Siirtolaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siirtolaisten määrä maailmassa lähenee 200 miljoonaa. Määrä kasvaa noin kolmen prosenttia vuodessa. Omana valtionaan siirtolaiset muodostaisivat viidenneksi runsasväkisimmän valtion maailmassa. Kuvassa siirtolaisten osuus koko väestöstä eri maissa:
yli 50 % 20–50 % 10–20 % 4–10 % 1–4 % alle 1 % ei tietoja
Siirtolaisen unelma ja...
Siirtolaisen todellisuus 1869
Itävaltaunkarilaisia siirtolaisia Triestessä matkalla Amerikkaan 1900-luvun alussa

Siirtolaisuus tarkoittaa väestön muuttoa ja siirtymistä vieraaseen maahan.[1] Siirtolaisten eli siirtoväestön määrä maailmassa lähenee 200 miljoonaa. Se kasvaa noin kolme prosenttia vuodessa.[2]

Maastamuutto, maahanmuutto ja paluumuutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön mukaan siirtolaisuuteen liittyy sekä maasta muutto että maahanmuutto; yhä useammin myös paluumuutto.lähde? Maahanmuuttaja on usein vieraan maan kansalainen, mutta paluumuuttaja on entinen asukas, joka palaa "juurilleen".lähde?

Tilastokeskuksen mukaan ulkomailta Suomeen muutti vuoden 2010 aikana 25 650 henkeä. Määrä on 1 050 edellisvuotta pienempi. Suomesta ulkomaille muutto väheni myös hieman ollen 11 900 henkeä. Nettomaahanmuuttoa kertyi vuoden 2010 aikana yhteensä 13 750 henkeä, mikä on 800 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Ulkomaan kansalaisten nettomaahanmuutto supistui hyvin vähän, 150 henkeä.[3]

Vaikutus kansantaloudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutetun työvoiman maastamuutto merkitsee tappiota kansantaloudessa. Maahanmuutto sen sijaan tuottaa voittoa. Esimerkiksi Suomessa maahanmuutto tuottaa. Maahanmuuton menot ovat tuloja pienemmät, sillä valtaosa muuttajista on parhaassa työiässä. Valtion tulot, kuten verot ja sosiaaliturva- ja eläkemaksut ovat suuremmat kuin menot. Maahanmuutto tuo siis enemmän tuloja kuin siihen liittyvät sosiaalipalvelut ja muut siitä koituvat kulut. Suomen tulos maahanmuutosta vastasi 0,16 prosenttia bruttokansantuotteesta[4].

Muuttoliike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtolaisuutta ja ihmisen muuttoliikettä voidaan seurata aina historian alkuhämäristä. Muuttoliike on ollut monesti eloonjäämisen ehto. Tänä päivänä siirtolaisuutta aiheuttaa mm. maapallon taloudellinen epätasapaino ja poikkeukselliset luonnonolosuhteet. Maailman väestönkasvu on keskittynyt kehitysmaihin ja tuotanto teollisuusmaihin. Afrikan maissa väestö lisääntyy jopa yli 20 prosentilla vuodessa, kun taas monissa teollisuusmaissa väestö kasvaa vain vähän ja jopa vähenee. Työpaikkoja löytyy sieltä, missä väestö ei lisäänny. Ihmiset työllistyvät usein helpommin muuttamalla työn perässä, koska oma asuinpaikka ei useinkaan tarjoa riittävästi toimeentulon edellytyksiä.[2]

Siirtolaisuus ja kolonisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terminologisesti ja historiallisesti on hyvin vaikea erotella termejä siirtolaisuus ja kolonisaatio. Siirtolaisuus tarkoittaa yleensä ihmisten muuttoa toiselle alueelle, jossa on jo vähintään alkeellinen yhteiskuntarakenne, johon siirtolaiset asettuvat. Kolonisaatio taas on toimintaa, jossa yhteisö, kuten valtio, lähettää jäseniään toiselle alueelle, tarkoituksenaan ottaa alue hallintaansa. Mikäli ei ole vastaanottavaa yhteiskuntarakennetta, eikä lähettävää yhteisöä, voidaan puhua yksinkertaisesti asuttamisesta. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö ja YK:n Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista pyrkivät säätelemään ja tukemaan siirtolaisuutta hallitusten välisin sopimuksin.

Siirtolaisuuden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtolaisuus on muuttoliike joko jonkin tietyn alueen, esimerkiksi valtion sisällä tai valtioiden välillä. Muuttaneesta henkilöstä voidaan käyttää nimityksiä siirtolainen, maahanmuuttaja tai emigrantti. Siirtolaisuuteen on olemassa yhtä monta syytä kuin on lähtijöitäkin.lähde? Lisäksi syyt vaihtelevat hyvin voimakkaasti eri aikoina ja eri siirtolaisia luovuttavissa yhteisöissä.lähde? Myös kohdemaalla ja sen rakenteilla on oma keskeinen merkityksensä.lähde? Työn perässä muutto ei ole suinkaan ainoa syy siirtolaisuudelle.lähde? Yli 30 miljoonaalähde? siirtolaista on paossa sotaa, vainoa tai ympäristötuhoja. Elinolojen niukkuus ja toive paremmasta elämästä saavat useimmat ihmiset vaihtamaan asuinpaikkaansa, vaikka teollisuusmaissa nuoret usein lähtee ulkomaille töihin puhtaasta seikkailunhalusta.

Yleisellä tasolla voidaan todeta muun muassa seuraavia syitä siirtolaisuuteen niin maan sisälle kuin sen ulkopuolellekin suuntautuvassa siirtolaisuudessa:

  • Nälkä
  • Toive paremmasta elämästä
  • Halu saada omaa maata
  • Vainot lähtömaassa
  • Uskonnon vapaus kohdemaassa
  • Sota

Perinteisesti siirtolaisuus on siis lähtenyt liikkeelle voimakkaasta halusta parempaan elämään. Usein myös pakeneminen uskonnollista tai muuta vainoa on herättänyt halun muuttaa vapauteen. Nykyisin useat aiemmin siirtolaisia luovuttaneet valtiot, ovat itse tulleet siirtolaisuuden kohteiksi. Suomessakin puhutaan usein elintasomuuttajista,lähde? ja unohdetaan saman syyn olleen lukuisien suomalaisten maastamuuton alkuunpanevana syynä. Usein nykyisin ns. hyvinvointivaltioista pois tapahtuva siirtolaisuus on halua oppia kieltä ja sitä kautta tapahtunut etabloituminenselvennä uuteen kohdemaahan tai sitten suomalaisen työnantajan tekemä ulkomaille lähettäminen.

Suomalainen siirtolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille pysyvästi. Suurimmat siirtolaisuuden kohdemaat ovat Ruotsi, Yhdysvallat, Kanada ja Australia.

Suomalaisten esi-isät asuttivat joskus tämän maa-alueen. Aivan ensimmäiset Suomen maaperän asukkaat eivät olleet siirtolaisia, sillä maa oli vasta paljastumassa jääkautisen jääpeitteen ja korkealla olevan vedenpinnan alta, eikä ollut olemassa mitään vastaanottajamaata tai -yhteiskuntaa. Ajan myötä prosessi muuttui siirtolaisuudeksi, kun yhteiskunta sai rakenteita, joihin uudet tulijat sopeutuivat tai sopeuttivat yhteiskunnan mukanansa tuomiin rakenteisiin. Suomeen on tullut uutta väestöä ilmeisesti pieniä määriä useissa vaiheissa historian aikana. Muutto on tullut lähes poikkeuksetta lähialueilta, lähinnä Itämeren piiristä. Ilmeisesti aikaisempi väestö ei missään vaiheessa korvautunut toisella, vaan tulokkaat sulautuivat. Muutto ja kaupankäynti, kuten myöhemmin myös kulttuurillinen yhdistyminen kristittyyn Eurooppaan, toivat kuitenkin Suomeen uusia vaikutteita, jotka muokkasivat alueen asukkaiden kieltä ja kulttuuria. Suomen kieli ja suomalaisen kulttuurin jotkin piirteet säilyivät kuitenkin poikkeuksellisen vanhakantaisina.lähde?

Suomen mittakaavassa on helppo tarkastella myös valtion sisäistä siirtolaisuutta. Suomessa sisäinen siirtolaisuus kiihtyi voimakkaasti koko 1800-luvun aikana. Syyt olivat yleensä samat kuin ulospäinkin suuntautuvassa siirtolaisuudessa. Eräänlaisena yleisenä lähtökohtana voimakkaalle muuttoliikkeelle voidaan pitää ns. laillisen suojelun lakkauttamista 1800-luvun puolivälissä. Toisaalta 1800-luvulla maatalous ei enää työllistänyt riittävästi, perheen nuoremmat eivät saaneet maata viljelläkseen, ja syntyneet teollisuuspaikkakunnat houkuttelivat maaseudun maatonta ja irtainta väestöä. Osa palasi takaisin ja osa lähti eteenpäin oikeaan Amerikkaan, mutta kuitenkin iso osa jäi uudelle työ- ja asuinpaikalleen rakentamaan maata ja omaa tulevaisuuttaan. Pienemmässä mittakaavassa myös yksittäinen teollisuuspaikkakunta saattoi vetää puoleensa lähiympäristön irtainta väkeä ja niistä muodostui täten eräänlaisia maanomistusolojen uudistamista ajavien yhteiskuntaryhmien tavoitteiden jarruja: uudistusta ei tarvittu, sillä ylimääräinen väestö lähti muualle etsimään parempaa elämää.

Pohjois-Amerikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaissiirtolaisia Kanadassa radan rakennustöissä 1924.
Suomalaissiirtolaisia Kanadassa. Auto on vaurauden ja vapauden symboli.

Suomi onnistui pitkään sisäisellä kolonisaatiolla ja myöhemmin sisäisellä muuttoliikkeellä hillitsemään muuttoa maasta pois. Pohjois-Amerikkaan lähtijöitä oli ollut ennenkin, samoin lähti yksilöitä ja ryhmiä naapurimaihin Ruotsiin ja Venäjälle ja Ruijaan. Mutta vasta 1800-luvun parantunut tiedonvälitys yhdessä kotimaisten olojen kanssa saivat aikaan joukkomuuttoa ja nyt etenkin Yhdysvaltoihin. Oma osuutensa oli Yhdysvaltojen tarjoamilla etuisuuksilla, vapaalla maalla, vapaudella elää omaa elämäänsä, mahdollisuudella rikastua nopeahkosti jne. Suomesta muutettiin Pohjois-Amerikkaan selvästi vähemmän kuin Norjasta ja Ruotsista. Näistä maista lähti muutaman vuoden aikana yli 100 000 siirtolaista ja Norjasta ennen 1900-lukua lähtijöitä oli noin 500 000 ja Ruotsista 750 000 henkeä.lähde? Väitetään, että 80 % ruotsalaisista 16001700-luvun Pohjois-Amerikkaan muuttaneista oli alun perin suomalaisia.lähde?

Suomalaisia oli 1800-luvun alkupuolella lähtenyt Ruijasta norjalaisten mukana siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Suomen valtioalueella muuttoliike Yhdysvaltoihin kosketti 1800-luvulla eritoten Pohjanmaata. Maakunnan erityisolot loivat pohjan siirtolaisuudelle. Suomessa siirtolaisuuden huippu osuu 1800-luvun loppupuolelle ja hivenen myös 1900-luvun alkuvuosiin. On laskettu, että Suomesta lähti vuosina 18811914 kaikkiaan noin 280 000 henkeä siirtolaisina etenkin Yhdysvaltoihin, mutta jonkin verran myös Kanadaan.lähde? Vuonna 1930 suoritetussa laskennassa saatiin suomalaissyntyisiä tai suomalaisten jälkeläisiä Yhdysvalloissa 320 000 ja Kanadassa 44 000 henkilöä.lähde?

Yhdysvaltoihin ja Kanadaan kohdistunut siirtolaisuus purki voimakkaasti juuri Pohjanmaan väestöongelmia. Savosta Amerikkaan muuttaminen oli vähäisintä. Pohjanmaalla eräät seurakunnat loivat ihan oman instituutionsa eli ns. Amerikan-kirjat, joilla pyrittiin seuraamaan muuttaneiden myöhempiä elämänvaiheita uudessa kotimaassa. Tutkimuksissalähde tarkemmin? on todettu, että suurimman muuttaneiden ryhmän muodostivat loiset ja vakinaista tointa vailla olevat mäkitupalaiset, eli juuri ne ihmisryhmät, joiden mahdollisuudet kotimaassa olivat vähäiset ja joiden elämään laillisen suojelun poistaminen eniten vaikutti. Toinen suuri ryhmä olivat sellaiset talollisten pojat ja tyttäret, joille ei riittänyt toimeentuloa kotitilalla, ja joille ei ollut tarjolla edes torppaa tai muuta vastaavaa ”omaa maata”. Nämä kaksi pääryhmää käsittivät yli puolet Suomesta lähteneiden siirtolaisten määrästä. Merkittävä osa siirtolaisista on ollut suomenruotsalaisia, varsinkin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Esim. 1893–1924 noin 20 % Pohjois-Amerikkaan muuttaneista suomalaisista oli ruotsinkielisiä[5].

Suomalaisilla siirtolaisilla on ollut Yhdysvalloissa vilkasta omaa järjestötoimintaa. Suomalaissiirtolaisten yhdistyksiä ovat muun muassa Kalevan Ritarit, Kalevan Naiset ja Yhdistyneet Kalevan Veljet ja Sisaret. Ensimmäinen suomi-koulu, jossa opetettiin suomen kieltä ja kulttuuria perustettiin Kanadaan 1960-luvulla.

Pohjoismaihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtolaisuutta muihin Pohjoismaihin on Suomen alueelta ja Suomesta ollut pitkään. Ruotsin vallan aikana muutettiin vallankäytön keskukseen Tukholmaan, joka veti puoleensa myös liikemiehiä. Myös suomalaisten, lähinnä savolaisten, asuttaminen Ruotsin Värmlantiin ja Jämtlandiin sekä Norjaan oli tällaista siirtolaisuutta. 1800-luvun alussa näiden muuttajien jälkeläisiä arveltiin olevan noin 40 000 henkeä. Heti sotien jälkeen Ruotsiin muutettiin etenkin Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisistä kunnista: esimerkiksi Korsnäsin asukkaista yli 7 prosenttia muutti Ruotsiin vuosina 1949–1950.[6] Kaikesta huolimatta tämä muuttoliike oli kuitenkin marginaalista. Suuri muuttoliike Ruotsiin Suomesta tapahtui 1960-luvulla, jolloin työn ja paremman elintason toivossa Suomesta tehtiin noin 198 000 muuttoa (vuodet 1961-1970)[7]. Siirtolaisuus kohdistui Ruotsin suuriin teollisuuskeskuksiin, eritoten autoteollisuudesta eläville paikkakunnille. Useat ”liukuhihnat” olivat suomalaisten miehittämiä ja useissa yhteisöissä tuli suomen kielellä toimeen sekä töissä että vapaa-aikana.

Suomen suurimman siirtolaisaallon syyt olivat moninaiset. Ensinnäkin sodan jälkeisen jälleenrakennuksen kriittisimmät vuodet olivat takana. Ei tarvittu enää suurta uhrausta yhteisen hyvän puolesta. Lisäksi koko maassa elettiin voimakasta rakennemuutosta. Maalainen Suomi kaupunkilaistui rytinällä, ja maan sisällä muuttoliike oli voimakkaampaa kuin koskaan aiemmin. Lähtijöitä luovuttavilla alueilla kokonaiset kylät autioituivat. Samaan aikaa kuitenkin kova työttömyys koetteli autioituvia alueita ja sosiaaliturva oli erittäin heikko vielä tuolloin. Kun naapurissa Ruotsissa oli meneillään valtava teollinen ekspansio, joka työllisti kaikki halukkaat, niin muutaman rohkean ensilähtijän lähettämien tietojen perusteella kokonaiset perheet ja lähes kyläkunnat seurasivat paremman elämän kutsua.

Eittämättä 1955 tapahtunut Suomen liittyminen Pohjoismaiden neuvostoon, ja sen myötä yhteisiin työmarkkinoihin ja passivapaaseen alueeseen, edisti omalta osaltaan siirtolaisuutta. Enää ei tarvittu suurta lähtöä ja siihen liittyviä papereita; vain meneminen riitti ja yleensä löytyi aina tuttu tai tutun tuttu, joka saattoi auttaa töiden ja asunnon löytämisessä. Näin lähtemisen helppous muodostaa ainakin yhden osasyyn siirtolaisuudelle Ruotsiin 1960-luvulla. Suuren siirtolaisuuden aallon mukana muuttaneista osa on palannut takaisin joko eläkeläisenä tai muista syistä. Huomattava osa siirtolaisista sai hankituksi ”oman Volvon” ja jäi jatkamaan elämäänsä uudessa kotimaassa. Tämän siirtolaisryhmän kohtelu Ruotsissa on ajoittain herättänyt voimakasta keskustelua. Alkuaikojen kritiikki ja suomalaisiin kohdistuneet ennakkoluulot ovat vähitellen kadonneet, ja heistä on tullut oleellinen osa Ruotsin monikulttuurillista yhteiskuntaa.

Muualle maailmaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen siirtolaisuus Pohjois-Amerikassa, Delawaressa, 300 vuotta Suomen vuoden 1938 postimerkissä
Suomalainen siirtolaisuus Pohjois-Amerikassa Delawaren osavaltiossa, 350 vuotta Suomen vuoden 1988 postimerkissä

Suomesta on vuosisatoja menty siirtolaisiksi myös muualle. Venäjä on aina ollut yksi siirtolaisuuden kohdemaa. Ruotsin suurvalta-ajan tuoksinassa 1600-luvulla kaikkiaan 30 000-40 000 uskonnoltaan ortodoksista karjalaista pakeni Venäjälle, esimerkiksi Tveriin syntyi omaleimainen siirtokunta näistä lähtijöistä. Lisäksi Inkerinmaan asuttaminen oli suurvallan mahtipolitiikkaa, ja eritoten näiden siirtolaisten jälkeläisiä on saapunut paluumuuttajina takaisin Suomeen. Pietari suurine mahdollisuuksineen ja työtilaisuuksineen houkutteli Suomen asukkaita. Pietari olikin sata vuotta sitten yksi suurimmista kaupungeista, joissa puhuttiin suomea. Eritoten Pietari houkutteli Karjalan ja osittain Savonkin väestöä. Pietarin lisäksi Venäjän kaukaisimmat kolkat houkuttelivat uskaliaimpia suomalaisia, mutta heidän määränsä oli kovin vähäinen. Myöhemmin vastaavaa, mutta voimakkaan poliittisesti orientoitunutta siirtolaisuutta tapahtui vähäisessä määrin 1920- ja 1930-luvuilla.

Oman mielenkiintonsa muodostavat siirtokohteina esimerkiksi Etelä-Amerikka, minne perustettiin usein hyvin idealistisin aattein siirtokuntia, joiden piti oleman onneloita, missä ihmiset saattoivat toteuttaa vapaasti omia toiveitaan ja omistaa maata ja tehdä työtä vapaana yhteiskunnan painolastista. Usein ehkäpä juuri melko anarkistinen yhteiskuntamalli ei luonut näistä siirtokunnista erityisen elinvoimaisia, joskin jotkut niistä ovat yhä elossa ja toimivat tavalla tai toisella.

Kaukosiirtolaisuus Yhdysvaltoihin väheni 1900-luvun edetessä johtuen maan tiukentuneesta siirtolaispolitiikasta. Nykyisin Suomesta Yhdysvaltoihin suuntautuu lähinnä korkeasti koulutettujen ihmisten vähäinen virta. Sodan jälkeen Australia on toiminut muuttokohteena Yhdysvaltojen korvaajana. Sodan jälkeen oman mielenkiintoisen muuttajaryhmänsä ovat muodostaneet ulkomaille avioituneet suomalaiset naiset. Heitä on merkittävässä määrin asettunut muun muassa Saksaan. Toinen erityisryhmä ovat ns. veropakolaiset. Nämä suuria tuloja saavat erityistapaukset ovat yleensä asettuneet erilaisiin veroparatiiseihin, jotka kohtelevat heitä verotuksessa hellemmin kuin kovan verotuksen kotimaa.

Maahanmuutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maahanmuutto

Sen maan kannalta, johon siirtolaiset muuttavat, siirtolaisuutta kutsutaan maahanmuutoksi eli immigraatioksi.

Siirtolaisuuden tieteellinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtolaisuutta on tutkittu muun muassa historian ja sosiologian piirissä. Suomessa alan tutkimus on keskittynyt erityisesti Turun yliopistoon, jonka yhteydessä toimii muun muassa Siirtolaisuusinstituutti. Historiantutkimuksessa siirtolaisuuteen ovat perehtyneet muun muassa Keijo Virtanen ja Reino Kero. Siirtolaistutkimus ei keskity pelkästään lähtemisen syihin ja taustoihin, vaan hyvin oleellista on siirtolaisten selviytyminen kohdemaassa, usein jopa monen sukupolven ajan.

Kansainvälinen siirtolaisjärjestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM (International Organization for Migration) työskentelee ihmisystävällisen ja järjestetyn siirtolaisuuden puolesta. Se avustaa toimillaan niin valtioita kuin siirtolaisiakin. Järjestö ei erottele siirtolaisia siirtolaisuuden syyn perusteella, vaan pyrkii auttamaan kaikkia olivat he sitten pakolaisia, tai minkä tahansa olosuhteiden vuoksi kotiseudultaan pois siirtyneitä ihmisiä. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö hyväksyy kaikki erilaiset siirtolaisuuden syyt oli kyseessä sitten taloudelliseen hyötyyn, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kehitykseen liittyvät vaikuttimet hyödyntää ja turvata ihmisen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Timo Nurmi: Uusi suomen kielen sanakirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 1998. ISBN 951-20-5244-X.
  2. a b Bruun, Otto: Mitä siirtolaisuus on? Johdanto aiheeseen
  3. http://www.tilastokeskus.fi/til/muutl/index.html
  4. OECD: International Migration Outlook 2013
  5. Anders Myhrman: Finlandssvenskar i Amerikalähde tarkemmin?
  6. Hanna Snellman: Suuri muutto Ruotsin lähiöihin, s. 84–101 teoksessa Kai Häggman; Anu-Hanna Anttila. Suomalaisen arjen suuri tarina. Werner Söderström; 2010. ISBN 978-951-0-36732-2.
  7. http://www.scb.se/Grupp/Hitta_statistik/Historisk_statistik/_Dokument/SOS/Befolkningsstatistik/Befolkning%20Befolkningsforandringar%201961-1970.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]