Klaipėda

Wikipedia

Klaipėda


vaakuna	sijainti

maakunta

Perustamisvuosi

185 899 (2007)

98,35 km²

as./km²

Rimantas Taraškevičius

Sivusto

klaipeda.lt

Klaipedan sataman kautta kulkee noin 20 miljoonaa tonnia lastia joka vuosi.

Klaipėda (saks. Memel tai Memelburg, puol. Kłajpeda) on kaupunki ja Liettuan ainoa satama Itämerellä. Kaupungissa on 194 400 asukasta (2002), väkiluku on laskenut 202 900:sta vuodelta 1989. Nykyisin Klaipeda on tärkeä lauttasatama, sieltä on yhteyksiä Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Se sijaitsee lähellä Niemenjoen suuta.

Klaipedassa on samanlaista arkkitehtuuria kuin Saksassa, Englannissa ja Tanskassa. Suositut merenrantakohteet Neringa ja Palanga sijaitsevat läheltä Klaipedaa.

[muokkaa] Historiaa

Klaipedan perustivat balttilaiset heimot 1100-luvulla. Pitkän aikaa se kuului Itä-Preussiin, jolloin sitä kutsuttiin Memeliksi.

Itämeren satamakaupungin perustivat Saksalaisen ritarikunnan ritarit vuonna 1252 — kaupunkia kutsuttiin nimellä Castrum Memele, (saksaksi Memelburg, myös Mimmelburg). Vuonna 1254 Memelburgillle annettiin Lyypekin kaupunginoikeus. Ritarikunta käännytti alueen kristinuskoon. Melno-Seen rauha 1422 asetti rajan Preussin ja Liettuan välille. Memelburg liitettiin Preussiin ja raja pysyi muuttamattomana vuoteen 1919 asti, ja oli siten yksi kauimmin muuttumattomana säilynyt raja Euroopassa. Preussin herttuakunta oli Puolan vasalli ja myöhemmin osa Puola-Liettuaa. Vuosina 1629–1635 Ruotsi hyökkäsi ja miehitti kaupunkia. Saksan yhdistyessä Preussin johdolla, Memelistä tuli Saksan keisarikunnan koillisin kaupunki.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1919 Memel asetettiin ympärysvaltojen alaisuuteen. Versaillesin rauhan jälkeen se erotettiin Saksasta ja oli Ranskan miehitysvallan alaisena. Liettualaiset kuitenkin hyökkäsivät alueelle 1923 ja ranskalaiset vetäytyivät. Natsien valtaannousun jälkeen ja saatuaan hallintaansa Itävallan, sudeetit, Böömin ja Määrin, Saksa vaati myös Memeliä. Se liitettiin Saksaan 22. maaliskuuta 1939 ennen toisen maailmansodan alkua.

Toisen maailmansodan loppuvaiheissa, loppuvuodesta 1944 ja 1945, asukkaat pakenivat taisteluista. Puna-armeija valtasi kaupungin tammikuussa 1945 ja se annettiin takaisin Liettuan sosialistiselle neuvostotasavallalle. Monet jäljelle jääneistä asukkaista karkotettiin Siperiaan ja loput siirrettiin Saksaan.