Philip Marlowe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Philip Marlowe
Näyttelijä Humphrey Bogart Philip Marlowena elokuvassa Syvä uni (1946).
Näyttelijä Humphrey Bogart Philip Marlowena elokuvassa Syvä uni (1946).
Luoja(t) Raymond Chandler
Näyttelijä(t)
Ensi-
esiintyminen
Syvä uni
Viimeinen
esiintyminen
Marlowe palaa kaupunkiin
Henkilötiedot
Ammatti yksityisetsivä
Sukupuoli mies
Luonteenpiirteet kyynisyys, pessimismi
Suhteet

Philip Marlowe on jännityskirjailija Raymond Chandlerin luoma kuvitteellinen yksityisetsivä. Marlowe esiintyy kahdeksassa Chandlerin romaanissa, joista ensimmäinen on Syvä uni vuodelta 1939. Romaaneista ja hahmosta on tehty useita elokuvasovituksia. Marlowe-tarinat sijoittuvat pääasiassa Los Angelesin suurkaupunkiin Yhdysvalloissa.

Tämän kirjallisuuslajin loivat Dashiell Hammett ja Black Mask -lehti 1920-luvulla. Lajityypin yksityisetsivä on pessimistinen ja kyyninen turmeltuneen yhteiskunnan tarkkailija. Marlowen ja muiden ”kovanaamaetsivien”, kuten Dashiell Hammettin Sam Spaden, viehätys piilee heidän likaantuneessa idealismissaan.

Yleistä hahmosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marlowen hahmo on tyypillinen kovaksikeitetyn rikosfiktion lajille. Hän polttaa paljon filtterittömiä[1] savukkeita, joskus myös piippua, mutta ei sikaareita ja juo runsaasti alkoholia, etenkin brandyä ja bourbonviskiä.[2] Viskimerkiksi mainitaan Old Grandad,[3] Four Roses (Vanha kultaraha) ja Old Forester (Pikkusisko). Myös ginipohjaiset drinkit, kuten gibson (Vuosien varjo), gimlet ja dry martini (Pitkät jäähyväiset) maistuvat hänelle satunnaisesti. Myös whisky sour -cocktail mainitaan. Hän saattaa käyttää alkoholia myös löyhäämään ihmisten kielenkantoja (Näkemiin, kaunokaiseni). Erityisesti merkittävän naisen kanssa hän juo kotonaan Cordon Rouge -shampanjaa (Pitkät jäähyväiset).

Marlowe sanoo itse pitävänsä ”alkoholista, naisista ja šakista”. Erityinen heikkous hänellä näyttää olevan vaaleaveriköihin, joiden eri alalajeja hän pohdiskelee runsaan sivullisen verran teoksessa Pitkät jäähyväiset. Hän kuvaa itseään myös ”romanttiseksi sieluksi”, tällä hän selittää sitä ettei aina huoli asiakkailtaan palveluksistaan rahaa.[4]

Marlowe pukeutuu varsin usein pukuun, ja häntä on kuvailtu esimerkiksi pitkäksi ja komeaksi teoksessa Syvä uni.[5] Teoksessa Syvä uni hänen ikänsä on 33 vuotta. Kirjailija ei ole iän suhteen johdonmukainen, koska 14 vuotta myöhempään aikaan sijoittuvassa teoksessa Pitkät jäähyväiset Marlowe sanoo olevansa keski-ikäinen 42-vuotias. Hänen pituudekseen mainitaan 184 cm, painoksi n. 85 kg, tummanruskeat hieman harmaantuneet hiukset ja ruskeat silmät, ei arpia.[6]

Nokkelan ironisesti vitsaileva, erakkomainen ja kovanaamainen Marlowe on sisimmässään mietiskelevä, šakkia itseään vastaan pelaava filosofi, joka arvostaa myös runoutta ja kirjallisuutta, kuten T. S. Eliotin ja Gustave Flaubertin teoksia.[7] Hän kiinnittää huomiota kahvinsa laatuun, jonka tekee kotioloissa santos-tyyppisellä vakuumikeittimellä, koska vihaa suodattimia.[3]

Vaikkei hän pelkää fyysisiä kolhuja, hän ei halua antaa niitä tasatakseen tilit. Moraalisesti suoraselkäisenä häntä eivät hämmennä tyylilajille ominaiset kohtalokkaat naiset (femme fatale), kuten Syvän unen Carmen Sternwood. Chandler kirjoitti yksityisetsivänsä periaatteista: ”Hän saattaa vietellä kreivittären mutta ei koskaan turmelisi neitsyttä.”

Marlowe on syntynyt Kalifornian Santa Rosassa.[8] Hän asuu ensin 1930-luvun puolivälissä Hobart Armsissa, Franklin Avenuella lähellä North Kenmore Avenueta (Syvä uni), mutta muuttaa sitten Bristol Hoteliin, jossa viettää noin 10 vuotta. Vuoden 1950 jälkeen hän asuu vuokralla talossa Yucca Avenuella Laurel Canyonissa (Pitkät jäähyväiset). Hänen etsivätoimistonsa sijaitsee myös Los Angelesissa.[9] Toimiston osoite on liikehuoneisto 615 Cahuenga Buildingin kuudennessa kerroksessa Hollywood Boulevardilla lähellä North Ivar Avenueta. Marlowen puhelinnumero on GLenview 7537. Hän ei ota hoitaakseen avioerojuttuja.

Elokuvissa ja radiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1944 alkaen Marlowea ovat elokuvissa esittäneet Humphrey Bogart, Robert Mitchum, Elliot Gould, Danny Glover, Dick Powell, James Caan, James Garner, Robert Montgomery ja George Montgomery. Radiossa puolestaan Marlowen roolissa ovat olleet muun muassa Van Heflin, Gerald Mohr,William Conrad[10] ja Suomessa Hannu Lauri.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Philip Marlowe saattaa olla nimetty englantilaisen 1500-luvun näytelmäkirjailijan Christopher Marlowen mukaan. Todennäköisempi selitys on kirjailija Chandlerin opinahjo, Lontoon Dulwich College, jossa yksi rakennuksista oli nimeltään Marlowe House.

Chandlerin Marlowe-tarinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syvä uni – (The Big Sleep, 1939)
  • Näkemiin, kaunokaiseni – (Farewell, My Lovely, 1940)
  • Vanha kultaraha – (The High Window, 1942)
  • Nainen järvessä – (The Lady in the Lake, 1943)
  • Pikkusisko – (The Little Sister, 1949)
  • Pitkät jäähyväiset – (The Long Good-bye, 1954)
  • Vuosien varjo – (Playback, 1958)
  • Marlowe palaa kaupunkiin – (Poodle Springs, 1959). Chandlerin kuoleman vuoksi keskeneräiseksi jäänyt, Robert B. Parkerin vuonna 1989 loppuun kirjoittama romaani.

Novelli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Lyijykynä” (”The Pencil”, ”Marlowe Takes On the Syndicate”, ”Wrong Pigeon” tai ”Philip Marlowe’s Last Case”, 1959)
Chandlerin viimeinen loppuun saatettu teos Marlowesta ja ensimmäinen alun perin Marlowesta kirjoitettu novelli.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset, s. 68-69. WSOY, 1956, 1. painos.
  2. Mircea Mihaies: The Metaphysics of Detective Marlowe: Style, Vision, Hard-Boiled Repartee, Thugs, and Death-Dealing Damsels in Raymond Chandler's Novels, s. 37. Lexington Books.
  3. a b Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset, s. 34. WSOY, 1956, 1. painos.
  4. Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset, s. 115, 111-113, 329-330. WSOY, 1956, 1. painos.
  5. Philip Marlowe in The Big Sleep www.shmoop.com. Viitattu 10.9.2016.
  6. Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset, s. 67. WSOY, 1956, 1. painos.
  7. Mircea Mihaies: The Metaphysics of Detective Marlowe: Style, Vision, Hard-Boiled Repartee, Thugs, and Death-Dealing Damsels in Raymond Chandler's Novels, s. 35-37. Lexington Books.
  8. Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset, s. 116. WSOY, 1956, 1. painos.
  9. Turns Out the Long Goodbye Wasn’t All That Long: Raymond Chandler’s Philip Marlowe Returns In New Novel observer.com.
  10. Philip Marlowe OTRCat. Viitattu 30.5.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sundström, Hans: Marlowe – en man på mörka gator. Hufvudstadsbladet, 23.7.2015, s. 18–19. Hufvudstadsbladet Ab. Artikkelin verkkoversio. (ruotsiksi) (Arkistoitu – Internet Archive)