Leopard 2

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leopard 2
Leopard2 a5 front.jpg
Leopard 2A4
Pituus
– putki edessä 9,7 m
– pelkkä runko 7,7 m
Leveys 3,7 m (yksinkertaisella panssaroinnilla) / 3,75 m (kaksinkertaisella panssaroinnilla)
Korkeus 2,99 m (itkk), 2,79 m (johtajan periskooppi)
Taistelupaino 55,15 t
Telaketjut 640 mm
Maksiminopeus
– tiellä 72 km/h
– maastossa 45 km/h
Toimintasäde 500 km tiellä
Pääase 120 mm kovakromattu sileäputkinen Rheinmetall L55-
tai Rheinmetall L44- panssarivaunukanuuna
15 (tornissa) + 27 (rungossa) ammusta
Muu aseistus 7,62 mm Rheinmetall MG3 (koaksiaali)
7,62 mm Rheinmetall MG3A1 (itkk)
yht. 4 750 ammusta
Panssarointi Kolmannen sukupolven komposiittipanssari
Moottori 47,6 l kaksoisturboahdettu monipolttoainemoottori MTU MB 873 Ka-501 -V-12-esikammiodiesel
1 500 hv
Miehistö 4; johtaja, ajaja, ampuja, lataaja
Valmistusmaa Saksan lippu Saksa

Leopard 2 on saksalaisen Krauss-Maffei-Wegmann-yhtiön valmistama taistelupanssarivaunu. Leopard 2:n palveluskäyttö alkoi vuonna 1979 Bundeswehrin saatua ensimmäiset Saksan puolustusministerin vuonna 1977 tilaamista 1 800 panssarivaunusta. Tämän vaunutyypin seuraava tilaaja oli Alankomaiden asevoimat.[1]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen Leopard 2A6M.

Leopard 2:n tilausta ja sitä seurannutta aktiivipalvelusta edelsi pitkällinen kehitysprosessi, jonka ensimmäinen vaihe alkoi jo vuonna 1965 Leopard 1:n tuotannon käynnistyttyä. Tällöin toimeenpantiin kaksi vuotta kestänyt projekti ”Kullattu Leopardi” (saks. Vergoldeter Leopard), joka tähtäsi juuri tuotantoon tulleen Leopard 1:n jatkokehitykseen. Projektin oli saanut toteutettavakseen saksalainen Porsche.

Kokonaan uuden taistelupanssarivaunun kehittämiseen tähtäävä yhdysvaltalais-saksalainen projekti MBT-70 (engl. Main Battle Tank 70) ajautui vakaviin vaikeuksiin muun muassa erittäin monimutkaisten teknisten ratkaisujen vuoksi. Tämän vuoksi Saksan puolustusministeriö päätti jatkaa Kullattua Leopardia ja teki Leopard 1:n päätoimittajana kunnostautuneelle Krauss-Maffeille 25 miljoonan D-markan tilauksen kahdesta uuden panssarivaunun prototyypistä. Tämä prototyyppi muistutti huomattavasti myöhäisempien tuotantoerien Leopard 1A3/1A4 -versioita. Kun vuonna 1969 alkoi näyttää varsin ilmeiseltä, ettei MBT-70 tule koskaan pääsemään prototyyppiastetta pidemmälle, päätettiin Saksassa tehdä perusteellinen selvitys, mitä MBT-70:n osia voitaisiin hyödyntää kokonaan uuden saksalaisen taistelupanssarivaunun tuotannossa. Tämä ”Karju” (saks. Eiler) -nimellä kulkenut projekti ei päässyt koskaan edes prototyyppivaiheeseen asti.

Vuonna 1970, maiden yhteisprojektin virallisesti päättyessä, tehtiin Saksassa päätös uuden taistelupanssarivaunun, Leopard 2:n kehittämisestä. Krauss-Maffeilta tilattiin kenttäkokeita varten 16 alustaa ja 17 tornia, jotka valmistuivat 1972–1974. Kesken päättyneestä MBT-70-projektista hyväksyttiin mukaan uuteen vaunuun RENK:n vaihteisto sekä MTU:n moottori. Pääasevaihtoehtoina kokeiltiin Rheinmetallin 105 ja 120 millimetrin sileäputkisia kanuunoita. Myös yhdysvaltalaisen 152 mm:n Shillelagh-järjestelmän asennusmahdollisuutta tutkittiin, mutta se hylättiin varsin nopeasti. Valmistuneet prototyypit kävivät läpi sarjan testejä ensin Saksassa 1972–1974. Niitä seurasivat alkuvuodesta 1975 kokeet kylmissä olosuhteissa Kanadassa, ja heti niiden jälkeen Arizonan Yuman kuumuudessa.

Vuonna 1977 Saksan puolustusministeriö valitsi Krauss-Maffein Leopard 2:n päätoimittajaksi ja tilaus tehtiin yhteensä 1 800:sta taistelupanssarivaunusta, joista Krauss-Maffein tuli toimittaa 990 ja Krupp MaK:n loput 810. Ensimmäinen esisarjan vaunu luovutettiin Bundeswehrille vuoden 1978 lopulla koulutustarkoituksiin ja seuraavat kolme 1979. Ensimmäisen sarjavalmisteisen vaunun Krauss-Maffei luovutti lokakuussa 1979. Sarjatuotannon käynnistyttyä tilatut 1 800 vaunua toimitettiin sopimuksen mukaisesti viidessä erässä vuosien 1979 ja 1987 välillä. Jokainen tuotantoerä sisälsi joukon suurempia tai pienempiä muutoksia, joiden perusteella eri sarjojen vaunut saivat oman versionumeronsa.

Sarjat versionumeroineen ja valmistusmäärineen:

  • Erä 1 Leopard 2 380 kpl
  • Erä 2 Leopard 2A1 450 kpl
  • Erä 3 Leopard 2A2 300 kpl
  • Erä 4 Leopard 2A3 300 kpl
  • Erä 5 Leopard 2A4 370 kpl

Tilaus sai jatkoa vuosina 1988 ja 1990, jolloin tilattiin vielä 325 vaunua lisää versiona 2A4 yhteensä kolmessa erässä:

  • Erä 6 150 kpl
  • Erä 7 100 kpl
  • Erä 8 75 kpl

Tuotannon aikana tehdyt muutokset (joita tehtiin myös kesken meneillään olevia sarjoja) vaunujen varustelutasoon loivat tarpeen myös aiempien tuotantoerien vaunujen modernisoinnille. 1980-luvun puolivälissä kolme ensimmäistä sarjaa modernisoitiin erän 2A2 tasolle ja sittemmin varustettiin sarjojen 1–4 vaunut digitaalisella ammunnanhallintajärjestelmällä. Viimein tehtiin päätös kaikkien tuotettujen vaunujen modernisoinnista versioon 2A4.

Saksalaisissa kokeissa T-80 on pystynyt läpäisemään Leopard 2A3:n ja aikaisempien mallien panssarin vain alle 1,2 kilometrin etäisyyksiltä.lähde? Malli 2A4:ään parannettiin tornin panssarointia ja Leopard 2A5:ssa sitä parannettiin edelleen kiilanmuotoisella panssarilla tornin edessä ja sivulla. Uudesta panssaroinnista johtuen malli 2A5 on edeltäjiään huomattavasti paremmin suojattu: kokeissa, joissa Leopard 2A5 tulitti toista, vain yksi kahdeksasta osumasta tornin etuosaan lävisti sen. Leopard 2A6 on varustettu parannetulla tykillä 120 mm L55, joka pystyy tuhoamaan T-80U:n neljän kilometrin etäisyydeltälähde?.

Käyttäjämaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolalainen Leopard 2A4.
Singaporelainen Leopard 2A4.
  • Alankomaiden lippu Alankomaat, Hankittu alun perin 477 kpl vaunuja, mutta jäljellä enää 82 ja 28 varalla + 1 runko, Leopard 2A6NL-mallia
  • Chilen lippu Chile, Leopard 2A4 132 kpl (+ 8 kpl varaosiksi) Saksasta 2007, Modernisoitu Leopard 2A4CHL[2]
  • Espanjan lippu Espanja, Leopard 2A4, 108 kpl käytettynä Saksasta, Leopard 2E (Leopard 2A6+) lisenssillä 219 kpl (1999–2008)
  • Itävalta, Leopard 2A4, 114 kpl + 1 torni Hollannista
  • Kreikka, Leopard 2A4, 183 kpl Saksasta, Leopard 2HEL (Leopard 2A6) uusia 170 kpl
  • Kanada, Leopard 2A4 80 kpl (+ 15 kpl Leopard 2A4 varaosiksi) + Leopard 2A6NL 20 kpl Hollannista, Bergepanzer 3 2 kpl + Leopard 2A6M 20kpl Saksasta (vuokrattu käytettäväksi Afganistanissa)[3]
  • Norjan lippu Norja, Leopard 2A4, 52 kpl hankittu käytettynä Hollannista, tyyppimerkintä Leopard 2A4NO
  • Puolan lippu Puola Leopard 2A4, 128 kpl hankittu käytettynä Saksasta
  • Portugalin lippu Portugali Leopard 2A6, 37 kpl hankittu käytettynä Hollannista
  • Ruotsin lippu Ruotsi Leopard 2A4 eli Strv 121, 160 kpl (kaikki varastoitu) ja Leopard 2(S) eli Strv 122, 122 kpl
  • Saksan lippu Saksa, Hankittu alun perin 2 350 kpl ja jäljellä 408 joista 225 2A6:a [4]
  • Singaporen lippu Singapore Leopard 2A4 72 kpl (+ 30 kpl varaosiksi) käytettyinä Saksasta [5]
  • Suomen lippu Suomi, Leopard 2A4, 139 kpl[6] [7], hankittu käytettynä Saksasta. Osa muutettu Leopard 2R Raivauspanssarivaunuiksi Pearsson miinanraivausvarustuksella ja Leopard 2L Siltapanssarivaunuiksi KMW:n Leguan sillalla varustettuina. Vuoden 2009 hankinta tarkoitettu varaosiksi olemassa olevalle kalustolle.[8] Vuonna 2014 Suomi teki päätöksen sadan uuden Leopard 2A6 vaunun ostamisesta. Uudet vaunut hankitaan Hollannista ja ne toimitetaan Suomeen vuosien 2015–2019 välisenä aikana. Kaupan hinta on noin 200 miljoonaa euroa.[9]
  • Flag of Switzerland.svg Sveitsi "KPz 87"(Leopard 2A4) 380 kpl, 35 kpl ostettu Saksasta 345 kpl valmistettu lisenssillä RUAG toimesta Sveitsissä
  • Tanskan lippu Tanska, Leopard 2A4 Saksasta, modernisoitu Leopard 2A5DK:si 57 kpl [10]
  • Turkin lippu Turkki, 2A4, 298 kpl, hankittu käytettynä Saksasta [11]

Tilausaikeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saudi-Arabia Saudi-Arabia suunnittelee hankkivansa 600–800 kappaletta Leopard 2A 7+ -panssarivaunuja noin kymmenellä miljardilla eurolla. Saudi-Arabia vertaili Leopard 2:ia M1 Abramsiin ja päätyi Leopardiin. Vuonna 2011 ilmoitettiin, että Saksa oli hyväksynyt 200 Leopard 2A7+ panssarivaunun myymisen Saudi-Arabiaan[12]. Kauppaa kritisoitiin sekä Saksassa että muissa valtioissa johtuen Saudi-Arabian osallistumisesta naapurimaa Bahrainin mielenosoitusten tukahduttamiseen[13]. Kritisointia tuli myös Angela Merkelin hallitukselta[14], sekä myöhemmin myös KMW:ltä. Vuonna 2012 raportoitiin, että Saudi-Arabia aikoisi hankkia 600-800 panssarivaunua. Kauppaa ei ole virallisesti hyväksytty sen saaman vastustuksen takia[15]. Huhtikuussa 2014 Saksalainen uutissivusto uutisoi, että kauppa todennäköisesti peruuntuu johtuen sosiaalidemokraattisen talousministerin vastustuksesta[16].
  • Qatarin lippu Qatar allekirjoitti sopimuksen 62 Leopard 2A7+ panssarivaunun ostamisesta huhtikuussa 2013[17]. Toimitusten pitäisi alkaa loppuvuodesta 2014 tai alkuvuodesta 2015, ja loppua vuonna 2018.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopard 2PSO -vaunukonsepti.
BPz3 ”Büffel” -hinauspanssarivaunu.
Saksalainen Leopard 2:n alustalle rakennettu siltapanssarivaunu Panzerschnellbrücke (PSB).

Taistelupanssarivaunut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leopard 2A1
  • Leopard 2A2
  • Leopard 2A3
  • Leopard 2A4
  • Pz87 (Leopard 2A4)
  • Leopard 2A5
  • Leopard 2S / Strv 122 (Leopard 2A5+)
  • Leopard 2A6
  • Leopard 2HEL / Leopard 2GR (Leopard 2A6)
  • Leopard 2E / Leopardo 2 (Lepard 2A6+)
  • Leopard 2A6M (Leopard 2A6+)
  • Leopard 2A6M CAN (Leopard 2A6+)
  • Leopard 2A7

Taistelupanssarivaunu tutkielmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leopard 2PSO
  • Leopard 2 140mm kanuunalla

Erikoispanssarivaunut jotka pohjautuvat Leopard 2 -alustaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fahrschulpanzer -ajokoulutuspanssarivaunu
  • Pionierpanzer 3 Kodiak -pioneeripanssarivaunu
  • Bergepanzer 3 Büffel -hinauspanssarivaunu
  • Panzerschnellbrücke 2(PSB2) siltapanssarivaunu (MAN -sillalla)
  • Leopard 2R Raivauspanssarivaunu
  • Leopard 2L Siltapanssarivaunu (Leguan-sillalla)

Leopard 2A4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulivoima vihollisen tuhoamiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopard 2A4:n pääase on 120 mm sileäputkinen panssarivaunukanuuna Rheinmetall L44. Rihlaamattoman putken etuja ovat suurempi lähtönopeus ja parempi kulutuskestävyys. Pääase ladataan käsin, joten käytännön tulinopeus riippuu lataajan ammattitaidosta, ollen kuitenkin keskimäärin 4-8 laukausta minuutissa.

Kanuunalla voidaan ampua useita erilaisia 120 mm ampumatarvikkeita, kuten alikaliiperiset nuoliammukset DM 33 KE, DM 43 AI, DM 53 LKE; sirpaloituvalla kuorella varustettu onteloammus DM 12 MZ sekä monikäyttöammus 120 MP. Alikaliiperisia nuoliammuksia käytetään ensisijaisesti raskaasti panssaroituihin maaleihin, onteloammusta ja monikäyttöammusta kevyesti panssaroituihin maaleihin ja elävään kohteeseen. Koulutuskäyttöön on lyhyemmän kantaman harjoitusammuksia. Kaikki pääaseen laukaukset on varustettu palavalla hylsyllä, josta jää jäljelle vain teräksinen kantaosa. Pääaseelle vaunuun mahtuu 42 laukausta, joista 15 ensimmäisinä käytettävää tornin takaosassa ja loput 27 rungon ammussäilössä. Kanuunan lisäksi vaunussa on kaksi MG3-konekivääriä, joista toinen on pääaseen vasemmalla puolella, sen suuntaisesti ampuen ja toinen lataajanluukun kehyksessä vaununkatolla. Ensiksi mainittua käyttää vaunun ampuja, samoilla hallintolaitteilla kuin pääasettakin.

Ammunnanhallintajärjestelmä sisältää ampujan tähtäimen EMES 15 -laser-etäisyysmittareineen, lämpötähtäimen, johtajan tähtäimen, hydraulisen vakaimen sekä ballistisen laskimen. Leopard 2A4:n katsotaan kykenevän osumaan kiinteisiin ja liikkuviin maaleihin eri etäisyyksiltä yhtä hyvin paikaltaan kuin liikkeestäkin ja kaikkina vuorokauden aikoina. Mainitun järjestelmän myötä myös niin sanottu ”Hunter-Killer”-toiminto on mahdollinen. Tällöin johtaja havaitsee maalin omalla tähystyslaitteistollaan, osoittaa sen ampujalle ja tämän suorittaessa tulitehtävää johtaja hakee jo seuraavaa maalia omalla tähystyslaitteistollaan.

Liikkuvuus taistelukentällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska kyseessä on varsin raskas laite (taistelumassa 55 tonnia) vaatii sen liikuttelu runsaasti voimaa. Siksi vaunun voimanlähteeksi on valittu 1500 hevosvoiman (1 100 kW) 12-sylinterinen kahdella pakokaasuahtimella ja välijäähdyttimellä varustettu nelitahtinen dieselmoottori MTU MB 873 Ka 501. Tämän iskutilavuudeltaan miltei 48-litraisen moottorin tehon teloille välittää RENK HSWL 354 -automaattivaihteisto, jossa on neljä vaihdetta eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Vaihteita voidaan käyttää myös manuaalisesti, jolloin käytössä on vain kolme vaihdetta eteen. Huippunopeus on suurimmillaan 72 km/h ajettaessa eteenpäin ja 31 km/h peruuttaessa. Polttoainetta vaunu kuluttaa, olosuhteista riippuen, 3–10 litraa/km. Täysi polttoainetäyttö, 1160 litraa, mahdollistaa siten noin 500 kilometrin toimintasäteen. Moottori ja vaihteisto muodostavat yhdessä voimalaiteyksikön, joka on irrotettavissa ilmanpuhdistimineen, jäähdyttimineen ja muine apulaitteineen noin viidessätoista minuutissa.

Automaattivaihteisto on varustettu sähköisesti ohjatulla valitsimella, joka voidaan sähköjärjestelmän pettäessä ohittaa mekaanisella varojärjestelmällä. Ohjauslaitteen toiminta on tehostettu hydraalisesti, mikä auttaa säilyttämään saman ohjaustuntuman kaikissa eri tilanteissa. Jarrulaitteisto on tyypillinen hydrodynaamis-mekaaninen ja se koostuu hydrodynaamiseta hidastimesta ja kahdesta mekaanisesta kitkajarrusta. Jarrupolkimen välityksellä ohjataan jarruhydrauliikkaa, joka puolestaan ohjaa jarrukoneistoa jakaen jarrutustehon automaattisesti hydrodynaamisen hidastimen ja kitkajarrun välillä.

Kannatinlaitteissa on seitsemän telapyörää ja neljä ylätelapyörää kummallakin puolella. Jousitus muodostuu poikittaisista sauvajousista. Telapyöristä kolme ensimmäistä ja kaksi viimeistä on varustettu iskunvaimentimin. Johtopyörät ovat edessä ja näin ollen vetopyörät takana. Vetopyörät on sijoitettu siten, että telaketjut ulottuvat takana vaunun perän yli. Pienimmillään 490 mm maavara mahdollistaa vaunun liikkumisen rikkonaisessakin maastossa.

Telaketjut koostuvat 82:sta toisiinsa liitetystä telakengästä, jotka on varustettu kumisin telalapuin. Hankalissa lumiolosuhteissa telalaput voidaan irrottaa ja niiden tilalle asentaa teräksiset kitkapalat. Leopard 2A4 pystyy ylittämään 1,2 m syvän vesistön ilman valmisteluja ja jopa neljä metriä syvän vesistön syväsukellusvarustein.

Suoja vihollisen tulta ja sen vaikutusta vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeen ohella vaunua suojaa sen panssarointi. Se on rakenteeltaan monikerroksinen, koostuen panssariteräksen lisäksi muista materiaaleista. Parhaiten suojattuja ovat tornin etuosa sekä rungon etuviistopanssari. Lisäksi vaunun pohjan muotoilussa on pyritty parhaaseen mahdolliseen suojaan miinoja vastaan.

Mahdollisen läpäisyn varalta miehistö on pyritty suojaamaan erilaisilla rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten tornissa olevien ampumatarvikkeiden ja hydrauliikan sijoittamisella omiin tiloihinsa. Leopard 2A4:n moottori on suojattu automaattisella palontorjuntajärjestelmällä: jos moottoritilan lämpö nousee liian korkeaksi, järjestelmä tiivistää sen ja laukaisee sammutuspullot. Mikäli sammutus ei toimi automaattisesti, voi myös ajaja laukaista sen. Leopardissa on lisäksi kaksi käsisammutinta, toinen taistelutilassa ja toinen ulkopuolella tornin takalaatikossa. ABC-aseiden vaikutuksilta suojaava järjestelmä suodattaa tehokkaasti vaunun sisään tulevan ilman sekä ylipaineistaa vaunun sisätilat estäen näin taisteluaineiden tai radioaktiivisten hiukkasten pääsyn sisään.

Välittömään suojautumiseen esimerkiksi ohjustulelta vaunussa on suojasavunheitinjärjestelmä, joka koostuu neljästä neliputkisesta 76 mm:n heittimestä, yhteensä 16 putkesta. Heittimet on sijoitettu tornin molempiin kylkiin, ja niillä voidaan muodostaa muutamassa sekunnissa suojasavuverho 50–60 metrin etäisyydelle vaunusta siihen suuntaan, mihin pääaseen putki osoittaa. Puolet putkista on tornin suuntaisiaselvennä, puolet muodostavat laukaistaessa kaaren muotoisen verhon vaunun eteen. Ne on mahdollista laukaista yksitellen, viuhkana, tai kaikki kerralla.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniikka:

  • Miehistö: 4 (ajaja, ampuja, lataaja ja johtaja)
  • Taistelupaino: 55,15 t
  • Teho/painosuhde: 27 hv/t
  • Mitat:
    • Runko: 7,7 m
    • Tykki edessä: 9,7 m
    • Tykki takana: 8,5 m
  • Korkeus: 2,8 m
  • Leveys: 3,7 m
  • Telapaine: 0,83 kg/cm2
  • Telan kosketuspituus: 5,0 m
  • Polttoainetankki: 1 200 l
  • Suurin toimintamatka (tiellä): 500 km
  • Suurin tienopeus: 72 km/h
  • Suurin maastonopeus: 45 km/h
  • Vesistönylitys: 8 m
  • Savunheittimet: 16 kpl
  • Pimeätoiminta: valonvahvistin ja lämpökamera
  • Moottori: MTU MB 873 Ka-501
    • Valmistaja: MTU (Motoren- und Turbinen-Union Friedrichshafen GmbH)
    • Tyyppi: nelitahtinen V-12 esikammiodiesel
    • Teho: 1 100 kW/1 500 hv, 2 600 kier/min
    • Iskutilavuus: 47,6 l
    • Polttoaine: diesel
    • Ahtimet: 2 turboahdinta ja välijäähdytintä
    • Vääntömomentti: 4 700 Nm
    • Puristussuhde: 18:1
    • Sylinterikulma: 90°
  • Vaihteisto: Renk HSWL 354
    • Tyyppi: yhdistetty hydrodynaamis-mekaaninen automaattivaihteisto ja hydrostaattinen ohjausvaihteisto
    • Vaihteiden lukumäärä: 4/2

Aseistus:

  • Pääase: sileäputkinen Rheinmetall L44-panssarivaunukanuuna
    • Kaliiperi: 120 mm
    • Putken pituus: 44 kaliiperin mittaa
    • Pääaseen ammustäyttö: 42 kpl
    • Latausjärjestelmä: manuaalinen
    • Ammusvalikoima: mm. alikaliiperiset nuoliammukset DM 33 KE, DM 43 AI, DM 53 LKE; sirpaloituvalla kuorella varustettu onteloammus DM 12 MZ sekä monikäyttöammus 120 MP
  • Konekiväärit: 2 kpl, MG3 ja MG3A1
    • Kaliiperi: 7,62×51 mm NATO
    • Tulinopeus: 1 150 ls/min
    • Patruunoiden määrä: 4 750 kpl

Ammunnanhallintajäjestelmä

  • Ampujan tähtäin: Rheinmetall Defence Electronics EMES 15
    • Tyyppi: Optroninen tähtäinperiskooppi
    • Pääkomponentit: Zeiss Optronik WBG-X -lämpökamera ja Zeiss Optronik CE628 -laseretäisyysmittari
    • Suurennos: päiväkanava 12x, lämpökamera 4x/ 12x
  • Ampujan varajärjestelmä: Zeiss Optronik FERO Z-18
    • Tyyppi: optinen tähtäinkaukoputki
    • Suurennos: 8x
  • Johtajan tähtäin: Rheinmetall Defence Electronics PERI-R 17
    • Tyyppi: vakautettu tähtäin päiväkanavalla ja kuvansiirtokanavan kautta nähtävissä olevalla EMES 15:n päiväkuvalla/lämpökameralla
    • Suurennos: 2x/ 8x
    • Kääntyvyys: 360 astetta

Leopard 2A4-6 Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen Leopard 2A4 itsenäisyyspäivän paraatissa Lahdessa 2005.

Suomen puolustusvoimat hankki vuonna 2003 124 kappaletta Leopard 2A4 -vaunuja[18] korvaamaan ikääntyneet Neuvostoliitossa valmistetut T-55- ja T-72-vaunut. Leopardit ostettiin käytettyinä Saksan ylijäämävarastosta. Varusmieskoulutus vaunuilla alkoi vuonna 2004. Lisäksi tehtiin 15 vaunun lisähankinta varaosiksi vuonna 2009[19]. Koulutus tapahtuu Panssariprikaatissa Parolassa. Sodanajan organisaatioissa panssarivaunukomppaniat toimivat osina Mekanisoituja taisteluosastoja sekä CV-9030:lla operoivia panssarijääkäripataljoonia. Vaikka Leopard 2A4 juontaa juurensa jo parin vuosikymmenen taakse, ovat Suomen hankkimat vaunut Puolustusvoimien johdon mukaan myöhemmällä modernisoinnilla käyttökelpoisia vielä 2020-luvulla.

Vuonna 2014 Suomi teki päätöksen sadan Leopard 2A6 vaunun hankinnasta. Uudet vaunut hankitaan Hollannista ja ne toimitetaan Suomeen vuosien 2015–2019 välisenä aikana. Kaupan hinta on noin 200 miljoonaa euroa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot, s. 73. Suom. Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leopard 2.