5. divisioona (jatkosota)
5. divisioona ("Hämäläis-" eli "Ilvesdivisioona") oli Etelä-Hämeen sotilasläänin perustama Suomen maavoimien yhtymä jatkosodassa. Sotilaslääniin kuuluivat Kanta- ja Lounais-Hämeen suojeluskuntapiirit.[1] Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa Karjalan armeijaan kuulunut 5. divisioona eteni Ruben Laguksen johdolla nopeasti Laatokan Karjalassa. Hyökkäys aloitettiin 11.7.1941, Tarton rauhan raja saavutettiin 23.7. ja seuraavana päivänä Tuuloksenjoki. Siinä vaiheessa Karjalan armeijan komentaja Erik Heinrichs käski keskeyttää hyökkäyksen, koska muissa suunnissa hyökkäys ei ollut menestynyt yhtä hyvin. Itä-Karjalan valtauksessa 5. divisioona mursi 4.9. venäläisten puolustuksen ja avasi tien Aunukseen ja Syvärille.[2]
Divisioonan ilvestunnuksen piirsi tuleva muotoilun professori Ilmari Tapiovaara. Nimi vahvistettiin divisioonan pitkäaikaisen komentajan kenraalimajuri Kustaa Tapolan aloitteesta.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat muun muassa seuraavat yksiköt:[3]
- Jalkaväkirykmentti 2 (JR 2)
- Jalkaväkirykmentti 22 (JR 22)
- Jalkaväkirykmentti 23 (JR 23)
- Jalkaväkirykmentti 44 (JR 44)
- Kenttätykistörykmentti 3 (KTR 3)
- Raskas patteristo 24 (RaskPsto 24)
- Kevyt osasto 4 (KevOs 4)
- Pioneeripataljoona 21 (PionP 21)
- Viestipataljoona 23 (VP 23)
- Sissiosasto (SissiOs./5.D)
Divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, joka pääsääntöisesti onnistuikin, mutta eräiden materiaalierien osalta määrävahvuuksia ei saavutettu.
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonankomentajina olivat:[4]
- jääkärieversti Eino Koskimies 18. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 1941
- jääkärieversti Ruben Lagus 11. – 25. heinäkuuta 1941
- eversti Ilmari Karhu 25. heinäkuuta 1941 – 16. kesäkuuta 1942
- kenraalimajuri Kustaa Tapola 16. kesäkuuta 1942 –
Tappiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonan Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan sen kokonaistappiot olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 10 608 miestä.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laatokan Karjalan valtaus 1941
- Itä-Karjalan valtaus 1941
- Suurhyökkäys Syväriltä 1944
- Nietjärven taistelu
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kohvakka, Mikko (toim. Marko Palokangas): Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9
- Palmunen, Einar: Hämäläisdivisioona jatkosodassa. Karisto, 1964.
- Palmunen, Einar: Hämäläisdivisioona etulinjasta kenttäsairaalaan. Karisto, 1972.
- Palmunen, Einar (toim): Ilvesdivisioona kuvissa. Karisto, 1981.
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5
- Tapola, Päivi: Kenraalien kirjeet. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-4012-0
- Tapola, Päivi: Ajan paino - Jalkaväenkenraali K. A. Tapolan elämä. Tammi. ISBN 951-31-3037-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sotatieteen laitos. Jatkosodan historia, Osa 1 s. 62, 100
- ↑ Seppälä, Helge: Vuosisatainen taistelu Karjalasta, s. 167, 175. Taifuuni, 1994. ISBN 951-581-033-7
- ↑ Sotatieteen laitos. Jatkosodan historia, Osa 1 s. 100
- ↑ Kohvakka, Mikko. Jatkosodan tiellä, s. 241–259.
- ↑ Sotatieteen laitos. Jatkosodan historia, Osa 6 s. 494