Irving Berlin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Irving Berlin
Irving Berlin NYWTS.jpg
Irving Berlin vuonna 1948
Syntynyt 11. toukokuuta 1888
Kuollut 22. syyskuuta 1989 (101 vuotta)
Kotipaikka Tjumen, Venäjän keisarikunta
Ammatit Säveltäjä, sanoittaja

Irving Berlin, alk. Israel Baline (11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1888 Mogiljov, Venäjä – 22. syyskuuta 1989 New York, Yhdysvallat), oli yhdysvaltalainen säveltäjä ja laulunkirjoittaja. Hän sävelsi ja sanoitti urallaan yli 900 kappaletta, 19 musikaalinäytelmää ja musiikin 18 elokuvaan.

Venäjänjuutalaiseen perheeseen syntynyt Berlin muutti nuorena perheensä kanssa yhdysvaltoihin ja työskeenteli aluksi katulaulajana ja vaudeville-esiintyjänä. Hän nousi 1910-luvulla suuren yleisön tietoisuuteen muun muassa sävellyksellään ”Alexander’s Ragtime Band” ja tuli seuraavina vuosikymmeninä yhdeksi Yhdysvaltojen populaarimusiikin menestyneimmistä laulunkirjoittajista. Hän teki useimpiin kappaleihinsa sekä sanat että sävellyksen, mutta teki myös toisinaan yhteistyötä toisten säveltäjien ja sanoittajien kanssa. Berlinin tunnetuimpiin kappaleihin kuuluvat ”God Bless America”, ”White Christmas”, ”How Deep Is the Ocean?” ja ”Easter Parade”.

Berlin ei osannut lukea eikä kirjoittaa nuottikirjoitusta ja työskenteli aina erillisen sovittajan kanssa. Hän oli itseoppinut ja käytti sävellyksissään huomattavasti vähemmän eurooppalaisia vaikutteita kuin muut Tin Pan Alleyn säveltäjistä, minkä takia hänen tuotantoaan pidetään tyypillisen amerikkalaisena.

Sisällysluettelo

Elämä ja ura [muokkaa]

Alkuvuodet [muokkaa]

Israel Baline syntyi 11. toukokuuta 1888 juutalaiseen perheeseen Mogiljovissa Venäjän keisarikunnassa, nykyisen Valko-Venäjän alueella.[1] Hänen isänsä Moses Baline (s. 1846) toimi paikallisen synagogan kanttorina. Äiti Lena Baline oli syntynyt vuonna 1849. Perheeseen kuului kuusi lasta: tyttäret Sarah (s. 1878), Sifre (s. 1879), Rebecca (s. 1883) ja Chasse (s. 1885) sekä pojat Benjamin (s. 1881) ja Israel. Tuohon aikaan juutalaisten elämä Venäjällä oli vaarallista, erityisesti tsaari Aleksanteri III:n astuttua valtaan vuonna 1881. Balinejen talo poltettiin maan tasalle juutalaisvastaisissa pogromeissa Israelin ollessa vielä pieni. Hän on myöhemmin kertonut muistavansa Venäjällä viettämistään viidestä vuodesta ainoastaan sen, kun makasi peitteellä tien vierellä katsellen, kun heidän talonsa paloi.[2]

Perhe muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1893.[3] Peheen isä työskenteli torilla lihatarkastajana ja toimi toisinaan paikallisen synagogan kanttorin tuurajana.[4][5] Köyhissä oloissa kasvavat lapset joutuivat tekemään voitavansa osallistuakseen perheen elättämiseen. Moses Balinen kuoltua vuonna 1896 Israel karkasi kotoa.[5]

Nuori Israel Baline esiintyi katulaulajana ja työskenteli laulavana tarjoilijana New Yorkin Chinatownissa.[6][5] Ennen pitkää hänet huomasi yhdysvaltalainen lauluntekijä Harry Von Tilzer, joka palkkasi hänet esiintymään vaudeville-teatteri Tony Pastor’s Music Hallissa. Baline esiintyi muun muassa koomikkotrio The Three Keatonsin kanssa. Ryhmässä esiintyi myös nuori Buster Keaton, joka tuli myöhemmin tunnetuksi elokuvakoomikkona.[5]

Ura laulutekijänä [muokkaa]

Irving Berlin ensimmäisen vaimonsa Dorothy Goetzin kanssa vuonna 1912.

Vuonna 1909 hän aloitti Snyder Publishing -yhtiössä sanoittajana ja ryhtyi pian myös säveltämään.[7] Berlin lauloi myös monissa musiikkirevyissä, mukaan lukien vuoden 1910 Up and Down Broadwayssä.[6]

Vuonna 1911 Berlin meni naimisiin 20-vuotiaan Dorothy Goetzin kanssa. Heidän ollessaan häämatkalla Kuubassa Goetz sairastui lavantautiin, joka johti hänen kuolemaansa New Yorkissa heinäkuussa 1912.[8]

Berlin sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden 6. helmikuuta 1918, ja pian sen jälkeen hän värväytyi Yhdysvaltain maavoimiin.[9] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän lähti julkaisuyhtiö Waterson, Berlin & Snyderistä ja perusti oman yhtiönsä Irving Berlin Inc:in.[5] Vuonna 1921 hän avasi Sam Harrisin kanssa oman teatterinsa The Music Boxin.[7]

Berlin alkoi vuonna 1925 seurustella solmi avioliiton newyorkilaisen Ellin Mackayn kanssa. Mackayn katolinen isä, Postal Telegraph Companyn johtaja Clarence Mackay, vastusti jyrkästi tyttärensä ja Berlinin suhdetta ja lähetti Ellinin yhdessä vaiheessa jopa Eurooppaan, jotta tämä olisi Berlinin ulottumattomissa.[3][5] Ellin Mackayn palattua New Yorkiin pari meni vaivihkaa naimisiin 4. tammikuuta 1926. Avioliitosta syntyi jonkinasteinen skandaali. Laulunkirjoittajat Al Dubin ja Jimmy McHugh tekivät Berlinin ja Mackayn suhteesta laulun ”When a Kid Who Came from the East Side Found a Sweet Society Rose”.[5] Irving ja Ellin Berlin olivat naimisissa 62 vuotta, Ellinin kuolemaan saakka, ja saivat kolme tytärtä.[10][3]

Vuonna 1927 Berlinin ura kääntyi laskuun. Hän kirjoitti edelleen aktiivisesti musiikkia, mutta ei saanut aikaiseksi menestyviä kappaleita eikä vuosikymmenen vaihteessa alkanut 1930-luvun lama helpottanut hänen taloudellista tilannettaan. Myös Berlinin epäonnistuneet elokuvamusikaaliyritykset saivat hänet jopa epäilemään omaa kyvykkyyttään säveltäjänä, eikä itseluottamuksensa menettänyt Berlin pystynyt panostamaan riittävästi laulujensa markkinointiin. Käännekohta tuli vuonna 1932, jolloin laulaja Rudy Vallée nauhoitti menestyksekkäästi useita Berlinin sävellyksiä ja sai tämän uran uuteen nousuun.[5][11]

Myöhemmät vuodet [muokkaa]

Berlin sai vuonna 1954 Yhdysvaltain presidentiltä erityismaininnan isänmaallisten laulujen kirjoittajana.[12] Vuonna 1977 presidentti Gerald Ford myönsi hänelle Presidential Medal of Freedomin työstä yhdysvaltalaisen populaarimusiikin hyväksi.[6]

Berlin eli elämänsä viimeiset 30 vuotta omissa oloissaan eikä juuri näyttäytynyt mediassa.[4] Hän lahjoitti pianonsa Smithsonian-instituutille vuonna 1974.[13] Hänen satavuotispäivänään vuonna 1988 järjestettiin tribuuttikonsertti New Yorkin Carnegie Hallissa, ja merkkipäivää juhlistettiin myös ulkomailla. Juhliin osallistuivat Yhdysvaltojen musiikkimaailman tärkeistä nimistä muun muassa Leonard Bernstein, Natalie Cole, Isaac Stern, Willie Nelson ja Frank Sinatra.[10]

Irving Berlin kuoli New Yorkissa runsaat neljä kuukautta 101-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen vuonna 1989. Hänen vaimonsa oli kuollut edellisenä vuonna 85 vuoden ikäisenä.[10]

Tuotanto [muokkaa]

Uran alkuaika [muokkaa]

”Alexander’s Ragtime Band” oli Berlinin uran alkuaikojen suurin menestys.

Berlinin ensimmäinen julkaistu kappale oli ”Marie from Sunny Italy” vuodelta 1907; musiikin Berlinin kirjoittamiin sanoihin sävelsi Nick Nicholson.[7] Säveltäjän sukunimi Baline kirjoitettiin painovirheen johdosta muodossa Berlin, ja tämä päätti ottaa sen pysyväksi nimekseen.[6][5] Berlin sanoitti useat alkuvuosien kappaleistaan jiddišiksi ja niitä lauloivat muun muassa Eddie Cantor ja Fanny Brice.[4]

Vuonna 1909 Berlin saavutti taloudellista menestystä kappaleilla ”My Wife’s Gone to the Country”, jota myytiin 300 000 kappaletta, ja ”That Mesmerizing Mendelssohn Tune”, jota myytiin puoli miljoonaa kappaletta ja joka tuotti Berlinille 6000 dollaria rojaltituloina. Samana vuonna Berlin sanoitti Ted Snyderin kappaleita Broadway-musikaaliin The Girl and the Wizard. Berlinin ja Snyderin yhteistyö jatkui seuraavana vuonna. New York World -sanomalehti kutsui Berliniä artikkelissaan vuoden 1910 menestyneimmäksi lauluntekijäksi.[14]

Nousu huipulle [muokkaa]

Vuoden 1911 laulu ”Alexander’s Ragtime Band” saavutti kansainvälisesti suuren suosion ja teki ragtimen tapaisten rytmien käyttämisestä muoti-ilmiön Yhdysvalloissa.[15] Kappaletta myytiin vuoden 1912 loppuun mennessä kaksi miljoonaa kappaletta, tehden siitä musiikkiteollisuuden siihen mennessä myydyimmän musiikkikappaleen.[8] Huhut kertoivat Berlinin ostaneen sävellyksen mustalta ragtime-säveltäjältä, mahdollisesti Scott Joplinilta; Berlin kuitenkin kiisti väitteet eikä kukaan hänen kehotuksistaan huolimatta vaatinut julkisesti osaansa tekijänoikeuksista.[8][16]

Berlin kirjoitti vuonna 1912 kuolleen vaimonsa muistoksi laulun ”When I Lost You”, eikä kirjoittanut sen jälkeen balladeita moniin vuosiin. Laulua myytiin yli miljoona kappaletta.[8]

Berlin sävelsi musiikkia Florenz Ziegfeldin näytelmäsarjaan Ziegfeld Follies vuosina 1911, 1919, 1920 ja 1927.[6] Vuonna 1914 hän sävelsi ensimmäisen kokonaisen Broadway-musikaalinsa Watch Your Step, jossa esiintyivät Vernon ja Irene Castle.[15][6] Watch Your Stepin musiikki sai myönteistä palautetta kriitikoilta. Näytelmään kuului muun muassa suosittu kappale ”Play a Simple Melody”.[5]

Vuonna 1918 Berlin kirjoitti kokonaisuudessaan sotilaiden näyttelemän revyyn Yip Yip Yaphank.[15] Hän lauloi näytelmässä itse kappaleen ”Oh, How I Hate to Get Up in the Morning”, joka nousi hitiksi.[13][3] 1920-luvulla Berlin järjesti Music Box -teatterissaan sarjan musikaalinäytöksiä nimeltä Music Box Revue. Monet Berlinin tunnetuista sävellyksistä, kuten ”Say It with Music” ja ”What’ll I Do”, ovat peräisin näistä näytöksistä.[15][5]

Ensimmäisen musiikkikomediansa The Cocoanuts Berlin sävelsi vuonna 1925 Marx-veljeksille.[17] Samana vuonna syntyivät balladit ”Remember” ja ”Always”, jotka Berlin kirjoitti tavattuaan ensimmäisen vaimonsa Ellin Mackayn.[4] Berlin osallistui vuonna 1926 Richard Rodgersin ja Lorenz Hartin musikaalin Betsy tekemiseen säveltämällä kappaleen ”Blue Skies”.[4] The Cocoanutsista tehtiin samanniminen elokuvaversio (suom. Kookospähkinöitä) vuonna 1929.

1930-luku [muokkaa]

Irving Berlin vuonna 1941.

Vuonna 1932 Rudy Vallée nosti Berlinin säveltämän ja sanoittaman kappaleen ”Say It Isn’t So” listaykköseksi. Vallée otti ohjelmistoonsa myös muita Berlinin kappaleita, ja samana vuonna kappaleesta ”How Deep Is the Ocean?” tuli hitti usean eri artistin esittämänä.[5][11]

Berlinin musikaali Face the Music vuodelta 1932 oli poliittinen satiiri poliisien korruptiosta ja sisälsi muun muassa kappaleen ”Let’s Have Another Cup of Coffee”.[15][5] Vuoden 1933 revyy As Thousands Cheer sisälsi yhdeksi Berlinin tunnetuimmista tulleen kappaleen ”Easter Parade”, joka perustui jo vuonna 1917 julkaistuun sävellykseen ”Smile and Show Your Dimple”.[6][5]

Berlin sävelsi musiikin Fred Astairen ja Ginger Rogersin elokuviin Top Hat (1935), Laivasto tanssii (1936) ja Ihanaa on elää (1938).[4] Vuoden 1942 elokuvamusikaalissa Ravintola Vapaa-aika (engl. Holiday Inn) sai ensiesityksensä yksi Berlinin tunnetuimmista kappaleista, ”White Christmas”, joka tunnetaan suomeksi nimellä ”Valkea joulu”.[6] Tunnetuin lukuisista ”White Christmasin” levyttäneistä artisteista on Bing Crosby, jonka nauhoitusta on myyty yli 25 miljoonaa kappaletta.[18]

Vuonna 1939 Berlin sävelsi laulun ”God Bless America”, jonka nauhoitti Kate Smith ja joka on edelleen yksi Berlinin suosituimmista sävellyksistä. Kappaletta pidetään usein Yhdysvaltojen epävirallisena kansallislauluna.[12][18] Berlin perusti kappaleen tekijänoikeuksia valvomaan God Bless America -säätiön, joka tukee kappaleen tuotoilla yhdysvaltalaisia partiojärjestöjä.[3]

Myöhempi tuotanto [muokkaa]

Berlin sävelsi vuonna 1940 Broadway-musikaalin Louisiana Purchase. Kaksi vuotta myöhemmin hän järjesti sotilaiden näyttelemän musikaalin This Is the Army.[15] Berlin näyttäytyi itse This Is the Army -musikaalin elokuvaversiossa (suom. Revyyparaati) vuonna 1943.[19] Vuonna 1948 hän kirjoitti kappaleen ”It Gets Lonely in the White House” Harry Trumanin presidentiksi valinnan kunniaksi.[6] Ethel Merman esitti Berlinin kappaleita musikaaleissa Annie Get Your Gun (1946) ja Call Me Madam (1950).[6]

Berlin sävelsi kappaleita elokuviin Sinitaivaan alla (1946), Sinun kanssasi kahden (1948) ja Valkea joulu (1954), joiden musiikkiraidat kuitenkin suurimmaksi osaksi koostuivat hänen vanhemmasta tuotannostaan.[4]

1950-luvulle tultaessa Berlin kirjoitti yhä vähemmän musiikkia.[4] Hänen viimeiseksi Broadway-musikaalikseen jäi vuoden 1962 Mr. President.[15] Vuonna 1966 julkaistiin hetkellistä suosiota nauttinut kappale ”An Old Fashioned Girl”.[4] Kaiken kaikkiaan Berlin kirjoitti urallaan yli 900 kappaletta, 19 musikaalinäytelmää ja musiikin 18 elokuvaan.[12][3]

Sävellystyyli ja vaikutus [muokkaa]

Berlin oli pianistina ja säveltäjänä itseoppinut.[6] Hän ei osannut lukea tai kirjoittaa nuottikirjoitusta, vaan erillinen sovittaja vastasi aina hänen sävellystensä ylös kirjaamisesta.[19][5] Sovittaja ei juuri koskaan saanut kunniaa työstään, vaan syntynyt sävellys merkittiin yksin Berlinin nimiin.[5] Pianoa hän osasi soittaa kunnolla ainoastaan yhdestä sävellajista, mustille koskettimille painottuvasta Fis-duurista. Voidakseen soittaa suosikkisävellajissaan hän käytti pianossaan laitetta, joka transponoi koskettimien tuottamat sävelet halutulle korkeudelle.[18][5]

Berlin kirjoitti suuren osan tuotannostaan Broadway-musikaaleihin, mutta hänet tunnetaan paremmin yksittäisistä kappaleista ja useita hänen musikaaleistaan pidetäänkin enemmän kappaleiden ja kohtausten kokoelmina kuin yhtenäisinä kokonaisuuksina.[19] Hänen sävellyksensä ovat usein rakenteeltaan epätavallisia ja viittaavat voimakkaasti tiettyyn sointukulkuun.[17] Säveltäjä ja musiikkikirjoittaja Alec Wilderin mukaan Berlinin pianonsoitossa oli kuultavissa vajavainen kyky tuottaa harmoniaa, mutta toisaalta on sanottu Berlinin olleen erittäin tarkka toisten tekemistä soinnutuksista ja usein vaatineen juuri tiettyä sointukulkua säveltämänsä melodian taustaksi.[5]

Berliniä pidetään yhtenä Yhdysvaltojen populaarimusiikin menestyneimmistä säveltäjistä. Hän oli taitava melodian ja sanojen yhteensovittamisessa ja osasi välittää lauluillaan tavallisten amerikkalaisten tunteita ja ajatuksia sekä käyttää musiikissaan tarpeen mukaan erilaisia musiikkityylejä.[5][15] Berlin ei ottanut monista aikalaissäveltäjistään poiketen juurikaan vaikutteita eurooppalaisista musiikkiperinteistä, minkä vuoksi hänen kappaleitaan pidetään tyyliltään tyypillisen amerikkalaisina.[18] Säveltäjä Jerome Kern on sanonut: ”Irving Berlinillä ei ole paikkaa amerikkalaisessa musiikissa – hän on amerikkalainen musiikki.”[10][20] George Gershwin kutsui Berliniä ”suurimmaksi koskaan eläneeksi laulunkirjoittajaksi”.[20]

Berlin voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon vuonna 1942 kappaleella ”White Christmas”. Vuonna 1963 hänelle myönnettiin Tony-erikoispalkinto.[10] Berlin on valittu Songwriters Hall of Fameen vuonna 1970[10] ja vuonna 1994 hän sai tähden Hollywood Walk of Famelle.[20]

Luettelo näytelmistä [muokkaa]

Revyyt ja näyttämömusikaalit, joihin Berlin sävelsi tai sanoitti suuren osan musiikista.[21] Yksittäisiä Berlinin kappaleita on lisäksi käytetty lukuisissa muissa näytelmissä.

  • Ziegfeld Follies (1911, 1919, 1920 ja 1927)
  • Watch Your Step (1914)
  • Stop! Look! Listen! (1915)
  • The Century Girl (1916)
  • The Cohan Revue of 1918 (1917)
  • Yip Yip Yaphank (1918)
  • Music Box Revue (1921–1925)
  • The Cocoanuts (1925)
  • Face the Music (1932)
  • As Thousands Cheer (1933)
  • Louisiana Purchase (1940)
  • This Is the Army (1942)
  • Annie Get Your Gun (1946)
  • Miss Liberty (1949)
  • Call Me Madam (1950)
  • Mr. President (1962)

Lähteet [muokkaa]

  • Banham, Martin (toim.): The Cambridge Guide to Theatre. Cambridge University Press, 2000. ISBN 0-521-43437-8. (englanniksi)
  • Bergreen, Laurence: As Thousands Cheer: The Life of Irving Berlin. Hodder and Stoughton, 1990. ISBN 0-340-53486-9. (englanniksi)
  • Cottrell, Robert C.: Icons of American Popular Culture: From P.T. Barnum to Jennifer Lopez. M. E. Sharpe, 2009. ISBN 978-0-7656-2299-0. (englanniksi)
  • Foner, Eric & Garraty, John A. (toim.): The Reader’s Companion to American History. Houghton Mifflin Company, 1991. ISBN 978-0-395-51372-9. (englanniksi)
  • Giddins, Gary: Visions of Jazz: The first century. Oxford University Press US, 2000. ISBN 0-19-513241-6. (englanniksi)
  • Hardy, Phil: The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X. (englanniksi)
  • Hitchcock, H. Wiley & Sadie, Stanley (toim.): The New Grove Dictionary of American Music. Macmillan Press Limited, 1986. ISBN 0-333-37879-2. (englanniksi)
  • Larkin, Colin (toim.): The Guinness Encyclopedia of Popular Music. Guinness Publishing, 1992. ISBN 0-85112-939-0. (englanniksi)
  • Randel, Don Michael (toim.): The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9. (englanniksi)
  • Rockwood, Camilla (toim.): Chambers Biographical Dictionary. Chambers Harrap Publishers Ltd, 2007. ISBN 978-0-550-10200-3. (englanniksi)
  • Sadie, Stanley (toim.): The New Grove Dictionary of Music and Musicians. Macmillan Publishers Limited, 1980. ISBN 0-333-23111-2. (englanniksi)

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Berlinin syntymäpaikaksi ilmoitetaan useissa lähteissä Siperiassa sijaitseva kaupunki ”Temun” tai ”Temum” (mahdollisesti Tjumen). Berlin itse antoi syntymäpaikakseen Mogiljovin Yhdysvaltojen kansalaisuushakemuksessaan ja toisen avioliittonsa rekisteröintipapereissa.
  2. ↑ Bergreen 1990, s. 9–10.
  3. ↑ a b c d e f Irving Berlin Jewish Virtual Library. Viitattu 5.3.2012. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i ”Berlin, Irving”. Larkin 1992, s. 226–227.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Reublin, Richard A.: Irving Berlin, the Dean of American Songwriters Parlor Songs Academy. helmikuu 2003. Viitattu 5.3.2012. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j k Tischler, Barbara L.: ”Berlin, Irving”. Foner & Garraty 1991.
  7. ↑ a b c ”Berlin, Irving”. Randel 2003.
  8. ↑ a b c d Cottrell 2009, s. 56.
  9. ↑ Cottrell 2009, s. 58.
  10. ↑ a b c d e f Irving Berlin Songwriters Hall of Fame. Viitattu 9.3.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b Wilson, Jeremy: How Deep Is the Ocean? (How High Is the Sky?) JazzStandards.com. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  12. ↑ a b c ”Berlin, Irving”. Rockwood 2007.
  13. ↑ a b Burlingame, Sandra: Irving Berlin JazzBiographies.com. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Cottrell 2009, s. 55.
  15. ↑ a b c d e f g h Knapp, Margaret: ”Berlin, Irving”. Banham 2000.
  16. ↑ Giddins 2000, s. 35–36.
  17. ↑ a b Root, Deane L.: ”Berlin, Irving”. Sadie 1980, s. 578–579.
  18. ↑ a b c d ”Irving Berlin”. Hardy 2001.
  19. ↑ a b c Ruhlmann, William: Irving Berlin Allmusic. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  20. ↑ a b c Irving Berlin Hollywood Walk of Fame. Viitattu 9.3.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Root, Deane L. & Bordman, Gerald: ”Berlin, Irving”. Hitchcock & Sadie 1986, s. 193–194.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Irving Berlin.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Irving_Berlin&oldid=13181870