Kaksoiskansalaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vihreällä merkityissä maissa hyväksytään kaksoiskansalaisuus.

Kaksoiskansalaisuudella tarkoitetaan sitä, että yhdellä henkilöllä on kahden tai useamman maan kansalaisuus. Puolet maailman maista sallii kaksoiskansalaisuuden[1].

Suhtautuminen kaksoiskansalaisuuteen vaihtelee maittain. Ankarimmillaan ensimmäisen kansalaisuuden menettää automaattisesti, jos henkilö vapaaehtoisesti hakee ja saa toisen kansalaisuuden. Tämä tilanne on muun muassa Azerbaidžanissa, Japanissa, Kiinassa, Intiassa ja Norjassa. Vapaaehtoisuusvaatimus merkitsee ainakin Norjassa sitä, että jos henkilö saa automaattisesti (esim. jo syntymän myötä) kaksoiskansalaisuuden henkilö ei menetä Norjan kansalaisuutta. Toisissa valtioissa kuten Etelä-Afrikassa kansalaisuuden saattaa menettää mikäli henkilö saa toisen kansalaisuuden, mutta tähän liittyy harkintaa. Toisena ääripäänä voidaan nähdä valtiot kuten Sveitsi ja Australia, jotka ovat jo pitkään edistäneet ja kannustaneet kansalaisiaan kaksoiskansalaisuuteen. Yksittäistapauksena voidaan myös mainita Sveitsiläiskaartin jäsenet, joille kaksoiskansalaisuus on pakollinen. Sveitsiläiskaartin jäsenten tulee olla sekä Sveitsin, että Vatikaanivaltion kansalaisia.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lainsäädäntö on hyväksynyt kaksoiskansalaisuuden 1. kesäkuuta 2003 alkaen. Näin ollen suomalainen ei menetä Suomen kansalaisuutta, kun hän saa toisen valtion kansalaisuuden. Myöskään ulkomaalaisen ei tarvitse luopua nykyisestä kansalaisuudestaan saadessaan Suomen kansalaisuuden, mikäli alkuperäinen kotimaa sallii kaksoiskansalaisuuden.

Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa haetaan ja myönnetään eniten kaksoiskansalaisuuksia maailmassa. Vielä toisen maailmansodan aikaan oli yleistä, että Yhdysvaltain kansalaisen kanssa avioitunut sai automaattisesti myös puolisonsa kansalaisuuden, mutta nykyisin se on melko harvinaista.[2]

Yhdysvaltalainen lainsäädännön mukaan Yhdysvalloissa syntynyt lapsi saa Yhdysvaltojen kansalaisuuden automaattisesti melkein aina. (ius soli / jus soli käytäntö). Jotta lapsella ei olisi automaattista kansalaisuutta, vanhempien pitää olla muuten Yhdysvaltalaisen lainsäädännön ulkopuolella, kuten esimerkiksi diplomaatit virkatoimissaan diplomaattisilla passeilla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.norden.org/fi/ajankohtaista/uutiset/kaksoiskansalaisuus-taerkeae-identiteettikysymys
  2. Rich Wales: Dual Citizenship FAQ 10.9.2006. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)
  3. US Department of State: Acquisition and Retention of US Citizenship and Nationality (pdf) 21.08.2009. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.