Ruben Lagus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernst Ruben Lagus
Kenraalimajuri Ruben Lagus.
Syntynyt 12. lokakuuta 1896
Koski (Hl.)
Kuollut 15. heinäkuuta 1959 (62 vuotta)
Ammatti ennen
värväytymistä
opiskelija
Liittymispäivämäärä 10. lokakuuta 1915
Komppania 1. komppania, 10. heinäkuuta 1917 alkaen 1. konekiväärikomppania
Taistelut
jääkäriaikana
Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella
Korkein arvo
jääkäriaikana
gruppenführer
Palasi Suomeen 25. helmikuuta 1918
Arvo Suomeen
tultaessa
luutnantti
Korkein sotilasarvo kenraaliluutnantti

Ernst Ruben Lagus (12. lokakuuta 1896 Koski HL15. heinäkuuta 1959 Lohja) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Lagus toimi huoltopäällikkönä talvisodassa, sekä myöhemmin jatko- ja Lapin sodassa muun muassa Panssaridivisioonan komentajana. Sotapalveluksensa ansiosta hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 1.[1]

Sukutausta ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruben Lagus syntyi Kosken pitäjässä vuonna 1896. Hänen vanhempansa olivat metsänhoitaja, filosofian maisteri Alexander Gabriel Lagus ja Emma Matilda Bellman.

Lagus vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Olga Johanna (Jane) Ramsayn kanssa, josta hän erosi vuonna 1927 ja avioitui uudelleen vuonna 1935 Kenny Christina Emilia Gaddin kanssa. Poika Olof Lagus (1925–2009) palveli kesällä 1944 rynnäkkötykin ampujana isänsä divisioonassa ja tuhosi ainakin viisi neuvostopanssarivaunua. Hän valmistui sodan jälkeen lakimieheksi.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lagus kävi viisi luokkaa Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors-nimisessä oppilaitoksessa, mistä hän erosi kuudennelta luokalta vuonna 1914. Hän suoritti yhdeksännen luokan yksityisesti samassa koulussa vuonna 1923.

Myöhemmin upseerin uransa aikana Lagus suoritti Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuonna 1928 ja yleisen osaston toisen vuosikurssin vuosina 1932–1933. Hän suoritti opintomatkan Ruotsiin ja seurasi Ruotsin huoltokenttäharjoituksia vuonna 1939 ja oli tutustumassa Saksassa kevyiden joukkojen toimintaan ja panssarintorjunta-aseeseen vuosina 1941–1942.

Jääkärikausi ja sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lagus liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 10. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.

Lagus astui Suomen Valkoisen Armeijan palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 vannottuaan ensin lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksensa armeijalle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi adjutantiksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin rykmentin adjutantiksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Kuokkalassa.

Sisällissodan jälkeen upseerin uralle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Lagus jatkoi palvelustaan 2. Jääkärirykmentissä, missä hän palveli aluksi konekivääriupseerina ja myöhemmin I pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä. Rykmentin nimi muutettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Lagus siirrettiin 16. huhtikuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, josta hänet siirrettiin edelleen 17. syyskuuta 1919 alkaen Suomen valkoiseen kaartiin, missä hänet sijoitettiin aluksi 1. konekiväärikomppanian päälliköksi ja 31. lokakuuta 1919 alkaen 2. komppanian päälliköksi.

Reserviupseerikoulun komppanianpäälliköksi hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1924, mistä hänet komennettiin 17. helmikuuta 1927 – 9. tammikuuta 1928 hoitamaan Polkupyöräpataljoona 3:n komentajan viransijaisuutta. Vuoden 1928 toukokuussa hänet siirrettiin Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi 22. joulukuuta 1928 alkaen aliupseerikoulun johtajana. Suomen valkoisesta kaartista hänet siirrettiin Kadettikouluun, missä hän toimi 5. joulukuuta 1929 alkaen kadettikomppanian päällikkönä. Kadettikoulusta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 esikuntapäälliköksi 2. Divisioonan esikuntaan, mistä hänet nimitettiin 4. huhtikuuta 1936 alkaen Huoltopataljoonan (myöhemmin Huoltorykmentti) komentajaksi.

Talvi-, jatko- ja Lapin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan kynnyksellä järjestettyihin ylimääräisiin harjoituksiin Lagus osallistui Kannaksen Armeijan esikunnassa huolto-osaston päällikkönä. Talvisodan aikana hänelle tuli tilaisuus olla muutaman päivän ajan Jalkaväkirykmentti 14:n komentajana. Sotatoimiin hän osallistui Karjalankannaksella.

Välirauhan aikana Lagus toimi Maavoimien Esikunnassa Osasto 4:n (Huolto-osasto) päällikkönä, josta hänet siirrettiin elokuussa vuonna 1940 Polkupyöräprikaatin komentajaksi. Hänen komentajuutensa aikana Mikkelissä sijainnut Polkupyöräprikaati ja Kuopiossa sijainnut Jääkäriprikaati yhdistettiin elokuussa vuonna 1940 ja Lagus jatkoi näin muodostetun Jääkäriprikaatin komentajana, jonka sijoituspaikkana oli Riihimäki.

Karjalan Armeijan tärkeimmät komentajat kesällä 1941. Kuvassa toinen vasemmalta Armeijan komentaja kenraaliluutnantti Erik Heinrichs hänen vieressään 1. jääkäriprikaatin komentaja eversti Ruben Lagus ja oikealla VI armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela.
1. Jääkäriprikaatin komentaja eversti Ruben Lagus.

Jatkosodan puhjettua Lagus toimi 1. jääkäriprikaatin komentajana. Hänen kohdalleen sattui episodi, kun kenraalimajuri Paavo Talvela nimitti hänet 11. heinäkuuta 1941 5. divisioonan komentajaksi. Tästä seurasi se, että ylipäällikkö Mannerheim katsoi Talvelan ylittäneen toimivaltansa, mitätöi Talvelan tekemän nimityksen ja nimitti tehtävään eversti Ilmari Karhun. Lagus kuitenkin ehti ottaa divisioonan komentajuuden vastaan ja toiminnan miehenä oli johtanut divisioonan Laatokan rantatien suuntaisesti vanhan rajan yli Tuuloksenjoelle, ennen kuin Mannerheimin nimittämä uusi komentaja otti komentajuuden vastaan.

Mannerheim katsoi Laguksen johtajan taidot siinä määrin päteviksi että nimitti hänet edellä mainitun offensiivin perusteella ensimmäiseksi 2. lk. Mannerheim-ristin ritariksi.

Mannerheim-ristin ritari Lagus palasi takaisin 1. jääkäriprikaatin komentajaksi ja johdatti prikaatinsa hyökkäykseen Tuulosjoelta Syvärille ja edelleen Petroskoihin. Laguksen komentama jääkäriprikaati vahvennettiin myöhemmin jalkaväkirykmentillä ja sitä ruvettiin kutsumaan sen jälkeen nimellä Osasto Lagus. Laguksen suorittaman Petroskoin valtauksen jälkeen Mannerheim muisti häntä ylentämällä hänet kenraalimajuriksi 3. lokakuuta 1941. Jatkosodan ensimmäisessä vaiheessa Lagus otti osaa taisteluihin Syvärillä, Petroskoissa, Karhumäessä ja Poventsassa.

Laguksen nuolet

Asemasotavaiheen aikana Lagus siirrettiin kesäkuussa vuonna 1942 vasta perustetun Panssaridivisioonan komentajaksi. Hän toimi myös lyhyen ajan VI armeijakunnan komentajan viransijaisena vuonna 1943. Laguksen Panssaridivisioona joutui tositoimiin oikeastaan vasta Kannaksen suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944. Hän johdatti joukkonsa ratkaisutaisteluihin Polviselässä, Kuuterselässä, Talissa ja Vuosalmella, missä tämä valiojoukko ei ollut enää entisellään, koska aikaisemmat taistelut olivat kuluttaneet sen loppuun.[2]

Laguksen sota ei päättynyt vielä jatkosodan päätyttyä vaan hänet komennettiin Panssaridivisioonansa kera Lapin sotaan missä hän toimi aina joulukuulle 1944 saakka osallistuen sotatoimiin Oulussa, Rovaniemellä ja Inarissa.

Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lagus toimi 2. Divisioonan komentajana vuoteen 1947 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi toimitusjohtajaksi Lohjan Salo Oy:lle, missä hän työskenteli vuoteen 1959 saakka.

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lagus toimi Kadettikoulun kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1931 ja varapuheenjohtajana vuosina 1932-1933.

Ruben Lagus kuoli 15. heinäkuuta 1959. Hänet haudattiin Helsinkiin. Lohjalla on Laguksen pitkäaikaisen kodin pihassa panssariestekivestä tehty muistomerkki.


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet : Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista. Porvoo : WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4.
  • Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-911-9.
  • Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 2, Jatkosota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.
  • Matti Koskimaa: Murtajan tykistö 2. Divisioonan tykistön taistelut 1941 - 1944. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19805-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Finlands ridderskaps och adels kalender 1956, sivu 274
  2. Koskimaa 1994, s. 210 - 212

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruben Lagus.