Lauri Nissinen
| Lauri Vilhelm Nissinen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. heinäkuuta 1918 Joensuu |
| Kuollut | 17. kesäkuuta 1944 (25 vuotta) Kaukjärvi |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1936–1944 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Luutnantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-risti |
Lauri Vilhelm Nissinen (31. heinäkuuta 1918 Joensuu – 17. kesäkuuta 1944 Kaukjärvi) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Nissinen lensi noin 300 sotalentoa ja ampui alas 32 vastustajan konetta.[1] Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 5. heinäkuuta 1942 numerolla 69, nimityshetkellä hänen sotilasarvonsa oli vänrikki.[2] Hän oli naimisissa ja hänellä oli yksi lapsi.[3]
Ennen sotia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauri Nissinen syntyi moottoriteknikko Herman ja Brita (o.s. Vellonen) Nissisen perheeseen. Nissisen sotilasura alkoi 1936, kun hän astui vapaaehtoisena palvelukseen Lentoasema 3:een Sortavalassa. 1. helmikuuta 1938 hänet hyväksyttiin Ilmasotakoulun ohjaajakurssille (RAOK 4). Lentokoulutus jatkui tämän jälkeen vielä aliupseeriohjaajakurssilla (AOK 7), jonka jälkeen Nissinen siirrettiin alikersantiksi ylennettynä Lentolaivue 24:ään.
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodassa kersantiksi ylennetty Nissinen lensi Fokker D.XXI -koneilla saavuttaen kolme ilmavoittoa. Jatkosodan
alkaessa Nissinen kuului edelleen Lentolaivue 24:ään, joka oli vastaanottanut kalustokseen Brewster-hävittäjäkoneet. Käytyään reserviupseerikoulun Nissinen ylennettiin vänrikiksi 30. maaliskuuta 1942. Nissinen hakeutui oppilaaksi Maasotakouluun ja sen käytyään hänet ylennettiin luutnantiksi 26. maaliskuuta 1943. Nissinen saavutti Brewster-koneilla lentäessään 22 ilmavoittoa. Lentolaivue 24 sai kalustokseen huhtikuussa 1944 Messerschmitt Bf 109 -koneet, joilla lentueen päällikkönä toiminut Nissinen ehti saavuttaa seitsemän ilmavoittoa.
Nissinen kaatui taistelulennolla Karjalankannaksen Kaukjärvellä 17. kesäkuuta 1944, kun luutnantti Urho Sarjamon ohjauskyvyttömäksi ammuttu Messerschmitt putosi hänen koneensa päälle molempien syöksyessä maahan. Vanhempi luutnantti Dimitri Jarmakov ampui Sarjamon koneesta toisen siiven irti, ja aiheutti sen, että Sarjamon kone putosi Nissisen päälle pilven lävitse. Paikalle lähetetty sotilaspastori löysi Nissisen Mannerheim-ristin hänen ruumiinsa luota. Nissisen ruumis lähetettiin kohti kotiseutua, mutta juna ja sen kuljettamat vainajat tuhoutuivat vihollisen ilmapommituksessa.[6]
Mannerheim-ristin perustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Ylipäällikkö on pvm:llä 5.7.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vänrikki Lauri Vilhelm Nissisen.
Vänrikki Nissinen on osoittautunut erittäin taitavaksi ja neuvokkaaksi hävittäjäpartion johtajaksi. Hänen toimintansa ilmataisteluissa on ollut esimerkillisen sisukasta ja häikäilemättömän rohkeata. Vänrikki Nissinen on sekä talvi- että nykyisessä sodassa osallistunut lukuisiin ilmataisteluihin, joista muutamat ovat olleet varsin raivokkaita. Hän on saavuttanut yhteensä 24 ilmavoittoa, joista talvisodassa 4 ja tämän sodan aikana 20.
Kerran tapasi vänrikki Nissinen etsintälennolla ollessaan vihollisen tiedustelukoneen, jota ryhtyi ahdistamaan, mutta saikin yllätyksellisesti kimppuunsa 2 vihollisen hävittäjää. Tästä vänrikki Nissinen ei hämääntynyt vaan siekailematta ryhtyi taisteluun hävittäjiä vastaan ja tuhosi molemmat.
Seuraavana päivänä osallistui vänrikki Nissinen suureen ilmataisteluun lukumääräisesti voimakkaampaa vihollista vastaan ja sitkeän sekä rohkeutta kysyvän taistelun jälkeen onnistui hänen ampua alas ensiksi 1 vihollishävittäjä ja sen jälkeen pitkän, sisukkaan takaa-ajon jälkeen tuhosi hän toisen vihollishävittäjän.
12.7.41, 19.7.41, 1.8.41 ja 5.8.41 käydyissä rajuissa ilmataisteluissa ampui vänrikki Nissinen kussakin taistelussa alas yhden vihollishävittäjän.
19.9.41 tapasi vänrikki Nissisen johtama hävittäjäpartio 3 vihollisen pommituskonetta 3 hävittäjän suojaamina. Vänrikki Nissinen johti partionsa päin vihollista ja syntyneessä ilmataistelussa hän henkilökohtaisesti ampui alas yhden vihollisen pommituskoneen ja yhden vihollisen hävittäjän suomalaisen partion toisten koneitten tuhotessa loput viholliskoneista.
23.9.41 käydyssä ilmataistelussa lisääntyi vänrikki Nissisen ilmavoitot 1:llä alasammutulla koneella.
26.9.41 joutui vänrikki Nissinen partionsa kanssa ilmataisteluun, johon osallistui 6 vihollishävittäjää vänrikki Nissisen ampuessa niistä henkilökohtaisesti yhden.
26.10.41 vänrikki Nissinen erittäin sisukkaalla takaa-ajollaan ja tarkan ampumataitonsa ansiosta sai tuhotuksi yhden vihollisen kaikkein uusinta mallia olevan hävittäjäkoneen.
10.1.42 hävittäjäpartio, johon vänrikki Nissinen kuului, joutui rajuun ilmataisteluun vihollisen parhaimpia hävittäjiä vastaan. Tässäkin taistelussa vänrikki Nissinen osoitti olevansa erinomainen taistelija ja onnistui tuhoamaan henkilökohtaisesti yhden viholliskoneen.
13.2.42 osallistui vänrikki Nissinen ilmataisteluun vihollisen HC-hävittäjiä vastaan saaden yhden henkilökohtaisen ilmavoiton ja toverinsa kanssa yhdessä toisen ilmavoiton. Samoin hän lisäsi ilmavoittotiliään yhdellä vihollishävittäjällä 4.3.42.
7.4.42 T:järven–R:järven [Tiiksjärvi–Rukajärvi] suunnassa käydyssä ilmataistelussa, johon vihollisen puolelta osallistui 18 hävittäjä- ja 17 pommituskonetta ollen näin suomalaisiin hävittäjäkoneisiin nähden 3-kertainen ylivoima, ampui vänrikki Nissinen henkilökohtaisesti alas 3 vihollishävittäjää. Ensimmäisen vihollishävittäjän sirpaleet vaurioittivat vänrikki Nissisen konetta. Tästä huolimatta vänrikki Nissinen jatkoi erittäin sisukkaasti ja esimerkillistä taitoa osoittaen voitokasta ilmataistelua.
8.6.42 käydyssä ilmataistelussa, johon osallistui 13 vihollisen HC-hävittäjää, meikäläisen partion vahvuuden ollessa ainoastaan 5 konetta, saavutti vänrikki Nissinen jälleen taitoa ja rohkeutta osoittaen yhden ilmavoiton.”
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Kustannusliike Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
- Mustonen, Harri; Kohtalona taivas – Hävittäjälentäjä Lauri Nissisen tarina. Koala-kustannus, 2019. ISBN 978-952-229-202-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stenman, Kari: Lauri Nissinen, Mannerheim-ristin ritari 69. Suomen ilmailuhistoriallinen lehti, 2000, nro 1, s. 11.
- ↑ Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 253
- ↑ Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 30.6.2020.
- ↑ valokuvaaja Sot. virk. V.Hollming: Suomalaisia lentokoneita lähdössä lennolle. www.finna.fi. Viitattu 30.6.2020.
- ↑ valokuvaaja Luutnantti Jori Ilanko: Lauri Wilhelm Nissisen hautajaistilaisuus www.finna.fi. Viitattu 30.6.2020.
- ↑ Tapio Sadeoja (toim.): Marskin ritarit: Ilta-Sanomien erikoislehti 2011, s. 51. Helsinki: Sanoma Media.
- ↑ valokuvaaja L. Johnsson: Lentopäähine kiinni. www.finna.fi. Viitattu 30.6.2020.
|
