Saksan uhkavaatimus Liettualle 1939

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Memelin alue kartalla sinisellä.

Saksan uhkavaatimus Liettualle oli Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentropin Liettuan ulkoministeri Juozas Urbšysille 20. maaliskuuta 1939 esittämä suullinen uhkavaatimus Memelin eli nykyisen Klaipėdan luovuttamisesta Saksalle. Liettualaiset hyväksyivät alueen luovuttamisen varhain aamulla 23. maaliskuuta. Memelin alue oli Saksan viimeinen aluelisäys ennen toisen maailmansodan syttymistä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen muodostettiin niin sanottu Memelin mandaattihallintoalue, jonka liettualaiset olivat kuitenkin miehittäneet Klaipėdan kapinassa vuonna 1923. Ympärysvallat hyväksyivät miehityksen seuraavana vuonna ja silloinen Weimarin tasavalta tunnusti maiden välisen rajan rajasopimuksella vuonna 1928.[1] Kansallissosialistit aloittivat vuodesta 1938 voimakkaan liikehdinnän alueella, mitä auttoi etenkin sotatilan lakkauttaminen alueella saman vuoden marraskuussa. Joulukuussa Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue voittivat selvästi alueen alueparlamenttivaalit. Voiton jälkeen vaadittiin Liettuan salaisen poliisin eli Saugumasin poistumista alueelta, mihin sitten Liettuan hallitus suostui. Liettua esitti Saksalle myös hyökkäämättömyyssopimusta, mutta Saksa ei vastannut ehdotukseen.[2]

Uhkavaatimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan hallinto sai syksyllä 1938 tietoja, että Saksa valmisteli Memelin alueen miehitystä. Tämän takia Liettuan presidentti Antanas Smetona lähetti Berliiniin lähettilääksi saksalaismielisen eversti Kazyz Širpan ja asetti ulkoministeriksi Juozas Urbšysin. Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen 20. maaliskuuta 1939 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop esitti Klaipėdan palauttamisesta uhkavaatimuksen Urbšysille Berliinissä. Tämän jälkeen Urbšys palasi Kaunasiin neuvotellakseen uhkavaatimuksesta hallinnon kanssa. Liettua otti yhteyttä Klaipėdan sopimuksen allekirjoittaneisiin Italiaan, Japaniin, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan selvittääkseen, oliko avun saaminen mahdollista, jos aseelliseen vastarintaan ryhdyttäisiin. Sopimuksen allekirjoittajat eivät luvanneet apua.[2] Adolf Hitler oli määrännyt, että jos Liettua ei luovuttaisi aluetta, sinne tehtäisiin maihinnousu. Tätä varten valmisteltu suunnitelma tunnettiin peitenimellä kuljetusharjoitus Stettin. 22. maaliskuuta taistelulaiva Deutschland lähti Saksasta kohti Klaipėdaa mukanaan Hitler ja amiraali Erich Raeder.[3] Liettualaiset olivat Saksan vaatimuksen jälkeen lähettäneet jälleen edustajansa Berliiniin 22. maaliskuuta. Ribbentrop oli valmistellut Berlinissä alueen luovuttamista koskevan sopimuksen, jonka allekirjoittamista hän vaati liettualaisilta. Allekirjoitukseen meni kuitenkin kauan aikaa. Hitler lähetti Berliiniin pariin otteeseen tiedusteluja, olivatko liettualaiset jo antautuneet vai pitäisikö heidän avata Klaipėdan satama asevoimin. Ribbentrop saattoi kuitenkin 23. maaliskuuta kello 1.30 viestittää, että liettualaiset olivat allekirjoittaneet.[4]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samana päivänä 23. maaliskuuta kello 14.30 Hitler marssi Klaipėdaan ja piti kaupunginteatterilla puheen väkijoukolle. Puolassa tapahtunutta pidettiin Saksan Varsovan lähettiläs Hans-Adolf von Molken mukaan hyvin epämiellyttävänä yllätyksenä, sillä saksalaisten uskottiin aivan oikein keskittyvän seuraavaksi Danzigin kysymykseen.[4] Liettuassa menetys otettiin vastaan järkyttyneesti. Saugumasin teettämien tutkimusten mukaan kansan enemmistö oli valmis sotaan alueen puolesta.[2] Kannatustaan menettänyt Smetona joutuikin tekemään myönnytyksiä oppositiolle ja 28. maaliskuuta koottiin uusi hallitus. Myöhemmin lakkautettiin lehdistösensuuri ja kokousten pitoa helpotettiin. Huhtikuussa maassa oli suuria mielenosoituksia.[5] Smetonan antamat vapaudet jäivät lyhytaikaisiksi Neuvostoliiton pakottaessa maan ensin hyväksymään sotilastukikohdat alueellaan, minkä jälkeen maa miehitettiin myöhemmin kokonaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saksa valtapolitiikan paitsiossa. Memelin kysymys Weimarin tasavallan ulkopolitiikassa vuoden 1918 vallankumouksesta Memelin-sopimuksen syntyyn kesällä 1924., Ari Mäkiranta, Turun yliopiston humanistinen tiedekunta, historian laitos, yleinen historia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aulis Kallio: Liettuan historia. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6.
  • William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I. New York: Simon and Schuster, 1960. ISBN 951-20-6633-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kallio 2009, s. 205–207
  2. a b c Kallio 2009, s. 231
  3. Shirer 1960, s. 528
  4. a b Shirer 1960, s. 529
  5. Kallio 2009, s. 232