Laiskiaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laiskiaiset
Ruskeakaulalaiskiainen (Bradypus variegatus)
Ruskeakaulalaiskiainen (Bradypus variegatus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Pilosa
Alalahko: Folivora
Delsuc, Catzeflis, Stanhope & Douzery, 2001[1]
Nykyiset heimot [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Laiskiaiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Laiskiaiset Commonsissa

Laiskiaiset ovat keskikokoisia eteläamerikkalaisia nisäkkäitä, jotka kuuluvat Pilosa-lahkoon yhdessä muurahaiskarhujen kanssa. Laiskiaisten kaksi heimoa – kolmivarvaslaiskiaiset (Bradypodidae) ja kaksivarvaslaiskiaiset (Megalonychidae) – muodostavat yhdessä Folivora-alalahkon.[1]

Laiskiaisilla on kehittynyt erinomaisia ominaisuuksia puuelämään. Lehdet, jotka ovat laiskiaisten pääruokaa, tarjoavat hyvin vähän energiaa ja ravintoa sekä ovat huonosti sulavia. Tämän vuoksi laiskiaisilla on suuri ja erikoistunut mahalaukku, jossa on monta osastoa, joissa symbioosissa elävät bakteerit hajottavat lehtiainesta. Silti ruoansulatusprosessi voi kestää peräti kuukauden. Jopa kaksi kolmasosaa laiskiaisen painosta voi muodostua mahalaukun sisällöstä. Lehdistä saatavan vähäisen energiamäärän laiskiaiset käyttävät taloudellisesti: niiden aineenvaihdunta on todella hidasta (alle puolet siitä, mitä tämän kokoluokan eläimillä tavallisesti on) ja ruumiinlämpö vain 28–32 °C.

Laiskiaiset myös liikkuvat hitaasti ja niillä onkin vain puolet siitä lihasmassasta, mitä muilla samanpainoisilla eläimillä on. Koska laiskiaiset eivät hitautensa takia pääse petoja pakoon, ne puolustautuvat voimakkailla kynsillään. Niiden erikoistuneet raajat ja kynnet antavat mahdollisuuden roikkua oksissa lähes ilman työtä. Laiskiaiset syövät, nukkuvat ja jopa synnyttävät puussa. Ne laskeutuvat maahan vain kerran viikossa virtsaamaan ja ulostamaan.

Raajojen turkki on sopeutunut ylösalaiseen elämään, sillä karvat kasvavat raajojen yläosaa kohti, toisin kuin muilla nisäkkäillä. Lisäksi laiskiaisen turkissa elää kaksi levälajia symbioosissa. Levät antavat suojaväritystä ja mahdollisesti ylimääräistä ravintoa. Useat luonnossa elävät laiskiaiset näyttävätkin vihreiltä levän takia.

Laiskiaisia on jäljellä kaksi heimoa: kolmivarvaslaiskiaiset ja kaksivarvaslaiskiaiset. Molempien heimojen edustajilla on kolme varvasta kummassakin takajalassa, mutta kaksivarvaslaiskiaisilla on vain kaksi sormea. Sukupuuttoon kuolleista laiskiaista mainitsemisen arvoinen on Megatherium, joka oli viime jääkauden aikaan elänyt ja maanpinnalla liikkunut lähes norsun kokoinen jättiläislaiskiainen.

Laiskiaiset ovat manaattien kanssa harvinainen poikkeus nisäkkäiden joukossa siinä, että niiden niskanikamien määrä voi vaihdella 5-9 välillä; kaikilla muilla nisäkkäillä nikamia on aina seitsemän. Yleensä nisäkkäillä eri nikamamäärä johtuu mutaatiosta, joka myös aiheuttaa syöpää. Laiskiaisten hitaan aineenvaihdunnan vuoksi syöpäriski ei kuitenkaan ole yhtä haitallinen.

Elossa olevat lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuuttoon kuolleita laiskiaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Folivora Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Folivora (TSN 727503) Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)