Guyana

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guyanan osuustoiminnallinen tasavalta
Co-operative Republic of Guyana
Guyanan lippu Guyanan vaakuna
lippu vaakuna

Guyanan sijainti kartalla.

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Donald Ramotar
Sam Hinds

Pääkaupunki Georgetown
6°48′N, 58°10′W

Pinta-ala
– yhteensä 214 969[1] km² (sijalla 84)
– josta sisävesiä 8,4 %

Väkiluku (2010) 748 486[1] (sijalla 161)
– väestötiheys 3,6 / km²
– väestönkasvu -0,547[1] % (2010)

Viralliset kielet englannin kieli

Valuutta Guyanan dollari (GYD)

BKT (2009) sijalla 160
– yhteensä 4 873 miljoonaa USD[1]
– per asukas 6 500 USD

HDI (2012) 0.636[2] (sijalla 118)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 24,3[1] %
– teollisuus 24,7[1] %
– palvelut 51[1] %

Aikavyöhyke -4
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Britanniasta

26. toukokuuta 1966

Lyhenne GY

Kansainvälinen
suuntanumero
+592

Motto One People, One Nation, One Destiny (Yksi kansa, yksi maa, yksi kohtalo)

Kansallislaulu Dear Land of Guyana, of Rivers and Plains

Guyanan osuustoiminnallinen tasavalta (engl. Co-operative Republic of Guyana) eli Guyana on valtio Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Surinamen, Brasilian ja Venezuelan välissä Atlantin valtameren rannalla. Sen vajaasta 750 000 asukkaasta noin puolet polveutuu Intiasta tuoduista työläisistä. Talous on alttiina maailmanmarkkinoiden ja sääolojen vaihtelulle, ja maasta muuttaa koulutettua työvoimaa ulkomaille. Guyanan asukastiheys on Surinamen jälkeen Etelä-Amerikan mantereen toiseksi pienin; varsinkin maan eteläosassa asutusta on erittäin vähän.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Guyana on muunnos Etelä-Amerikan pohjoisrannikon alueesta aikaisemmin käytetystä nimestä Guiana. Tämä nimi puolestaan pohjautuu paikallisen intiaanikielen sanaan, jonka merkitys on ”monien vesien maa”[3]. Alueeseen kuuluivat nykyisen Guyanan valtion alueen eli silloisen Ison-Britannian Guyanan lisäksi Alankomaiden Guyana eli nykyinen Suriname, sen itäpuolella oleva Ranskan Guayana sekä osia Venezuelasta ja Brasiliasta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guyanan ensimmäiset asukkaat olivat arawak- ja carib-intiaaniheimot,[4] kunnes ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat alueelle 1500-luvulla. Hollantilaiset perustivat ensimmäiset siirtokunnat alueelle 1600- ja 1700-luvuilla tuoden mukanaan afrikkalaisia orjia. 1800-luvulla britit ottivat alueen haltuunsa ja antoivat sille nimeksi ”British Guiana”, Brittiläinen Guiana, vuonna 1831.[5]

Orjuus lopetettiin 1834, minkä seurauksena mustaihoisia siirtyi kaupunkeihin asumaan ja sokeriplantaaseille tuotiin työläisiä Intiasta, Kiinasta ja Portugalista. Tämä etninen sekoitus on ajoittain elävöittänyt myös politiikkaa. Guyana itsenäistyi 1966 ja siitä tehtiin tasavalta 1970. Se jäi Kansainyhteisön jäseneksi.[5]

Vuonna 1899 kansainvälinen työryhmä ratkaisi vihdoin rajariidan, joka oli kytenyt Venezuelan ja Guyanan välillä brittivallan alusta asti, ja leimahtanut pahemmin 1850-luvulla kun alueelta löytyi kultaa.[6]

Guyana nousi otsikoihin vuonna 1978, kun 900 Kansan Temppeli -uskonlahkon jäsentä teki joukkoitsemurhan lahkon johtajan Jim Jonesin johdolla Jonestownissa.[5]

Vuonna 1992 järjestetyt avoimet parlamenttivaalit voitti vasemmistolainen PPP. Presidentiksi tuli Cheddi Jagan, ja hänen kuoltuaan vuonna 1997 hänen leskensä Janet Jagan. Vuonna 1998 hallitus julisti hätätilan pääkaupunki Georgetowniin, kun mellakat yltyivät. Mellakoitsijat syyttivät valtapuolue PPP:tä afrikkalaissyntyisten guyanalaisten syrjimisestä.[5]

Bharrat Jagdeo valittiin presidentiksi vuonna 1999 ja uudelleen vuonna 2006.[5] Vuoden 2011 vaalit voitti PPPC:n Donald Ramotar, joka vannoi virkavalansa 3. joulukuuta. Oppositio kieltäytyi tunnustamasta vaalien tulosta.[7]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

65-paikkainen kansalliskokous koostuu 40 jäsenestä, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla kansanäänestyksessä, sekä 25 jäsenestä, jotka maan kymmenen hallintoaluetta nimittävät edustajikseen. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä.[8] Presidenttinä toimii kansalliskokouksen enemmistöpuolueen johtaja. Hän nimittää pääministerin ja hallituksen.[1] Tämä tekee Guyanasta poikkeuksen etelä-Amerikan maiden joukossa.

Maan suurin puolue on People's Progressive Party/Civic PPP/C, joka sai vuoden 2006 vaaleissa 54,6 prosenttia äänistä ja 36 paikkaa parlamenttiin. Sitä seuraa People's National Congress PNC/R (34 prosenttia ja 22 paikkaa) ja Alliance for Change AFC (8,1 prosenttia ja 5 paikkaa).[1] PPP hajosi osiin vuonna 1955, ja siitä asti etninen tausta on ollut politiikassa tärkeämpää kuin vasemmisto-oikeistoakseli. PPP:n nykyisistä kannattajista suuri osa on intialaistaustaisia, varsinkin maaseudun riisin- ja sokerinviljelijöitä. PNC:n kannattajista suuri osa on afrikkalaistaustaisia, ja se hallitsi maata vuosina 1964–1992. Kaupunkien liike-elämässä toimivat intialaistaustaiset ovat liikkuvia äänestäjiä, joilla on tapana tukea kulloinkin vallassa olevaa puoluetta. Muutosta ja rotujen harmoniaa ajavan AFC:n perustivat kahdesta valtapuolueesta eronneet poliitikot vuoden 2006 vaalien alla, mutta se sai vain viisi paikkaa eikä ole merkittävä poliittinen tekijä.[8]

Guyanan laki pohjautuu monin osin Ison-Britannian siirtomaavallan aikaiseen lainsäädäntöön.[1] Maa poisti rikoslaistaan kuolemantuomion vuonna 2010. Poikkeuksiksi jätettiin kuitenkin eräiden valtion virkamiesten murhaamisesta langetettavat tuomiot.[9]

Alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guyana on jaettu 10 alueeseen (engl. region):[10] Jokaista aluetta johtaa keskushallinnon nimittämä puhemies, joika toimii aluevaltuuston puheenjohtajana. Paikallistason hallintoa hoitavat kunnan-ja kylävaltuustot.[8]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guyanan kartta
Guyanan satelliittikuva

Guyanan maasto muodostuu kolmesta osasta: hedelmällisestä rannikkokaistaleesta, valkean hiekan alueesta ja sisämaan ylängöstä. Rannikkokaistaleen pinta-ala on viisi prosenttia koko maan pinta-alasta, mutta sillä asuu 90 prosenttia väestöstä. Siihen kertyy lietettä, jonka Amazonjoki on tuonut merelle ja merivirrat kasanneet Guyanan rannikolle. Nousuveden aikana alue tulvii, ja tulvia on pyritty hallitsemaan padoilla ja kanavilla 1700-luvulta alkaen.[11]

Hiekkakaistale on 150–250 kilometriä leveä ja sijaitsee rannikkokaistaleesta etelään. Sillä kasvaa metsää, mutta sitä ei voi raivata pelloiksi, sillä hakkuuaukeat ovat alttiina eroosiolle. Alueelta löytyy bauksiittia, kultaa ja timantteja.[11]

Kukenan on tyypillinen tasalakinen tepui.

Sisämaan ylängöt muodostuvat kukkuloista ja savanneista. Tyypillisiä ovat tasalakiset, pystyseinämäiset tepuit. Länsiosaa dominoivat Pakaraimavuoret. Rupununin savanni kattaa 15 000 neliökilometriä Guyanan eteläosaa. Intiaanit harjoittavat siellä hiukan maanviljelystä jokivarsilla, mutta pääosin savanni sopii vain karjanhoitoon.[11]

Rupuninin alueen pohjoisreunalle on perustettu Iwokraman suojelualue, joka kattaa 3 250 neliökilometriä luonnontilaista sademetsää. Alueella elää monenlaisia lintuja sekä oselotteja, mustahämähäkkiapinoita, tapiireita, laiskiaisia ja isomuurahaiskarhuja. Rupununijoessa tavataan maailman suurimpia makean veden kaloja arapaimoja. Maan ainoa varsinainen kansallispuisto on Kaietur.[12]

Guyanan ilmasto on trooppinen, tavallisesti kuuma ja kostea. Rannikolla tuulet leudontavat sitä. Sadekausia on kaksi: toukokuusta elokuun puoliväliin ja marraskuun puolivälistä tammikuun puoliväliin. Suuri osa sisämaasta on trooppista sademetsää. Tärkeimmät joet ovat Essequibo, Courantyne ja Mazaruni. Maan korkein kohta on Monte Roraima, joka kohoaa 2 835 metriin.[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guyanan talous pohjautuu pääosin maatalouteen ja kaivostoimintaan. Maassa on puutetta osaavasta työvoimasta, minkä lisäksi infrastruktuuri on puutteellinen. Merkittävimmät luonnonvarat ovat bauksiitti, kulta, timantit, puu, kala ja katkaravut. Ne ovat kaikki herkkiä maailmanmarkkinahintojen heilahteluille, ja sääolot vaikuttavat useimpien hyödyntämiseen.[1]

1990-luvulle asti yli 80 prosenttia yrityksistä oli valtion omistuksessa. Huono johto, maailmakaupan hinnat ja polttoainekulut köyhdyttivät valtiota. Yksityistäminen on edennyt viime vuosikymmeninä. Uusia ongelmia ovat ympäristöongelmat, väkivalta ja huumekauppa.[13]

Guyanassa on valtavasti sademetsää. Maan pohjoisosissa on alettu tehdä erityishakkuita ja hakkuut ovat levinneet vähitellen etelään päin. Maan eteläosassa Kaieturin kansallispuistossa on koskematonta sademetsää, jossa mahdollisesti ei ole edes metsästetty. Kansallispuiston viereisille alueille on suunniteltu hakkuita.[14]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guyanassa on kolme pääväestöryhmää. Intialaisperäisiä on vuoden 2002 väestönlaskentatietojen mukaan 43 prosenttia väestöstä. Heidän sukujuurensa ovat työläisissä, joita britit toivat 1800-luvulla Intiasta. Seuraavaksi suurin väestöryhmä on afrikkalaista alkuperää (30 prosenttia väestöstä). Maan sisäosissa asuvat intiaanit, joita on noin yhdeksän prosenttia. Lopuista suurin osa on kiinalaisia, eurooppalaisia, erityisesti portugalilaisia ja brittejä, tai edellisten sekoituksia.[1]

Tärkeimmät uskonnot ovat kristinusko (58 prosenttia, suurimpina ryhminä helluntailaiset ja katoliset), hindulaisuus (28 prosenttia) ja islam (7 prosenttia).[1] Maassa puhuttuja kieliä ovat englanti, kreoli, hindustani, urdu ja intiaanikielet kuten karib ja arawak.[8][1] Väestöstä 90 prosenttia asuu rannikon läheisyydessä.[11]

Guyana on kärsinyt pahasti HIV/AIDS-epidemiasta. HIVin esiintyvyys oli korkeimmillaan 1990-luvun puolivälissä, eri arvioiden mukaan neljän ja kuuden prosentin välillä.[15] Vuonna 2008 maassa arvioitiin olevan 17 000 HIV-positiivista aikuista eli 1,9 prosenttia aikuisväestöstä. Uusien AIDS-tapausten määrä oli korkeimmillaan vuonna 2004, ja nykyisin epidemia on hellittämässä. Esimerkiksi raskaana olevista naisista enää 1,11 prosenttia oli HIV-positiivisia vuonna 2009, kun vuonna 2000 vastaava luku oli 5,6 prosenttia. Vuonna 1997 seksityöläisistä 45 prosenttia kantoi HIViä, vuonna 2009 enää 16,6 prosenttia.[16] Antiretroviraalilääkitystä sai vuonna 2007 noin kaksituhatta henkeä, eli 45 prosenttia tarvitsijoista.[15]

Koulunkäynti on periaatteessa pakollista viiden ja puolen vuoden iästä 14,5-vuotiaaksi. Käytännössä noin 93 prosenttia ikäluokasta käy koulua.[8]

Talousongelmien takia monet guyanalaiset muuttavat ulkomaille; koulutetun väestön maastamuutto on alueen voimakkainta.[13]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guyanalaisten kansallistunne on edelleen sidoksissa ensisijaisesti etniseen taustaan: portugalilaisperäiset pitävät yllä katolisia perinteitä, joita on hiukan englantilaistettu eurooppalaisuuden korostamiseksi. Myös afrikkalaiset lisäsivät brittivaikutteita afrikkalaiseen ytimeen, mutta viimeisenä ryhmänä saapuneet intialaiset ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa tarkimmin.[17]

Tunnetuimmat guyanalaiset kirjailijat Edgar Mittelholzer ja Wilson Harris työskentelivät lähinnä Englannissa. Harrisin työhön vaikuttivat intiaanien myytit ja sademetsien ja jokien painostava yksinäisyys. Afrikkalaisten sananlaskut ja kansantarinat sekä kertomukset orjuuden ajan vastarinnasta ovat säilyneet elävinä.[17]

Valtio ylläpitää televisio- ja radioasemia ja yhtä sanomalehteä. Lisäksi ilmestyy yksityisiä ja kirkon ylläpitämä sanomalehti.[13]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guyana on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1948. Sen ainoan mitalin toi nyrkkeilijä Michael Anthony vuonna 1980.[18]

Guyanan jalkapallomaajoukkue ei ole pelannut MM-kisojen lopputurnauksessa. Joulukuussa 2010 se oli FIFAn rankingissa sijalla 109.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o The World Factbook: Guyana CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Oxford English Dictionary(englanniksi)
  4. Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 12. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  5. a b c d e Guyana Timeline BBC news
  6. Border dispute with Venezuela Guyana: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1992.
  7. http://www.telesurtv.net/secciones/noticias/101090-NN/nuevo-presidente-de-guyana-insta-a-opositores-aceptar-resultados-de-comicios/
  8. a b c d e Background Note: Guyana US department of state. Viitattu 1.1.2011 (englanniksi)
  9. Guyana abolishes death penalty Straits Times 16.10.2010 (englanniksi)
  10. Guyana: Regions Citypopulation. Viitattu 1.1.2011
  11. a b c d Geography Guyana: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1992.
  12. Guyana Nature's Stronglholds foundation
  13. a b c Guyana Country Profile BBC News. Viitattu 1.1.2011 (englanniksi)
  14. Lost Land of the Jaguar – Guyana's forest future elokuu 2008. BBC.
  15. a b Epidemiological Fact Sheet Guyana 2008 WHO. Viitattu 1.1.2011 (englanniksi)
  16. Guyana Presidential Commission on HIV and AIDS: UNGASS country progress report Guyana 2010 (s. 17-20) UNAIDS. Viitattu 1.1.2011. (englanniksi)
  17. a b Culture of Guyana Countries and their cultures. Viitattu 1.1.2011 (englanniksi)
  18. Guyana in Olympics Sport reference
  19. Associations: Guyana FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]