Lohikäärme
Wikipedia
Lohikäärme on suuri liskomainen taruolento, joka tunnetaan tarustoista kautta maailman. Lohikäärmeet ovat hahmoltaan yleensä matelijamaisia, suomuisia tai sulkapeitteisiä ja siivekkäitä, joskus neli- ja joskus kaksijalkaisia petoja. Usein lohikäärmeet pystyvät syöksemään tulta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lohikäärme länsimaisessa mytologiassa
Lohikäärmeet esiintyvät kreikkalaisessa, roomalaisissa ja persialaisessa mytologiassa. Antiikin mytologiassa lohikäärmeet olivat tavallisesti väkivaltaisia alkuolentoja ja kaaoksen voimien edustajia, joita vastaan jumalat taistelivat. Aristoteles, Herodotos ja Plinius mainitsevat outoja liskoja, mukaan lukien siivekkäitä käärmeitä.
Skandinaavisessa mytologiassa tunnetaan Sigurd, joka surmaa lohikäärme Fafnirin. Beowulfin lohikäärmeensurma on selvästi jo saanut vaikutteita kristinuskosta.
Kristinuskossa lohikäärme symboloi Saatanaa (Ilmestyskirja 12:7–12), jonka arkkienkeli Mikael voittaa ja syöksee alas helvettiin. Lohikäärmeen saama leima voi johtua käärmeiden yleisyydestä pakanauskontojen toteemieläimenä ja jumaluuden osoittajana. Lohikäärmeet söivät lihaa, myös ihmisiä. Ne asuivat usein luolissa ja vartioivat siellä aarrettaan ja ryöstämäänsä neitoa.
Lohikäärmeiden surmaajat saivat vaikutteita etenkin Pyhästä Yrjöstä. Kirkon taiteessa ja kirjoituksissa lohikäärme edusti aina pahaa, mutta maallisessa maailmassa se edusti myös raivokkuutta taistelussa, mistä syystä se pääsi heraldiikkaan.
Walesin tunnus on punainen lohikäärme. Tarun mukaan velho Merlin näki taivaalla punaisen ja valkoisen lohikäärmeen taistelevan, ja vaikka valkoinen oli niskan päällä, punainen lopulta voitti. Tarun tulkinta oli, että punainen lohikäärme edusti roomalaisbrittiläistä kelttiväestöä, ja valkoinen hyökkääviä anglosaksisia germaaniheimoja. Vaikka anglosaksit valtasivatkin Britannian alamaan, Walesiin, Strathclydeen ja Cornwalliin he eivät koskaan päässeet, ja taru toteutui lopullisesti Owain ap Tudurin pojan, Henry Tudorin (Henrik VII:n) noustessa Englannin kuninkaaksi. Kymrin kielessä sana dragon (vrt. Uther Pendragon) tarkoittaa "sotapäällikköä". Sana on lähtöisin roomalaisen katafraktiratsuväen käyttämästä lohikäärmestandaarista, draco. Standaari oli tuulipussin muotoinen ja näytti lohikäärmeeltä.
Lohikäärme on rakuunoiden tunnus.
[muokkaa] Suomalaisen taruston lohikäärmeet
Lohikäärmeen suomenkielinen nimi ei viitanne lohikalaan, vaan ilmeisesti pohjautuu muinaisruotsin sanaan floghdraki ("lentokäärme"). Sanan alkuosa on lainattu ja loppuosa käännetty. Toisen näkemyksen mukaan sana palautuu tulta tarkoittavaan muinaisskandinaaviseen sanaan logi. Kolmas mahdollinen etymologia on louhikäärme, joka viittaa lohikäärmeiden oletettuun asuinpaikkaan louhilla eli kallioisilla vuorilla. Perinteisesti on arveltu, että sana lohikäärme olisi "jalopeuran" tapaan Mikael Agricolan keksintöä, ja vanhin kirjallinen tieto sanasta onkin Agricolalta. Uudempaa käsitystä edustava Suomen sanojen alkuperä -teos vuodelta 2001 ei kuitenkaan mainitse Agricolaa sanan keksijäksi, vaan kertoo sanan olevan "kansanetymologinen muodostelma".
Suomalaiset kansantarut tuntevat kertomuksia erilaisista jättiläiskäärmeistä, -liskoista, ja -madoista, joista jotkut ovat tulisia ja jotkut monipäisiä, kuten myös tulisista lentävistä olennoista (esimerkiksi Kokko). Taruolentoja nimitetään lohikäärmeiksi kuitenkin vain muutamassa tarinassa ja loitsussa. Joissakin tarinoissa kertoja ei ole oikein tiennyt mikä lohikäärme on, ja on käsittänyt sen kalaksi. Erään oletuksen mukaan lievo voisi olla alkuperäinen suomalainen nimitys lohikäärmeelle.
Eräässä tarinassa neidon maannut poika hirtetään. Neito taas tuomitaan lohikäärmeen kitaan. Lohikäärme kieltäytyy syömästä neitoa ja huokaisee, että ennemmin nielisi miehen miekkoineen, hevosen satuloineen ja papin kirkkokuntineen, kuin nuoren neidon. Neito nimittäin tekee vielä paljon poikia, joita tarvitaan suureen sotaan, Tanimarkin tappeluun. (SKVR:61, Venjoki, 1847)
Erään myöhään, vasta vuonna 1928 taltioidun uskomuksen mukaan näkin voi karkottaa rannasta heittämällä kiven veteen. Kivi nimittäin aiheuttaa veteen kurimuksen, jossa asuu lohikäärme, jota näkki pelkää. (SKVR:2246, Joroinen)
[muokkaa] Lohikäärme kiinalaisessa mytologiassa
Idässä ja Keski-Amerikassa lohikäärme on jumalallinen voiman, viisauden, vaurauden ja hyvän onnen symboli. Lännessä lohikäärme kuvataan "siivekkäänä krokotiilina", kun taas idässä ja Keski-Amerikassa (sulkakäärme) yleensä höyhen- tai sulkapeitteisenä käärmeenä. Vanhassa kiinalaisessa maailmankuvassa lohikäärme (long) edustaa maskuliinista yangia, siittämistä, hedelmällisyyttä ja aktiivisuutta. Lohikäärme on myös demonien karkottaja ja sateen symboli. Uskomusten mukaan lohikäärmeet asuvat talvella maan alla, mistä ne tulevat esiin vuoden toisena kuukautena ja saavat aikaan sateen ja ukkosen. Kiinassa vietetäänkin toisen kuukauden toisena päivänä värikkäitä lohikäärmejuhlia, joissa kannetaan suuria liikuteltavia paperilohikäärmeitä ja ammutaan ilotulituksia. Aikoinaan lohikäärme oli keisarin ja keisarillisen vallan symboli, ja tarujen mukaan ensimmäinen keisari sai alkunsa lohikäärmeestä. Kiinalaisessa astrologiassa lohikäärme on yksi 12 horoskooppieläimestä.
[muokkaa] Lohikäärme ja tiede
Lohikäärmeitä pidettiin pitkään todellisina olentoina, mutta luonnontieteiden kehittyessä ajatus hiljalleen hylättiin. Myöhemminkin lohikäärmeet ovat kiinnostaneet tutkijoita, muun muassa Carl Sagan teoksessaan The Dragons of Eden (1977) arvelee, että mielikuva lohikäärmeestä on periytynyt muinaisista lentoliskoista. Nykytutkimusten valossa kuitenkin viimeiset lentoliskot elivät noin 65 miljoonaa vuotta sitten, joten niiden ja varhaisimpien ihmisten väliin jäisi yli 60:n miljoonan vuoden aukko.
Monet jättiläiskäärmeet, varsinkin afrikkalainen pyton, kalliokäärme (Python sebae) ovat myös kandidaatteja lohikäärmeiden esikuvaksi. Roomalaiset tunsivat kalliokäärmeen, ja niitä käytettiin usein sirkusesityksissä.
[muokkaa] Lohikäärme fantasiakirjallisuudessa
Lohikäärmeitä esiintyy hyvin monissa fantasiakirjoissa, esimerkiksi Eragon, Harry Potter ja Hobitti eli sinne ja takaisin. Fantasiakirjallisuudessa lohikäärmeet ovat yleisesti perineet länsimaisessa mytologiassa saamansa roolin pahuuden ruumiillistumina. Tarinoissa yritetään surmata lohikäärme tai estää sen hyökkäykset, tai sitten koetetaan saada lohikäärmeen varastama aarre takaisin. Usein kyse on näistä kaikista.
Aina näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Ursula Le Guinin Maameren tarinat -sarjassa lohikäärmeet ovat ikivanhoja, älykkäitä olentoja, joiden suhtautuminen ihmisiin on enimmäkseen neutraalia. Ongelmat johtuvat ihmisen aiheuttamasta epätasapainosta ja elinalueiden kohtaamisesta (vrt. esimerkiksi Tiikeri). Joskus tavataan myös hyviä lohikäärmeitä, kuten Michael Enden romaanin Tarina vailla loppua Fuhhuur. Muita hyväntahtoisia lohikäärmeitä mainitaan muun muassa Dragonlance ja Perillinen -trilogiassa, johon myös Eragon kuuluu. Tarkempaa tietoa löytyy esimerkiksi kirjasta nimeltä Dragonologia.
[muokkaa] Lohikäärmeet fantasiapeleissä
Roolipeleissä lohikäärme on perinteisesti vihollinen, yleensä pahimmasta päästä. Suurimman mahdollisen lohikäärmeen tappamisesta saa aina kunniaa. Yleensä lohikäärmeet myös vartioivat jonkinlaista aarretta, jonka pelaaja saa lohikäärmeen tapettuaan. Lohikäärme on peleissä hyvä tai ystävällismielinen olento erittäin harvoin.lähde?
Joissakin peleissä ja saduissa on paljon erityyppisiä lohikäärmeitä. Tällöin yleensä lohikäärmeet eroavat toisistaan kokonsa puolesta sekä siinä, mitä ne sylkevät suustaanlähde?. Perinteisesti lohikäärme sylkee tulta, mutta ne voivat sylkeä myös vaikkapa jäätä, salamoita tai happoa. Muun muassa Tibia-nimisessä roolipelissä on monia erilaisia lohikäärmeitä (Dragon, Dragon lord, Frozen dragon, Undead dragon sekä Dragon bossit Demodras ja Bones) ja lisäksi lohikäärmeiden "sukulaisia" (Wyvern ja Hydra). TSR:n kirjoissa (Dragonlance, Forgotten Realms) lohikäärmeitä on kymmentä laatua: punainen, musta, vihreä, sininen ja valkoinen ovat pahoja, "värillisiä" lohikäärmeitä, kun taas kultainen, hopeinen, vaskinen, pronssinen ja kuparinen ovat hyviä, "metallisia" lohikäärmeitä.
[muokkaa] Tunnettuja lohikäärmeitä kirjallisuudessa ja elokuvissa
Eragon
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä L-P. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-717-692-9.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Medieval Bestiary – Dragon
- Radio86.fi: Long wang – Lohikäärme - Lohikäärme kiinalaisessa kulttuurissa
