Kevyt patteristo 11 (jatkosota)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevyt patteristo 11
Toiminnassa 1941-1944
Valtio  Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Kenttätykistö
Rooli Motorisoitu jääkärijoukkojen tykistö
Osa joukkoa 1. Jääkäriprikaati, Osasto Lagus, 1. ja 6. divisioona sekä Osasto Wahren
Koko Patteristo
Kalusto 76RK27-39, vuodesta 1942 lähtien 122H38 ja 152H38
Sodat ja taistelut Jatkosota
Vuosipäivät Perustettu 17.6.1941
Ansiomerkit Alik. P. Paajanen Mannerheim-ristin ritari (No.101)
Komentajat
Tunnettuja komentajia Majuri Uolevi K. H. Vesenterä

Kevyt patteristo 11 (Kev.Psto 11) oli Suomen maavoimien tykistöjoukko-osasto, joka perustettiin Hämeenlinnassa 17. kesäkuuta 1941 jatkosodan joukkoja perustettaessa. Patteristo oli 1. jääkäriprikaatin ja myöhemmin Osasto Laguksen osana näiden suorittaessa nopean ja menestyksellisen hyökkäyksen Karjalan armeijan kärkenä Tuulosjoelle sekä myöhemmin Aunukseen, Syvärille, Äänislinnaan (Petroskoihin) ja Karhumäen kautta Poventsaan. Patteriston kalustona oli 76 RK 27 sekä vuodesta 1942 lähtien 122 H 38 ja 152 H 38. Asemasodan ajan patteristo taisteli Maaselän kannaksella vuoroin alistettuna 1. ja 6. divisioonalle. Patteristo osallistui Itä-Karjalassa kesän 1944 viivytys- ja torjuntataisteluihin 1. divisioonan tykistönä Karhumäestä Tolvajärvelle ja Ilomantsiin. Patteristo kotiutettiin Hämeenlinnassa 14. marraskuuta 1944.

Kevyt patteristo 11:n perustamisen muistolaatta Hämeenlinnan lyseon juhlasalin aulan seinällä. Kevyt patteristo 11:n joukko-osastotunnus L11 tarkoittaa Osasto Lagukseen kuulumista ja V-muoto viittaa patteriston komentajaan majuri U. Vesenterään. Sodan aikana patteriston tunnuksena käytettiin punamustan kauluslaatan kärjestä leikattua kolmion muotoista hihamerkkiä (Heikinheimo 21.10.2014).

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

76RK27 oli Kevyt patteristo 11:n aseena 1. Jääkäriprikaatin ja osasto Laguksen taisteluissa Laatokan Karjalassa, Aunuksessa ja Itä-Karjalassa vuosina 1941–1942. Kevyt patteristo 11:n muistomerkki Parolan Jääkäritykistörykmentissä.

Kevyt patteristo 11:n (peiteluku 2381) komentaja kapteeni Uolevi K. H. Vesenterä ilmoittautui 17. kesäkuuta 1941 Kanta-Hämeen suojeluskuntapiirin (KantaHäm.Skp) esikunnassa ja ryhtyi johtamaan patteristonsa perustamista. Seuraavana päivänä alkoi perustamispaikkaan Hämeenlinnan lyseoon saapua patteristoon määrättyä henkilöstöä, joka koostui pääosin Hämeenlinnan ja sen ympäristökuntien suojeluskuntapiirin reserviläisistä. Suurimmalla osalla henkilöstöä oli talvisodasta saatua sotakokemusta. Patteristo perustettiin voimassa olevan organisaation mukaiseksi. Siihen kuului esikunta, kuljetus ja kolme patteria. Kuhunkin patteriin kuului tulipatteri, kaksi tulenjohtuetta kaksine tulenjohtoryhmineen sekä toimitusjaos. 1. patterin (peiteluku 2383) päällikkönä toimi luutnantti T. Hannula ja hänen kaatumisen jälkeen vänrikki I. Peltomäki. 2. patterin (peiteluku 2384) päällikkönä toimi luutnantti H. Vartia ja 3. patterissa (peiteluku 2385) vänrikki P. Poutiainen. Patteristo sai aseistukseen kaksitoista lyhennettyä 76RK/27-39 -kanuunaa. Kevyet ja lyhytputkiset rykmentinkanuunat oli saatu sotasaaliiksi talvisodan aikana. Patteristo oli motorisoitu, mutta perustamisvaiheessa huolta oli tuottanut moottoriajoneuvojen puute.[1][2][3][4][5][6]

Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkärien tie 10.7-12.12.1941 -kartta (Seppälä 1966, 167).

Patteristo siirtyi 21. - 26. kesäkuuta marssien Riihimäelle. Kapteeni Vesenterä ilmoittautui 21.6. kahden patterin kanssa 1. jääkäriprikaatin (1.JPr)[7] komentajalle eversti Ruben Lagukselle. Riihimäellä patteristo käytti päivät koulutukseen ja huoltoon taisteluvalmiuden parantamiseksi. Patteristo aloitti 28. kesäkuuta junakuljetukset Joensuuhun ja sieltä edelleen moottorimarssina varusmiesjoukoista kootun 1. jääkäriprikaatin keskitysalueelle Tuupovaaraan, jossa patteristo jatkoi koulutusta ja harjoitteli yhteistoimintaa jääkäripataljoonien kanssa. 1. jääkäriprikaati alistettiin 3. heinäkuuta Karjalan Armeijaan kuuluvalle VI armeijakunnalle, joka puolestaan määräsi 11. heinäkuuta jääkäriprikaatin 5. divisioonalle. Samalla eversti Lagus määrättiin 5. divisioonan komentajaksi ja hän sai käskyn ottaa johtoonsa Tolvajärven suunnassa taistelevat joukot.[8][9][10][11]. Nyt everstiluutnantti V. L. Merikallion johtamaan 1. jääkäriprikaatiin kuului ennen rajan ylitystä seuraavat joukot[12] 10.7. annetun marssijärjestyksen mukaisesti: JP4, 1.JPr.E, Tyk.K/1.JPr, JP3, JP2, Pans.JP ja Kev.Psto 11[13]. 1. jääkäriprikaati ja sen patteristo taistelivat sodan ensimmäiset kaksi viikkoa vahvennetun 5. divisioonan joukkona Korpiselästä Tuulosjoelle. Heinäkuun 25. päivästä lähtien patteristo kuului 1. jääkäriprikaatin osana lähes divisioonan kokoiseen Osasto Lagukseen (Os.L).[14] Taisteluosastoon alistettiin 26.7. lähtien myös everstiluutnantti S. Björkmanin Panssaripataljoona (Ps.P), jonka myötä käynnistyi tykistön yhteistyö panssareiden kanssa. Harjoitustoiminnan tuloksena sovittiin, että taistelussa kutakin komppanian komentovaunua seuraa yksi tykistön tulenjohtaja.[15]

Taisteluvaiheet ja -paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevyt patteristo 11:n raskas ja monivaiheinen sotaretki on jaoteltavissa seuraaviin päävaiheisiin:[16]

Taisteluvaihe Ajanjakso
Perustaminen, yhteisharjoitustoiminta ja hyökkäykseen keskittämisvaihe 17.6.–10.7. 1941
Ensimmäinen hyökkäysvaihe Korpiselkä–Tuulosjoki 11.7.–24.7.1941
Asemasotavaihe Tuulosjoella 24.7.–5.9.1941
Toinen hyökkäysvaihe Tuulosjoelta–Syvärille, Syväriltä–Syvärin aseman–Latvan kylän kautta Äänislinnan valtaukseen 5.9.–1.10.1941
Lepovaihe Äänislinnassa 1.10.–30.11.1941
Kolmas hyökkäysvaihe jatkui Karhumäen–Poventsan valtaamisella 1.12.–6.12.1941
Asemasotavaihe Poventsan, Vansjärven ja Ahvenusjärven alueilla 7.12.1941–20.6.1944
Vetäytymisvaihe Karhumäki-Porajärvi-Tolvajärvi-Ilomantsi alueitten kautta välirauhan tuloon 20.6.–4.9.1944
Kotiuttamisvaihe 1.10.–14.11.1944

Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestykkään hyökkäyssodan johdosta Kevyt patteristo 11 osallistui sunnuntaina 12.10.1941 valtausparaatiin Äänislinnan Kirovin aukiolla ja Karl Marxinkadulla (Seppälä 1966, 174; Rautala 2002, 126-130). Paraatin otti vastaan kenraali Heinrichs. Kuvassa oikealla rivissä seisoo Kevyt patteristo 11:n komentoporras: Vasemmalta alkaen Vesenterä, Mäenpää, Jelonen, Airisto ja Karttunen. (Saarto 1985, 33; SA-Kuva).

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kevyt Patteristo 11 taisteli Laatokan Karjalassa, Aunuksessa ja Itä-Karjalassa 1. jääkäriprikaatin ja Osasto Laguksen orgaanisena osana seuraavissa paikoissa: Kokkari, Lehmivaara, Uuksujärvi, Jalovaara, Muuanto, Vilokki, Loimola, Kartohjärvi, Koirinoja, Käsnäselkä, Tulemajärvi, Palalahti, Pultsoila, Suurmäki, Vitele, Tuulos, Kotsila, Aunus, Syväri, Petäjäselkä, Derevjannoje, Uusiselkä, Petroskoi (Äänislinna), Karhumäki, Lumbus sekä Poventsa ja sen läpi virtaava Stalinin kanava. Hyökkäysvaiheen päätteeksi Kevyt patteristo 11 osallistui rajujen vastahyökkäyksien torjuntaan Poventsan Tapponiemessä, epäsuoran tulen lisäksi suorasuuntaustulella ja jalkaväen tapaan (toiselta nimeltään Matoniemi ja Suurniemi sekä Turkistarhannimessä).[17][18]

Asemasota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poventsan valtauksen jälkeen Kevyt patteristo 11 määrättiin JP3/1.JPr:n patteristoksi. Asemasodan aikana Kevyt patteristo 11 alistettiin ensin keväällä 1942 Maaselän kannaksen puolustuksesta vastaavalle Maaselän Ryhmälle (MaaR), jolloin jääkärikenraalimajuri F. U. Fagernäsin johtama 1. Divisioona ja siihen kuuluva JR35 otti rintamavastuun jääkäriprikaatilta sekä toiseksi 19.6.1943 lähtien rintamavastuun otti kenraalimajuri E. Vihman komentama 6. Divisioona, jonka jälkeen patteristo toimi JR33:n ja Er.P 21:n tykistönä. Asemasodan ajan patteristo taisteli etulinjassa Poventsassa, Maaselällä ja Hiisjärvellä.[19]

Vetäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevyt patteristo 11:n paraatijaos matkalla Äänislinnan valtausparaatiin. Patteristo sovelsi salamasodan hyökkäysliikkeessään puna-armeijan ohjesäännön mukaista 76 mm:n rykmentinkanuunan m/27 asennusta kuorma-auton lavalle (Käkelä 2000, 292; SA-Kuva).

Vetäytymisvaiheessa Kevyt patteristo 11 liitettiin takaisin II Armeijakuntaan kuuluvaan 1. Divisioonaan: 18.6. alkaen 21. Prikaatiin kuuluvan JR33:n patteristoksi ja 3.7. lähtien Osasto Wahreniin, jossa patteristo toimi 2./JR33:n ja Er.P 1:n tykistönä. Kevyt patteristo 11 osallistui Itä-Karjalassa viivytys- ja torjuntataisteluihin seuraavissa paikoissa: Poventsa, Karhumäki, Juustjärvi, Semsvaara, Vuohtajärvi, Onkamus, Ravanmäki[20], Varpakylä, Vuontele, Aittojoki ja Ägläjärvi. Viimein Kevyt Patteristo 11 osallistui U-asemassa Tolvajärven torjuntataisteluihin 1.D:n kaistalla liitettynä 16.7. alkaen eversti K. Inkalan johtamaan Rajajääkäriprikaatiin (RajaJPr). Vielä elokuun lopulla patteristo aloitti siirtymisen Ilomantsin itäpuoliselle alueelle 21. Prikaatin kaistalle. Kevyt patteristo 11 oli 3.9. ampumavalmiina uusissa tuliasemissa. Seuraavana päivänä ilmoitettiin rauhan tulevan voimaan klo 7.[19]

Erikoistehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvion mukaan kaikkia ”Kevyt patteristo 11:n kulkemia teitä ei niiden lukuisuuden vuoksi voi kukaan, koko ajan mukana ollutkaan, muistaa. Sen sodan aikana tukemien joukko- ja taisteluosastojen määrää on tarkalleen vaikea sanoa. Voidaan vaan todeta, että niitä on paljon enemmän kuin saattaa arvatakaan. Kevyt patteristo 11:n historia monitahoisena ja rikassisältöisenä mahtuisi tuskin yhteen kirjaan.”[21] Seuraavat muutamat Kevyt Patteristo 11 asemasodan aikaiset vapaaehtoiset komennusesimerkit tukevat arviota: Patteriston miehiä oli mukana kaukopartiotoiminnassa[22] sekä tulenjohtomiehiä ja muuta miehistöä komennettiin 6.D:n Jääkärikomppaniaan (Jääk.K/6.D) partio-, tiedustelu- ja sissitehtäviin Rukajärven suunnan Ontajärven ja Jolmajärven lisäksi Äänisjärvelle. Rukajärven suunnalla Jääk.K/6.D vaihtoi joulukuun 1943 lopulla Osasto Törnin (Jääk.K/1.D) kanssa, jonka jälkeen komppania alistettiin Rajajääkäripataljoona 5:lle (RajaJP 5).[23]

Kevyt patteristo 11:n ja Raskas patteristo 14:n riveissä kaatuneiden jääkäritykkimiesten muistotaulun luovutus Jääkäripatteristossa 23.3.1985 (Saarto 1985, 211).

Kotiuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihollisuuksien päätyttyä Kevyt patteristo 11 siirtyi 21.9.1944 Ilajanjärven maaston kautta Kontiovaaraan, jossa patteriston miehet aloittivat tie- ja maataloustyöt lähiseutujen taloissa. Vuosina 1905–1906 syntyneet reserviläiset kotiutettiin 1.10. Komentajan sijainen kapteeni S. Santti kiitti 15.10. kenttäjumalanpalveluksen jälkeen patteristoa sodanaikaisesta palveluksesta ja jakoi samalla kunniamerkit, joita sotapäiväkirjan mukaan oli runsaasti.[21] Aikaisemmin 6.3.1942 oli Mannerheim-ristin ritariksi (No. 101) nimetty patteriston alikersantti P. Paajanen – huomionarvoista on se, että Suomen kenttätykistössä tämä kunnianosoitus myönnettiin tykistökenraali V. P. Nenosen lisäksi vain kolmelle tykkimiehelle.[24] Patteriston kaikkien reserviläisten kotiuttaminen alkoi 25.10. ja se päättyi Hämeenlinnassa 14.11.1944. Sen jälkeen sodan aikainen Kevyt patteristo 11 lakkasi olemasta. Siitä tuli nuorilla miehillä täydennetty Riihimäelle sijoitettu rauhanaikainen 1./KTR4. Kevyt patteristo 11 oli suorittanut hyökkäys-, asema- ja viivytystaisteluissaan lukuisia menestyksellisiä ampumatehtäviä ja tuottanut viholliselle raskaita tappioita, joita ei laskettu eikä niitä muutenkaan haluttu erityisesti korostaa.[25]

Jääkäritykistön standaari: ”Kevyt patteristo 11, 3.12.2008, Jääkäritykistön Kilta ry”. (Heikinheimo 21.10.2014, Kuva mehelin)

Perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäritykistön perinnejoukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen jatkosotaa 1. jääkäriprikaatin orgaaniseksi osaksi liitetty Kevyt patteristo 11 kuuluu joukko-osastojen yhteistoiminnan vuoksi jääkäritykistön perinnejoukkoihin. Suomalaisen jääkäritykistön kantajoukko Kuninkaallisen Preussilaisen Jääkäripataljoona 27:n Haupitsijaos perustettiin 17.3.1916. Tällöin syntyi uudelleen suomalainen tykistö, jonka perinteet olivat olleet katkenneina runsaan vuosisadan ajan, sillä Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti lakkautettiin Ruotsissa vuonna 1810. Saksan armeijassa jääkäritykistö oli suomalainen erikoisuus, sillä kenttätykistön liittäminen orgaanisesti jääkäripataljoonaan oli ennenkuulumaton ja siksi myös jääkäripukuinen tykistöyksikkö oli ainutlaatuinen ilmiö. Puhekielessä haupitsijaoksesta käytettiin nimitystä ”Jäger-Altillerie” (jääkäritykistö) tai ”Jagende Artilleries” (metsästävä tykistö), ja miehiä kutsuttiin ”tykkijääkäreiksi”.[26] Suomessa 12.3.1918 alkunsa saaneen itsenäisyyden ajan Jääkäritykistörykmentti lakkautettiin joulukuussa 1933, josta alkaen aina talvisotaan saakka jääkäritykistön perinteiden ketju oli katkenneena. Suomalaisen jääkäritykistön jatkosodanaikaisen perinnejakson aloitti Kevyt patteristo 11 kesäkuun 17. ja 21. päivinä 1941. Perinnejoukkoyhteyden perusteluna on toiminut myös se, että sodan jälkeen Kevyt patteristo 11:n ja Raskas patteristo 14:n henkilökunnasta muodostui rauhan ajan Parolannummen Jääkäritykistörykmentti.[27]

Jatkosodan muistoristit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palveluajankohdasta riippuen Kevyt patteristo 11 palvelleet ovat oikeutettuja kantamaan jatkosodan ajalta Panssaridivisioonan sekä 1. ja 6. divisioonan muistoristejä.[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Appel, Erik (2011): Ilomantsin taistelu. Schildts & Söderströms: Helsinki.
  • Brantberg, Robert (2010): Lagus – Ritari n:o 1. Panssarikenraali Ruben Laguksen elämäkerta. WS Bookwell Oy: Juva.
  • Heikinheimo, Yrjänä (2007): Kevyt Patteristo 11 jatkosodassa. Teoksessa L. Heinänen: Sotaretken kuvia 1941–1944. Maanpuolustuskorkeakoulun pääkirjasto: Hämeenlinna, 3–5.
  • Heikinheimo, Yrjänä (21.10.2014): Kevyt Patteristo 11 – Taisteluja ja rintamaelämää. *Heinänen, Lauri (2007): Sotaretken kuvia 1941–1944, [Sotilaspassi]. Maanpuolustuskorkeakoulun pääkirjasto: Hämeenlinna.
  • Hovilainen, Pentti (1949): Tykkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949. Panssaripataljoonan upseeri- ja aliupseerikunta: Hämeenlinna.
  • Huttunen, Kallas & Similä, Pentti & Köhler, Rolf & Kärkkäinen, Yrjö (1991): Rajajääkäripataljoona 5. Länsi-Savo Oy: Mikkeli.
  • Jääkäritykistön Kilta ry (2017): Jääkäritykistökillan perinnejoukot. http://www.jaakaritykistonkilta.fi/perinteet/
  • Kemppi, Jarkko (2013): Suomalainen sissitoiminta. Tammi: Helsinki.
  • Kopsa, Pentti (2002): Puolustusvoimain joukot 1941–1945 peitelukuina. Arkistolaitos: Helsinki. http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/kopsa%5B1%5D.pdf
  • Koskimaa, Matti (2000): Karhumäestä Ilomantsiin. II Armeijakunnan vetäytyminen Maaselän kannakselta Tolvajärvelle ja Ilomantsiin kesällä 1944. WSOY: Helsinki.
  • Käkelä, Erkki (1992): Laguksen miehet – Marskin nyrkki. Suomalainen panssariyhtymä 1941–1944. Panssarikilta ry: Hämeenlinna/Gummerus: Jyväskylä.
  • Käkelä, Erkki (1996): Laguksen rynnäkkötykit. Rynnäkkötykkipataljoona 1943–1944. WSOY: Porvoo.
  • Käkelä, Erkki (2000): Marskin panssarintuhoojat. WSOY: Helsinki.
  • Kuparinen, Paavo (1977): Poventsan hirvet. Kansa Taisteli -lehti No:10, 366-367. https://ldf.fi/corsproxy/kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1977/Kansa_Taisteli_10_1977.pdf#page=23
  • Lauerma, Matti (1966): Kuninkaallinen Preussin jääkäripataljoona 27 – Vaiheet ja vaikutus. WSOY: Porvoo.
  • Laurla, Bror (1979): Taistelut Poventsassa ioulu-tammikuussa 1941-42. Kansa Taisteli -lehti No:1, 6-13. https://ldf.fi/corsproxy/kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1979/Kansa_Taisteli_01_1979.pdf#page=6
  • Lesonen, Toivo (1999): Kuvia sodasta 1939–1944. Karisto Oy: Hämeenlinna.
  • Mannerheim-ristin ritarien säätiö (luettu 11.7.2020): Paajanen, Paavo (101). Mannerheim-ristin ritarit. http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=116
  • Merikallio, Väinö (1954 [1942]): Jääkäriprikaati hyökkää. JPr:n taisteluvaiheet Moskovan rauhan rajalta Tuulosjoelle. Otava: Helsinki.
  • Oksa, Jouko (1963): Kiivas taistelu Turkistarhanniemessä 8.1.1942. Kansa Taisteli -lehti No:5, 145-148. https://ldf.fi/corsproxy/kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1962/Kansa_Taisteli_05_1962.pdf#page=19
  • Oksanen, Tauno (2008): Armoton erämaa – Rukajärven etulinjan kenttävartiot jatkosodassa 1941–1944. Aittokoski: Jongunjoki / Gummerus: Jyväskylä.
  • Paulaharju, Ahti (1966): Jääkäritykistö 1916–1933. Teoksessa M. Sallinen (toim.) Jääkäritykistö 1916–1966. WSOY: Porvoo, 11–79.
  • Paulaharju, Jyri & Sinermä, Martti & Koskimaa, Matti (1994): Suomen kenttätykistön historia 1939–1945, osa II. (Karjalan Armeijan tykistön taistelujaotus 9.7.1941 klo 15, taulukko 48 / Kenttätykistöjoukot ja niiden kalusto 1941–1944, liite 2 / Kenttätykistön Mannerheim-ristin ritarit). Suomen kenttätykistön säätiö: Helsinki.
  • Paulaharju, Jyri (1996): Jääkäritykistö 1916–1996. Jääkäritykistön kilta Ry: Hämeenlinna.
  • Rautala, Ari (2002): Itä-Karjalan valtaus 1941. Gummerus Kirjapaino Oy: Jyväskylä.
  • Rautala, Ari & Kilin, Juri (2005): Sodan taisteluja 2 - Jatkosota. Luku Hyökkäys Laatokan Karjalaan ja Karjalan kannakselle, 1. Jääkäriprikaatin kokoonpano. Weilin+Göös Oy: Porvoo.
  • Rönnquist, Lars & Vuorenmaa, Anssi (2004): Törnin jääkärit, luku Ravanmäen rankka päivä. WSOY: Porvoo.
  • Saarto, Taisto (1985): Kev. Psto 11 1941–1944. Tekijä: Hämeenlinna.
  • Seppälä, Helge (1966): Kevyt Patteristo 11 Suomen sodassa 1941–1945. Teoksessa Mauri Sallinen (toim.) Jääkäritykistö 1916–1966, WSOY: Helsinki, 166–183.
  • Suomen Sotahistoriallinen Seura (luettu 11.7.2020a): Stalinin kanava Poventsa. Sotahistorialliset kohteet. https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/205
  • Suomen Sotahistoriallinen Seura (luettu 11.7.2020b): Tapponiemi (Suurniemi). Sotahistorialliset kohteet. https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/709/country/9/area/110/
  • Wahlstein, Markus (1999): Divisioonien jääkäri- ja polkupyöräkomppanioiden käyttö jatkosodassa. Panssarilinjan opinnäytetyö, 82. Kadettikurssi. Maanpuolustuskorkeakoulu: Helsinki.
  • Wahlstein, Markus (2000a): Blizkrieg – Saksalainen salamasotataktiikka, osa 1. Panssarilehti No. 2, 14–18.
  • Wahlstein, Markus (2000b): Blizkrieg – Saksalainen salamasotataktiikka, osa 2. Panssarilehti No. 3, 9–14.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Seppälä 1966, 166–167
  2. ↑ Juutilainen 1988, 233
  3. ↑ Käkelä 1992, 49–50
  4. ↑ Paulaharju 1996, 59
  5. ↑ Heikinheimo 2007, 3
  6. ↑ Kopsa 2002: 28, 97.
  7. ↑ Rautala & Kilin 2005, 44.
  8. ↑ Seppälä 1966, 166–168
  9. ↑ Paulaharju et al 1994, 202
  10. ↑ Paulaharju 1996, 59–60
  11. ↑ Heikinheimo 2007, 3.
  12. ↑ Käkelä 1992, 53.
  13. ↑ Merikallio 1954 [1942], 14–15.
  14. ↑ Käkelä 1992, 98–100.
  15. ↑ Hovilainen 1949: 147, 149.
  16. ↑ Vrt. Saarto 1985, 210.
  17. ↑ Heinänen 2007, 6; Oksanen 17.11.1944 & 21.7.1970; ks. myös Seppälä 1966, 168–182.
  18. ↑ Laurla 1979, 6-13; Kuparinen 1977, 366-367; Oksa 1963, 145-148; Suomen Sotahistoriallinen Seura (luettu 11.7.2020a & 11.7.2020b)
  19. ↑ a b Heinänen 2007, 6; Oksanen 17.11.1944 & 21.7.1970; ks. myös Seppälä 1966, 168–182; Koskimaa 2000; Appel 2011: 22–38, 58–59.
  20. ↑ Ks. Rönnquist & Vuorenmaa 2004, 66–95; 1./Kev.Psto 11; Heikinheimo 21.10.2014.
  21. ↑ a b Seppälä 1966, 183.
  22. ↑ Heikinheimo 21.10.2014.
  23. ↑ Oksanen 17.11.1944 & 21.7.1970, Jääk.K/6.D, Kom./RajaJP 5, Huttunen ym. 1991, 183-215; ks. myös Wahlstein 1999, Lesonen 1999, Oksanen 2008, Kemppi 2013.
  24. ↑ Saarto 1985, 126–128; Paulaharju ym. 1994, 565–567.
  25. ↑ Seppälä 1966, 183; Saarto 1985, 155–156; Mannerheim-ristin ritarien säätiö (luettu 11.7.2020)
  26. ↑ Lauerma 1966, 282–286; Paulaharju 1996, 10–11.
  27. ↑ Seppälä 1966, 166; Paulaharju 1966, 69; Paulaharju 1996: 19, 58–59, 226–227; Jääkäritykistön Kilta ry 2017.
  28. ↑ Jatkosodan muistoristien keskustoimikunta.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kevyt_patteristo_11_(jatkosota)&oldid=20683172”