Nunna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nunna on eri uskontokuntien tapaperinteessä nainen, joka viettää tiukan uskonnollista ja askeettista elämää usein saman elämäntavan valinneiden ihmisten yhteisössä, luostarissa.

Nunnan miespuolinen vastine on munkki.

Nunna kristinuskossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunna katolisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunnia kulkueessa. Ranskalainen käsikirjoitus noin vuodelta 1300

Katolisessa traditiossa on hyvin paljon eri sääntökuntia. Yleisesti ottaen, kun henkilö menee luostariin, hän käy läpi joitain vuosia kestävän kokelasajan, jonka jälkeen hän antaa luostarilupauksen. Benediktiinisissä sääntökunnissa lupaukset koskevat pysyvyyttä yhden tietyn luostarin jäsenenä, kuuliaisuutta luostarin johtajaa kohtaan ja elämäntapojen muutosta (mukaan lukien naimattomuutta ja köyhyyttä). Toisissa sääntökunnissa lupaukset koskevat naimattomuutta, köyhyyttä ja kuuliaisuutta.

Useimmat sääntökunnat katolisessa kirkossa ovat aktiivisia. Sisaret työskentelevät opettajina, sairaanhoitajina, sosiaalityöntekijöinä, professoreina jne. tai seurakuntien palveluksessa. Kontemplatiivisissa sääntökunnissa nunnat elävät klausuurissa, mikä tarkoittaa, että he lähtevät harvoin luostarin ulkopuolelle, mutta he voivat ottaa vastaan vieraita tarkoitusta varten rakennetuissa tiloissa. Klausuuriluostarit ovat omavaraisia ja ne ansaitsevat rahaa myymällä esimerkiksi hilloja, makeisia tai leivonnaisia tai valmistamalla kirkossa käytettäviä esineitä tai tekevät muuta sopivaa työtä, kuten alihankintatöitä.

Nunnaluostarin johtajaa kutsutaan abbedissaksi vain benediktiiniluostareissa tai vanhoissa birgittalaisluostareissa muutoin häntä sanotaan priorinnaksi eli luostarin johtajaksi.

Nunna ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisessa kirkossa tie nunnaksi kulkee kokelaskauden kautta. Ensin luostarielämään tutustuva nainen on kuuliaisuussisar ilman mitään vihkimyksiä. Sopivaksi katsotun ajan jälkeen kuuliaisuussisar vihitään viitankantajaksi eli ns. puolinunnaksi. Viitankantajaa voidaan nimittää myös noviisiksi ja häntä kutsutaan puhuttelunimellä sisar (esimerkiksi sisar Anna).

Noviisikauden jälkeen seuraa vihkimys nunnaksi ja puhuttelunimenä käytetään Suomessa kirkollisen nimen yhteydessä äitiä.

Nunnaluostarin johtajaa kutsutaan igumeniaksi.

Lintulan luostari on merkittävä suomalainen ortodoksinen nunnaluostari.

Nunna buddhalaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhalaisessa perinteessä nunnat elävät munkkien tapaan selibaatissa mutta nunnat ja munkit saattavat elää samassa luostarissa. Buddhalaisnunnien asuja on lukuisia erilaisia, mutta munkkien tapaan nunnatkin ajavat päänsä kaljuiksi.

Kuuluisia nunnia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunnakirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kathryn Hulme; The Nun's Story (1956/1959; suom. Nunnan tarina 1957)