä oli myös kolmen jakson mittainen rooli saippuasarjassa Dynastia. Hän jatkoi roolissaan vielä Dynastian sisarsarjassa The Colbys.
Stanwyck lopetti elokuvauransa vuonna 1964 ja näytteli vielä television puolella aina vuoteen 1986 asti. Kaiken kaikkiaan hänen uransa viihdeteollisuudessa kesti lähes 60 vuotta.
[muokkaa] Yksityiselämä
26. elokuuta vuonna 1928 Stanwyck meni naimisiin näyttelijäkollega Frank Fayn kanssa. He adoptoivat yhdessä Dion-nimisen pojan. Pari erosi seitsemän vuotta myöhemmin. Toukokuussa 1939 Stanwyck avioitui uudelleen, tällä kertaa näyttelijä Robert Taylorin kanssa. Tämäkään liitto ei ollut onnellinen, sillä Taylor petti vaimoaan useiden muiden naisten kanssa. Vuonna 1950 Stanwyck haki eroa, joka astui voimaan vuotta myöhemmin. Samana vuonna Stanwyckin suhde poikaansa Dioniin jostakin syystä katkesi.
Barbara Stanwyckin huhuttiin myös olevan homoseksuaali; asiaa on pohdittu vielä Stanwyckin kuoleman jälkeenkin, ja on tultu siihen tulokseen, että hän kaikkein luultavimmin oli vähintäänkin biseksuaali. Hänellä tiedetään olleen suhde ainakin Joan Crawfordin kanssa [1].
Stanwyck kuoli sydäntautiin kotonaan Santa Monicassa, Kaliforniassa 20. tammikuuta vuonna 1990. Hän oli kuollessaan 82-vuotias. Stanwyck tuhkattiin ja siroteltiin Lone Pineen, Kaliforniaan. Stanwyckilla on tähti Hollywood Walk of Famella. Hänet on myös kunnianosoituksena liitetty Western Performers Hall of Fameen Oklahomaan.
[muokkaa] Valikoitu filmografia
| Ilmestymisvuosi | Nimi | Muuta |
| 1927 | Broadway Nights | Ensimmäinen elokuvarooli |
| 1929 | Lukittu ovi | |
| 1929 | Mexicali Rose | |
| 1930 | Ladies of Leisure | Ohjaanana Frank Capra |
| 1932 | So Big | Vastanäyttelijänä Bette Davis |
| 1935 | Nainen punaisessa | |
| 1935 | Annie Oakley | |
| 1936 | Mississippin villikissa | |
| 1937 | Äidin uhraus | Oscar-ehdokkuus |
| 1939 | Kultapoika | Vastanäyttelijänä William Holden |
| 1941 | Nainen Eeva | Oscar-ehdokkuus, vastanäyttelijänä Henry Fonda |
| 1944 | Nainen ilman omaatuntoa | Oscar-ehdokkuus |
| 1946 | Paholaisnainen | Vastanäyttelijänä Kirk Douglas |
| 1947 | Tapaamme keskiyöllä | |
| 1948 | Valitan, väärä numero! | Oscar-ehdokkuus |
| 1949 | Epävarma kohtalo | Vastanäyttelijänä Ava Gardner |
| 1952 | Purkaus yössä | Vastanäyttelijänä Marilyn Monroe |
| 1953 | Titanic | |
| 1954 | Mustajalat sotapolulla | Vastanäyttelijänä Ronald Reagan |
| 1956 | Terroria preerialla | |
| 1964 | Huoleton kulkuri | Vastanäyttelijänä Elvis Presley |
| 1964 | Yöllistä kauhua | Viimeinen elokuvarooli |
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Yleiset lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Best of Joan Crawford: Bisexuality
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Barbara Stanwyck Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- Barbara Stanwyck NNDB:ssä (englanniksi)
- Ball of Fire: For Barbara Stanwyck (englanniksi)
- Barbara Stanwyck elonetissä
