Jim Ryun

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jim Ryun
Jim Ryun
Jim Ryun
Syntynyt 29. huhtikuuta 1947 (ikä 67)
Wichita, Kansas, Yhdysvallat
Puolue republikaaninen puolue
Asema edustajainhuoneen jäsen (1996–2007)
Vaalipiiri Kansasin toinen vaalipiiri

James Ronald ”Jim” Ryun (s. 29. huhtikuuta 1947 Wichita, Kansas) on yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija ja republikaanipoliitikko. Hänen paras saavutuksensa urheilu-urallaan oli vuoden 1968 kesäolympialaisten 1 500 metrin juoksun hopeasija.

Ryun osallistui urallaan kolmiin olympialaisiin ja teki keskimatkoilla viisi maailmanennätystä ennen siirtymistään ammattilaiseksi vuoden 1972 kesäolympialaisten jälkeen. Hän päätti urheilu-uransa lopullisesti maaliskuussa 1976. Ryun siirtyi politiikkaan vuonna 1996, kun hän pääsi Kansasin toisesta vaalipiiristä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Hän istui edustajainhuoneessa viisi kautta.

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa México 1968 1 500 metriä

Teinisensaationa ensimmäisiin olympialaisiinsa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryun haaveili monien ikätoveriensa tavoin teini-ikäisenä urheilu-urasta. Ensimmäisenä vuotenaan Wichita High School Eastissa 1961 hän ei kuitenkaan mahtunut koulun koripallo-, baseball- eikä yleisurheilujoukkueisiin. Toisena opiskeluvuotenaan Ryun pääsi yleisurheilujoukkueeseen Bob Timmonsin valmennukseen. Aluksi Ryun ei pysynyt muiden oppilaiden mukana, mutta vuoden loppuun mennessä hän oli noussut high schoolin A-joukkueeseen. Keväällä 1963 Ryun voitti Kansasin high school -mestaruuden mailin juoksussa ajalla 4.26,4.[1]

Timmons huomasi Ryunin kyvyt Kansasin-mestaruuden jälkeen. Hän asetti Ryunin tavoitteeksi neljän minuutin rajan alituksen ensimmäisenä high school -ikäisenä juoksijana, mikä Timmonsin mukaan oli mahdollista, jos Ryun harjoittelisi ahkerasti. Toisen opiskeluvuotensa loppuun mennessä Ryun olikin parantanut ennätystään lukemaan 4.07,8.[2]

Kolmantena opiskeluvuotenaan Ryun voitti maastojuoksussa kaikki high school -kilpailunsa, myös Kansasin-mestaruuden. Maastojuoksukauden päätyttyä hän harjoitteli entistä ahkerammin juosten kaksi kertaa päivässä. Kolmantena opiskeluvuotenaan Ryun oli voittamaton radallakin. Osavaltion mestaruuskilpailuissa hän teki Yhdysvaltain koululaisennätyksen maililla ajalla 4.06,4.[2]

Ryun kutsuttiin ennätyksensä jälkeen kilpailemaan Kaliforniaan kansalliseen kilpailuun. 17-vuotiaan oppilaan ei uskottu pärjäävän miesten kilpailuissa, mutta Ryun sijoittui ajalla 4.01,7 Dyrol Burlesonin ja Tom O'Haran jälkeen kolmanneksi. Kahden viikon kuluttua Ryun juoksi Comptonissa monien kokeneiden juoksijoiden joukossa. Hän sijoittui vasta kahdeksanneksi mutta alitti ensimmäisenä high school -oppilaana neljän minuutin rajan ajalla 3.59,0.[3]

Juoksun jälkeen Ryun haaveili Tokion olympialaisista, mutta tavoite ei ollut helppo, sillä Los Angelesissa järjestettävissä Yhdysvaltain-karsinnoissa vain kolme parasta juoksijaa pääsisi kilpailuihin. Hän harjoitteli koko kesälomansa 1964 ja selviytyi kuin selviytyikin Los Angelesissa kuuden juoksijan finaaliin, jossa Yhdysvaltain edustajat Tokion 1 500 metrin kilpailuun ratkaistiin. Burleson ja O'Hara karkasivat loppusuoralla, mutta loppusuoran alussa vasta viidentenä olleen Ryunin onnistui viime metreillä nousta Jim Grellen ohi kolmanneksi, mikä varmisti hänelle olympiapaikan.[4]

Tokion olympialaisten 1 500 metriä oli Ryunin ensimmäinen kansainvälinen kilpailu. Hän sijoittui alkuerässään neljänneksi ja eteni välieräjuoksuun. Sairastelu Tokiossa vei kuitenkin Ryunin voimat, ja hän jäi välieränsä viimeiseksi.[5]

Ennätyksiä olympialaisten välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisenä high school -vuotenaan Ryun voitti reittiennätyksellä osavaltion maastojuoksumestaruuskilpailun ja high school -ennätyksellä 3.58,3 mailin juoksun, joka oli hänen viimeinen high school -kilpailunsa.[5][6]

Valmistumisensa jälkeen Ryun sai mahdollisuuden kilpailla Comptonin kutsukilpailussa kolminkertaista olympiavoittajaa Peter Snelliä vastaan, jolle hän hävisi vain neljä sekunnin kymmenesosaa. Kolmen viikon kuluttua San Diegossa Amateur Athletic Unionin (AAU) kilpailussa Ryun asettui uudelleen Snelliä vastaan, ja tällä kertaa Ryunin onnistui voittaa Snell. Samalla hän juoksi uuden Yhdysvaltain ennätyksen 3.55,3.[7]

Syksyllä 1965 Ryun aloitti opiskelun Kansasin yliopistossa, jonka yleisurheiluvalmentajaksi oli hieman aikaisemmin nimitetty Bob Timmons. Seuraavan talven aikana Ryun kilpaili useilla sisäradoilla suurille yleisöille. Eräässä kilpailussa New Yorkin Madison Square Gardenissa yleisö buuasi juoksun jälkeen, kun Ryun oli voittanut ajalla 4.02,2. Hänestä oli tullut tähti, ja yleisö oli odottanut hänen pystyvän alittamaan neljän minuutin ajan jokaisessa kilpailussa. Voitettuaan kaikki juoksunsa, yleensä selvällä erolla seuraavaan, Ryun oli 1960-luvun puolivälissä ylivoimainen.[8]

Hän oli supermies, joka juoksi tavallisia miehiä vastaan.

– maileri Marty Liquori. [8]

Ryun juoksi ensimmäiset maailmanennätyksensä vuonna 1966. Hän juoksi 880 jaardin eli puolen mailin ennätykseksi 10. kesäkuuta Indianan Terre Hautessa 1.44,9 ja mailin ennätykseksi 17. heinäkuuta Berkeleyssä 3.51,3, jolla hän paransi vanhaa ennätystä 2,3 sekuntia.[9] Ryun pystyi juoksemaan mailin ennätyksen ensimmäisenä yhdysvaltalaisena sitten Glenn Cunninghamin.[10] Seuraavana vuonna hän rikkoi AAU:n mestaruuskilpailussa Bakersfieldissä Kaliforniassa oman mailin ennätyksensä. Ryun johti lähdöstä maaliin, jonne hän saapui 40 jaardia seuraavaa kilpailijaa edellä voittoajan ollessa 3.51,1. Kaksi viikkoa AAU:n kilpailujen jälkeen Ryun kohtasi Los Angeles Coliseumilla 1 500 metrin juoksussa kenialaisen Kipchoge Keinon. Viimeisellä kierroksella Ryun ohitti Keinon ja juoksi kilpailun voittoon uudella maailmanennätysajalla 3.33,1. Hän paransi aikaisempaa, Herb Elliottin nimissä ollutta, ennätystä 2,5 sekuntia.[11]

Ryun sai useita palkintoja vuosina 1966 ja 1967: Track & Field News -lehti palkitsi hänet kumpanakin vuotena lehden vuoden urheilijana. Ryun oli ensimmäinen urheilija, joka sai palkinnon kahdesti peräkkäin.[12] Sports Illustrated valitsi Ryunin vuoden urheilijaksi vuonna 1966, ja hänet palkittiin myös James E. Sullivan Awardilla Yhdysvaltain vuoden amatööriurheilijana.[13]

Kesäolympialaiset Méxicossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen olympiakomitea myönsi vuoden 1968 kesäolympialaiset Méxicolle, joka sijaitsee yli 2 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Méxicon ohut ilmanala aiheuttaisi urheilijoille hapensaantivaikeuksia, niinpä Ryun harjoitteli kesällä 1967 Coloradossa Alamosan vuoristoseudulla. Vaikean harjoitusrupeaman jälkeen hän oli varma, että jos hän haluaisi juosta olympiavoitosta, hänen tulisi olla uransa parhaassa kunnossa.[11]

Syksyn 1967 ja talven 1968 aikana Ryun tiukensi harjoitusohjelmaansa. Harjoittelu oli kuitenkin liian kovaa, ja seurauksena oli loukkaantumisia. Maaliskuussa 1968 Ryun sai jalkaansa lihasvamman. Kahden kuukauden kuluttua hän sairastui mononukleoosiin. Heinäkuussa hän loukkasi nilkkansa ja sen jälkeen sairastui vielä influenssaan.[11]

Sairastumisista ja loukkaantumisista huolimatta Ryunia pidettiin Méxicossa ennakkosuosikkina, sillä hän ei ollut hävinnyt ainuttakaan mailin tai 1 500 metrin juoksua sitten vuoden 1965. Keino suunnitteli muiden kenialaisten kanssa juoksuun strategian: Keinon piti jätättää Ryunia matkalla niin paljon, ettei tämä pystyisi käyttämään kuuluisaa kiriään. Niinpä kenialainen Ben Jipcho veti Méxicon ohuessa ilmanalassa alun kovaan aikaan. Kolmannella kierroksella Keino otti Jipcholta johtoaseman ja lisäsi etumatkaansa Ryuniin. Ryun ei pystynyt kirimään kuin kolmen sekunnin päähän Keinosta, joka voitti kilpailun uudella olympiaennätysajalla 3.34,9.[14]

Vuoden kilpailutauko ja paluu juoksuradoille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 Ryun ei ollut enää voittamaton. Yliopistojen mestaruuskilpailuissa 21. kesäkuuta Knoxvillessä hän hävisi Marty Liquorille. Kahdeksan päivän kuluttua järjestettiin Miamissa Yhdysvaltain mestaruuskilpailut: Ryun keskeytti toisen kierroksen jälkeen ja ilmoitti seuraavana päivänä, ettei mahdollisesti kilpailisi enää koskaan. Ryun oli poissa kilparadoilta puolitoista vuotta. Hän ei edes lenkkeillyt neljään kuukauteen.[15] Juoksutauon jälkeen Ryun aloitti jälleen lenkkeilyn, mikä johti lopulta harjoittelemiseen ja kilpailemiseen. Vuonna 1971 hän osallistui muutamiin kilpailuihin ja sivusi San Diegossa mailin sisäratojen maailmanennätystä 3.56,4. Lisäksi hän kilpaili Philadelphiassa jälleen Liquoria vastaan. Ryun hävisi Liquorille mutta huippuajalla 3.54,8.[16]

Seuraavana vuonna järjestettiin Münchenissä kesäolympialaiset, ja ne innostivat Ryunia tavoittelemaan vielä kerran olympiakultaa. Ryunin paluuta vaikeutti vaikea heinänuha. Hän joutuikin etsimään ihanteellisia harjoitusoloja. Ensi töikseen hän muutti Kansasista Oregoniin.[16] Eräässä kilpailussa Oregonin Eugenessa, keskellä vilja-alueita, hän pystyi juoksemaan vain 4.07,6. Myöhemmin Tukholmassa Ryun sijoittui kilpailun viimeiseksi ajalla 4.17,3. Tässä vaiheessa Ryun joutui muuttamaan Kaliforniaan kauas Oregonin vilja-alueista.[17]

Olympiavuosi 1972 alkoi Ryunin kannalta hyvin, sillä sisäradoilla hänen tuloksensa olivat lupaavia. Ensimmäinen ulkoratakilpailu sujui kuitenkin kehnosti: Ryun sijoittui juoksun viimeiseksi surkealla ajalla 4.19,2. Epäonnistumisensa jälkeen Ryun palasi takaisin kotiseudulleen Kansasiin, missä tuttu valmentaja Bob Timmons ohjasi hänen harjoitteluaan. Ryunin tuloskunto oli kuitenkin muutonkin jälkeen erittäin ailahtelevainen: välillä hän juoksi loistavasti, mutta välillä suoritukset olivat todella heikkoja.[17]

Yhdysvaltain olympiakarsinnat järjestettiin Eugenessa, missä ilmassa oli runsaasti siitepölyä. Ryun asui olympiakarsintojen ajan täysin tiiviissä hotellihuoneessa, jonka ilmastointi oli mahdollisimman tehokas. Ryun vältti olympiakarsinnoissa heinänuhan ja pystyi juoksemaan täyspainoisesti.[17] Hän teki tutun loppukirinsä ja nousi olympiakarsinnan voittoon loppusuoralla. Ryun saavutti karsinnoissa uransa kolmannen olympiapaikan.[18]

Münchenin olympialaiset ja uran päätös ammattilaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryun sai Münchenissä kunnian olla tuomassa olympiasoihtua olympiastadionille. Soihtua kuljetti viiden miehen juoksijaryhmä, joka edusti kaikkia maanosia. Ryun oli mukana Pohjois-Amerikan edustajana.[18]

Ryun osallistui viisi päivää avajaisten jälkeen järjestettyihin 1 500 metrin alkueriin. Neljännessä alkuerässä juossut Ryun kompastui yrittäessään ohitusta ja kaatui runsas kierros ennen maalia. Hän juoksi kaatumisestaan huolimatta maaliin, mutta oli vasta eränsä yhdeksäs eikä päässyt jatkoon. Yhdysvaltain joukkue teki juoksusta protestin, mutta kilpailun tuomariston mukaan Ryunin kaatuminen oli hänen oma vikansa.[18]

Ryun siirtyi ammattilaiseksi 1973, jolloin hän teki sopimuksen International Track Associationin (ITA) kanssa. ITAn ohjelmassa oli vuoden 1973 aikana 48 kilpailua Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopassa.[19] Ensimmäisenä ammattilaisvuotenaan Ryun menestyi kohtuullisesti, mutta kaudet 1974 ja 1975 sujuivat nihkeästi. Vuoden 1974 ammattilaisjuoksukautena hän ei voittanut ainuttakaan kilpailua.[20] Syksyllä 1975 Ryun aloitti harjoittelun vuoden 1976 kilpailuja varten. Hän ei juossut kuitenkaan vuoden 1976 aikana kuin yhden kilpailun, sillä hän loukkasi Salt Lake Cityn juoksussa helmikuun lopulla akillesjänteensä eikä vamman vuoksi kyennyt juoksemaan maaliin asti. Maaliskuussa hän ilmoitti lopettavansa urheilu-uransa.[21]

Poliitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryun lähti mukaan politiikkaan vuonna 1996. Hän oli republikaanien ehdokkaana edustajainhuoneen vaaleissa Kansasin toisesta vaalipiiristä, kun entinen edustaja Sam Brownback pyrki senaattiin. Ryunin oli houkutellut ehdokkaaksi republikaanien edustaja Todd Tiahrt, kun Ryun oli ollut kantamassa Atlantan olympialaisten soihtua Wichitassa.[22][23] Ryunin vaaliteemoja olivat verojen leikkaaminen ja valtionvelan pienentäminen.[24] Ryun sai vaaleissa 52 % vaalipiirinsä äänistä, kun demokraattisen puolueen John Frieden jäi 45 %:iin.[25]

Ryun valittiin edustajainhuoneeseen selvällä äänten enemmistöllä uudestaan vuonna 1998 sekä vuosina 2000 ja 2002.[26] Vuoden 2004 vaaleista tuli huomattavasti tiukemmat, kun tuntematon Nancy Boyda keräsi noin miljoona dollaria vaalikampanjaansa. Poliittisten tarkkailijoiden mukaan Boydalla oli mahdollisuudet syrjäyttää Ryun edustajainhuoneessa. Ryun voitti kuitenkin vaalit ja pääsi edustajainhuoneeseen viidennelle kaudelleen.[27]

Demokraatit syyttivät vuonna 2006 Ryunia epärehellisestä talokaupasta, johon liittyi lobbari Jack Abramoff. Ryun osti asunnon Washingtonista vuonna 2000 Abramoffiin liittyvältä U.S. Family Networkilta 410 000 dollarilla. Hinta oli 19 000 dollaria vähemmän kuin Family Network oli siitä lähes kaksi vuotta aiemmin maksanut. Ryun kielsi tulleensa suosituksi kaupassa ja maksoi mielestään talosta reilun hinnan. Hän oli saanut tingityksi talon hintaa, koska rakennustarkastaja oli löytänyt rakennevian, jonka korjaaminen olisi saattanut maksaa jopa 20 000 dollaria.[28]

Republikaanien suosio oli laskussa ennen vuoden 2006 vaaleja edustajainhuoneen entisen enemmistöjohtajan Tom DeLayn ja Mark Foleyn skandaalien sekä Irakin sodan takia.[29] Ryunin kampanjaa demokraattien Boydaa vastaan tukivat sekä varapresidentti Dick Cheney, joka osallistui lokakuussa Ryunin varainkeruutilaisuuteen, että presidentti Bush, joka vieraili Kansasissa marraskuussa.[30] Boyda voitti marraskuun äänestyksessä Ryunin neljällä prosenttiyksiköllä.[31]

Ryun pyrki uudestaan republikaanien ehdokkaaksi vuoden 2008 vaaleihin. Hänen vastaehdokkaanaan oli Lynn Jenkins, joka voitti Ryunin republikaanien esivaaleissa kahden prosenttiyksikön erolla.[32]

Poliittiset mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 National Journal luokitteli Ryunin edustajainhuoneen konservatiivisimmaksi jäseneksi.[33] Poliittisesti Ryun on ollut republikaanin malliesimerkki: hän on saanut muun muassa A-luokituksen National Rifle Associationilta ja äänestänyt abortinvastaisen National Right to Life Committee -järjestön luokituksen mukaan voimakkaasti abortinvastaisesti. Lisäksi Ryun on kannattanut öljynporausta Alaskan Arctic National Wildlife Refuge -suojelualueella.[34] Republicans for Environmental Protection -järjestön (REP) tutkimuksissa Ryun saikin vuonna 2005 nolla pistettä järjestön tutkittua edustajainhuoneen jäsenten äänestyshistoriaa kahdessatoista merkittävimmässä ympäristöä koskeneessa äänestyksessä. Ryun äänesti öljynporauksen kannattamisen lisäksi jokaisessa 11 kysymyksessä ympäristönsuojelun vastaisesti.[35] REP julkaisi seuraavana vuonna uuden listan, jossa Ryunin sijoitus oli parantunut hieman, kun hän oli äänestänyt ympäristömyönteisesti kahdessa kysymyksessä kahdestatoista.[36]

Ryun äänesti kuitenkin myös kahta presidentti George W. Bushin merkittävää lakiuudistusta vastaan. Nämä olivat No Child Left Behind Act ja Yhdysvaltain hallituksen yli 65-vuotiaiden ja muiden erikoisryhmien sairausvakuutuksen Medicaren uudistus.[34] No Child Left Behind Act -lain tarkoituksena on varmistaa, että jokainen julkisen koulun oppilas saavuttaa tietyn oppimisen tason. Se pyrkii myös vähentämään eri sosiaalisista luokista tulevien oppilaiden eroa oppimisessa.[37] Lakiehdotus meni selvästi läpi edustajainhuoneessa, kun 384 äänesti sen puolesta ja vain 45 sitä vastaan.[38] Ryun äänesti kuitenkin lakia vastaan, sillä hänen mielestään se oli puutteellisesti rahoitettu.[34] Ryun äänesti myös Medicaren uudistusta vastaan taloudellisten syiden takia. Hän olisi halunnut viivyttää vuodella uudistuksen täytäntöönpanoa, sillä se oli hänestä liian monimutkainen ja kallis.[39]

Poliittiset toimet ja teot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryun oli vuosien 1997–2006 aikana poissa 141 edustajainhuoneen äänestyksestä, joita tuona aikana edustajainhuoneessa oli 5 832, joten Ryunin poissaoloprosentti oli noin kaksi.[40]

Ryun teki kymmenen vuoden aikana 61 lakialoitetta ja oli tukemassa yhteensä 682 aloitetta.[40] Kaksi Ryunin aloitteista tuli laeiksi. Heinäkuun 12. päivänä 2001 hän ehdotti komission perustamista rohkaisemaan ja tukemaan korkeimman oikeuden päätöksen 50-vuotismuistojuhlaa jutussa Brown vastaan Topekan koululautakunta. Aloite meni selvästi läpi sekä edustajainhuoneessa että senaatissa. Presidentti Bush allekirjoitti lain komission perustamisesta 18. syyskuuta 2001.[41] Ryun ehdotti 27. tammikuuta 2004 Kansasin Altamontissa sijaitsevan Yhdysvaltain postilaitoksen toimipaikan nimeämistä Myron V. Georgen postitoimistoksi. Aloite meni selvästi läpi ja Bush allekirjoitti lain toimiston nimeämisestä 25. kesäkuuta 2004.[42]

Edustajainhuoneessa Ryun istui kolmessa valiokunnassa: asevoima-, finanssipalvelu- ja budjettivaliokunnassa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Ryun kasvoi keskiluokkaisessa perheessä Wichitassa, Kansasissa.[23] Hänen isänsä Gerald oli töissä Boeingin tehtaalla Wichitassa,[43] ja hänen äitinsä Wilma oli tyttöjen vaateosastolla Sears Roebuckin tavaratalossa.[44] Jimillä oli myös kaksi sisarusta: isoveli ja pikkusisko.[23]

Jim ja Anne Ryun menivät naimisiin tammikuussa 1969. He olivat tavanneet ensimmäisen kerran vuonna 1966 Jimin mailin maailmanennätyksen jälkeen, kun Anne oli pyytänyt Jimiltä nimikirjoitusta, jota Jim ei ollut jaksanut antaa oltuaan väsynyt juoksun jälkeen. Kiitospäivän aikoihin samana vuonna Jimin ystävä järjesti heidät sokkotreffeille. Nykyisin pariskunta asuu Kansasin Lawrencessa. Jim ja Anne saivat neljä lasta: Heatherin, Drew'n, Nedin ja Catharinen. Heillä on myös kuusi lastenlasta.[45]

Jim ja Anne Ryun tapasivat hieman ennen Münchenin kesäolympialaisia ystävänsä Bernien ja Claran, jotka kertoivat, kuinka he olivat vastaanottaneet Jeesuksen elämäänsä. Jim ja Anne tutkivat seuraavan kuukauden ajan Raamattua ja toukokuussa 1972 heistä tuli uudestisyntyneitä kristittyjä.[45]

Ryunin pääaine Kansasin yliopistossa oli kuvajournalismi, josta hän sai alemman korkeakoulututkinnon jo juoksu-uransa aikana 1970.[26] Urheilu-uransa jälkeen Ryun työskenteli motivaatiovalmentajana, ja hän kävi puhumassa yrityksissä ja kristillisissä ryhmissä. Myöhemmin Ryun perusti pr-yritys Jim Ryun Sportsin. Vuodesta 1983 Ryunin virallinen ammatti on ollut karjatilallinen. Hän omistaa vaimonsa kanssa maatilan Jeffersonin piirikunnasta.[46]

Ryun perusti Jim Ryun Running Camps -juoksuleirit vuonna 1976. Hän on myös tehnyt yhteistyötä ReSound Hearing Aid Company -yrityksen kanssa projektissa Sounds of Success, jonka tarkoituksena on auttaa kuulovammaisia lapsia ”saavuttamaan potentiaalinsa”. Ryunilla itsellään oli lapsuudessa vakava tuhkarokko, joka aiheutti hänelle osittaisen kuulon menetyksen. Ryunin kuulovamma diagnosoitiin vasta vuosien päästä, ja hän sai kuulolaitteen nelikymppisenä.[46]

Jim Ryun on ollut mukana kirjoittamassa kolmea kirjaa. Vuonna 1984 ilmestyi omaelämäkerrallinen In Quest of Gold: The Jim Ryun Story.[47] Vuonna 2002 taas ilmestyi Heroes Among Us: Deep Within Each of Us Dwells the Heart of a Hero, jonka Jim kirjoitti lapsiensa Drew'n ja Nedin kanssa.[48] Vuonna 2008 ilmestyi The Courage to Run: Inspiration for Winning the Race of Your Life.[49]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Matka Aika Paikka Entinen ennätys Ennätyksen rikkoja
17. heinäkuuta 1966 maili 3.51,3 Berkeley, Kalifornia Michel Jazy (3.53,6 vuodelta 1965) rikkoi itse 1967[51]
6. lokakuuta 1966 880 jaardia 1.44,9 Terre Haute, Indiana
23. heinäkuuta 1967 maili 3.51,1 Bakersfield, Kalifornia oma vuodelta 1966 Filbert Bayi (3.51,0 vuonna 1975)[51]
8. heinäkuuta 1967 1 500 metriä 3.33,1 Los Angeles, Kalifornia Herb Elliott (3.35,6 vuodelta 1960) Bayi (3.32,2 vuonna 1974)[51]
19. helmikuuta 1971 maili (sisäradat) 3.56,4 San Diego, Kalifornia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Corrigan, s. 95
  2. a b Corrigan, s. 96
  3. Corrigan, s. 96–97
  4. Corrigan, s. 97–98
  5. a b Corrigan, s. 98
  6. Mayer, Bill: Bill Mayer's Sport Talk. Lawrence Journal-World, 17.5.1965, s. 12. Google News Archive Search Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
  7. Corrigan, s. 98–99
  8. a b Corrigan, s. 99
  9. Wishart, s. 785
  10. Raevuori, s. 336
  11. a b c Corrigan, s. 100
  12. Track & Field Athlete of the Year Top 10 Voting - Men (pdf) 2008. Track & Field News. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  13. James Ryun AAU. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  14. Sandrock, s. 59–60
  15. Raevuori, s. 339
  16. a b Corrigan, s. 102
  17. a b c Raevuori, s. 340
  18. a b c Raevuori, s. 341
  19. Sport: A Run for the Money Time.com. 27.11.1972. Time Inc.. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  20. Woodling, Chuck: Ryun should be remembered for great moments. Lawrence Journal-World, 4.3.1976, s. 14. Google News Archive Search Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)
  21. Jim Ryun Retires As Runner. Gettysburg Times, 4.3.1976, s. 15. Google News Archive Search Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)
  22. Toner, Robin: Political Briefing -- The States and the Issues: Kansas;A Runner Runs For Congress NYTimes.com. 2.6.1996. The New York Times Company. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  23. a b c Henrikson, Alicia: Ryun says his job isn't finished cjonline.com. 27.10.2002. The Topeka Capital-Journal. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
  24. Kalb, Deborah: Special Primary Report: Kansas cnn.com. AllPolitics. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  25. Results of Contests For the U.S. House, District by District NYTimes.com. 7.11.1996. The New York Times Company. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  26. a b Jim Ryun (R) washingtonpost.com. The Washington Post Company. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  27. Moon, Chris: Ryun defeats Boyda cjonline.com. 3.11.2004. The Topeka Capital-Journal. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  28. Congressman denies improper real estate deal msnbc.com. 30.3.2006. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  29. Moon, Chris: Cheney gives Ryun 'a boost' cjonline.com. 13.10.2006. The Topeka Capital-Journal. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  30. Carpenter, Tim: Bush racing to town for Ryun cjonline.com. 3.11.2006. The Topeka Capital-Journal. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  31. Democrats dominate LJWorld.com. 8.11.2006. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  32. Green, Chris: Kansas primary turnout low, but not as low as predicted hutchnews.com. 9.8.2008. The Hutchinson News. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  33. 2006 vote rankings nationaljournal.com. Washington: National Journal Group Inc.. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  34. a b c Carlson, James: Ryun touts GOP line on most issues cjonline.com. 29.10.2006. The Topeka Capital-Journal. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  35. Congressional Scorecard 2005, 109th Congress, 1st Session (pdf) (s. 2-3, 8) 2005. Republicans for Environmental Protection. Viitattu 12.1.2010. (englanniksi)
  36. Congressional Scorecard 2006 (pdf) (s. 8) 2006. Republicans for Environmental Protection. Viitattu 12.1.2010. (englanniksi)
  37. Yell, M.L.: The Purpose of No Child Left Behind education.com. Viitattu 7.1.2010. (englanniksi)
  38. Final Vote Result for Roll Call 145 Washington, DC: Office of the Clerk. Viitattu 7.1.2010. (englanniksi)
  39. Anderson, Ric: Wanting answers cjonline.com. 26.1.2006. The Topeka Capita-Journal. Viitattu 7.1.2010. (englanniksi)
  40. a b Jim Ryun GovTrack.us. Viitattu 10.1.2010. (englanniksi)
  41. H.R. 2133: To establish a commission for the purpose of encouraging and providing for the commemoration of... GovTrack.us. Viitattu 11.1.2010. (englanniksi)
  42. H.R. 3733: To designate the facility of the United States Postal Service located at 410 Huston Street in... GovTrack.us. Viitattu 11.1.2010. (englanniksi)
  43. Olsen, Jack: Ready For The 'goal' (s. 1) SI Vault. 20.6.1966. Time Inc. A Time Warner Company. Viitattu 12.1.2010. (englanniksi)
  44. Olsen, Jack: Ready For The 'goal' (s. 2) SI Vault. 20.6.1966. Time Inc. A Time Warner Company. Viitattu 12.1.2010. (englanniksi)
  45. a b About Jim Ryun Jim Ryun Running Camp. Viitattu 30.12.2009. (englanniksi)
  46. a b Griffin, Stan: Run, Ryun, Run!!! Deaf Friends International. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  47. In Quest of Gold: The Jim Ryun Story Amazon.com. Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)
  48. Heroes Among Us: Deep Within Each of Us Dwells the Heart of a Hero Amazon.com. Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)
  49. The Courage to Run: Inspiration for Winning the Race of Your Life Amazon.com. Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)
  50. a b Where Yesterday's Olympic Greats Are Today (s. 2) About.com. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  51. a b c 12th IAAF World Championships In Athletics: IAAF Statistics Handbook. Berlin 2009 (pdf) 2009. Monte Carlo: IAAF Media & Public Relations Departmen. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]