Komorit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Komorien liitto
Union des Comores
Udzima wa Komori
Al-Qamut-Ittihād al-Qumur
الاتحاد القمر
Komorien lippu. Komorien vaakuna.
lippu vaakuna

Komorien sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Ahmed Abdallah Sambi

Pääkaupunki Moroni

Muita kaupunkeja Fomboni
Mutsamudu

Pinta-ala
– yhteensä 2 235[1] km² (sijalla 179)
– josta sisävesiä Ei merkittävästi

Väkiluku (2010) 752 438[1] (sijalla 161)
– väestötiheys 275 / km²
– väestönkasvu 2,766 %[1] % (2010)

Viralliset kielet arabia, ranska, škimoro

Valuutta Komorien frangi (KMF)

BKT (2009) sijalla 205
– yhteensä 765,8 miljoonaa USD (PPP)[1]
– per asukas 1 000 USD (PPP)

HDI (2012) 0.429[2] (sijalla 169)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 40 %[1] %
– teollisuus 4 %[1] %
– palvelut 56 %[1] %

Aikavyöhyke +3
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Ranskasta

6. heinäkuuta 1975

Lyhenne KM

– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: ?

Kansainvälinen
suuntanumero
+269

Motto Unité - Justice - Progrès (Yhtenäisyys - Oikeus - Edistys)

Kansallislaulu Udzima wa ya Masiwa

Komorien liitto eli Komorit on saaristovaltio Mosambikin kanaalin pohjoisosassa Intian valtamerellä. Valtio koostuu kolmesta saaresta: Iso-Komori, Moheli ja Anjouan. Komorien saariryhmään kuuluva Mayotte on Ranskan hallinnassa, mutta Komorien liiton hallitus katsoo sen kuuluvan osaksi liittoa. Vuoteen 2003 valtion virallinen nimi oli Komorien islamilainen liittotasavalta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komorit ja Mayotte

Malesialais-polynesialaiset purjehtijat asettuivat Komoreille 600-luvulta alkaen. Persialaiset ja arabit saapuivat saarille 1000-luvulta alkaen ja saaret toimivat orja- ja maustekaupan keskuksena. Islam saapui myös saarille arabikauppiaiden myötä. Portugalilaiset löysivät saaret 1527, mutta vasta 1841 Ranska alkoi ottaa niitä hallintoonsa.[3]

Vuonna 1886 Komoreista tuli Ranskan protektoraatti ja 1912 siirtomaa. Ranskalaiset ja varakkaat arabit perustivat saarille plantaaseja vientiä varten. Toisen maailmansodan aikana britit valtasivat Komorit Vichyn Ranskan hallinnolta 25. syyskuuta 1942 ja luovuttivat sen Charles de Gaullen hallinnolle. Sodan jälkeen Komoreista tuli Ranskan merentakainen territorio ja 1961 saaret saivat itsehallinnon.[4] Vuoden 1968 opiskelijaliikehdintä joudutti itsenäistymiskehitystä ja 1973 tehdyn sopimuksen mukaan Komorien piti itsenäistyä vuonna 1978.[5]

Komorien parlamentti julisti kuitenkin maan itsenäiseksi 6. heinäkuuta 1975. Mayotten saaren edustajat pidättäytyivät parlamentin itsenäisyysäänestyksestä ja Mayotten asukkaista suurin osa kannatti vuosien 1974 ja 1976 kansanäänestyksissä pysymistä Ranskan yhteydessä.[4]

Komorien itsenäistyttyä Said Mohammed Jaffar toimi valtion päämiehenä, kunnes vallankumouksellinen sosialisti Ali Soilih kaappasi vallan häneltä tammikuussa 1976. Soilih pysyi vallassa toukokuuhun 1978 saakka, kunnes Bob Denardin johtamat joukot syrjäyttivät hänet. Soilihin syrjäyttämisen jälkeen Bob Denard otti vallan.[6]

Komoreilla on itsenäisyyden aikana ollut yli 20 vallankaappausta tai kaappausyritystä.[7] Niistä neljä on ollut ranskalaissyntyisen palkkasoturi Bob Denardin järjestämiä ja vuosina 1978–1989 maa oli pitkälle hänen komennossaan. Ranskan ja Etelä-Afrikan vedettyä tukensa pois Denardilta tämä lähti maanpakoon saarilta 1989 ja maan johtoon nousi Said Mohamed Djohar. 28. syyskuuta 1995 Denard ja joukko palkkasotureita kaappasi vallan, mutta Ranskan lähettämät sotilaat palauttivat Djoharin hallinnon viikkoa myöhemmin. Uusien vaalien jälkeen presidentiksi nousi Mohamed Taki Abdoulkarim maaliskuussa 1996, mutta vuonna 1997 Anjouan ja Mohéli alkoivat pyrkiä eroon valtiosta. Ne toivoivat joko itsenäisyyttä tai paluuta Ranskan valtaan. Ranska ei suostunut palauttamaan siirtomaavaltaansa Anjouanilla ja Mohélilla, joten nämä julistautuivat itsenäisiksi.[8][4] Presidentti Taki kuoli 6. marraskuuta 1998 ja eversti Azali Assoumani kaappasi vallan huhtikuussa 1999, mutta vallankaappaus koski vain Komorien suurinta saarta Gran Comorea. Assoumani vahvisti presidenttiytensä vuoden 2002 vaaleissa.[7]

Vuonna 2005 tuhannet asukkaat pakenivat tulivuoren syöksemää tuhkaa. Vuonna 2006 anjouanilainen Ahmed Abdallah Mohamed Sambi valittiin liittovaltion presidentiksi. Vuonna 2007 Anjouan valitsi oman presidentin Mohamed Bacarin. Vuonna 2008 Afrikan unionin ja Komorien joukot pakottivat Anjouanin liittovaltion alaisuuteen. Vuonna 2009 Mayotten saari päätti kansanäänestyksellä liittyä Ranskaan. Komorien hallitus julisti vaalituloksen mitättömäksi. Joulukuussa 2009 presidentti Sambin puolue sai murskavoiton parlamenttivaaleissa. Huhtikuussa 2010 presidentin turvakaartiin liittyi libyalaisia sotilaita kouluttajiksi. Kesäkuussa 2010 poliittiset johtajat saivat sovittua seuraavien vaalien aikataulusta, joka alkoi presidentin esivaaleilla marraskuussa 2010.[4] Vaalit voitti Ikililou Dhoinine josta tuli Komorien presidentti.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komorien liittovaltion muodostavat kolme saarta (Iso-Komori (N'gazidja), Anjouan (Ndzuwani), Moheli (Mwali)) ja neljä kuntaa: Domoni, Fomboni, Moroni ja Moutsamoudou.[1]

Liittovaltion kolme pääsaarta valitsevat kukin oman presidenttinsä, ja vuoden 2001 perustuslain mukaan valtionpäämiehen rooli vaihtelee neljän vuoden välein näiden kolmen kesken. Presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa. Pääministerin virkaa ei ole. Liittovaltion parlamentti on yksikamarinen ja siihen kuuluu 33 jäsentä, joista 18 valitaan yleisillä vaaleilla ja 15 osavaltioiden kansalliskokousedustajien joukosta.[1]

Mayotten saari on Ranskan merentakainen alue, jonka asema on määritelty hiukan epämääräisesti. Se on ollut tässä asemassa vuodesta 1974, jolloin se päätti pysyä osana Ranskaa kun muut Komorien saaret itsenäistyivät. Monet laittomat maahanmuuttajat yrittävät livahtaa Komoreilta Mayottelle ja sitä kautta Ranskaan. Vuonna 2009 saarella järjestettiin kansanäänestys siitä, haluaako saari liittyä Ranskan varsinaiseksi departementiksi. Tarkkailijoiden mukaan äänestys koski paitsi Ranskaan liittymistä myös etäisyyden ottamista Komoreihin. Komorien liittovaltio ja Afrikan unioni vastustivat kansanäänestyksen järjestämistä, ja nimesivät sen vieraan vallan miehitysyritykseksi.[9] Äänestys päättyi murskalukuihin: 95,2 % Ranskan puolesta. Muutos tulee tapahtumaan asteittain vuosina 2011–2014.[10]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komorit ja Mayotte
Komorit satelliittikuvassa huhtikuussa 2002.

Komorien saaret ovat tuliperäisiä. Korkein huippu kohoaa 2360 metriin. Rantaviivaa on 360 kilometriä. Le Karthalan tulivuori Grand Comoren saarella on aktiivinen.[1] Maaperä vaihtelee saarelta toiselle, mutta suuri osa siitä on maanviljelyyn sopimatonta laavaa.[5]

Saaret ovat lännestä itään Iso-Komori eli N'gazidja, Moheli eli Mwali, Anjouan eli Ndzuwani ja neljäntenä Mayotte, joka kuuluu edelleen Ranskalle. Vuonna 2009 Isolla-Komorilla oli 342 200 asukasta, Anjouanilla 283 500 asukasta ja Mohelilla 43 600 asukasta.[11]

Komorien lähivesillä elää harvinainen syvänmeren varsieväkala Latimeria, jota kutsutaan eläväksi fossiiliksi. Saarilla elää harvinainen makilaji ja maailman suurimpiin kuuluva lepakkolaji, comoronlentäväkoira. Myös eräs sieppolaji, Humblotia flavirostris, on endeeminen Komoreilla.[12]

Komoreilla kasvaa monenlaisia orkideoita, joiden joukossa on kotoperäisiä lajeja.[13] Kahdella suuremmalla saarella, Grand Comorolla ja Anjouanilla, kasvaa trooppista sademetsää. Rannikoilla on mangrovemetsiä.[14]

Komorien ilmasto on merellinen trooppinen ilmasto. Siellä on kaksi vuodenaikaa: koillismonsuunin takia marraskuusta huhtikuuhun on kuumaa ja kosteaa, muu aika vuodesta on viileämpää ja kuivempaa. Rannikon kuukausikeskilämpötilat ovat 23–28 °C, ja keskimääräinen vuotuinen sademäärä 2 000 millimetrin vaiheilla. Suuresta sademäärästä huolimatta makeasta vedestä on pulaa niillä alueilla, joissa maaperä ei pidätä vettä lainkaan ja sadevesi valuu nopeasti mereen.[12] Alue on myös trooppisten hirmumyrskyjen reitillä.[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komorien tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat vanilja, mausteneilikka, hajusteet ja kopra. Maatalous, joka tuottaa 40 % kansantuotteista, tuottaa edellä mainittujen lisäksi banaaneita, kassavaa ja kookospähkinöitä. Parfyymien tislaus on huomattava teollisuudenhaara. [5]

Komorien kansantuote henkeä kohti kuuluu maailman pienimpiin. Maaperä vaihtelee saarelta toiselle, mutta suuri osa siitä on maanviljelyyn sopimatonta laavaa. Siksi omatarveviljely ja kalastus ovat suuria elinkeinoja. Saarilla kasvatetaan Cananga odorata-nimistä hedelmäpuuta, jonka kukista tislattua aromaattista öljyä käytetään hajusteiden tuotantoon. Komorit on sen tuotannossa maailman kärjessä.[5]

Infrastruktuurin puute haittaa talouden kehittymistä. Moniin kyliin ei ole lainkaan tieyhteyttä. Moronin ja Grand Comoren satamat sopivat vain pienille aluksille, ainoa syväsatama on Anjouanilla.[5]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etnisesti komorilaiset ovat mm. eri afrikkalaisista kansoista, arabeista ja malaijilaisista kansoista muodostunutta sekaväestöä. Yleisin kieli on shikomorin kieli, joka on swahilin ja arabian sekoitus. Uskonnoltaan 98 prosenttia komorilaisista on sunnimuslimeja ja 2 prosenttia katolisia kristittyjä.[1]

Vuonna 2007 ala-asteikäisistä 73 prosenttia kävi koulua, ja 62 prosenttia jatkoi ainakin viidennelle luokalle asti.[15]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka komorilaiset harjoittavat sunni-islamia, heidän sosiaalinen elämänsä on järjestäytynyt matrilineaarisen järjestelmän mukaan. Vaihtamiskulttuuri on tärkeää, ja se korostuu sosiaalisissa tapahtumissa kuten suurissa hääjuhlissa, joihin jokainen osallistuu joko sukunsa, ikäryhmänsä tai sukupuolensa määrittämän ryhmän jäsenenä. Islamin lisäksi maan kulttuuri on ottanut vaikutteita Ranskasta.[16]

Komorilaista perusruokaa on riisi, jonka kanssa syödään maniokkia, banaaneita, tuoretta ja kuivattua kalaa sekä kookosmaitoa.[16]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radio on tärkein viestintäväline; Komorien kansallisen radioverkon kanssa kilpailevat kaupalliset asemat sekä Mayottelta lähettävä ranskankielinen asema. Viranomaiset valvovat tarkasti kaikkia viestintävälineitä.[17]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komorit osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran vuonna 1996,[18] ja on siitä lähtien lähettänyt joukkueen kaikkiin kesäolympialaisiin. Se ei ole saanut mitaleita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l The World Factbook: Comoros CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Helen Chapin Metz (toim.): French Colonization Comoros: A Country Study.. 1994. Washington: GPO for the Library of Congress,. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  4. a b c d Timeline Comoros BBC News
  5. a b c d e Background Note:Comoros US Department of State. (englanniksi)
  6. Comoros - The Soilih Regime country-data.com. Viitattu 6.11.2013. (englanniksi)
  7. a b Comoros president confirmed BBC 9.5.2002
  8. Kimmo Kiljunen: Maailman maat–liput ja historia, osio Afrikka, artikkeli Komorit
  9. Mayotte to hold referendum on whether to become France's 101st département Telegraph 27.3.2009
  10. Mayotte vote en faveur de la départementalisation Le Mode 29.3.2009 (ranskaksi)
  11. Comores Citypopulation
  12. a b Geography Comoros: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1994.
  13. Flora Biodiversity Comores
  14. Comoros forests WWF
  15. Millennium Development Goals Profile: Comoros MDG Monitor 2007
  16. a b Comoros Countries and Their Cultures
  17. Comoros country profile BBC news
  18. Comoros Olympic Committee

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]