Auringonlaskun katu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Auringonlaskun katu
Sunset Blvd
Sunset Boulevard 3.jpg
Ohjaaja Billy Wilder
Käsikirjoittaja Charles Brackett
Billy Wilder
D. M. Marshman Jr.
Tuottaja Charles Brackett
Säveltäjä Franz Waxman
Kuvaaja John F. Seitz
Leikkaaja Arthur Schmidt
Pääosat William Holden
Gloria Swanson
Erich von Stroheim
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta 10. elokuuta 1950
Suomi: 12. tammikuuta 1951
Kesto 110 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Auringonlaskun katu (engl. Sunset Blvd, myös nimellä Sunset Boulevard) on Billy Wilderin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuvan klassikko vuodelta 1950. Sitä pidetään yhtenä säälimättömimmistä – ja myös parhaista – satiireista, mitä Hollywoodin elokuvateollisuudesta on koskaan tehty.[1][2][3]

Auringonlaskun katu kertoo ikääntyvästä mykkäelokuvien tähdestä, joka haaveilee paluusta parrasvaloihin, kertojana tämän rattopojaksi ajautunut käsikirjoittajanalku Joe Gillis (William Holden), joka tarinan alussa makaa ammuttuna uima-altaassa[4]. Pääosaa näyttelee Gloria Swanson, joka oli itsekin ollut mykkäelokuvan tähti ja jolle Auringonlaskun katu muodostui todelliseksi joutsenlauluksi. Elokuvan sivuosissa nähdään lukuisia muita mykkäelokuvan tähtiä, muun muassa Erich von Stroheim ja Buster Keaton.[1] Satiirinen film noir -elokuva käyttää kauhuelokuvan kuvastoa kertoessaan amerikkalaisen elokuva-alan kääntöpuolesta[5] ja analysoidessaan amerikkalaista tähtikulttia[6].

Elokuva valittiin vuonna 1989 ensimmäisten 25 joukossa Yhdysvaltojen Kansalliseen elokuvaluetteloon, kun Kongressin kirjasto oli arvioinut sen kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi teokseksi.[7]

Elokuvan nimi viittaa Los Angelesin Sunset Boulevard -katuun, jonka varrella sijaitsevaan huvilaan pääosa juonesta sijoittuu.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alussa poliisit onkivat hienon huvilan pihalla olevasta uima-altaasta nuoren miehen ruumiin, minkä jälkeen tämän kertojanääni alkaa kuvata tilanteeseen johtaneita tapahtumia. Taloudellisissa vaikeuksissa oleva Hollywood-käsikirjoittaja Joe Gillis (William Holden) on velkojiaan paetessaan kärsinyt rengasrikon ja päätynyt autiolta näyttävän kartanon pihaan. Siellä elelee Norma Desmond (Gloria Swanson), entinen mykkäelokuvien kiistaton kuningatar, jonka tähti on sammunut äänielokuvan nousun myötä. Hän asuu kahdestaan uskollisen entinen aviomiehensä, nykyisen hovimestarinsa Maxin (Erich von Stroheim) kanssa. Max yrittää kaikin keinoin salata Normalta sen tosiasian, ettei elokuvamaailma enää välitä tästä. Max jopa lähettää Normalle väärennettyjä ihailijakirjeitä pitääkseen yllä tämän illuusiota jatkuvasta suosiosta.

Pienen väärinkäsityksen jälkeen Desmond pyytää Gillisiä viimeistelemään itse tekemänsä massiivisen elokuvakäsikirjoituksen Salomesta. Desmond uskoo Cecil B. DeMillen ohjaavan elokuvan ja pääsevänsä itse pääosaan. Vaikka käsikirjoitus on kammottavan huono, Gillis suostuu tarjoukseen, sillä hän saa miljonääri-Desmondilta oivaa palkkaa. Pian Gillis kuitenkin huomaa, millainen nainen Norma Desmond oikeastaan on, samalla kun epätoivoinen Norma on jo rakastunut häneen. Samanaikaisesti Paramount-studiolla työskentelevä käsikirjoitusten lukija Betty Schaefer (Nancy Olson) tarjoaa Gillisille yhteistyötä erään hänen oman käsikirjoituksensa kehittämiseksi, mutta Gillis ei enää pysty irtautumaan Desmondista.

Nancy Olson elokuvassa


Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 William Holden  … Joe Gillis  
 Gloria Swanson  … Norma Desmond  
 Erich von Stroheim  … Max von Mayerling  
 Nancy Olson  … Betty Schaefer  
 Fred Clark  … tuottaja Sheldrake  
 Lloyd Gough  … Morino  
 Jack Webb  … Artie Green  
 Franklyn Farnum  … hautausurakoitsija  
 Larry J. Blake  … velanperijä (nimellä Larry Blake)  
 Charles Dayton  … toinen velanperijä  
 Cecil B. DeMille  … itsenään  
 Hedda Hopper  … (cameorooli)  
 Buster Keaton  … (cameorooli)  
 Anna Q. Nilsson  … (cameorooli)  
 H. B. Warner  … (cameorooli)  
 Ray Evans  … (cameorooli)  
 Jay Livingston  … (cameorooli)  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Miller, Frank & Steffen, James: Sunset Blvd. www.tcm.com. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  2. Bozzola, Lucia: Sunset Boulevard www.allmovie.com. Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
  3. Ebert, Roger: Sunset Boulevard (1950) www.rogerebert.com. 27.6.1999. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)
  4. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 28/2011 s. 9.
  5. Pertti Avola, Elokuvat, Helsingin Sanomat 17.7.2011, sivu C 15
  6. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 25–26/2011 s. 17.
  7. National Film Registry of the Library of Congress. Luettelo vuosina 1989-2004 valituista elokuvista. Viitattu 17.7.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]