Corey Burton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Corey Burton
Syntymäaika 3. elokuuta 1955 (ikä 59)
Syntymäpaikka Flag of the United States.svg San Fernando Valley, Kalifornia
Aktiivisena 1972–
Oikea nimi Corey Gregg Weinberg
Muut nimet Corry Burton
Cory Burton
Merkittävät roolit Shockwave
(The Transformers)
Taku
(Tikun ja Takun pelastuspartio)
Brainiac
(Teräsmies)
Taavi Ankka
(Mikin klubi)
Myyrä
(Atlantis – Kadonnut kaupunki)
Megatron
(Transformers: Animated)
Kreivi Dooku
(Star Wars: The Clone Wars)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Palkinnot

2003 Mikin klubi

Ehdokkuudet

Corey Burton (oikealta nimeltään Corey Gregg Weinberg, s. 3. elokuuta 1955 San Fernando Valley, Kalifornia) on yhdysvaltalainen ääninäyttelijä. Hänet palkittiin vuonna 2003 Annie-palkinnolla animaatiosarjasta Mikin klubi Taavi Ankan ääniroolista.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burton syntyi Kaliforniassa vuonna 1955. Ääninäyttelemisestä hän kiinnostui nuorena ja seurasi 1960-luvulla silloisia suosikki kuuluttajia, kertojaääniä, koomikko imitaattoreita ja näyttelijöitä David Fryeta, Will Jordania, George Kirbya ja John Byneria.[2] Varsinaisen innostuksen ääninäyttelemiseen hän sai kuitenkin Paul Freesin myötä, jonka ääntä Burton oli kuullut jokapaikassa, elokuvissa, mainoksissa ja Jay Wardin luomissa piirrossarjoissa. Lisäksi vierailtuaan nuorena Disneylandissa, jossa Freesin ääntä kuultiin huvilaitteissa kuten "Pirates of the Caribbean", "Great Moments with Mr. Lincoln", "The Adventure Through Inner Space" ja "The Haunted Mansion". Burton halusi vierailun jälkeen tietää henkilön nimen ja kirjoitti kirjeitä useille radioasemille. Lopulta eräs radioasema vastasi hänen kirjeeseen, jossa tunnettu radiopersoona Gary Owens kertoi mainosäänen olleen Paul Frees.[3]

Halutessaan olla osana ääninäyttelijöiden historiaa Burton sai tilaisuutensa opiskella legendaarisen ääninäyttelijän Daws Butlerin opissa, joka tunnetaan muun muassa Jogi-karhun äänenä. Hän tapasi Butlerin ollessaan 15-vuotias[2] saatuaan June Foraylta kutsun paikallisen televisio-ohjelman tuotantoon istumaan yleisön sekaan. Burton piti yhteyttä Butlerin kanssa parin vuoden ajan, jolloin Burton pääsi opiskelemaan neljä ja puoli vuotta ääninäyttelemistä.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burton teki ensimmäisiä äänirooleja 17-vuotiaana ja aloitti myöhemmin ääninäyttelemisen radion parissa Hollywoodissa eri radionäytelmissä. Myöhemmin matka vei Disneyn radio-ohjelmiin, jossa Burton imitoi 50 eri hahmon ääniä.

Televisiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin pian hänen ääninäytteleminen siirtyi animaatioiden pariin ja Burton teki ensimmäisiä äänirooleja televisioon 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa poikkeuksellisesti näyteltyihin televisiosarjoihin ja elokuviin Greatest Heroes of the Bible, Closet Cases of the Nerd Kind, Wolfen ja Julma miekka. Vuonna 1981 hän teki ensimmäisen roolinsa animaation Hämähäkkimies, jonka jälkeen Burtonia kuultiin muutamissa lyhytanimaatioissa ennen kuin Burton sai ensimmäiset merkittävimmät roolit vuonna 1984 The Transformersista, jossa hän oli pääasiassa Shockwaven ja Spike Witwickyn ääninä. Spiken ääniroolia varten Burtonin lisäksi hahmon rooliin koe-esiintyi samassa sarjassa Bumblebeen roolin saanut Dan Gilvezan.[2] Sarjan jälkeen Burton päätyi työskentelemään vuodesta 1986 lähtien enimmäkseen Disneyn tuottamiin animaatioihin ja oli muun muassa lyhytanimaatio musikaaleissa professori Pöllön äänenä, Taavi Ankan äänenä Ankronikassa ja Kummikarhujen toisen kauden jälkeen Kumma-Kummin ännenä. Samoihin aikoihin Burton teki ääniroolin näytelmäelokuviin Vallan huipulla vuonna 1987 ja Poltergeist 3 vuonna 1988. Vuotta myöhemmin hänellä oli pieni dubbausrooli Kikin lähettipalvelussa ja toinen merkittävä rooli Takun äänenä animaatiosarjassa Tikun ja Takun pelastuspartio.

1990-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Burtonin työmäärä vain lisääntyi, kun hän oli muun muassa vuonna 1991 James Bond Juniorin nimikkoroolissa, dubbasi sivuääniä anime-elokuvaan Punainen sika ja oli mukana Aladdinin elokuvassa vuonna 1992. Burtonilla oli myös pieniä rooleja Hopon poppoossa, Animaanisissa ja Bittipäässä. Nokkapokan ja Notre Damen kellonsoittajan jälkeen Burton oli vuosien 19961998 aikana Teräsmies-animaatiosarjassa Brainiacin äänenä vain kahdeksan jakson ajan, mutta se riitti olemaan hänen yksi tunnetuimmista rooleista. Sarjan jälkeen Burton oli muun muassa Zeuksen äänenä Herkulesin-animaatiosarjassa ja teki joitain pieniä rooleja muun muassa Älyyn ja Väläykseen, sekä Mike, Lu & Ogiin. Vuonna 1999 hän oli jälleen Taavi Ankan äänenä Akun tehdas-animaatiosarjassa, jossa Burton oli myös kertojan äänenä. Ennen vuosituhannen vaihdetta hän ehti olla vielä mukana elokuvassa Toy Story 2.

2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa Burtonilla oli muutamia päärooleja animaatioelokuvissa, kuten Atlantis – Kadonnut kaupunki vuonna 2001 ja vuotta myöhemmin Peter Pan ja paluu Mikä-mikä-maahan, jossa hän toimi Kapteeni Koukun äänenä. Disneyllä Burton jatkoi Taavi Ankan ja muiden Disney hahmojen äänenä muun muassa Mikin klubissa vuosina 2001–2002, sekä Mikki Hiiren kerhotalossa vuosina 2006–2009. Muita Disney projekteja olivat muun muassa Leijonakuningas 3 – Hakuna Matata, Kim Possible, Keisarin uusi koulu, Jake Long – amerikkalainen lohikäärme. Warner Bros. Animatiolle puolestaan Burton teki samalla vierailevia rooleja muun muassa Batman of the Futureen ja uusi Brainiacin roolinsa Static Shockissa. Hän osallistui myös Warnerin DC Comics animaatioelokuva projektiin äänittäessään rooleja Oikeuden Puolustajat: Uusi rintama ja Batman: Gothamin ritari elokuviin vuoden 2008 aikana. Burton teki myös vierailevia rooleja Batman: The Brave and the Bold animaatiosarjaan vuosina 2008–2009.

Cartoon Networkilta puolestaan avautui tilaisuus vuonna 2007 palata takaisin Transformersin pariin, kun Cartoon Network Studios tuotti Transformers: Animatedin, jossa Burton toimii päätoimisesti Ratchetin ja Megatronin ääninä.[4] Vuotta myöhemmin hän äänitti Megatronia ja Ratchetia sarjaan pohjautuvassa videopelissä Transformers Animated: The Game. Cartoon Networkilla Burton teki sitä ennen rooleja myös Hi Hi Puffy AmiYumiin ja Transformers kanssa samaan aikaan The Secret Saturdaysiin. Samoihin aikoihin hän toimi Kreivi Dookun äänenä Star Wars: The Clone Warsissa. Hahmon äänenä Burton on toiminut vuodesta 2001 lähtien videopeleissä ja animaatiossa, kuten Star Wars Episode III: Revenge of the Sith, Star Wars: Bounty Hunter, Star Wars: Battlefront II ja Star Wars: Clone Wars.

Corey Burton valittiin vuonna 2006 The Legend of Spyro: A New Beginning videopeliin ääninäyttelijäksi. Corey sai suuren roolin. Volteer, keltainen lohikäärme, ja sähkön mestari. Volteer on hyvin puhelias, ja Sparxin oli vaikea välillä ymmärtää Volteeria. Myös Corey Burton valittiin kahteen toistaiseksi viimeiseen Legend of Spyroon; The Legend of Spyro: The Eternal Night sekä The Legend of Spyro: Dawn of the Dragon. Hän on toiminut myös Tri. N. Ginin ja Tri. N. Tropyn ääninäyttelijänä Crash Bandicoot: The Wrath of Cortex-pelissä.Hänellä on myös useita rooleja Kingdom Hearts pelisarjassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 2002 Grammy Awards metrolyrics.com. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  2. a b c d The Corey Burton Interview cybertronchronicle.com. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  3. Corey Burton Interview 6.9.2009 Viitattu 7.10.2009 (englanniksi)
  4. More Transformers Animated Images Added enewsi.com. 2007. Jay Cochran. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)