Arto Merisalo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arto Merisalo
Arto Merisalo.jpg
Syntynyt 1. heinäkuuta 1965 (ikä 49)
Ruovesi
Kansallisuus suomalainen
Ammatti yrittäjä

Arto Heikki Merisalo[1] (s. 1. heinäkuuta 1965 Ruovesi) on suomalainen liikemies. Hän on saanut useita tuomioita talousrikoksista ja ollut julkisuudessa sekaannuttuaan vaalirahoituskohuun, jossa hänen johtamansa yhtiöt antoivat merkittäviä lahjoituksia poliitikoille.

SYK-Yhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisalon ensimmäinen laajemmin uutisoitu hanke oli yritysryhmä nimeltä SYK-Yhtiöt. Talouselämä-lehti julkaisi 5. syyskuuta 1986 artikkelin tuolloin 21-vuotiaasta liikemiehestä. SYK-Yhtiöiden tarkoituksena oli koota yhteen konsultteja, jotka eri puolella maata toimivat yritysjärjestelyjen parissa. Kysymyksiä herätti kuitenkin se, että mukana oli myös tuomittuja talousrikollisia ja Merisalolla itselläänkin oli maksuhäiriöitä. Yhtiöllä oli suuret toimitilat Tampereella Keskustorin varrella ja Helsingissä Forumin kauppakeskuksessa.[2]

SYK-Yhtiöitä rahoitti muun muassa Iisalmen Osuuspankki, joka välitti ulkomaista niin sanottua interbankrahaa.[2] Tämäntyyppiset lainat johtivat myöhemmin devalvaation myötä pankkikriisin syntyyn. SYK-Yhtiöt ajautui konkurssiin, jonka selvittelyn tuloksena Merisalo tuomittiin petoksista ja kirjanpitorikoksista ehdottomaan vankeuteen ja huomattaviin korvauksiin vuonna 1993.[3]

Expo-Unito Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Merisalo ja hänen omistamansa Expo-Unito-yhtiö olivat perustamassa sohvatehdasta Haapamäelle, Keuruun kaupunkiin. Merisalo yritti houkutella myös kaupunkia sijoittamaan rahaa tehtaaseen. Hän suoritti tuolloin vielä vankeusrangaistusta aiemmista talousrikoksistaan ja kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja Lauri Oinonen (kesk.) kävi tapaamassa Merisaloa vankilassa. Sekä Oinonen että Keuruun tuolloinen kaupunginjohtaja ajoivat Merisalon Expo-Unito-yhtiön hanketta voimakkaasti. Valtuusto kuitenkin hylkäsi yhteistyön huonekalutehtaan kanssa Merisalon rikoshistorian paljastuttua.[4]

Expo-Unito Oy olikin jo konkurssikypsä. Verottaja haki yrityksen konkurssiin vuoden 1997 lopussa maksamattomien verojen vuoksi. Yhtiön toimintaan liittyvien rikosten poliisitutkinta ja oikeuskäsittely kestivät useita vuosia. Merisalo tuomittiin törkeästä petoksesta Espoon käräjäoikeudessa vuonna 2004 ja Helsingin hovioikeudessa vuonna 2007.[4]

Kanrak-Group[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arto Merisalo oli 1990-luvun lopulla mukana myös liikekiinteistöjä välittäneessä Kanrak-Group-yhtiössä.[3] Yhtiön konttoriverkosto laajeni Merisalon vetämänä nopeasti Helsingin lisäksi Kotkaan, Kuopioon, Lahteen, Ouluun, Tampereelle ja Turkuun.[5] Merisalo oli itse toimitusjohtajana Kanrak-Groupin sisaryhtiössä Kanrak-Yhtiöt Oy:ssä[6], josta tuli myöhemmin Nova-Asunnot Oy, yksi Nova Groupin tytäryhtiöistä.[7]

Nova Group[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nova Group

Nova Group oli yritysryhmä, joka hoiti toimitilavälitystä sekä tarjosi maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä konsulttipalveluja. Yrityksen toimitusjohtajana toimi Tapani Yli-Saunamäki. Yhtiön liikevaihto sen viimeisenä täytenä toimintavuotena oli 13 miljoonaa euroalähde?. Helsingin käräjäoikeus asetti 15. kesäkuuta 2009 yritysryhmän kaksi yritystä – Nova Group Oy:n ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n – konkurssiin.

Arto Merisalo vangittiin 20. elokuuta 2009 epäiltynä törkeästä velallisen epärehellisyydestä liittyen hänen toimintaansa Nova Kiinteistökehityksen toimitusjohtajana.[8]

Rikostuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisalo tuomittiin huhtikuussa 2012 Helsingin käräjäoikeudessa törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista, törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta kuudeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Aija Merisalo tuomittiin kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeistä velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksista.[9] Merisalo valitti saamastaan tuomiosta hovioikeuteen. Merisalo kanteli vangitsemistuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus hylkäsi kantelun.[10]

Suomen Toimitilapalvelut Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Merisalo perusti silloisen työnantajansa Nova Groupin kanssa Suomen Toimitilapalvelut Oy -nimisen yrityksen. Novan mentyä konkurssiin Merisalo lunasti Suomen Toimitilapalvelut Oy:n kokonaan omakseen. Jukka Laaksovirran jouduttua eroamaan Destia Oy:n toimijohtajan tehtävistä vuonna 2009 taloudellisten väärinkäytös epäilyjen takia (Laaksovirta sai syytteen kuudesta eri luottamusaseman väärinkäytöstä. Sekä käräjä- että hovioikeus kuitenkin vapauttivat Laaksovirran kaikista syytteistä) Merisalo rekrytoi Laaksovirran Suomen Toimitilapalvelut Oy:n neuvonantajaksi.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisalon entinen puoliso Aija Merisalo omisti Nova-konsernin emoyhtiön Nova Group Oy:n puoliksi Pasi Hakalan kanssa. Aija Merisalo on tunnettu hengellisten laulujen esittäjä. Hän keikkailee säännöllisesti ja vetää omaa radio-ohjelmaa Radio Deissä.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. He ansaitsivat eniten Iltalehti.fi. 2.11.2009. Viitattu 23.12.2013.
  2. a b Rinne, Pekka: Merisalo: ”Rehellistä vanhaa sahamiessukua” Talouselämä. 5.9.1986. Viitattu 30.7.2009.
  3. a b Rantanen, Miska: Talousmies myötä- ja vastamäessä (Internet Archive) Helsingin Sanomat. 21.8.2009. Viitattu 28.8.2009.
  4. a b Eronen, Jussi: Kansanedustaja tuki kohuliikemies Merisalon huijaushanketta 2.6.2008. MTV.fi. Viitattu 23.12.2013.
  5. Rainisto, Sami: Liiketilan tarve kastattaa Kanrakia Talouselämä. 15.12.2000. Viitattu 2.10.2009.
  6. Kanrak-Group Ltd Oy LKV Kanrak-Yhtiöt Oy LAV LKV Kauppalehti. 2.3.2000. Viitattu 2.10.2009.
  7. Sahiluoma, Veijo: ”Suomen vahvin”: Kaksi konkurssia ja uusi omistaja Kauppalehti. 11.3.2009. Viitattu 2.10.2009.
  8. Novan toimitusjohtaja Arto Merisalo vangittiin Helsingin Sanomat. 20.8.2009. Viitattu 20.8.2009.
  9. Ilkka Kanervalle ehdollinen vankeustuomio lahjuksen ottamisesta Yle Uutiset. 18.4.2012. Viitattu 18.4.2012.
  10. Hovioikeus päästi Tapani Yli-Saunamäen vapaalle terveyssyistä HS. Viitattu 17.5.2012.
  11. Radiotyö Aija Roivas. Viitattu 30.7.2009.