T-55

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”T54” ohjaa tänne. T54 on myös Tatran valmistama automalli.
T-55
T-55 RB.jpg
T-55
Tyyppi Taistelupanssarivaunu
Pituus
– putki edessä ?
– pelkkä runko 6,20 m
Leveys 3,60 m
Korkeus 2,32 m
Taistelupaino 36 t
Telaketjut ? mm
Maksiminopeus
– tiellä 50 km/h
– maastossa 20-35 km/h
Toimintasäde 500-600 km tiellä
Pääase 100 mm tykki
Muu aseistus kaksi 7,62 mm konekivääriä ja 12,7 mm ilmantorjuntakonekivääri,savunheittimet sekä lyran-valoraketinheitin, lisäksi vaunussa yksi AK-47 ja 6 lipasta
Panssarointi Torni 203 mm, Runko 99 mm
Moottori V-55, 38,88 l, vesijäähdytteinen V12 4-tahtidieselmoottori jonka polttoaineena voidaan käyttää myös polttoöljyä, bensiiniä tai alkoholia.
581 hv
Miehistö 4
Valmistusmaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto

T-54- ja T-55-panssarivaunut suunniteltiin Neuvostoliitossa korvaamaan toisen maailmansodan aikainen T-34-panssarivaunu. T-54 ja T-55 -mallit ovat lähes samanlaiset, T-54:stä puuttuu T-55:ssä oleva infrapuna-pimeä-tähtäys/näköjärjestelmä sekä ajajan käyttämä 7,62 mm:n konekivääri ja pääaseen savunpoistin.

Ensimmäiset T-54-mallit korvasivat harvinaisemman T-44:n tuotannossa jo vuonna 1947. Alkuaikoina T-54 oli paremmin panssaroitu ja aseistettu kuin läntiset sodanjälkeiset vastineensa Centurion ja M46 Patton. T-55 suunniteltiin 1958 ja siinä oli uusi, vahvempi tornin panssarointi ja infrapunatähtäysjärjestelmä, joka mahdollisti pimeätoiminnan. T-55 -mallien valmistus jatkui Neuvostoliitossa vuoteen 1981. Mallia valmistettiin myös Tšekkoslovakiassa, Puolassa ja Kiinassa nimellä tyyppi 1959, josta kehitettiin edelleen tyyppi 1969, jota valmistetaan edelleen. Kiinalaisvalmisteisia panssareita myytiin tuhansittain Iraniin ja Irakiin 1980-luvulla. T-55:stä kehitettiin edelleen T-62. T-55AGM on modernisoitu versio vanhoista T-54, T-55, T-59 ja T-62 tankeista. AGM on paranneltu monilta osin: siinä on tehokkaampi moottori, suurempi huippunopeus ja se on varustettu reaktiivipanssarilla. T-55AGM voidaan varustaa 120 mm tai 125 panssarivaunukanuunalla.[1]

Suomen puolustusvoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovajärvelle maalivaunuksi päätynyt puolustusvoimien T-54 kesällä 1997.

Suomen puolustusvoimilla oli pitkään käytössä T-55-vaunut, jotka modernisoitiin 1990-luvun alussa (uusi tyyppimerkintä T-55M). Modernisoinnin tärkein osa on ajanmukainen ammunnanhallintajärjestelmä, jossa vanhan infrapuna-pimeänäköjärjestelmän tilalle asennettiin valonvahvistimeen perustuva yötoimintajärjestelmä sekä tarkka ballistiikkalaskin. Muita parannuksia ovat muun muassa kuminiveltelat, telapyörästön suojalevyt, pääaseen putken lämpösuojus, valoraketinheitin sekä kalustolaatikot tornin takaosassa.

Kaikki armeijan T-54/T-55 -vaunut on jo poistettu käytöstä. T-55M -panssarivaunut jäävät tulevaisuudessa pois myös sodan ajan taistelukalustosta. Niiden käyttöikää pidentää 90-luvulla tehty modernisointi, joka tekee vaunusta melko tehokkaan jalkaväen tukivaunun.

T-54:t ja T-55:t saatetaan myydä Vietnamille. Vaunujen purkaminen Suomessa olisi erittäin kallista, koska niissä on asbestia, mikä vaatii asbestityöluvan.

Parolan Panssarimuseon kokoelmiin kuuluu T55-vaunu, mutta vaunun alkuperäinen käyttövaltio ei ole tiedossa (Kenen mukaan?)

Koulutuskäytössä T-55-pioneeripanssarivaunut säilynevät vielä pitkään. Viimeinen T-55M:lle koulutettu panssarivaunukomppania kotiutui vuoden 2002 alussa Panssarivaunupataljoonan 1. Panssarivaunukomppaniasta. Viimeiset 2 asentaja//miehistöryhmää kotiutuivat heinäkuussa 2003 Vekaranjärveltä.

Lisäksi Puolustusvoimien käyttämä Ilmatorjuntapanssarivaunu 90 Marksman on rakennettu tarkoitusta varten Puolasta hankituille T-55-alustoille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]