Asemakaava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Porin asemakaava vuodelta 1852.

Asemakaava on kaavoituksessa yleiskaavasta seuraava, tarkempi taso. Eri kuntien alueiden käytön ohjaamiseksi laaditaan yleiskaavoja ja asemakaavoja. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön päämäärät kunnassa. Asemakaavassa osoitetaan kunnan osa-alueen käytön ja rakentamisen järjestäminen ja siten luodaan perusta maanomistajien ja kunnan välisten suhteiden muotoutumiselle[1]. Ylemmänasteinen suunnittelu ohjaa asemakaavan laadintaa. Maakunta- ja yleiskaavassa esitettävät strategiat ovat asemakaavan laadinnan ohjenuora[2] Vanhoissa teksteissä käytetään sanaa asemakartta.

Asemakaavan merkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemakaavan laadinnassa otetaan huomioon kunnan kehitys ja ajanmukaisuus[1]. Siinä määritellään yksityiskohtaisesti tietyn alueen käyttötarkoitus sekä ohjataan rakentamista. Siinä esitetään yleensä rakennusten muoto ja sijoittuminen, leikkipaikkojen ja pysäköintialueiden sijainti ja mitoitus, kerrosala, rakennustapaa koskien esimerkiksi julkisivumateriaalit, ääneneristysmääräykset, väestönsuojelutapa ja tontin huleveden käyttö. Kaavamerkinnät on määritelty Suomen rakentamismääräyskokoelmassa, mutta asemakaavalla pyritään määräämään vain välittömästi maankäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Kaavaan merkitään myös tonttien tehokkuusluku.

Asemakaavassa voidaan määrittää ja määrätä alueen suojelukohteet.

Asemakaavan hyväksyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa voi olla laadittu satojakin asemakaavoja. Kaavan hyväksymisen jälkeen alue on rakennuskiellossa, kunnes kaava on saanut lainvoiman.

Uuden asemakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto, vähäisen muutoksen voi hyväksyä kunnanhallitus tai lautakunta.[3]

Vuosittainen kaavoituskatsaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan tulee vähintään kerran vuodessa laatia katsaus kunnassa vireillä olevista kaava-asioista. Kaavoituskatsauksessa selostetaan lyhyesti kaava-asiat ja niiden käsittelyvaiheet, sekä sellaiset päätökset ja muut toimet, joilla on välitöntä vaikutusta kaavoituksen lähtökohtiin, tavoitteisiin, sisältöön ja toteuttamiseen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekroos - Kumpula - Kuusiniemi - Vihervuori: Ympäristöoikeuden pääpiirteet. Juva: WSOYpro, 2010. ISBN 9789510361283.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ekroos et al 2010 s. 190.
  2. Ekroos et al 2010 s. 195.
  3. Asemakaava, Tampereen kaupunki 2004
  4. Rakmk A3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]