Anne Baxter

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anne Baxter
Anne Baxter ehkä kuuluisimmassa elokuvassaan Kaikki Eevasta (1950)
Anne Baxter ehkä kuuluisimmassa elokuvassaan Kaikki Eevasta (1950)
Syntymäaika 7. toukokuuta 1923
Syntymäpaikka Yhdysvaltain lippu Michigan City, Indiana
Aktiivisena 1933–1985
Kuolinaika 12. joulukuuta 1985 (62 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdysvaltain lippu New York City, New York
Oikea nimi Anne Baxter
Ammatti näyttelijä
Puoliso John Hodiak (1946–1953)
Randolph Galt (1960–1969)
David Klee (1977)
Merkittävät roolit Mahtavat Ambersonit
Veitsen terällä
Kaikki Eevasta
Kymmenen käskyä
"Hotel"
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Palkinnot

Oscar-palkinto (1947)
Golden Globe (1947)
Golden Apple (1951)
Walk of Fame, Hollywood (1960)

Ehdokkuudet

Oscar-palkinto (1951)
Emmy-palkinto (1969)

Anne Baxter (7. toukokuuta 1923 Michigan City, Indiana12. joulukuuta 1985 New York City, New York) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä.

Baxter aloitti elokuvauransa 1940-luvun alussa. Hänen uransa tunnetuimpia elokuvia ovat muun muassa Orson Wellesin ohjaama Mahtavat Ambersonit (1942), Veitsen terällä (1946), Kaikki Eevasta (1950), Neljä helmeä (1952), Minä tunnustan (1953) ja Kymmenen käskyä (1956). Elokuvasta Veitsen terällä hän voitti parhaan naissivuosan Oscar-palkinnon.

Baxterin ura kesti melkein 50 vuotta, jonka aikana hän näytteli elokuvissa, televisiossa ja teatterissa. Elokuvauransa Baxter päätti vuonna 1980, jonka jälkeen hän näytteli televisiossa kuolemaansa 1985 asti.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne Baxter syntyi 7. toukokuuta vuonna 1923 Michigan Cityssä, Indianassa myyntimies Kenneth Stuart Baxterin (1893–1977)[1] ja vaimonsa Catherine Dorothy Baxterin (1894–1979, omaa sukua Wright; kuuluisan arkkitehti Frank Lloyd Wrightin (1867–1959) tytär)[2][3] lapseksi.[1]

Baxterin Kenneth-isä oli merkittävä Seagrams Distillery Companyn johtaja.[2] Anne perheineen muutti aika pian Annen syntymän jälkeen Bronxvillen kylään, New Yorkiin ja varttui siellä. Perhe muutti myöhemmin Annen ollessa 10-vuotias New York Cityyn, New Yorkiin, jossa Anne kävi maineikasta Brearley Schoolin tyttökoulua.[2] 10-vuotiaana Anne pääsi osallistumaan Broadway-näytelmään, jossa oli Helen Hayes pääosassa. Näytelmän seurauksena Anne vaikuttui teatterimaailmasta niin paljon, että ilmoitti perheelleen aikovansa näyttelijäksi.[2] 13-vuotiaana Anne esiintyi jo vakinnaisesti Broadwaylla. Tällöin Anne myös opiskeli näyttelemisen alkeita kuuluisan opettajan ja näyttelijä Maria Uspenskajan ohjastuksessa[2] ja opiskeli New Yorkissa Theodora Irvine School of the Theaterissa vuodet 1934–1936.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku Broadway'n lavoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne teki ensimmäisen näyttelijäsuorituksen jo 10-vuotiaana Helen Hayesin tähdittämässä näytelmässä. 13-vuotiaasta lähtien Baxter esiintyi Broadwayn lavoilla vakinnaisesti. Hänen näytelmiään olivat muun muassa komedia Seen But Not Heard (1936), jossa Anne oli isossa osassa Elizabeth Winthropina; näytelmää esitettiin 60 näytöstä syyskuusta marraskuuhun sekä komedia There's Always a Breeze (1938) ja draama Madame Capet (1938), joiden jälkeen Anne lähti toistamiseen Hollywoodiin vuonna 1939.

Elokuvauran ensiaskeleet Hollywoodissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baxter oli jo 14-vuotiaana vuonna 1937 Hollywoodissa elokuvakoe-esiintymisissä. Koska hän oli vielä liian nuori aloittamaan elokuvauraa, Baxter palasi vielä New Yorkiin Broadwaylle. Baxter palasi vuonna 1939 takaisin Hollywoodiin nyt aloittaakseen elokuvauran. 16-vuotias Baxter oli ehdolla rouva DeWinterin rooliin jännityselokuvaan Rebekka (1940) ja kävi koekuvauksissa roolia varten. Baxter menetti roolin Joan Fontainelle, koska ohjaaja Alfred Hitchcock piti Baxteria liian nuorena rooliin.[2] Pian kuitenkin Baxter sai seitsemän vuoden sopimuksen 20th Century Foxin kanssa elokuvamogulien nähtyään hänet.

Baxter teki debyyttielokuvaroolinsa westernissä Aavikon salaisuus (1940), jossa hänellä oli sivurooli Joan Johnsonina ja vastanäyttelijänä Wallace Beery. Baxter näytteli elokuvissa The Great Profile (1940) ja Charleyn täti (1941), joista Baxter ei saanut vielä huomiota. Vuoden 1941 elokuva Suursuon salaisuus toi Annelle nyt tähteyttä ja roolikin oli tasokas, mutta kriitikot eivät vaikuttuneet Annesta, hänen roolistaan tai koko elokuvasta.

Huippuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne Baxter ja Paul Muni elokuvassa Enkeli olan takana (1946).

Ohjaaja Orson Welles valitsi Baxterin näyttelemään draamaelokuvaan Mahtavat Ambersonit (1942), jossa Baxterilla oli vastanäyttelijänä Joseph Cotten, jonka tytärtä Anne näytteli. Ambersonit sai neljä Oscar-ehdokkuutta ja Baxter sai nyt enemmän kuuluisuutta. Vuonna 1943 Baxter näytteli Billy Wilderin ohjaamassa Tie Kairoon, jossa hänellä vastanäyttelijänä oli Franchot Tone. Samana vuonna häneltä ilmestyi Pohjantähti, joka sai kuusi Oscar-ehdokkuutta vuonna 1944. Pohjantähdessä hänellä oli vastanäyttelijöinä Dana Andrews, Walter Huston, Walter Brennan ja Lewis Milestone ohjasi elokuvan. Tästä elokuvasta tuli hänen pienimuotoinen läpimurtonsa ja Pohjantähti oli kassa- että arvostelumenestys ja Baxterkin sai osakseen kriitikoilta erinomaista palautetta.

Vuonna 1944 Baxterin elokuva Guest in the House oli synkkä floppi, mutta Odottamaton vieras (1944) sen sijaan sai menestystä, vaikka kriitikot eivät vaikuttuneet elokuvasta. Baxter näytteli elokuvassa tulevan aviopuolisonsa kanssa, jonka kanssa hän tuli avioitumaan vuonna 1946. Baxter näytteli Tyrone Powerin ja Gene Tierney vuonna 1946 draamassa Veitsen terällä, josta Baxter voitti vuonna 1947 Oscar-palkinnon parhaasta naissivuosasta sekä parhaan naissivuosan Golden Globen. Baxter myöhemmin kertoi, että elokuva Veitsen terällä sisälsi hänen ainoan loistavan suorituksensa sairaalakohtauksessa, missä Sophien hahmo "menettää aviomiehensä, lapsensa ja kaiken muun". Baxter sanoi, että hän "oli elänyt uudelleen veljensä kuoleman", joka oli kuollut vain 3-vuotiaana.[5] Samana vuonna hän näytteli Paul Munin kanssa elokuvassa Enkeli olan takana. Vuonna 1947 Baxter oli kertojana Betty Grablen tähdittämässä menestyselokuvassa Kevytmielinen äitini sekä oli naispääosassa elokuvassa Lentävät huimapäät William Holdenin rinnalla. Vuonna 1948 Baxter näytteli Clark Gablen ja Lana Turnerin kanssa sotadraamassa Paluu kotiin ja naispääosa Gregory Peckin ja Richard Widmarkin rikoselokuvassa Polttava aurinko.

Anne Baxter elokuvan Minä tunnustan (1953) trailerissa.

Vuonna 1950 Baxter valittiin yhteen pääosaan Eve Harringtonina draamaelokuvaan Kaikki Eevasta (1950) monista harkituista naistähdistä. Elokuvassa näytteli myös Bette Davis, George Sanders, Celeste Holm ja Marilyn Monroe. Baxter sai vuonna 1951 roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden, mutta hävisi sen Judy Hollidaylle, joka voitti sen roolistaan elokuvastaan Eilen syntynyt. Kaikki Eevasta oli yhteensä 14 Oscariin ehdokkaana, joista se voitti kuusi. Kaikki Eevasta on myös Baxterin tunnetuin elokuvaroolisuoritus. Samana vuonna Baxterilta oli ilmestynyt myös elokuva Sheriffin tytär, jossa Monroekin oli esiintynyt. 1950-luvulla Baxter näytteli teatterissa elokuvien ohella. Vuonna 1952 Baxter näytteli episodielokuvassa Neljä helmeä, joka koostui viidestä tarinasta. Baxter oli näytellyt kolmannessa "The Last Leaf"-osiossa, jonka ohjasi Jean Negulesco. Vuonna 1953 Baxter näytteli Broadwaylla Tyrone Powerin kanssa Charles Laughtonin John Brown's Body -näytelmässä, joka perustuu Stephen Vincent Benétin runoelmaan. Vuonna 1953 Baxter allekirjoitti sopimuksen Warner Brothersin kanssa kahdesta elokuvasta. Näistä ensimmäinen oli Alfred Hitchcockin draama Minä tunnustan (1953), jossa hänen vastanäyttelijänä oli Montgomery Clift; toinen elokuva oli Fritz Langin ohjaama film noir Sininen gardenia (1953), jossa Baxter näytteli murhasta syytettyä naista. Baxter muistetaan myös hyvin suuresta roolistaan Egyptin kuningatar Nefertarina Cecil B. DeMillen ohjaamassa eeppisessä draamassa Kymmenen käskyä (1956), jossa Baxterilla oli vastanäyttelijänä Charlton Heston Mooseksena.

Kymmenen käskyn jälkeen Baxter sai vähemmän elokuvarooleja, koska hänellä ei ollut sopimusta minkään studion kanssa. Baxter alkoi käyttää lahjojaan freelanceriin. Hän myös jatkoi teatteriuraansa ja aloitti televisiossa esiintymisen vuonna 1957. Baxterilta ilmestyivät elokuvat western Väkivaltainen Texas (1957), jossa hänellä oli vastanäyttelijänä jälleen Charlton Heston, mysteeritrilleri Vääristynyt varjo (1958) ja komediadraama Seitsemännentoista nuken kesä (1959). Baxter teki myös Broadway-roolin näytelmässä The Square Root of Wonderful, joka sai ensi-iltansa 30. lokakuuta vuonna 1957. Näytelmää esitettiin 45 näytöstä joulukuuhun asti. Hän näytteli myös näytelmissä Suite in Two Keys (1958) ja Light Up the Sky (1958).

Anne Baxter Yul Brynnerin kanssa elokuvassa Kymmenen käskyä (1956).

1960-luvulle mentäessä Baxter teki vielä elokuvat Cimarron (1960), Kuuma katu (1962) ja Syyllistä etsitään (1962). Elokuvat olivat tasokkaita ja saivat Oscar-ehdokkuuksia. Kuumassa kadussa näyttelivät myös Jane Fonda ja Barbara Stanwyck. Elokuvien jälkeen Baxter piti neljän vuoden tauon elokuvista. Television puolella Baxter teki erilaisia rooleja sarjoissa Se parhaiten nauraa... vuosina 1957–1960, The DuPont Show with June Allyson vuonna 1960 ja Hitchcock esittää vuonna 1963. Baxter vieraili myös visailuohjelmassa What's My Line? "Mystery Guestsissa". Baxter myös näytteli vierailevaa roistoa Zelda Suurta kahdessa jaksossa supersankarisarjassa Batman vuonna 1966. Baxter näytteli myös toista roistoa, kasakoiden kuningatarta Olgaa, jonka vastassa oli Vincent Pricen näyttelemä Munapää kolmessa jaksossa Batmanin kolmannessa tuotantokaudessa vuonna 1967. Samana vuonna hän näytteli William Castlen kauhukomedian Ruumis karkuteillä.

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baxter palasi Broadwaylle 1970-luvulla näytelmään Applause (1970–1972), Kaikki Eevasta -elokuvan musikaaliversioon Margo Channingin rooliin tällä kertaa. Bette Davis oli näytellyt Margoa elokuvaversiossa vuonna 1950. Baxter korvasi Lauren Bacallin, joka voitti Margon roolista Tony-palkinnon. Vuonna 1974 Baxter näytteli näytelmässä Noël Coward in Two Keys. 1970-luvulla Baxter oli usein vieraana ja sijaisjuontaja keskusteluohjelmassa The Mike Douglas Show sillä Baxter ja ohjelman juontaja Mike Douglas olivat ystäviä. Baxter näytteli murhanhimoista elokuvatähteä Nora Chandleria rikossarjassa Columbo jaksossa "Haudattu menneisyys" vuonna 1973. Baxter kirjoitti vuonna 1976 kirjan Intermission: A True Story.[6]

Vuonna 1980 Baxter näytteli viimeisessä jääneessä elokuvassaan Jane Austen Manhattanilla. Vuonna 1981 Baxter esiintyi kolmessa sarjan Eedenistä itään jaksossa Fayen roolissa. Vuonna 1983 Baxter sai yhden pääosista draamasarjasta Hotel. Hän korvasi Bette Davisin rooliin Davisin sairastumisen takia. Baxter näytteli Victoria Cabot'ia sarjassa aina kuolemaansa 1985 saakka; yhteensä 68:ssa jaksossa. Jakso "Horizons", joka esitettiin 21. toukokuuta vuonna 1986, omistettiin Baxterin muistolle tekstillä "Good Night Sweet Princess" (suom. Hyvää yötä rakas prinsessa).

Baxter sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, Hollywoodiin osoitteeseen 6741 Hollywood Boulevard. Anne Baxter painoi Gregory Peckin kanssa käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan Grauman's Chinese Theatren edustalle 15. joulukuuta vuonna 1949.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne Baxter vuonna 1961.

Baxter meni vihille ensimmäisen kerran näyttelijä John Hodiakin (1914–1955) kanssa 7. heinäkuuta vuonna 1946. He saivat tyttären Katrina Hodiak (myöhemmin Vonditter), joka syntyi 9. heinäkuuta vuonna 1951. Baxter ja Hodiak erosivat 27. tammikuuta vuonna 1953. Baxter syytti myöhemmin itseään erosta.

Baxter meni naimisiin toisen aviomiehensä, Randolph Galtin kanssa 18. helmikuuta vuonna 1960. Galt oli yhdysvaltalainen karja-aseman omistaja, jonka karja-asema sijaitsi lähellä Sydney'ta, Australiassa. Baxter ja Galt tapasivat toisensa kun Baxter oli kuvaamassa elokuvaansa Seitsemännentoista nuken kesä (1959). Baxter jätti Hollywoodin Katrinan kanssa ja muuttivat asumaan Galtin kanssa hänen syrjäiselle 37,000 eekkerin kokoiselle karja-asemalle, joka sijaitsi 180 mailia pohjoiseen Sydneystä, Girosta (lausuessa Ghee-ro). Avioliittonsa aikana he saivat kaksi tytärtä, Melissan (s. 1961) ja Maginel (s. 1963). Maginelin syntymän jälkeen perhe muutti takaisin Kaliforniaan. Galt ilmoitti yhtäkkiä, että he muuttaisivat 11,000 eekkerin kokoiselle ranchille Grantsin kaupungin eteläpuolelle, New Mexicoon. Sitten he muuttivat Havaijille ennen kuin asettuivat lopullisesti takaisin Kaliforniaan, Brentwoodin kaupunginosaan Los Angelesiin. Baxter ja Galt erosivat vuonna 1969. Melissa Galtista tuli sisustussuunnittelija ja kirjailija, joka asuu Atlantassa, Georgiassa[7] ja Maginel ryhtyi roomalaiskatoliseksi nunnaksi Roomassa, Italiassa.[7]

Baxter meni uusiin naimisiin 30. tammikuuta vuonna 1977 merkittävän pörssivälittäjän David Kleen kanssa. Heidän avioliittonsa jäi kuitenkin lyhyeksi; Klee kuoli yllättäen sairauteen. Tuore aviopari oli ostanut rönsyilevän kiinteistön Eastonista, Connecticutista, jonka he olisivat laajasti kunnostaneet. Kuitenkin Klee kerkesi kuolla 15. lokakuuta 1977 ennen kuin remontti oli valmis. Talo suunniteltiin muistuttavan Frank Lloyd Wrightin "prairie school" -arkkitehtuuria. Baxter ei enää mennyt naimisiin Kleen kuoleman jälkeen. Baxterilla oli talo Länsi-Hollywoodin kaupungissa. Hän kuitenkin asui ja piti ensisijaisesti Connecticut-taloaan kotinaan. Baxter oli myös aktiivinen The Connecticut Early Music Societyn hyväntekijä.

Baxter oli muotisuunnittelija ja elokuvapuvustaja Edith Headin pitkäaikainen ystävä. He tapasivat ensimmäisen kerran Kymmenen käskyä -elokuvan kulissien takana. Head esiintyi cameo-roolissa Baxterin kanssa Columbon "Haudattu menneisyys" -jaksossa vuonna 1973. Headin kuoleman aikaan vuonna 1981 Melissa Galt, joka oli Headin kummityttö, peri Headilta tämän korukokoelman.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne Baxter sai aivoaneurysmavuodon 4. joulukuuta vuonna 1985 kun hän oli viittilöimässä taksia Madison Avenuella, Manhattanilla, New York Cityssä. Baxter kuoli 62-vuotiaana saamaansa aivoaneurysmaan 8 päivää myöhemmin 12. joulukuuta Lenox Hill -sairaalassa Manhattanilla, New York Cityssä.

Baxter haudattiin Wright-suvun hauta-alueelle Lloyd-Jones -hautausmaalle (tunnetaan myös nimellä Unity Chapel -hautausmaa) Spring Greenin kylään, Wisconsiniin.[8]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1940 Aavikon salaisuus 20 Mule Team Joan Johnson
The Great Profile Mary Maxwell
1941 Charleyn täti Charley's Aunt Amy Spettigue
Suursuon salaisuus Swamp Water Julie
1942 Yhdennellätoista hetkellä The Pied Piper Nicole Rougeron
Mahtavat Ambersonit The Magnificent Ambersons Lucy Morgan
1943 Merten vinttikoirat Crash Dive Jean Hewlett
Tie Kairoon Five Graves to Cairo Mouche
Pohjantähti The North Star Marina Pavlova
1944 Yksi kaikkien – kaikki yhden puolesta The Sullivans Katherine Mary Sullivan
Purppurasydän The Purple Heart Anne (ääni)
The Eve of St. Mark Janet Feller
Odottamaton vieras Sunday Dinner for a Soldier Tessa Osborne
Guest in the House Guest in the House Evelyn Heath
1945 Häväistysjuttu hovissa A Royal Scandal Kreivitär Anna Jaschikoff
1946 Villi ori Smoky Smoky Julie Richards
Enkeli olan takana Angel on My Shoulder Barbara Foster
Veitsen terällä The Razor's Edge Sophie MacDonald
1947 Lentävät huimapäät Blaze of Noon Lucille Stewart
Kevytmielinen äitini Mother Wore Tights Kertoja (ääni)
1948 Paluu kotiin Homecoming Rouva Penny Johnson
Jerichon muurit The Walls of Jericho Julia Norman
Irlannin taivaan alla The Luck of the Irish Nora
Polttava aurinko Yellow Sky Constance Mae "Mike"
1949 Tapasimme sateessa You're My Everything Hannah Adams
1950 Sheriffin tytär A Ticket to Tomahawk Kit Dodge, Jr.
Kaikki Eevasta All About Eve Eve Harrington
1951 Follow the Sun Valerie Hogan
1952 Autiomajan salaisuus The Outcasts of Poker Flat Cal
Neljä helmeä O. Henry's Full House Joanna Goodwin (osassa "The Last Leaf")
Kaikki olemme uskottomia My Wife's Best Friend Virginia Mason
1953 Minä tunnustan I Confess Ruth Grandfort
Sininen gardenia The Blue Gardenia Norah Larkin
1954 Rakkauden leikkipaikka Carnival Story Willie
Rummelplatz der Liebe Cameo-rooli
1955 Bulevardien öitä Bedevilled Monica Johnson
Salainen toive One Desire Tacey Cromwell
Kullanetsijät The Spoilers Cherry Malotte
1956 La Pazin murhaajatar The Come On Rita
Kymmenen käskyä The Ten Commandments Kuningatar Nefertari
1957 Väkivaltainen Texas Three Violent People Lorna Hunter Saunders
1958 Vääristynyt varjo Chase a Crooked Shadow Kimberley Prescott
1959 Seitsemännentoista nuken kesä Summer of the Seventeenth Doll Olive
1960 Cimarron Cimarron Dixie Lee
1962 Kuuma katu Walk on the Wild Side Teresina Vidaverri
Syyllistä etsitään Mix Me a Person Tohtori Anne Dyson
1965 Jerry, perheen musta lammas The Family Jewels Cameo-rooli
1966 Las siete magníficas Mary Ann
1967 Ruumis karkuteillä The Busy Body Margo Foster Kane
1971 Pako helvetistä Fools' Parade Cleo
The Late Liz Liz Addams Hatch
1980 Jane Austen Manhattanilla Jane Austen in Manhattan Lilliana Zorska

Televisioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1967 Vainottu muukalainen Stranger on the Run Valverda Johnson
1968 Companions in Nightmare Carlotta Mauridge
1970 Viimeinen kierros The Challengers Stephanie York
Ritual of Evil Jolene Wiley
1971 If Tomorrow Comes Neiti Cramer
1972 The Catcher Kate
1978 Little Mo Jessamyn Connolly
1979 Nero Wolfe Rouva Rachael Bruner
1984 The Masks of Death Irene Adler / Rouva Norton

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi Rooli
1957 Schlitz Playhouse of Stars Schlitz Playhouse of Stars "For Better, for Worse" Cameo-rooli
Se parhaiten nauraa... General Electric Theater "Bitter Choice" Edith Johansen
1958 Playhouse 90 Playhouse 90 "The Right Hand Man" Pat Bass
Lux Playhouse Lux Playhouse "The Four" Delphine Murphy
Se parhaiten nauraa... General Electric Theater "Stopover" Stella Rutledge
1959 Wagon Train Wagon Train "The Kitty Angel Story" Kitty Angel
Riverboat Riverboat "A Race to Cincinnati" Ellie Jenkins
Zane Grey Theater Zane Grey Theater "Hand on the Latch" Laura Fletcher
1960 Checkmate Checkmate "Death Runs Wild" Beatrice Martin Kipp
The DuPont Show with June Allyson The DuPont Show with June Allyson "The Dance Man" Louise
Se parhaiten nauraa... General Electric Theater "Goodbye, My Love" Ella Harley
1961 The United States Steel Hour The United States Steel Hour "The Shame of Paula Marsten" Cameo-rooli
1963 Hitchcock esittää The Alfred Hitchcock Hour "A Nice Touch" Janice Brandt
1964 Tohtori Kildare Dr. Kildare "A Day to Remember" Nora Willis
1965 The Loner The Loner "One of the Wounded" Agatha Phelps
1966 Batman – Lepakkomies Batman "Zelda the Great" Zelda Suuri
"A Death Worse Than Fate"
1967 Cowboy Afrikassa Cowboy in Africa "Search for Survival" Erica Holloway
Kolme poikaani My Three Sons "Designing Women" Eileen Talbot
Batman – Lepakkomies Batman "Louie, the Lilac" Kasakoiden kuningatar Olga
"The Ogg and I"
"How to Hatch a Dinosaur"
"Catwoman's Dressed to Kill"
"The Ogg Couple"
1968 The F.B.I. The F.B.I. "Region of Peril" Katherine Daly
Tuomittu Run for Your Life "Life Among the Meat-Eaters" Mona Morrison
Virginialainen The Virginian "Nora" Nora Carlton
Etsivä Ironside Ironside "An Obvious Case of Guilt" Carolyn White
Pelin henki The Name of the Game "The Protector" Magda Blain
1969 The Big Valley The Big Valley "The 25 Graves of Midas" Hannah
Etsivä Ironside Ironside "Programmed for Danger" Neiti Flynn
Pelin henki The Name of the Game "The Bobby Currier Story" Betty-Jean Currier
Marcus Welby, M.D. Marcus Welby, M.D. "A Matter of Humanities" Myra Sherwood
"Hello, Goodbye, Hello"
"Madonna with Knapsack and Flute"
"Let Ernest Come Over"
"The Chemistry of Hope"
"Neither Punch nor Judy"
"Diagnosis: Fear"
1970 "Fun and Games and Michael Ambrose"
"Go Get 'Em, Tiger"
"The Merely Syndrome"
Paris 7000 Paris 7000 "Beyond Reproach"
Bracken's World Bracken's World "Diffusion" Marian Harper
Pelin henki The Name of the Game "The Takeover" Magda Blaine
"All the Old Familiar Faces" Louise Harris
1973 Marcus Welby, M.D. Marcus Welby, M.D. "A Necessary End" Julie Langley Kirk
Columbo Columbo "Haudattu menneisyys", engl. "Requiem for a Falling Star" Nora Chandler
Cannon Cannon "He Who Digs a Grave" Mayor Helen Blyth
Love Story Love Story "All My Tomorrows" Elaine McKinley
Banacek Banacek "If Max Is So Smart, Why Doesn't He Tell Us Where He Is?" Leslie Lyle
Hallmark Hall of Fame Hallmark Hall of Fame "Lisa, Bright and Dark" Margaret Schilling
Mannix Mannix "The Deadly Madonna" Victoria Page
1976 Rahanvaihtajat Arthur Hailey's the Moneychangers – (minisarja) Edwina Dorsey
1980 Hagen Hagen "The Straw Man" Claudette
1981 Eedenistä itään East of Eden "Part One" Faye
"Part Two"
"Part Three"
Lemmenlaiva The Love Boat "Too Clothes for Comfort: Part 1" Priscilla Crawford
"Too Clothes for Comfort: Part 2"
1983 Hotel Hotel "Blackout" Victoria Cabot
"Choices"
"Charades"
"Secrets"
"Relative Loss"
"Flashback"
"Confrontations"
"Faith, Hope & Charity"
"Deceptions"
"The Offer"
"Christmas"
"Designs"
1984 "Reflections"
"Tomorrows"
"Passages"
"Mistaken Identities"
"Wedding"
"Memories"
"Encores"
"Prisms"
"Trials"
"Lifelines"
"Intimate Strangers"
"Flesh and Blood"
"Fantasies"
"Transitions"
"Outsiders"
"Vantage Point"
"Ideals"
"Final Chapters"
1985 "Fallen Idols"
"Promises"
"Love and Honor"
"New Beginnings"
"Crossroads"
"Anniversary"
"Distortions"
"Sleeping Dogs"
"Bystanders"
"Identities"
"Images"
"Skeletons"
"Illusions"
"Detours"
"Resolutions"
"Obsessions"
"Lost and Found"
"Wins and Losses"
"Passports"
"Hearts and Minds"
"Missing Pieces"
"Rallying Cry"
"Imperfect Union"
"Pathways"
"Second Offense"
"Saving Grace"
"Echoes"
"Celebrations"
"Cry Wolf"
Lemmenlaiva The Love Boat "Letting Go: Part 1" Helen Williams
"Letting Go: Part 2"
1986 Hotel Hotel "Shadows of Doubt: Part 1" Victoria Cabot
"Shadows of Doubt: Part 2"
"Scapegoats"
"Recriminations"
"Child's Play"
"Facades"
"Lovelines"
"Harassed"
"Hearts Divided"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anne Baxter.