Truman Capote

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Truman Garcia Capote
Truman Capote vuonna 1980.
Truman Capote vuonna 1980.
Syntynyt 30. syyskuuta 1924
New Orleans
Kuollut 25. elokuuta 1984 (59 vuotta)
Los Angeles
Ammatit kirjailija ja toimittaja
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Äidinkieli englanti
Ensiteokset Other Voices, Other Rooms (1948)
Tuotannon kieli englanti
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Truman Garcia Capote (30. syyskuuta 1924, New Orleans25. elokuuta 1984, Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Capote muutti nuorena New Yorkiin ja kuvasi kaupungin seurapiirielämää romaanissaan Aamiainen Tiffanylla (1958), josta tehtiin myös elokuva.[1] Capoten toinen kuuluisa teos on Kylmäverisesti (1966), jota varten hän loi kirjallisuuteen kokonaan uuden kerrontamuodon, dokumenttiromaanin.[2]

Elämä ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman Capoten alkuperäinen nimi oli Truman Streckfus Persons. Hänen äitinsä oli 17-vuotias Capoten syntyessä. Hänen vanhempansa erosivat kun Capote oli nelivuotias, jolloin hänet lähetettiin Alabamaan äitinsä sukulaisten kasvatettavaksi. Hänen läheisin ystävänsä oli vanha sukulaistäti, jota Capote kutsui nimellä Sook. Hän esiintyy useissa Capoten kirjoituksissa, kuten novellissa ”Joulumuisto” (1956).[3]

Vuonna 1933 Capote muutti New Yorkiin äitinsä ja tämän uuden aviomiehen luo. Hänen isäpuolensa Joseph Capote nimesi hänet uudelleen Truman Garcia Capoteksi. 17-vuotiaana Capote lopetti koulun ja siirtyi The New Yorkerin reportteriksi. Tuolloin hän oli kirjoittanut jo pitkään ja saanut jo ensimmäisen palkintonsa kirjoituskilpailusta.[3]

Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1948 Truman Capote julkaisi esikoisromaaninsa Other Voices, Other Rooms. Sen päähenkilö on nuori poika, joka joutuu muuttamaan kauan kadoksissa olleen isänsä luo outoon kartanoon. Romaani on liitetty tapahtumapaikkansa ja historiallisen ympäristön vuoksi southern gothic -lajityyppiin. Kirjan pinnan alla kulkevana teemana on oman seksuaalisuuden löytäminen ja hyväksyminen. Tämäkin teos oli puolittain omaelämäkerrallinen.[3][4]

Capoten seuraava romaani oli vuonna 1951 ilmestynyt Ruohojen harppu. Se kertoo tarinan pojasta, jolla on kaksi hieman kummallista tätiä, joista toisen kanssa hän muuttaa puuhun asumaan. Ruohojen harpusta on tehty monta draamasovitusta, joista viimeisin on elokuva vuodelta 1995.[5]

Käännekohta Capoten uralla oli pienoisromaani Aamiainen Tiffanylla (1958). Romaanin päähenkilö Holly Golightly on huoleton nuori nainen, joka elää toisten kustannuksella Manhattanilla. Teoksen nimetön kertoja seuraa Hollyn elämää ikään kuin sivustakatsojana. Kirjasta tehtiin samanniminen elokuva, jonka juoni kuitenkin muutettiin Hollywood-ystävällisemmäksi. Kertojasta tehtiin rattopoika (kirjassa hänen hahmonsa voisi tulkita homoseksuaaliseksi) ja hänen sekä Hollyn välille viritettiin romanttinen rakkaussuhde, jota kirjassa ei ollut.[6]

»-- johtuiko raivoni hiukan myös siitä, että olin itse rakastunut Hollyyn? Hiukan. Sillä olin rakastunut häneen. Aivan samoin kun olin kerran rakastunut äitini vanhanpuoleiseen värilliseen keittäjään ja postimieheen, joka antoi minun tulla mukaan kierrokselleen --. Tämäkin rakkauden laji synnyttää mustasukkaisuutta. (Aamiainen Tiffanylla, suom. Inkeri Hämäläinen)»

Myös elokuvan loppu suljettiin, kun kirjassa se puolestaan jäi avoimeksi. Capote ei itse ollut tyytyväinen elokuvaan. Hänen mielestään Audrey Hepburn oli väärä valinta Hollyn rooliin ja siihen olisi sopinut paremmin Marilyn Monroe.[7][6]

Vuonna 1959 Capote luki lehdestä kansasilaisen maanviljelijäperheen murhasta, jolle ei tuntunut olevan mitään motiivia. Capote matkusti Kansasiin tekemään lehtijuttua tapauksesta, mutta aineisto paisui niin valtavaksi, että hän työsti siitä kirjan nimeltä Kylmäverisesti, joka ilmestyi vasta vuonna 1966. Kirja loi uuden kirjallisuuden lajityypin, dokumenttiromaanin (engl. nonfiction novel), joka on proosan keinoin kerrottua tositapahtumaa. Kirja ei muistuttanut haastattelua, joka siitä olisi voinut tulla, sillä Capote oli häivyttänyt valmiista tekstistä täysin itsensä, kertojan.[3]

Capote haastatteli perheen omaisia, ja kun murhaajat viimein saatiin kiinni, hän tutustui myös heihin ja jopa ystävystyi toisen tappajan, Perry Smithin, kanssa. Capote oli heidän seuranaan yhä, kun heidät teloitettiin.[8] Capoten elämästä kertovassa Kunniaton-elokuvassa esitetään ajatus, että Capoten viimeisten vuosien alkoholismi ja kirjoituskyvyttömyys olisi johtunut siitä, että hänen oli pakko antaa jo ystäväksi tulleen murhaajan kuolla, jotta saisi viimeisteltyä romaaninsa. Kylmäverisesti julkaistiin pian myös elokuvana. Myös elokuva Capote (2006) kertoo saman tarinan, mutta lisää Capoten henkilöhahmon mukaan joukkoon. Häntä esitti Philip Seymour Hoffman, joka sai osastaan Oscarin.[9]

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Capote ei ollut tunnettu ainoastaan kirjoistaan vaan myös omalaatuisesta elämäntavastaan ja seurapiiriyhteyksistään. Henkilökuvakokoelmassaan Music for Chameleons hän toteaa itsestään: En ole vielä pyhimys. Olen alkoholisti ja huumeaddikti. Olen homoseksuaali. Olen nero.[10]

Kylmäverisesti-romaanin jälkeen Capote ei kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Hän julkaisi muun muassa lehtiartikkeleita ja matkakertomuksia, joista koostettiin kokoelmat The Dogs Bark (1973) ja Music for Chameleons (1980). Seuraavan kerran proosaa saatiin vasta vuonna 1975, kun Esquire-lehti julkaisi otteita hänen seuraavasta romaanistaan Answered Prayers. Tarinat olivat kevyesti verhottuja paljastuksia hänen kuuluisista ystävistään. Tämä ei miellyttänyt heitä, joten pian Capote oli jo eristetty siitä tuttavapiiristä, jonka tähti hän oli kerran ollut. Vähitellen Capote luisui alkoholismiin ja huumeisiin ja alkoi käyttäytyä hyvin arvaamattomasti.[3] Hän antoi kustantajalleen jatkuvasti katteettomia lupauksia uusista luvuista, ”jotka olivat jo melkein valmiita”.[11]

Truman Capote kuoli alkoholin ja huumeiden tuomiin jälkisairauksiin 59-vuotiaana vuonna 1984. Kuoleman jälkeen hänen agenttinsa kävi hänen tavaransa läpi, mutta Answered Prayersiä ei löytynyt yhtään enempää kuin kahdeksan vuotta aiemminkaan.[12]

Postuumi teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Sothebyn huutokauppaan tarjottiin Truman Capoten 40-luvulla kirjoittamaa esikoisromaania Kesän taittuessa. Hän ei ollut ollut tyytyväinen käsikirjoitukseen[13] vaan oli jättänyt sen muuttaessaan asuntoonsa seuraavien asukkaiden poisheitettäväksi. Talonmies oli kuitenkin ottanut käsikirjoituksen talteen ja se oli lojunut viisikymmentä vuotta hänen varastossaan. Talonmiehen kuoltua hänen veljenpoikansa oli antanut käsikirjoituksen huutokaupattavaksi. Truman Capote Literary Trust osti kirjan ja Random House -kustantamo julkaisi sen.[14] Kirja on kasvukertomus 17-vuotiaasta tytöstä, joka jää kesäksi yksin Manhattanille kun hänen perheensä lähtee Eurooppaan. Noin kaksikymmenvuotiaan Capoten kirjoittama romaani on yllättävän sujuva ja enteilee hänen tyylinsä kypsää kautta.[15]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman Capote vaikutti suuresti yhdysvaltalaiseen kirjallisuuteen. Eritoten tositapahtumien ja sepitteen yhdistely eri tavoin toi hänelle kunniaa myös kirjallisuuden lajien kehittäjänä, vaikkei hän koskaan väittänytkään yksin keksineensä dokumenttiromaanin tyylisuuntaa.[16]

Capote ei etenkään elämänsä loppupuolella ollut mitenkään miellyttävä ihminen, kuten voi huomata hänen kärkevistä kommenteistaan Conversations with Capote –haastattelukirjassa.[17] Kun hänen ystävänsä jättivät hänet Answered Prayers -katkelmien ilmestyttyä, Capotea hämmästytti se, kuinka he eivät olleet ajatelleet, että hän voisi kirjoittaa heistä:[18]

»Minkä he luulivat olleen luonaan, hovinarrinko? Se oli kirjailija.»

Valikoitu teosluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kesän taittuessa (Summer Crossing, kirjoitettu noin 1949, julkaistu 2005). Suom. Kaijamari Sivill. Keltainen kirjasto 378. Tammi, 2007.
  • Other Voices, Other Rooms (1948)
  • Ruohojen harppu (The Grass Harp, 1951). Suom. Eila Pennanen. Tammi, 1952.
  • The Muses Are Heard (1956)
  • Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany’s, 1958). Suom. Inkeri Hämäläinen, Kristiina Kivivuori. Keltainen kirjasto 80. Tammi, 1967 (5. painos 2007).
  • Kylmäverisesti: Totuudenmukainen kuvaus eräästä joukkomurhasta ja sen seurauksista (In Cold Blood, 1966). Suom. Tauno Tainio. Tammi, 1966 (4. painos 2006).
  • The Dogs Bark (1973)
  • Music for Chameleons (1973)
  • Answered Prayers: The Unfinished Novel (1987)

Dramatisointeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grobel, Lawrence: Conversations with Capote. London: Hutchinson, 1985. ISBN 0091619602. (englanniksi)
  • Schwartz, Alan U.: Jälkisanat. Teoksessa Capote, Truman: Kesän taittuessa. (Summer crossing, 2005.) Suom. Kaijamari Sivill. Keltainen kirjasto 378. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3675-8.
  • Truman Capote Bio Viitattu 27.10.2008. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Truman Capote Tammi. Viitattu 18.6.2010.
  2. Grobel 1985, 34-35.
  3. a b c d e Truman Capote Bio.
  4. Mitchell-Peters, B.: Camping the gothic: que(e)ring sexuality in Truman Capote's Other Voices, Other Rooms Journal of Homosexuality. 2000. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  5. The Grass Harp IMDb.com. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  6. a b Cash, Matt: Breakfast at Tiffany's – The Movie Viitattu 15.6.2010. (englanniksi)
  7. Grobel 1985, s. 157.
  8. Adam, Suzanna: Death penalty: Kansans continue to debate capital punishment decades later Journal-Word. 6.4.2005. Viitattu 15.6.2010. (englanniksi)
  9. Philip Seymour Hoffman – Awards IMDb.com. Viitattu 15.6.2010. (englanniksi)
  10. ”I'm not a saint yet. I'm an alcoholic. I'm a drug addict. I'm homosexual. I'm a genius.” Grobel 1985, s. 34–35.
  11. Schwartz 2005, s. 119.
  12. Schwartz 2005, s. 119.
  13. Grobel 1985, s. 81.
  14. Schwartz 2005, s. 121–125.
  15. STT: Truman Capoten esikoisromaani ilmestyi suomeksi 16.2.2007. Plaza.fi. Viitattu 18.6.2010.
  16. Grobel 1985, 109
  17. Grobel 1985.
  18. ”What do they think they had around them, a court jester? They had a writer.” Grobel 1985, 231.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]