Aivoaneurysma
Aivoaneurysma on valtimon pullistuma aivoissa. Paljain silmin havaittavina oireena voi esiintyä pullistuman vastakkaisen puolen silmässä pupillin laajentuma, mutta yleensä puhkeamaton aneurysma on täysin oireeton. Aneurysma on vaarallinen, koska se voi kasvaa ja puhjeta. Puhkeamisen seurauksena veri pääsee vuotamaan lukinkalvon alaiseen tilaan (SAV eli subaraknoidaalivuoto) tai suoraan aivokudokseen (ICH eli intrakerebraalivuoto). Aneurysmavuodon oireet ovat tavallisesti rajut. Tyypillisiä oireita ovat: äkillisesti alkava kova päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, silmien valonarkuus ja noin kolmasosalla välitön tajuttomuus. Vuoto voi rajoittua itsestään aivovaltimoiden supistuessa sen seurauksena. Aneurysmavuoto on monessa tapauksessa tappava. Vaikka vuoto olisi rajoittunut ensin itsestään, on potilas suuressa uusintavuodon vaarassa. Yli puolet potilaista, joilla vuoto uusii, kuolee. Aneurysmavuodon saanut henkilö tulee välittömästi ohjata neurokirurgin arvioon.[1]
Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Subaraknoidaalivuoto tai aivoverenvuoto diagnosoidaan pään tietokonetomografialla. Aivoaneurysma diagnosoidaan nykypäivänä yleisesti tietokonetomografia-angiografialla (lyhenne CTA = Computed Tomography Angiography) tai DSA-tutkimuksella (DSA = Digital Subtraction Angiography). DSA-tutkimuksessa nivuspunktion kautta valtimoon viedään katetri ja ohjainvaijeri, joiden avulla liikutaan aivovaltimoiden alueelle. Valtimoon ruiskutetaan röntgenvarjoainetta, minkä jälkeen röntgenkuvat paljastavat aneurysman olinpaikan tai muun vuotokohdan (esimerkiksi verisuonien epämuodostuman). Angiografia-tutkimus on siis ns. invasiivinen eli elimistön sisäelimiin tunkeutuva tutkimus. Näihin päiviin asti se on ollut ylivoimaisen tarkka aneurysmien diagnostinen tutkimus, mutta tietokonetomografiatekniikan kehittyminen nykyään jo käytössä oleviin 64-leikelaitteisiin on tuonut tietokonetomografiatekniikan lähelle tasa-arvoista asemaa, ja DSA-tutkimuksesta on osittain luovuttu tietokonetomografiatekniikan etujen vuoksi.
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oireinen aneurysma pyritään yleensä leikkaamaan. Koska vain osa oireettomista aneurysmista puhkeaa ja aneurysman diagnostiikkaan liittyy riskinsä, hoidetaan oireettomia aneurysmia vain neurokirurgin tarkan harkinnan mukaan.
Aneurysma on suhteellisen usein molemminpuolinen. Jos toinen puoli vuotaa, kannattaa toisenkin puolen tila tarkistaa. Päätös toisen puolen pullistuman kirurgisesta hoidosta on tapauskohtainen. Hoitona on leikkaus, joka suoritetaan mahdollisimman pian. Leikkauksessa kirurgi viiltää potilaan päänahkaan ensin viillon, niin että päästään käsiksi kalloon. Kalloon porataan neljä reikää ”ruuduksi” eli yksi ylös, alas, vasemmalle ja oikealle. Kallon alapuolella on herkkä, latinalaiselta nimeltään dura mater -osa, joka viilletään auki yhtä kulmaa lukuun ottamatta ja sen alta löytyy aivopuoliskot. Aivopuoliskot erotetaan toisistaan erityisillä erottimilla. Mikäli leikkaus on onnistunut ja oikea paikka valittu, pitäisi aneurysman olla näkyvillä tässä vaiheessa. Aneurysman kaulaosaan laitetaan puristin, niin ettei siihen enää pääse verta. Päänsärkyjä on odotettavissa jonkin aikaa leikkauksen jälkeen.
Vaihtoehtona puristinhoidolle voidaan käyttää valtimon kautta läpivalaisukontrollissa aneurysmapussiin uitettavaa pientä metallikierukkaa. Metallikierukka aiheuttaa veren hyytymisen aneurysmapussin sisälle, jolloin vuotoriski pienenee. Tätä vaihtoehtoa käytetään yleensä erityisesti niihin aneurysmiin, jotka eivät anatomisen sijaintinsa takia ole leikkauksella hoidettavissa.
Esiintyminen ja riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aivoaneurysmien merkittävimmät riskitekijät ovat tupakointi, runsas alkoholin käyttö ja kohonnut verenpaine. Esiintyminen on usein suvuttaista, joten myös perinnöllisillä tekijöillä on merkitystä. Aivoaneurysmaa tavataan useammin naisilla kuin miehillä.[2] Tuntemattomasta syystä aivoaneurysmat ovat muita maita tavallisempia Suomessa ja Japanissa. Vuosittain Suomessa tapahtuu noin 1 000 aivoaneurysman vuotoa, mikä on väkilukuun suhteutettuna kaksi kertaa enemmän kuin muualla maailmassa keskimäärin. Kaikki aneurysmat eivät kuitenkaan puhkea, ja noin 100 000 suomalaisella on vuotamaton aivovaltimoaneurysma, joka ei aiheuta oireita tai tule ilmi.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lääkärin käsikirja, s. 1343. Duodecim, 2014. ISBN 978-951-656-478-7.
- ↑ Brain aneurysm nhs.uk. 19.10.2017. Viitattu 27.7.2020. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juhana Frösenin väitöskirja aivovaltimoaneurysmista (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)