Latimeria

Wikipedia

Latimeria
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Yläluokka: Luukalat Osteichthyes Luokka: Varsieväiset Sarcopterygii Lahko: Coelacanthiformes Heimo: Latimeriidae Suku: Latimeria Laji: chalumnae
Kaksiosainen nimi
Latimeria chalumnae Smith, 1939
Katso myös
Latimeria Wikispeciesissä   Latimeria Commonsissa

Latimeria (Latimeria chalumnae) on harvinainen syvänmeren varsieväkala. Se on elänyt satoja miljoonia vuosia lähes muuttumattomana eli on niin sanottu elävä fossiili. Kalastusalus Etelä-Afrikan East Londonin rannalta sai saaliiksi latimerian vuonna 1938. Kuraattori Marjorie Courtenay-Latimer osti kalan tutkittavaksi. Latimerian löytö oli 1900-luvun suurin eläintieteellinen sensaatio, sillä tiedeyhteisö oli olettanut latimerian kuolleen sukupuuttoon miljoonia vuosia sitten, samoihin aikoihin dinosaurusten kanssa. Sen jälkeen latimerioita on pyydetty useampia, mutta ne kuolevat usein pinnalle nostettaessa, joten tiedot perustuvat pääosin sukellusveneestä filmattuihin kuviin. Latimeria voi kasvaa 1,8 metriä pitkäksi ja 80 kilogrammaa painavaksi. Niiden pääravintona ovat pikkukalat ja mustekalat, joita ne pyydystävät yöllä. Ne paikallistavat saaliinsa joidenkin haiden tapaan saaliin synnyttämän lähes olemattoman sähkömagneettisen kentän avulla. Naaras elää noin 11-vuotiaaksi. Se synnyttää eläviä poikasia.

Komorien saarilla latimeria tunnettiin nimellä kombessa jo kauan ennen kuin tutkijat kiinnostuivat siitä. Paikalliset pyydystivät latimeriaa silloin tällöin, koska sen suomut sopivat kumin karhennukseen. Sen rasvainen liha maistuu pahalta. Nykyisin latimeriaa pyydetään matkamuistoksi, mikä on tehnyt lajista uhanalaisen.

Vuonna 1997 Sulawesin saaren läheltä löydettiin uusi varsieväkalapopulaatio, joka määritettiin uudeksi lajiksi Latimeria menadoensis.

[muokkaa] Ulkonäkö

Ulkonäöltään nämä oudot kalat poikkeavat muista tunnetuista kaloista. Ne ovat melko kookkaita ja kömpelön näköisiä. Sinertävää ihoa peittävät kyhmyiset pyörösuomut, ja leveässä suussa näkyy joukko teräviä hampaita. Hieman silmien yläpuolella avautuvat pienet ruiskureiät. Kidusaukkoja suojaavat isot kolmiomaiset kiduskannat, joiden taakse ovat kiinnittyneet rintaevät. Näissä on melko pitkän suomupeitteisen varren päässä 32 onttoa eväruotoa. Vatsaevät ovat samankokoiset ja -muotoiset, taempi selkä- ja peräevä ovat niin ikään selvästi varrelliset, mutta etumaisessa, khdeksanruotoisessa selkäevässä varsi on hyvin vähäinen. Omituinen on pyrstökin, joka on jakautunut kolmeen lohkoon. Selkäranka jatkuu keskimmäiseen, kapeimman lohkon kärkeen asti. Luustossa on jo edellä mainittujen raajojen luiden lisäksi monia tavallisesta poikkeavia piirteitä, ja uimarakon seinämät ovat osittain luutuneet. Kallo sen sijaan on osaksi rustoinen.

[muokkaa] Lähteet

• Vallardi, Edizioni: Suuri Eläinkirja, Nisäkkäät. WSOY, 1965.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Latimeria chalumnae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.).(englanniksi)

Tämä kaloja käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.