Kaupungistuminen

Näkymä Seinen halkomasta Ranskan pääkaupungista Pariisista.

Kaupungistuminen on yhteiskunnallinen ilmiö, jossa kaupungeissa asuvan väestön osuus kokonaisväestöstä kasvaa. Kaupungistumiseksi kutsutaan myös uusien kaupunkien syntyä ja kehittymistä. Kaupungeiksi kutsuttuja yhteisöjä on ollut olemassa jo vuosituhansien ajan. Nykyinen kaupungistuminen nähdään osana yhteiskunnan modernisaatiota. Kaupungistumista tutkii muun muassa kaupunkitaloustiede.

Maaseutumaisissa yhteiskunnissa kaupunkien väestönkasvu ohittaa ensin maaseudun väestönkasvun, ja myöhemmin maaseudun väestö kääntyy laskuun muuttoliikkeen myötä. Lopulta väestö alkaa vähentyä myös pienemmissä kaupungeissa ja keskittyy kooltaan suurempiin kaupunkeihin. Jotkin yhteiskunnat ovat jo siirtyneet vaiheeseen, jossa suurten kaupunkien väestö vähenee ja niiden lähialueiden väestömäärä kasvaa.

Kaupungistumisen keskeisenä käännekohtana pidetään sitä, että kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää, mutta erään arvion mukaan tämä käänne olisi tapahtunut vuonna 2008. Kaupunkilaisten määrän on ennustettu nousevan vuonna 2030 jo viiteen miljardiin, jolloin kaupungeissa asuisi 70 prosentilla maailman ihmisistä.

Kaupungistuminen menneisyydessä

New Yorkin siluetti.

Historiallisesti kaupungin määrittely on hankalaa. Useimmiten historiantutkijat ja arkeologit kutsuvat kaupungeiksi sellaisia asutuskeskittymiä, jotka olivat ympäristöönsä nähden suurehkoja, ja joiden asukkaat eivät osallistuneet ravinnon tai raaka-aineiden perustuotantoon kuin enintään sivutoimisesti. Kaupunkien asutus keskittyi kauppaan, käsitöihin, hallinnollisiin tehtäviin ja erilaisten palvelujen tarjoamiseen. Maanviljelyyn keskittynyttä asutusta kutsutaan kyläksi. Erottelu ei kuitenkaan ole absoluuttinen, vaan kaupungin ja kylän välinen raja on liukuva. Joskus – esimerkiksi keskiajan Euroopasta puhuttaessa – kaupunki oli myös hallinnollinen ja oikeudellinen käsite, joten kaikki kaupunkimaisia piirteitä omanneet asutuskeskukset eivät olleet kaupunkeja ainakaan virallisesti.

Lontoo on kerran ollut mahtavan brittiläisen kansainyhteisön keskus.

Historialliset kaupungit eivät kooltaan ole aina vastanneet nykyaikaista mielikuvaa kaupungista: kaupungiksi saatetaan joissakin historiallisissa yhteyksissä kutsua muutaman sadan asukkaan asutuskeskittymää, vaikka nykyisin tämän kokoista yhteisöä pidettäisiin maaseudun taajamana. Kaupunkikäsitteen merkityksen ja määritelmien muuttumisen vuoksi historiallista ja nykyistä kaupungistumista on vaikea verrata.

Varhaisimmat sellaiset yhteisöt, joita yleisesti luonnehditaan kaupungeiksi, syntyivät 3000-luvulla eaa. Egyptissä ja Mesopotamiassa. Kaikkein ensimmäisenä miljoonakaupunkina pidetään antiikin Roomaa. Antiikin sivilisaatio, keskiajan islamilainen sivilisaatio ja esimerkiksi Kiina voidaan mainita esimerkkeinä varhain kaupungistuneista kulttuureista, joissa niissäkin tosin valtaosa väestöstä asui maaseudulla. Euroopassa kaupunkiasutus taantui Rooman valtakunnan hajottua, mutta alkoi hitaasti taas voimistua 700- ja 800-luvuilla, laajemmassa määrin sydänkeskiajalta lähtien. Merkittäviä kaupunkiyhteisöjä syntyi myös Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan sekä Etelä- ja Väli-Amerikkaan jo ennen eurooppalaisten saapumista näille alueille. Myöhemmin kaupungistuminen levisi napaseutuja lukuun ottamatta kaikkialle maailmaan. Ennen teollistumisen aikakautta ja 1800-lukua yli 100 000 asukkaan kaupungit olivat kuitenkin poikkeuksellisia.

Nykyajan kaupungistuminen

Ilmakuvaa Tokiosta, maailman suurimmasta metropolista.

Ensimmäinen todella huomattava muuttoaalto kaupunkeihin tapahtui joissakin länsimaissa teollistumisen myötä 1700- ja 1800-luvuilla. 1900-luvulla länsimaissa tapahtui kaksi muuttoaaltoa kaupunkeihin, ensin 1900-luvun alussa ja toinen 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1900 vain kahdeksan prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa. Nykyisin kaupungistumisastetta pidetään yhtenä kehittyneen maan mittareista (kaikki kehittyneet maat ovat nykyisin myös kaupungistuneita), vaikka myös osa kehitysmaista, pääosin Latinalaisen Amerikan ja Lähi-idän maat, ovat olleet jo pitkään kaupungistuneita.

Kiinassa on käynnissä nykyään maailmanhistorian laajin kaupungistuminen ja maan kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vilkkaana myös tulevaisuudessa. Muissakin kehitysmaissa kaupungistuminen on hyvin nopeaa. On arvioitu, että joka tunti 10 000 ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin. Kuukaudessa se tekee noin seitsemän miljoonaa ihmistä. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana noin miljardi ihmistä on muuttanut maalta kaupunkiin. Seuraavien kymmenen vuoden aikana ennustetaan muuttavan toinen miljardi lisää. Vuoteen 2055 mennessä kaupungit ottavat vastaan kahdesta neljään miljardia ihmistä. Nopeimmin kasvavat 100 000–500 000 asukkaan kaupungit.

Nykyisen kaupungistumisen syyt

Katso myös: Kaupunkitaloustiede

Hongkong on yksi maailmantalouden tärkeimmistä keskuksista ja maailman tiheimmin asutuista kaupungeista.

Kaupungistumisen syyt ovat moninaiset. Maaseudun koneellistuminen vähentää työvoiman tarvetta maaseudulla. Kehitysmaissa maaseutu on usein kovan väestönkasvun takia ylikansoitettu ja väestöräjähdys purkautuu kaupunkeihin. Maattomilla ja työttömillä maaseudun asukkailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa kaupunkiin.

Koska suurin osa kaupunkiin muuttajista on nuoria, on kaupunkien luonnollinenkin väestönkasvu suurta. Kaupungit ovat vetovoimaisia myös siksi, että ihmiset uskovat niissä olevan mahdollisuuksia työllistymiseen, koulutukseen ja parempaan elintasoon. Nämä kaupunkien maaseutua paremmat mahdollisuudet saavat usein kehitysmaissa toimeentulonsa maaseudulla jo turvanneetkin ihmiset muuttamaan kaupunkeihin. Tämän lisäksi myös ilmaston muuttuminen saattaa vaikuttaa kaupungistumiseen kiihdyttävästi; esimerkiksi Kiinassa tai Afrikassa paheneva kuivuus on pakottanut ihmisiä lähtemään kaupunkeihin maatalouden käydessä kotipaikalla mahdottomaksi. Länsimaissa suurkaupungit vetävät myös eri elämäntyylejä ja vaihtoehtokulttuureja harrastavia ihmisiä suvaitsevaisemman ilmapiirinsä vuoksi. Tämän takia monissa suurkaupungeissa, kuten Berliinistä ja San Franciscosta löytyy suuri homoyhteisö.

Ihmiset muuttavat ensin kotipaikkansa lähikaupunkiin, josta jonkin ajan kuluttua muutetaan eteenpäin maan suurimpiin kaupunkeihin. Monissa maissa kaupungistumista yritetään rajoittaa, mutta tulokset ovat huonoja. Esimerkiksi Kiinan Shanghaissa arvioidaan asuvan monta miljoonaa laitonta maaltamuuttajaa.

Kehitysmaiden kaupungistumisen ongelmia

Kuva eräästä favelasta eli slummista Rio de Janeirossa Brasiliassa.

Nopea kaupungistuminen luo myös ongelmia. Kehitysmaiden infrastruktuuri ei yleensä pysy kehityksen mukana, jolloin varsinaisen kaupungin laidoille syntyy paljon hökkelikyliä eli slummeja, joissa ei ole tarjolla alkeellisimpiakaan palveluja. Asunnottomuus ja katulapset ovat yleisiä ilmiöitä. Monissa kehitysmaissa jopa yli puolet väestöstä saattaa asua slummeissa. Asuntojen hinnat nousevat kovan kysynnän takia pilviin ja tuloerot kasvavat räjähdysmäisen suuriksi. Työttömyys on yleistä, mikä taas johtaa rikollisuuteen, prostituutioon, huumekauppaan ja pimeisiin töihin. Kaupungit ovatkin nykyisin entistä epätasa-arvoisempia paikkoja, joissa rikkaiden aidoilla reunustetut asuma-alueet ovat aivan slummien vieressä.

São Paulon keskustaa, São Paolo on eteläisen pallonpuoliskon suurin kaupunki.

Kaupungit vievät laajentuessaan tilaa esimerkiksi maataloudelta ja luonnolta. Vedestä saattaa tulla pulaa pohjavesilähteiden tyhjentyessä tai saastuessa. Pahimmillaan kaupungit tuottavat asukasta kohti moninkertaisesti jätteitä maaseutuun verrattuna, ja tehokkaan jätehuollon järjestäminen kuuluukin kehitysmaiden kaupunkien vaikeimpiin ongelmiin. Lisäksi kaupunki kuluttaa moninkertaisesti luonnonvaroja maaseutuun nähden, ja suurkaupunki tarvitsee pahimmillaan pinta-alaansa nähden monikymmenkertaisen alan viljeltyä maata ruokatarpeidensa tyydyttämiseksi.

Laajeneva kaupunki aiheuttaa myös liikenneongelmia. Laajentuessaan kaupunki lisää asukkaidensa auton tarvetta, eikä tieverkoston kehittäminen usein pysy autoistumisen tahdin mukana. Liikenne on ruuhkaista ja pysäköintipaikoista on pulaa. Autoistumisen takia monet suurkaupungit ovat todella saastuneita. Pahimmin saastuneissa kaupungeissa ihmiset saattavat hengittää monen tupakka-askillisen verran myrkkyjä päivän aikana. Suurin osa maailman saastuneimmista kaupungeista sijaitsee nykyisin voimakkaasti kaupungistuvassa Kiinassa. Monesti kaupungit ovatkin sakean savusumun eli smogin peitossa.

Kaupungistumisen mahdollisuudet

Näkymä Singaporesta, jota pidetään yhtenä hyvän kaupunkisuunnittelun esimerkkinä.

Kaupungistumiseen liittyy sen mukanaan tuomista ongelmista huolimatta myös runsaasti mahdollisuuksia. Kaupungit pystyvät yleensä tarjoamaan jonkinlaisen koulutuksen ja terveydenhuollon myös slummeissa asuville, jonka johdosta syntyvyys ja lapsikuolleisuus ovat pienempiä kuin maaseudulla. Kehitysmaissa elinajanodote on kaupungeissa maaseutua korkeampi. Kaupungeissa on lisäksi tarjolla työmahdollisuuksia, vaikka ne ovatkin usein virallisen talousjärjestelmän ulkopuolisia ja heikosti palkattuja. Työkirjo on kaupungeissa laajempi, mikä mahdollistaa ihmisille runsaamman valikoiman uramahdollisuuksia. Lisäksi suurkaupungit ovat taloudellisesti tehokkaita yksikköjä, jotka tuottavat väestöön suhteutettuna moninkertaisesti enemmän kuin muualla.

Vähemmistöille, kuten homoseksuaaleille ja siirtolaisille, suurkaupunki voi olla pientä paikkakuntaa turvallisempi asuinympäristö, koska suuressa väkimäärässä sulaudutaan massaan tehokkaammin ja kaupunkikulttuuri on maaseudun kulttuuria sirpaloituneempaa, jonka takia alakulttuurien muodostaminen on helpompaa.

Monet kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit ovat esittäneet tulevaisuuden visioita ekologisesta suurkaupungista, joka rakentuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Ekologisessa kaupungissa kaikki tavarat ja materiaalit kierrätetään ja uudelleenkäytetään mahdollisimman perusteellisesti. Suurin osa liikenteestä tapahtuisi polkupyörällä, kävellen ja julkisilla kulkuneuvoilla.

Maailman tärkeimmät kasvukeskukset

Seuraavassa on lueteltu suurimmat kaupunkialueet nykyään ja vuonna 2020. On kumminkin huomattava että suurkaupunkialue on vaikeasti määriteltävä alue; esimerkiksi käynee Etelä-Korean Soul jossa eri laskelmien mukaan asuu 10–22 miljoonaa ihmistä. Tämän takia luettelot voivat vaihdella huomattavastikin eri tilastoissa.

Suurimmat kaupungit vuonna 2006

1. Tokio, Japani 35,53 milj. as
2. México, Meksiko 19,24 milj. as
3. Mumbai, Intia 18,84 milj. as.
4. New York, Yhdysvallat 18,65 milj. as.
5. São Paulo, Brasilia 18,61 milj. as.
6. Delhi, Intia 16,00 milj. as.
7. Kalkutta, Intia 14,57 milj. as.
8. Jakarta, Indonesia 13,67 milj. as.
9. Buenos Aires, Argentiina 13,52 milj. as.
10. Dhaka, Bangladesh 13,09 milj. as.

Suurimmat kaupungit vuonna 2020

1. Tokio, Japani 37,28 milj. as
2. Mumbai, Intia 25,97 milj. as.
3. Delhi, Intia 25,83 milj. as.
4. Dhaka, Bangladesh 22,04 milj. as.
5. México, Meksiko 21,81 milj. as.
6. São Paulo, Brasilia 21,57 milj. as.
7. Lagos, Nigeria 21,51 milj. as.
8. Jakarta, Indonesia 20,77 milj. as.
9. New York, Yhdysvallat 20,43 milj. as.
10. Karachi, Pakistan 18,94 milj. as.

Suomen kaupungistuminen

Helsinki on Suomen pääkaupunki ja lähiympäristöineen maan ylivoimainen kasvukeskus.

Aurajoen teollista rantaa Turussa, Suomen vanhimmassa kaupungissa.

Suomessa kaupungistuminen alkoi keskiajalla. Ensimmäisenä Suomen kaupunkina pidetään Turkua, joka perustettiin 1200-luvun lopulla. Suomessa kaupungistumisaste pysyi kuitenkin pitkään selvästi alhaisempana kuin useimmissa muissa Euroopan maissa: keskiajalla vain muutama prosentti Suomen alueen asukkaista asui kaupungeissa, joita sijaitsi vain maan etelä- ja lounaisrannikoilla. Turku sekä Suomen historiallisten kaupunkien joukkoon kuuluvat Viipuri ja Käkisalmi olivat noin 1 500 asukkaansa kera merkittäviä keskiaikaisia asutuskeskuksia. Muiden Suomen alueella sijainneiden keskiaikaisten kaupunkien (Ulvila, Porvoo, Naantali, Rauma) asukasluku jäi tiettävästi pariin sataan. 1600-luvulla alettiin perustaa kaupunkeja Pohjois-Suomeen (ensimmäisenä Oulu vuonna 1605) ja sisämaahan (ensimmäisenä Hämeenlinna vuonna 1628), mutta useimmiten ne pysyivät hyvin pieninä. Suomen kaupunkien lukumäärä ja koko kasvoivat hitaasti, kunnes kaupungistuminen sai vauhtia 1800-luvun lopulla.

Tampere on Pohjolan suurin sisämaakaupunki.

Suomi kaupungistui länsimaisittain myöhään, mutta nopeasti. Vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla, mutta vuoteen 1970 mennessä enemmistö suomalaisistakin jo asui kaupungeissa. Suomen kaupunkien väkimäärä kasvoi nopeasti, ja esimerkiksi Helsinkiin saapui vuosittain 7 000–8 000 nuorta 1960-luvulla. Tämän vuoksi suurimpiin kaupunkeihin jouduttiin rakentamaan pikaisesti laatutasoltaan vaihtelevia lähiöitä maalta muuttaneille uusille asukkaille. Toisaalta lähiöt olivat aikansa mittapuun mukaan hyvin varusteltuja ja merkitsivät monille kaupunkien keskustoista ja maalta muuttaneille asuinolojen selvää parannusta. 1960-luvun lähiöihin muutettiin enimmäkseen kantakaupungista, 1970-luvun lähiöihin taas suuri maaltamuutto toi väkeä maaseudulta. Kaupungistuminen ajoittui Suomessa samoihin aikoihin, kun autoistuminen oli voimakkaimmillaan. Tämän takia Suomen kaupungit eroavat muusta Euroopasta siten, että ne on rakennettu väljemmin ja autoliikenteellä on suurempi rooli.

Suomen kaupungistumisaste on kuitenkin yhä teollisuusmaaksi varsin alhainen – vain vähän yli 60 prosenttia – mikäli kaupungistumisen mittarina käytetään Tilastokeskuksen määritelmää kaupungille. Taajamissa asuvien osuus väestöstä on kuitenkin muiden Pohjoismaiden tasolla, ja muissa Pohjoismaissa kaupungistumisen mittarina käytetään taajama-astetta.^lähde?

Niin kuin muuallakin maailmassa, Suomessakin voimakkaimmin kasvavat kaupunkiseudut, joissa on tarjolla eniten työpaikkoja ja koulutusta. Kaupunkien kasvu suuntautuu nykyään kasvukeskuksiin ja niiden kehyskuntiin, jonka seurauksena kaupunkirakenne hajoaa. Suomen merkittävimmät kaupunkiseudut ja samalla kasvukeskukset ovat pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku, Oulu ja Jyväskylä. Nykyään Suomessa niin kuin muuallakin länsimaissa (esimerkiksi Detroit tai Ruhrin alue) perinteiset teollisuuskaupungit ovat kärsineet teollisuuden toimintojen supistuksista. Suomessa tällaisia kaupunkeja ovat ainakin Forssa, Hamina, Imatra, Jämsä, Kemi, Kotka, Kouvola, Loviisa, Mänttä-Vilppula, Pietarsaari, Pori, Raahe, Rauma, Uusikaupunki, Valkeakoski ja Varkaus.

Luettelo valtioista kaupungistumiskehityksen mukaan

sija	valtio	urbaanin väestön osuus (%)	päiväys	urbaanisation osuus (%)	päiväys
1	Singapore	100	2008	1,2	2005-10 arvio
2	Nauru	100	2008	0,3	2005-10 arvio
3	Monaco	100	2008	0,3	2005-10 arvio
4	Vatikaanivaltio	100	2008	0,1	2005-10 arvio
5	Kuwait	98	2008	2.5	2005-10 arvio.
6	Belgia	97	2008	0,3	2005-10 arvio
7	Qatar	96	2008	2,2	2005-10 arvio
8	San Marino	94	2008	0,9	2005-10 arvio
9	Malta	94	2008	0,6	2005-10 arvio
10	Venezuela	93	2008	2	2005-10 arvio
11	Uruguay	92	2008	0,4	2005-10 arvio
12	Israel	92	2008	1,7	2005-10 arvio
13	Islanti	92	2008	0,8	2005-10 arvio
14	Argentiina	92	2008	1,2	2005-10 arvio
15	Britannia	90	2008	0,5	2005-10 arvio
16	Bahrain	89	2008	1,8	2005-10 arvio
17	Australia	89	2008	1,2	2005-10 arvio
18	Andorra	89	2008	-0,2	2005-10 arvio
19	Chile	88	2008	1,3	2005-10 arvio
20	Uusi-Seelanti	87	2008	1	2005-10 arvio
21	Libanon	87	2008	1,2	2005-10 arvio
22	Djibouti	87	2008	2,2	2005-10 arvio
23	Tanska	87	2008	0,5	2005-10 arvio
24	Brasilia	86	2008	1,8	2005-10 arvio
25	Ruotsi	85	2008	0,5	2005-10 arvio
26	Gabon	85	2008	2,1	2005-10 arvio
27	Bahama	84	2008	1,4	2005-10 arvio
28	Yhdysvallat	82	2008	1,3	2005-10 arvio
29	Saudi-Arabia	82	2008	2,5	2005-10 arvio
30	Alankomaat	82	2008	0,9	2005-10 arvio
31	Luxemburg	82	2008	1	2005-10 arvio
32	Palau	81	2008	1,8	2005-10 arvio
33	Etelä-Korea	81	2008	0,6	2005-10 arvio
34	Kanada	80	2008	1	2005-10 arvio
35	Yhdistyneet arabiemiirikunnat	78	2008	2,9	2005-10 arvio
36	Libya	78	2008	2,2	2005-10 arvio
37	Jordania	78	2008	3,1	2005-10 arvio
38	Kiinan tasavalta	78lähde?	2008		2005-10 arvio
39	Espanja	77	2008	0,9	2005-10 arvio
40	Peru	77	2010	1,6	2005-10 arvio
41	Norja	77	2008	0,7	2005-10 arvio
42	Meksiko	77	2008	1,5	2005-10 arvio
43	Ranska	77	2008	0,8	2005-10 arvio
44	Kuuba	76	2008	0	2005-10 arvio
45	Suriname	75	2008	1	2005-10 arvio
46	Brunei	75	2008	2,6	2005-10 arvio
47	Saksa	74	2008	0,1	2005-10 arvio
48	Dominica	74	2008	0,2	2005-10 arvio
49	Kolumbia	74	2008	1,7	2005-10 arvio
50	Sveitsi	73	2008	0,5	2005-10 arvio
51	Venäjä	73	2008	-0,2	2005-10 arvio
52	Panama	73	2008	2,7	2005-10 arvio
53	Tšekki	73	2008	0	2005-10 arvio
54	Valko-Venäjä	73	2008	0	2005-10 arvio
55	Oman	72	2008	2	2005-10 arvio
56	Marshallinsaaret	71	2008	2,7	2005-10 arvio
57	Bulgaria	71	2008	-0,3	2005-10 arvio
58	Malesia	70	2008	3	2005-10 arvio
59	Kypros	70	2008	1,3	2005-10 arvio
60	Turkki	69	2008	1,9	2005-10 arvio
61	Viro	69	2008	-0,3	2005-10 arvio
62	Dominikaaninen tasavalta	69	2008	2,6	2005-10 arvio
63	Ukraina	68	2008	-0,7	2005-10 arvio
64	Latvia	68	2008	-0,5	2005-10 arvio
65	Italia	68	2008	0,4	2005-10 arvio
66	Iran	68	2008	2,1	2005-10 arvio
67	Unkari	68	2008	0,3	2005-10 arvio
68	Tunisia	67	2008	1,7	2005-10 arvio
69	Makedonia	67	2008	0,8	2005-10 arvio
70	Liettua	67	2008	-0,4	2005-10 arvio
71	Irak	67	2008	1,7	2005-10 arvio
72	Itävalta	67	2008	0,7	2005-10 arvio
73	Japani	66	2008	0,2	2005-10 arvio
74	Ecuador	66	2008	2,1	2005-10 arvio
75	Bolivia	66	2008	2,5	2005-10 arvio
76	Filippiinit	65	2008	3	2005-10 arvio
77	Algeria	65	2008	2,5	2005-10 arvio
78	Armenia	64	2008	-0,3	2005-10 arvio
79	Pohjois-Korea	63	2008	0,9	2005-10 arvio
80	Suomi	63	2008	0,8	2005-10 arvio
81	Costa Rica	63	2008	2,3	2005-10 arvio
82	Etelä-Afrikka	61	2008	1,4	2005-10 arvio
83	São Tomé ja Príncipe	61	2008	3	2005-10 arvio
84	Puola	61	2008	-0,3	2005-10 arvio
85	Irlanti	61	2008	2,2	2005-10 arvio
86	Kreikka	61	2008	0,6	2005-10 arvio
87	El Salvador	61	2008	1,9	2005-10 arvio
88	Kongon tasavalta	61	2008	2,7	2005-10 arvio
89	Paraguay	60	2008	2,8	2005-10 arvio
90	Montenegro	60	2008	-0,8	2005-10 arvio
91	Liberia	60	2008	5,6	2005-10 arvio
92	Kap Verde	60	2008	3,5	2005-10 arvio
93	Botswana	60	2008	2,5	2005-10 arvio
94	Portugali	59	2008	1,4	2005-10 arvio
95	Kazakstan	58	2008	1,2	2005-10 arvio
96	Nicaragua	57	2008	1,8	2005-10 arvio
97	Mongolia	57	2008	1,2	2005-10 arvio
98	Gambia	57	2008	4,2	2005-10 arvio
99	Kroatia	57	2008	0,4	2005-10 arvio
100	Kamerun	57	2008	3,5	2005-10 arvio
101	Angola	57	2008	4,4	2005-10 arvio
102	Slovakia	56	2008	0,2	2005-10 arvio
103	Marokko	56	2008	1,8	2005-10 arvio
104	Syyria	54	2008	3,1	2005-10 arvio
105	Seychellit	54	2008	1,4	2005-10 arvio
106	Romania	54	2008	-0,1	2005-10 arvio
107	Jamaika	53	2008	0,9	2005-10 arvio
108	Georgia	53	2008	-0,6	2005-10 arvio
109	Serbia	52	2008	0,5	2005-10 arvio
110	Indonesia	52	2008	3,3	2005-10 arvio
111	Fidži	52	2008	1,6	2005-10 arvio
112	Belize	52	2008	3,1	2005-10 arvio
113	Azerbaidžan	52	2008	1	2005-10 arvio
114	Kiina	51	2010	2,7	2005-10 arvio
115	Ghana	50	2008	3,5	2005-10 arvio
116	Tuvalu	49	2008	1,3	2005-10 arvio
117	Turkmenistan	49	2008	2,2	2005-10 arvio
118	Guatemala	49	2008	3,4	2005-10 arvio
119	Norsunluurannikko	49	2008	3,2	2005-10 arvio
120	Slovenia	48	2008	-0,6	2005-10 arvio
121	Nigeria	48	2008	3,8	2005-10 arvio
122	Honduras	48	2008	2,9	2005-10 arvio
123	Saint Vincent ja Grenadiinit	47	2008	1,3	2005-10 arvio
124	Haiti	47	2008	4,5	2005-10 arvio
125	Bosnia ja Hertsegovina	47	2008	1,4	2005-10 arvio
126	Albania	53	2011	1,9	2005-10 arvio
127	Kiribati	44	2008	1,8	2005-10 arvio
128	Sudan	43	2008	4,3	2005-10 arvio
129	Egypti	43	2008	1,8	2005-10 arvio
130	Togo	42	2008	4,3	2005-10 arvio
131	Senegal	42	2008	3,1	2005-10 arvio
132	Moldova	42	2008	-1,5	2005-10 arvio
133	Mauritius	42	2008	0,9	2005-10 arvio
134	Mauritania	41	2008	3	2005-10 arvio
135	Benin	41	2008	4	2005-10 arvio
136	Barbados	40	2008	1,5	2005-10 arvio
137	Päiväntasaajan Guinea	39	2008	2,8	2005-10 arvio
138	Keski-Afrikan tasavalta	39	2008	2,3	2005-10 arvio
139	Sierra Leone	38	2008	2,9	2005-10 arvio
140	Malediivit	38	2008	5,3	2005-10 arvio
141	Zimbabwe	37	2008	2,2	2005-10 arvio
142	Uzbekistan	37	2008	1,6	2005-10 arvio
143	Somalia	37	2008	4,2	2005-10 arvio
144	Namibia	37	2008	2,9	2005-10 arvio
145	Mosambik	37	2008	4,1	2005-10 arvio
146	Pakistan	36	2008	3	2005-10 arvio
147	Kirgisia	36	2008	1,6	2005-10 arvio
148	Sambia	35	2008	2,3	2005-10 arvio
149	Bhutan	35	2008	4,9	2005-10 arvio
150	Guinea	34	2008	3,5	2005-10 arvio
151	Kongon demokraattinen tasavalta	34	2008	5,1	2005-10 arvio
152	Thaimaa	33	2008	1,7	2005-10 arvio
153	Myanmar	33	2008	2,9	2005-10 arvio
154	Saint Kitts ja Nevis	32	2008	1,4	2005-10 arvio
155	Mali	32	2008	4,8	2005-10 arvio
156	Jemen	31	2008	4,9	2005-10 arvio
157	Laos	31	2008	5,6	2005-10 arvio
158	Grenada	31	2008	0,3	2005-10 arvio
159	Guinea-Bissau	30	2008	3,2	2005-10 arvio
160	Antigua ja Barbuda	30	2008	0,9	2005-10 arvio
161	Madagaskar	29	2008	3,8	2005-10 arvio
162	Intia	29	2008	2,4	2005-10 arvio
163	Vietnam	28	2008	3,1	2005-10 arvio
164	Saint Lucia	28	2008	1,4	2005-10 arvio
165	Guyana	28	2008	0	2005-10 arvio
166	Komorit	28	2008	2,7	2005-10 arvio
167	Itä-Timor	27	2008	5	2005-10 arvio
168	Tšad	27	2008	4,7	2005-10 arvio
169	Bangladesh	27	2008	3,5	2005-10 arvio
170	Tadžikistan	26	2008	1,6	2005-10 arvio
171	Vanuatu	25	2008	4,1	2005-10 arvio
172	Tonga	25	2008	1,6	2005-10 arvio
173	Tansania	25	2008	4,2	2005-10 arvio
174	Swazimaa	25	2008	1,7	2005-10 arvio
175	Lesotho	25	2008	3,5	2005-10 arvio
176	Afganistan	24	2008	5,4	2005-10 arvio
177	Samoa	23	2008	1,7	2005-10 arvio
178	Mikronesia	22	2008	0,8	2005-10 arvio
179	Kenia	22	2008	4	2005-10 arvio
180	Kambodža	22	2008	4,6	2005-10 arvio
181	Eritrea	21	2008	5,4	2005-10 arvio
182	Burkina Faso	20	2008	5	2005-10 arvio
183	Malawi	19	2008	5,2	2005-10 arvio
184	Salomonsaaret	18	2008	4,1	2005-10 arvio
185	Ruanda	18	2008	4,2	2005-10 arvio
186	Nepal	17	2008	4,9	2005-10 arvio
187	Etiopia	17	2008	4,3	2005-10 arvio
188	Niger	16	2008	4	2005-10 arvio
189	Sri Lanka	15	2008	0,5	2005-10 arvio
190	Liechtenstein	14	2008	0,5	2005-10 arvio
191	Uganda	13	2008	4,4	2005-10 arvio
192	Trinidad ja Tobago	13	2008	2,9	2005-10 arvio
193	Papua-Uusi-Guinea	12	2008	1,9	2005-10 arvio
194	Burundi	10	2008	6,8	2005-10 arvio

Katso myös

• Maaltamuutto

Aiheesta muualla

• Urbanization Worldwide, World Bank 2005 World Development Indicators
• Open History Cityviewer, a dynamic map of the world cities' growth
• Tomorrow's Crises Today - the humanitarian dimension of urbanization
• The Natural History of Urbanization