Räsynukke
| Räsynukke | |
|---|---|
| The Night of the Hunter | |
.jpg) |
|
| Ohjaaja | Charles Laughton |
| Käsikirjoittaja |
Davis Grubb James Agee |
| Tuottaja | Paul Gregory |
| Säveltäjä | Walter Schumann |
| Kuvaaja | Stanley Cortez |
| Pääosat |
Robert Mitchum Shelley Winters Lillian Gish |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | United Artists |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta | 1955 |
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Räsynukke (The Night of the Hunter) on vuonna 1955 ensi-iltansa saanut film noirin tyyliin kuvattu mustavalkoinen elokuva. Sen on ohjannut näyttelijänä paremmin tunnettu britti Charles Laughton. Huijarisaarnaaja Harry Powellia näyttelee Robert Mitchum, ja naispääosissa nähdään Shelley Winters ja Lillian Gish.
Räsynukke perustuu kirjailija Davis Grubbin samannimiseen menestyskirjaan (julkaistu suomeksi nimellä Yön pahat silmät, Gummerus, 1957). Grubb teki ohjaajalle satakunta piirrosta siitä miten hän oli kuvitellut tapahtumat, ja osaa ohjaaja käytti kohtausten pohjana[1].
Filmi jäi Laughtonin ainoaksi ohjaustyöksi, koska se ei saanut aikoinaan sen enempää arvostelu- kuin yleisömenestystäkään.[2] Myöhemmin Räsynukke on valittu klassikkona Kongressin kirjaston National Film Registryyn.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat Räsynuken vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Räsynukke sai kahdeksan ääntä[5].
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvun laman riivaamassa Yhdysvalloissa Ben Harper ryöstää pankin viimeisenä epätoivoisena keinona elättää kaksi lastaan ja vaimonsa Willa (Winters). Ryöstössä kuolee kaksi ihmistä. Kotona Ben piilottaa ryöstämänsä rahat, 10 000 dollaria, tyttärensä Pearlin lempileluun, räsynukkeen. Ben vannottaa viisivuotiasta Pearlia ja tämän kymmenvuotiasta veljeä Johnia olemaan paljastamatta rahojen piilopaikkaa. Poliisit saapuvat pihaan ja vievät Benin, joka tuomitaan rikoksesta hirtettäväksi.
Vankilassa teloitusta odottava Harper tutustuu huijarisaarnaaja Harry Powelliin (Mitchum), joka urkkii häneltä tietoja rahoista. Vapauduttuaan Powell menee tapaamaan Harperin perhettä. Lemmenkipeä leski Willa ihastuu liukaskieliseen Powelliin, ja pari menee naimisiin. John suhtautuu perheen uuteen "isään" alusta alkaen epäluuloisesti. Hän vannottaa pikkusiskoaan olemaan paljastamatta rahakätköä. Willa menee mukaan narsistisen huijarisaarnaajan toimintaan ja julistaa hengellisessä telttakokouksessa rahojen joutuneen paikkakunnan halki virtaavan joen syvyyksiin. Kun Willa tajuaa Powellin olevan todellisuudessa kiinnostunut vain ryöstösaaliista, Powell tappaa hänet, upottaa ruumiin jokeen ja väittää vaimonsa karanneen viettämään rietasta elämää. Hän on saanut selville lasten tietävän rahojen kätköpaikan ja on päättänyt puristaa tiedon heistä tavalla tai toisella. Lapset joutuvat lopulta paljastamaan kätkön, mutta onnistuvat pakenemaan nuken kanssa ja lähtevät veneellä joelle. Harper kuitenkin varastaa hevosen ja seuraa heitä jokea alavirtaan.
Lapset löytävät alajuoksulta uuden tilapäisperheen, johon kuulu perheensä menettäneitä alaikäisiä ja heitä kaitseva tarmokas nainen Rachel Cooper (Gish). Powell löytää pian heidät, mutta neiti Cooper onnistuu pitämään hänet loitolla talostaan haulikon avulla. Lopulta poliisit vangitsevat haavoittuneen Powellin, joka paljastuu kymmeniä naisia tappaneeksi sarjamurhaajaksi. Pidätyksen yhteydessä John ryntää hakkaamaan häntä Pearlin nukella, jolloin setelit pursuavat sen sisältä ulos. Powell tuomitaan kuolemaan. John ja Pearl jäävät neiti Cooperin luo ja saavat näin itselleen onnellisen perheen.
Elokuvan kuuluisassa kohtauksessa Harry Powell pitää hurmoksellisen esityksen hyvän ja pahan kamppailusta. Huijarisaarnaaja puristaa kätensä ristiin ja rystysissä nähdään tatuoinnit L-O-V-E ja H-A-T-E, rakkaus ja viha.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Robert Mitchum | … | Harry Powell |
| Shelley Winters | … | Willa Harper |
| Lillian Gish | … | Rachel Cooper |
| Billy Chapin | … | John Harper |
| Sally Jane Bruce | … | Pearl Harper |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ “The Night of the Hunter”, (Arkistoitu – Internet Archive) Nightflight.com, viitattu 10.8.2017
- ↑ The primal pull of Charles Laughton’s The Night of the Hunter, Library of America, viitattu 10.8.2017
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 5.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Viitattu 5.7.2016.
- ↑ Erkki Astala, Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Björkbacka, Hannu: Kulttielokuvan kulissien takaa (DVD-arvostelu). 19.12.2010. Keskipohjanmaa. Arkistoitu 29.4.2013.