Ius soli
Sivulta puuttuu Ius soli (/ jus soli /, latinaksi "oikeus maaperästä") on oikeus maan kansalaisuuteen niille, jotka syntyvät maassa. Sen vastakohtana usein pidetään ius sanguinisia (latinaa "oikeus verestä"). Ius solissa kansalaisuuden saavat automaattisesti kaikki maassa syntyneet ihmiset vanhempien kansalaisuudesta riippumatta, kun taas ius sanguinisissa kansalaisuuden saa automaattisesti vain, jos jompikumpi vanhemmista on maan kansalainen.
Sisällysluettelo |
Ius solin käyttö [muokkaa]
Ius soli on pääperiaatteena muun muassa Argentiinassa, Brasiliassa, Kanadassa, Jamaikassa, Meksikossa, Pakistanissa, Uruguayssa ja Yhdysvalloissa. Yleensäkin Ius soli on erittäin yleinen käytäntö Amerikan kaksoismantereella, kun muualla päin maailmaa se on harvinaisempi. Ius solia on aikaisemmin noudatettu myös muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Australiassa, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa ja Ranskassa, mutta nykyään nämä maat vaativat sen, että edes toisella vanhemmista on pysyvä oleskelulupa maassa. Nykyään myös Saksassa on tällainen laki, mutta Saksa toteutti aikaisemmin pääperiaatteenaan ius sanguinisia, joten nykyisin Saksan voidaan sanoa lähentyneen kansalaisuusperiaatteissaan ius solia. Intia ja Malta ovat taas maita jotka aikaisemmin käyttivät kansalaisuusperiaatteenaan ius solia, mutta ovat myöhemmin siirtyneet käyttämään ius sanguinisia.
Ongelmat [muokkaa]
Ius soli johtaa kuitenkin usein käytännön ongelmiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikki laittomien siirtolaisten Yhdysvalloissa syntyneet lapset saavat maan kansalaisuuden. Tämä ongelmallisista muun muassa karkotustapauksissa. Laki mahdollistaa myös niin kutsutun "kansalaisuusshoppailun" jossa köyhien maiden asukkaat pyrkivät saamaan varakkaan maan kansalaisuuden lapselleen synnyttämällä lapsensa siellä. Tämä on yksi syy minkä takia monet teollisuusmaat ovatkin muuttaneet kansalaisuuslakejaan. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvalloissa on hyvin epätodennäköistä että lakia voidaan muuttaa, koska sen periaatteet on kirjattu Yhdysvaltain perustuslakiin.
Ius solia toteuttavat maat ja alueet [muokkaa]
- Amerikan Samoa
- Antigua ja Barbuda
- Argentiina
- Barbados
- Belize
- Bolivia
- Brasilia
- Chile
- Dominica
- Ecuador
- El Salvador
- Fidži
- Grenada
- Guatemala
- Guyana
- Honduras
- Jamaika
- Kambodža
- Kanada
- Kolumbia
- Lesotho
- Meksiko
- Nicaragua
- Pakistan
- Panama
- Paraguay
- Peru
- Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta
- Saint Kitts ja Nevis
- Saint Lucia
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Transnistria
- Trinidad ja Tobago
- Yhdysvallat
- Uruguay
- Venezuela
Ius solin muunnelmat [muokkaa]
Lukuisissa maissa jotka käyttivät ennen ius solia kansalaisuusperiaatteenaan, on lakia muokattu ulkomaalaisten vanhempien osalta. Näissä maissa vaaditaan nykyisin että kansalaisuuden saamiseksi edes jommalla kummalla vanhemmalla kuuluu olla pysyvä oleskelulupa tai vanhempien maassaoloajalle on asetettu raja. Maan perässä on päivämäärä milloin lainmuutos on astunut voimaan.
- Yhdistynyt kuningaskunta 1. tammikuuta 1983
- Australia 20. elokuuta 1986
- Etelä-Afrikka 6. lokakuuta 1995
- Irlanti 1. tammikuuta 2005
- Uusi-Seelanti 1. tammikuuta 2006
- Dominikaaninen tasavalta 26. tammikuuta 2010
- myös Ranskassa on käytössä ius solin muunnelma
- myös Saksassa on käytössä 1. tammikuuta 2000 lähtien ius solin muunnelma, mutta toisin kuin ylläolevat maat Saksa käytti ennen kansalaisuusperiaatteenaan ius sanguinisia.
Käyttäneet Ius solia aikaisemmin [muokkaa]
Nämä maat ovat aikaisemmin käyttäneet kansalaisuusperiaatteenaan ius solia, mutta vaativat nykyisin että edes toisella vanhemmista on maan kansalaisuus. Maan perässä on päivämäärä milloin lainmuutos on astunut voimaan.
