Isomuurahaiskarhu
| Isomuurahaiskarhu | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Myrmecophaga tridactyla Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Isomuurahaiskarhun levinneisyys (sininen - säilynyt, oranssi - mahdollisesti hävinnyt) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Isomuurahaiskarhu (Myrmecophaga tridactyla) on Etelä- ja Keski-Amerikassa elävä hyönteisiä syövä vajaahampainen nisäkäs. Sen pituus on 1–2 metriä ja paino 22–39 kilogrammaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Isomuurahaiskarhu on muurahaiskarhuista kookkain. Ruumiin pituus on 1–2 metriä ja hännän 64–90 cm. Sillä on pitkä, putkimainen kuono, jonka suuaukko on yllättävän pieni; sen halkaisija on lyijykynän halkaisijan luokkaa. Väriltään isomuurahaiskarhu on harmaa ja ruskea, harteilla ja selässä on mustia juovia. Isomuurahaiskarhulla on kummassakin eturaajassaan kaksi jopa 10 cm:n mittaista kynttä.
[muokkaa] Ravinto
Muiden muurahaiskarhujen tapaan isomuurahaiskarhukin käyttää ravintonaan lähes yksinomaan muurahaisia ja termiittejä. Näitä se saalistaa työntämällä pitkän, tahmean kielensä kekoon. Hyönteiset tarttuvat kieleen, ja muurahaiskarhu vetää ne suuhunsa. Muurahaiskarhuilla ei ole hampaita, vaan ne jauhavat saaliinsa suulaen ja poskien kovilla kyhmyillä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Isomuurahaiskarhunaaras saa kerrallaan yhden poikasen. Isomuurahaiskarhun tiineysaika on 190 vuorokautta. Yksilö saavuttaa sukukypsyyden 2–4-vuotiaana.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Myrmecophaga tridactyla IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson & Reeder: Myrmecophaga tridactyla Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 22.2.2010. (englanniksi)
Sivulta puuttuu