Jari Litmanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jari Litmanen
Jari Litmanen MM-karsinnoissa 2009
Henkilötiedot
Koko nimi Jari Olavi Litmanen
Syntymäaika 20. helmikuuta 1971 (ikä 42)
Syntymäpaikka Suomen lippu Lahti, Suomi
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 182 senttimetriä
Paino 80 kilogrammaa
Lempinimi Litti, Kuningas
Junioriseurat
1977–1987 Suomen lippu Reipas
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1987–1990 Suomen lippu Reipas 86 (28)
1991 Suomen lippu HJK 27 (16)
1992 Suomen lippu MyPa 18 (7)
1992–1999 Alankomaiden lippu AFC Ajax 159 (91)
1999–2001 Espanjan lippu FC Barcelona 21 (3)
2001–2002 Englannin lippu Liverpool FC 26 (5)
2002–2004 Alankomaiden lippu AFC Ajax 20 (5)
2004 Suomen lippu FC Lahti 11 (3)
2005 Saksan lippu FC Hansa Rostock 13 (1)
2005–2007 Ruotsin lippu Malmö FF 10 (3)
2008 Englannin lippu Fulham FC 0 (0)
2008–2010 Suomen lippu FC Lahti 40 (10)
2011 Suomen lippu HJK 18 (1)
Maajoukkue
1989–2010 Flag of Finland.svg Suomi 137 (32)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. marraskuuta 2011.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 17. marraskuuta 2010[1].

Jari Olavi ”Litti” Litmanen (s. 20. helmikuuta 1971 Lahti) on suomalainen jalkapalloilija. Litmasta pidetään yleisesti Suomen kaikkien aikojen parhaana jalkapalloilijana.[2] Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen jalkapallon kansainvälinen supertähti 1990-luvulla. Varsinkin myöhempinä vuosina Litmasen uraa ovat varjostaneet useat loukkaantumiset.[3] Suomessa Litmasesta käytetään usein lempinimeä Kuningas.[4][2] Litmanen edusti viimeksi Helsingin Jalkapalloklubia, mutta hänen sopimuksensa päättyi kauden 2011 jälkeen. Hän ei ole kertonut, aikooko jatkaa uraansa.[5]

Suomen lisäksi Litmanen on pelannut seurajoukkueurallaan Alankomaissa, Espanjassa, Englannissa, Saksassa ja Ruotsissa. Suurimmat meriittinsä hän saavutti alankomaalaisessa Ajaxissa, jonka kanssa hän voitti Mestarien liigan vuonna 1995. Samana vuonna hän sijoittui kolmanneksi Kultainen pallo -äänestyksessä. Litmanen on myös Suomen maajoukkueen eniten otteluita pelannut ja eniten maaleja tehnyt pelaaja sekä entinen kapteeni.

Litmanen pelaa yleensä niin sanotulla ”kymppipaikalla” joko hyökkäävänä keskikenttäpelaajana tai vedettynä hyökkääjänä. Hänet tunnetaan pelinäkemyksestään ja syöttötaidostaan, minkä vuoksi häntä pidetään ensisijaisesti pelintekijänä ja ratkaisusyöttöjen antajana, vaikka hän on aina tehnyt myös itse paljon maaleja. Hänet tunnetaan myös luotettavana rangaistuspotkujen laukojana.[6]

Litmanen on käyttänyt koko uransa Adidasin Copa Mundial -jalkapallokenkiä.[7]

Sisällysluettelo

Seurajoukkueura [muokkaa]

Uran alku Suomessa [muokkaa]

Litmanen on Lahden Reippaan kasvatti. Hän voitti seurassa B-juniorien piiricupin vuonna 1986 ja A-juniorien Suomen-mestaruuden vuonna 1989.[8] Nuoruudessaan hän harrasti talvisin myös jääkiekkoa.[9]

Reippaan edustusjoukkueessa Litmanen debytoi 16 vuoden iässä 3. toukokuuta 1987 SM-sarjan ottelussa Kopareita vastaan ja ensimmäinen maalinsa hän teki 24. huhtikuuta 1988 ottelussa Oulun Työväen Palloilijoita vastaan.[10] Hänen ensimmäinen täysi kautensa korkeimmalla sarjatasolla oli 1988, jolloin nuorukaisen erikoislaatuiset kyvyt kävivät viimeistään selväksi. Litmanen herätti huomiota tekniikallaan ja pelisilmällään, minkä lisäksi hän kunnostautui myös maalintekijänä. Uuden Veikkausliigan ensimmäisellä kaudella 1990 hän teki 14 maalia ja pelitoverit valitsivat hänet pelaajayhdistyksen järjestämässä äänestyksessä vuoden liigapelaajaksi.[11] Lisäksi urheilutoimittajat ja Palloliitto valitsivat Litmasen vuoden jalkapalloilijaksi, minkä tunnustuksen hän on sittemmin saanut useammin kuin kukaan muu.[12]

Kausi 1990 oli Litmasen viimeinen Reippaassa. Talousvaikeuksien vuoksi useita muitakin pelaajia ja valmentaja Harri Kampmanin menettänyt joukkue putosi seuraavalla kaudella 1. divisioonaan, josta se ei enää palannut korkeimmalle sarjatasolle.[13] Litmanen puolestaan edusti Suomessa vielä yhden kauden sekä Helsingin Jalkapalloklubia että Kampmanin valmentamaa nousijajoukkue Myllykosken Palloa. HJK:ssa hän ylsi Suomen-vuosiensa henkilökohtaiseen maaliennätykseensä, 16 maalia 27 ottelussa.[10] SM-mitaleja hän ei saavuttanut – paras sijoitus sarjassa oli neljäs Reippaassa kausilla 1988 ja 1990 ja MyPassa kaudella 1992, mutta voitti Suomen cupin MyPassa kaudella 1992 ennen siirtymistään ulkomaille. Hän teki maalin 9. heinäkuuta 1992 Jaroa vastaan pelatussa loppuottelussa, joka päättyi MyPan 2–0-voittoon.[14] Reippaassa ja MyPassa Litmasta valmentanut Kampman on myöhemmin toiminut myös hänen managerinaan.[15]

Menestysvuodet Ajaxissa [muokkaa]

Litmasen Ajaxissa käyttämä kymppipaita esillä Urheilumuseossa.

Litmanen siirtyi kesällä 1992 juuri UEFA Cupin voittaneen Alankomaiden suurseuran Ajaxin riveihin oltuaan myös muun muassa Barcelonan, Leeds Unitedin ja PSV:n kiinnostuksen kohteena.[9]

Ajaxin joukkueenjohtaja David Endt, joka noihin aikoihin toimi seuran henkilöstöpäällikkönä kuvasi ensivaikutelmaansa Litmasesta seuraavasti:[16]

»Lehdistötilaisuuden jälkeen Jari Litmanen käveli huoneeseen oven takaa. Katsoin häntä silmiin ja panin jotain merkille hänen silmissään. Ja ajattelin itsekseni, että tällä miehellä on tahdonvoimaa. Koska hän ei ollut ujo tai arka, mutta hän oli vaatimaton. Hän ei ole sellainen ihminen, joka korottaa ääntään, iskee nyrkkiä pöytään ja sanoo: ‘Me teemme tämän asian näin.’ Ei, hän oli enemmänkin diplomaatti, joka ei halunnut olla johtaja, mutta tosiasiassa oli sitä. … Hän halusi tietää kaiken jalkapallosta, hän oli kiinnostunut pelin jokaisesta osa-alueesta. Ja tästä syystä hän sai joukkueen sisällä lempinimen, me kutsuimme häntä ‘professoriksi’, koska häneltä saattoi kysyä mitä tahansa jalkapallosta, ja hän aina tiesi vastauksen.»

Ensimmäisellä kaudellaan Ajaxissa hän pelasi lähinnä reserveissä, ja tiettävästi valmentaja Louis van Gaal oli jo valmis lähettämään hänet takaisin Suomeen, mutta joukkueen fysioterapeutti neuvoi ottamaan hänet kentälle Dennis Bergkampin tilalle tämän oltua loukkaantunut.[16] Kun Bergkamp siirtyi Internazionaleen kesällä 1993, Litmanen vakiinnutti paikkansa avauskokoonpanossa.[17] Hän voitti kaudella 1993–1994 Eredivisien maalikuninkuuden 26 maalillaan ja johdatti joukkueen mestaruuteen.[18] Alankomaiden pelaajayhdistys valitsi Litmasen vuoden jalkapalloilijaksi vuonna 1993.[19]

Koko jalkapallomaailman tietoisuuteen Litmanen nousi viimeistään kaudella 1994–1995 oltuaan yksi Ajaxin avainpelaajista seuran voittaessa Mestarien liigan.[20] Loppuottelussa Ajax kaatoi Milanin 1–0.[21] Samalla Litmasesta tuli ensimmäinen kyseisen kilpailun voittanut suomalaispelaaja.[22] Vuonna 1995 Litmanen voitti Ajaxin paidassa myös Intercontinental Cupin, jossa Ajax kaatoi brasilialaisen Grêmion rangaistuspotkuilla.[23] UEFA Super Cupissa kukistui Real Zaragoza maalein 5–1. Litmanen valittiin vuoden urheilijaksi Suomessa ja sijoittui ranskalaislehti France Footballin Kultainen pallo -äänestyksessä kolmanneksi edellään vain George Weah ja Jürgen Klinsmann.[24][25] Kaudella 1995–1996 Litmanen voitti Mestarien liigan maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan Ajaxin selviytyessä jälleen loppuotteluun. Hän teki maalin myös loppuottelussa, jonka Ajax hävisi Juventukselle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[22][26] Kaudella 1996–1997 Ajax ylsi vielä Mestarien liigan välieriin.[27]

Kaikkiaan Litmanen vietti Ajaxissa seitsemän kautta ja saavutti seurassa kansainvälisten mestaruuksien lisäksi myös neljä Eredivisien mestaruutta ja kolme KNVB-cupin voittoa. Hän oli yksi Louis van Gaalin valmentaman menestysjoukkueen monista tähdistä Danny Blindin, Frank ja Ronald de Boerin, Edgar Davidsin, Finidi Georgen, Patrick Kluivertin, Marc Overmarsin, Michael Reizigerin, Frank Rijkaardin, Edwin van der Sarin ja Clarence Seedorfin ohella. Kapteeni Blind on kutsunut Litmasta joukkueen aivoiksi. Hänen mukaansa Litmasen suuruus johtui siitä, että hän on keskikenttäpelaaja, joka pystyy ajattelemaan kuten hyökkääjä.[28]

Litmanen 3,40 markan postimerkissä vuodelta 1995. Osa Finlandia 95 -sarjaa.

Litmanen pääsi vuonna 1995 suomalaisen 3,40 markan postimerkin aiheeksi. Merkki oli osa Finlandia 95 -sarjaan kuuluvaa joukkueurheilulle omistettua pienoisarkkia, jonka muiden merkkien aiheina olivat pesäpalloilija Päivi Ikola, jääkiekkoilija Jari Kurri ja koripalloilija Lea Hakala. Litmanen esiintyy merkissään Ajaxin peliasussa, ja hänen taustallaan on muita tunnistamattomia pelaajia ja jalkapallokentän ääriviivat.[29] Merkit suunnitteli Tarja Salonen.[30]

Barcelona, Liverpool ja uudelleen Ajax [muokkaa]

Vuonna 1999 Litmanen siirtyi vapaalla siirrolla espanjalaisjätti Barcelonaan, minkä myötä hänestä tuli ensimmäinen Espanjan Primera Divisiónissa pelannut suomalainen. Joukkueen oli kaksi vuotta aikaisemmin ottanut komentoonsa Ajaxista tuttu Van Gaal, joka hankki entisistä pelaajistaan Kataloniaan myös De Boerin veljekset, Bogarden, Kluivertin ja Reizigerin, ja myöhemmin heitä seurasi vielä Overmars.[31][32] Kaudella 1999–2000 Barcelona sijoittui Primeran toiseksi ja ylsi välieriin Copa del Reyssä ja Mestarien liigassa. Litmasta vaivasivat kuitenkin loukkaantumiset, ja kritisoidun Van Gaalin erottua vuonna 2000 hän ei ollut uuden valmentajan Llorenç Serra Ferrerin suosiossa.[33][34]

Toisella Barcelona-kaudellaan Litmanen ei pelannut lainkaan sarjaotteluissa, ja tammikuussa 2001 hän siirtyi englantilaisen Liverpoolin riveihin suomalaisen Sami Hyypiän seuraksi.[34] Hän esiintyi hyvin Englannin liigacupin välierissä, kun Liverpool voitti Crystal Palacen, mutta loukkaantumisen vuoksi hän ei osallistunut kauden loppuotteluihin. Seuraavalla kaudella hän joutui istumaan suurimman osan ajasta vaihtopenkillä. Mestarien liigan puolivälierissä hän teki maalin Bayer 04 Leverkusenia vastaan, mutta Liverpool hävisi ottelun.[35]

Vuonna 2002 Litmanen palasi vanhaan seuraansa Ajaxiin,[36] jossa hän sai sankarin vastaanoton. Kauden 2002–2003 Mestarien liigassa Litmanen oli melko merkittävässä roolissa. Hän teki voittomaalin jatkolohko-ottelussa Romaa vastaan ja onnistui toistamiseen puolivälierissä Milania vastaan, mutta Milan meni jatkoon yhteismaalein 3–2. Joukkue voitti kaudella 2003–2004 Eredivisien mestaruuden, mutta Litmanen pelasi loukkaantumisten vuoksi vain kuudessa ottelussa. Huhtikuussa 2004 Ajax ja Litmanen purkivat sopimuksensa yhteisymmärryksessä kaksi kuukautta etuajassa, jotta hänelle jäisi aikaa mahdolliselle paluulle Suomeen ennen toukokuussa alkanutta uutta Veikkausliiga-kautta.[37]

Litmanen sai Palloliiton ja Veikkausliigan Captain’s Ball -erikoispalkinnon ”erityisen positiivisesta ja merkittävästä suomalaisen jalkapalloilun hyväksi tehdystä työstä” vuonna 2002. Hän luovutti palkinnon ikuisesti kiertäväksi.[38]

Paluu Lahteen [muokkaa]

Litmanen palasi Suomen Veikkausliigaan ja kotikaupunkiinsa edustustasolla kuopatun kasvattajaseuransa Reippaan seuraajaan FC Lahteen huhtikuussa 2004 yksivuotisella sopimuksella. Joukkuetta valmensi Harri Kampman.[39] Toukokuun alussa hän pelasi Lahden kanssa Liigacupin loppuottelussa, jonka Allianssi voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[40] Litmasen paluu veti muutamaan otteeseen Veikkausliiga-katsomot täyteen,[41][42] mutta loukkaantumiset rajasivat esiintymiset sarjassa 11 otteluun.[10]

Euroopan jalkapalloliiton pyytäessä 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Palloliittoa valitsemaan parhaan pelaajansa viimeisen 50 vuoden ajalta valinta osui odotetusti Litmaseen.[43] Yleisradion järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä hän sijoittui 42:nneksi. Urheilijoista hänen edelleen sijoittuivat Matti Nykänen, Paavo Nurmi, Arto Saari ja Mika Häkkinen.[44]

Hansa Rostock, Malmö ja Fulham [muokkaa]

Litmanen sai vielä mahdollisuuden pelata huippusarjassa, kun Bundesliigassa putoamistaisteluun ajautunut saksalainen Hansa Rostock hankki hänet tammikuussa 2005 vapaalla siirrolla.[45] Litmanen pelasi Hansan riveissä kevätkaudella 13 ottelua, mutta joukkueen pudottua hän päätti siirtyä muualle jatkosopimustarjouksesta huolimatta.[46]

Heinäkuussa 2005 Litmanen teki sopimuksen ruotsalaisen Malmön kanssa. Hän pystyi pelaamaan syksyllä 2005 vain kahdessa sarjaottelussa. Kaudella 2006 Litmanen esitti Malmön paidassa ajoittain loistokkaita otteita, mutta loukkaantumiset rajasivat hänen ottelumääränsä kahdeksaan. Huhtikuussa 2007 hän solmi seuran kanssa vuoden jatkosopimuksen.[47] Hän ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan kaudella 2007 yhdessäkään Malmön ottelussa. Elokuussa 2007 Litmanen joutui akillesjänneleikkaukseen, jonka oli määrä pitää hänet sivussa koko loppukauden. Samalla Litmanen ja Malmö päättivät sopimuksen purkamisesta.[48]

Suomen maajoukkuetta EM 2008 -karsinnoissa valmentanut Roy Hodgson kutsui Litmasen 10 päivän testiin uuteen seurajoukkueeseensa englantilaiseen Fulhamiin tammikuussa 2008. Litmanen vakuutti seurajohdon ja teki loppukauden kattavan sopimuksen seuran kanssa. Samaan aikaan seuraan siirtyi maajoukkuepuolustaja Toni Kallio.[49] Helmikuussa uutisoitiin, että Litmasella olisi ylikunnosta johtuvia sydänvaivoja, minkä lisäksi vääränlaisista pohjallisista seurannut reiden lihasrevähdys ja päähän osuneesta pallosta aiheutunut korvavamma pitivät hänet poissa Fulhamin ottelukokoonpanosta.[50][51] Maajoukkueen keväisissä harjoitusotteluissa hän oli kuitenkin pelikunnossa, mikä sai Hodgsonin kritisoimaan häntä sitoutumisen puutteesta seurajoukkuettaan kohtaan.[52] Litmanen pelasi Fulhamissa lopulta vain kaksi reservisarjan ottelua, joista ensimmäisessä hän teki maalin. Kauden jälkeen Litmasen ja seuran tiet erosivat.[53]

Toinen paluu Lahteen ja HJK [muokkaa]

Rikkonaisen Fulham-jakson jäkeen Litmanen kuntoutti itseään alkukesän 2008 ja liittyi heinäkuussa FC Lahden harjoitusrinkiin.[54] 12. heinäkuuta hän otti osaa Ranskan vuoden 1998 maailmanmestaruuden 10-vuotisjuhlaotteluun, jossa hän pelasi FIFPron kokoamassa muun maailman joukkueessa.[55] Elokuun alussa julkistettiin loppukauden kestänyt sopimus Lahden kanssa.[56] Paluuottelussaan 11. elokuuta Kuopion Palloseuraa vastaan Litmanen teki ja syötti kaksi maalia ja Lahti voitti 8–1.[57] Litmanen pelasi kauden aikana yhteensä kuudessa ottelussa, joissa hän teki kolme maalia. Lahti sijoittui sarjan kolmanneksi, mikä toi sekä Litmaselle että seuralle heidän ensimmäisen SM-mitalinsa.[10]

Litmasesta tuli joulukuussa 2008 FC Lahden osaomistaja merkittyään osakeannissa FC Lahti Oy:n osakkeita 10 000 eurolla.[58]

Litmanen palasi Lahden harjoituksiin alkuvuodesta 2009 ja pelasi talven mittaan harjoitusotteluissa ja Liigacupissa.[59] Huhtikuussa 2009 julkistettiin kauden 2009 kattava jatkosopimus.[60] Veikkausliiga-kauden 2008 pronssisijoituksen myötä Lahti pääsi kauden 2009–2010 Eurooppa-liigan ensimmäiselle karsintakierrokselle, jossa se kohtasi albanialaisen Dinamo Tiranan. Seuran historian ensimmäisessä euro-ottelussa Litmanen järjesteli joukkueensa kaikki neljä maalia, joista kaksi tuli kulmapotkuista.[61] Hän pääsi myös itse maalin makuun Euroopassa tekemällä toisen Lahden maaleista toisella karsintakierroksella slovenialaista Goricaa vastaan.[62] Lahden ensimmäinen eurocup-taival katkesi lopulta belgialaista Bruggeä vastaan kolmannella karsintakierroksella.[63]

Litmanen pelasi 100. liigaottelunsa Suomessa JJK:ta vastaan 23. syyskuuta 2009 ja juhlisti tapausta tekemällä kaksi maalia, jotka olivat hänelle kauden ainoat kotimaisessa sarjassa.[64]

Litmanen jatkoi sopimustaan Lahden kanssa kattamaan myös kauden 2010. Hän harjoitteli seurassa myös ennen seuraavan kauden alkua ja oli mukana muun muassa Lahden joukkueessa tammikuun 2011 Uusi Lahti Cupissa.[65]

Helmikuussa 2011 Litmanen ilmoitti, ettei peliura todennäköisesti jatku ainakaan Lahdessa. Helsingistä ja Tallinnasta Lahteen kulkenut Litmanen perusteli päätöstään sillä, että matkustaminen kävi liian raskaaksi ja esti täysipainoisen osallistumisen seuran toimintaan.[66] Maaliskuussa hän liittyi Helsingin Jalkapalloklubin harjoitusryhmään Espanjan Marbellaan suuntautuneen leirin ajaksi.[67] Huhtikuussa julkistettiin kauden 2011 kattava sopimus seuran kanssa.[68]

Jari Litmanen saavutti syksyllä 2011 HJK:n vahvuudessa ensimmäisen Suomen mestaruuden miehissä. Hänestä tuli ensimmäinen 40-vuotiaana SM-kultaa saavuttanut jalkapalloilija. Litmanen oli kaudella 2011 vain kahdesti Veikkausliiga-ottelun avauksessa, mutta tuli vaihdosta kentälle 16 kertaa. Hän teki yhden maalin ja syötti neljä. [69]

Maajoukkueura [muokkaa]

Litmanen pelaamassa Suomen paidassa Liechtenstein ottelussa kesäkuussa 2009.
Litmanen kiittää Suomen maajoukkueen kannattajia Suomi - San Marino ottelun jälkeen marraskuussa 2010.

Litmasen ensimmäinen maaottelu oli alle 15-vuotiaiden ottelu Tanskaa vastaan 28. heinäkuuta 1986. Hän pelasi 21 poikien ja kuusi nuorten maaottelua. Poikamaajoukkue-esitystensä perusteella Palloliitto valitsi hänet vuoden 1988 poikapelaajaksi Suomessa.[8]

Suomen A-maajoukkueessa Litmanen debytoi Jukka Vakkilan alaisuudessa 18-vuotiaana 22. lokakuuta 1989 ystävyysottelussa Trinidad ja Tobagoa vastaan ja ensimmäisen maalinsa hän teki 16. toukokuuta 1991 EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan. Litmanen on edustanut Suomea kuusissa EM- ja viisissä MM-kilpailuiden karsinnoissa.[8] Hän on ollut Suomen tärkeimpiä pelaajia koko maajoukkueuransa ajan ja toimi myös joukkueen kapteenina vuosina 1996–2008. Häntä edelsi Ari Hjelm, ja MM 2010 -karsinnoissa hänet korvasi Sami Hyypiä. Sadannen maaottelunsa Litmanen pelasi 25. tammikuuta 2006 Etelä-Koreaa vastaan.[70] Hän oli Hjelmin jälkeen toinen rajapyykin saavuttanut suomalainen. Hän on Suomen eniten otteluita pelannut ja eniten maaleja tehnyt miespelaaja.[71]

Litmanen nousi maajoukkueen runkopelaajaksi jo EM 1992 -karsinnoissa, joiden alkaessa hän oli 19-vuotias. Hän oli mukana kaikissa kahdeksassa ottelussa, joista seitsemässä hän oli avauskokoonpanossa ja kuudessa hän pelasi täydet 90 minuuttia.[8][72] Henkilökohtaisen maaliennätyksensä Litmanen saavutti EM 1996 -karsinnoissa, joissa hän teki neljä maalia.[8][73]

Litmanen pelasi myös MM 1994- (10 ottelussa yksi maali), MM 1998- (kuudessa ottelussa kolme maalia), EM 2000- (kuudessa ottelussa yksi maali) ja MM 2002 -karsinnoissa (kahdeksassa ottelussa kaksi maalia).[74] Vuonna 2001 Suomen pelatessa Anfield Roadilla Englantia vastaan Litmasen käsi murtui ottelun tuoksinassa. Hän kuitenkin taisteli loppuun asti "hämärän rajamailla" liikkuen.[75] Hän pelasi myös EM 2004- (viidessä ottelussa ei maaleja) ja MM 2006 -karsinnoissa (kuudessa ottelussa yksi maali).[74]

Litmanen esitti paikoin erinomaisia otteita EM 2008 -karsinnoissa. Hän oli Suomen paras maalintekijä tehtyään kaksi maalia Puolaa ja yhden maalin Kazakstania vastaan. Akillesjänneleikkauksen vuoksi Litmanen oli karsinnoista pitkään poissa, mutta palasi rivistöön marraskuussa 2007 kahteen viimeiseen karsintaotteluun Azerbaidžania ja Portugalia vastaan.[76]

Litmanen jatkoi maajoukkueuraansa ja pelasi ensimmäistä Saksa-ottelua lukuunottamatta kaikissa 2010 MM-kisojen karsintaotteluissa. Maalinteossa hän onnistui kerran. Litmanen oli mukana EM 2012 -karsinnoissa, joissa hän viimeisteli rangaistuspotkusta maalin San Marinoa vastaan.[8] Maalillaan Litmasesta tuli kaikkien aikojen vanhin EM-karsintamaalin tehnyt pelaaja.[77] San Marino-ottelu on jäänyt myös Litmasen toistaiseksi viimeiseksi otteluksi Suomelle.

Perhe [muokkaa]

Litmasen isä Olavi on entinen maajoukkuetason jalkapalloilija, joka voitti Reippaassa SM-kultaa ja useita Suomen cupeja.[78] Perheeseen kuuluvat myös äiti Liisa ja nuorempi sisko Sini, joka on pelannut koripalloa SM-sarjassa.[79][80]

Litmasesta tuli isä marraskuussa 2005, kun hänen virolainen avopuolisonsa Ly Jürgenson synnytti pojan, jonka nimeksi tuli Caro. Syyskuussa 2007 Litmanen ja Jürgenson saivat toisen poikansa, Brunon.[81][82] Jürgenson on työskennellyt mallina ja edusti Viroa vuoden 1998 Miss World -kilpailussa. Harvoin julkisuudessa esiintyvä pari vieraili Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2007.[83]

Jari Litmanen on pitänyt yksityiselämänsä poikkeuksellisen tarkoin omana asianaan. Linjanveto johti takavuosina jopa homoseksuaalisuushuhujen viljelemiseen internetissä, kun jalkapalloilija ei esitellyt naisystäviään julkisuudessa.[84]

Patsashanke [muokkaa]

Litmasen kasvattajaseura Reipas oli suunnitellut Litmasen näköispatsaan sijoittamista Lahden urheilukeskuksen tai Lahden kisapuiston alueelle.[85]

Patsaan kustannuksiksi arvioitiin 100 000 euroa, jonka hankkimiseksi Reipas ja Palloliitto aloittivat varainkeruukamppanjan. Tammikuuhun 2009 mennessä varoista oli kerätty noin kolmannes.[86] Alkuperäisen suunnitelman mukaan patsas oli määrä valmistua keväällä 2009, mutta maaliskuussa 2009 Reippaan hallitus ilmoitti jäädyttäneensä hankkeen toistaiseksi ”negatiivisen julkisuuden ja taloudellisen tilanteen vuoksi”.[87] Patsasta työsti kuvanveistäjä Satu Loukkola, jonka mukaan työ ehti tulla puolivalmiiksi.[88] Litmanen oli antanut suostumuksensa hankkeelle.[85]

Hanke käynnistettiin uudelleen vuoden 2010 alussa. Lopullisen patsaan budjetti oli 80 000 euroa, ja sen veisti Reijo Huttu. Hutun luonnokset saivat kuitenkin osakseen myös ankaraa vastustusta, muun muassa Suomen kuvanveistäjäliiton taholta: "Pelaaja on kömpelö, vartalon, pään ja raajojen suhteet eivät täsmää eikä liikkeen tuntua ole saavutettu." Lahden kaupunki päätti osallistua hankkeeseen vaikka Kuvanveistäjäliiton lausunto oli tiedossa.[89] Patsas sijoitettiin Kisapuistoon ja se paljastettiin Litmasen pelinumeron 10 mukaisesti 10.10.2010 kello 12.[90] Seuraavan kevään huhtikuun 23. päivän vastaisena yönä patsas joutui ilkivallan kohteeksi. Pitkänperjantain jälkeisenä yönä patsasta yritettiin polttaa, sen jalustaa hajotettiin ja se tuhrittiin valkoisella tahmealla aineella, joka sotki patsaan kasvot.[91] Patsas turmeltiin reaktiona Litmasen HJK:n kanssa tekemään sopimukseen. Toukokuun 7. päivänä vuonna 2012 patsas vietiin Kellokosken valimolle kunnostettavaksi[92] ja palautettiin kunnostettuna takaisin paikoilleen 29. toukokuuta.[93]

Populaarikulttuuri [muokkaa]

Useat artistit ja yhtyeet ovat levyttäneet Litmasesta kertovia lauluja: Mika Sundqvistin ”Sun sisällä on pieni Litmanen” (1996), Martti Servo ja Napanderin ”Hitti-Litti Litmanen” (2000), The Blaster Masterin ”Litmanen (He’s on a Bench Again)” (2005), Tommi Läntisen ”Kevät ja minä” -kappaleen uusi versio ”Jari ja minä” (2012) ja JVG:n ”Teemu ja Jari” (2012).[94][95][96][97]

Vuonna 2012 sai ensi-iltansa Litmasesta kertova Kuningas Litmanen -dokumenttielokuva. Elokuvan on tuottanut Mika Kaurismäki ja ohjannut Arto Koskinen. He toimivat myös elokuvan käsikirjoittajina. Yle TV2:n Dokumenttiprojekti on mukana tuotannossa.[98]

Lakonisesta puhetyylistään tunnettu Litmanen lukeutuu mm. imitaattorien Jarkko Tammisen[99] ja Heikki Hilanderin esittämiin hahmoihin.[100]

Jalkapallofanit sekä kannattajat juhlistivat helmikuussa 2011 40 vuotta täyttänyttä[101] Litmasta mm. kakuin[102][103], seppelein sekä onnittelulakanoin[104].

Tilastot [muokkaa]

Seurajoukkueet [muokkaa]

Vain kansallisten sarjojen ottelut. Päivitetty 18. marraskuuta 2011.[10][105][106]
Joukkue Sarja Kausi Ottelut Maalit
Reipas Suomen lippu SM-sarja 1987 9 0
1988 26 8
1989 25 6
Suomen lippu SM-liiga 1990 26 14
HJK Suomen lippu Futisliiga 1991 27 16
MyPa Suomen lippu Veikkausliiga 1992 18 7
Ajax Alankomaiden lippu Eredivisie 1992–1993 12 1
1993–1994 30 26
1994–1995 27 17
1995–1996 26 14
1996–1997 16 6
1997–1998 25 16
1998–1999 23 11
Barcelona Espanjan lippu Primera División 1999–2000 21 3
2000–2001 0 0
Liverpool Englannin lippu Valioliiga 2000–2001 5 1
2001–2002 21 4
Ajax Alankomaiden lippu Eredivisie 2002–2003 14 5
2003–2004 6 0
Lahti Suomen lippu Veikkausliiga 2004 11 3
Hansa Rostock Saksan lippu Bundesliiga 2004–2005 13 1
Malmö Ruotsin lippu Allsvenskan 2005 2 1
2006 8 2
2007 0 0
Fulham Englannin lippu Valioliiga 2007–2008 0 0
Lahti Suomen lippu Veikkausliiga 2008 6 3
2009 13 2
2010 21 5
HJK Suomen lippu Veikkausliiga 2011 18 1

Maajoukkue [muokkaa]

Päivitetty 6. huhtikuuta 2011.[8][74]
Joukkue Kilpailu Ottelut Maalit
Flag of Finland.svg Suomi EM 1992 -karsinta 8 1
MM 1994 -karsinta 10 1
EM 1996 -karsinta 8 4
MM 1998 -karsinta 6 3
EM 2000 -karsinta 6 1
MM 2002 -karsinta 8 2
EM 2004 -karsinta 5 0
MM 2006 -karsinta 6 1
EM 2008 -karsinta 8 3
MM 2010 -karsinta 9 1
EM 2012 -karsinta 3 1
Ystävyysottelut 60 14
Yhteensä 137 32

Saavutukset [muokkaa]

Joukkuesaavutuksia [muokkaa]

Merkittävimmät henkilökohtaiset saavutukset [muokkaa]

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Litmanen, Jari & Teider, Hannu: Kultakenkä – tie mestaruuteen. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20716-0.

Dokumenttielokuvia [muokkaa]

  • Kuningas Litmanen, 2012

Lähteet [muokkaa]

  • Jalkapallon pikkujättiläinen

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Jari Litmanen Suomen Palloliitto. Viitattu 17.11.2010.
  2. ↑ a b Jari Litmanen onnellinen paluustaan 17.11.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  3. ↑ Jari Litmasen ammattilaisuran merkittävimmät loukkaantumiset Lahden Suomalainen Klubi. Viitattu 10.3.2009.
  4. ↑ Jari Litmanen kyynelehti liikutuksesta 17.11.2007. Sonera Plaza. Viitattu 22.11.2007.
  5. ↑ Litmanen jatkosta: Ei tässä mikään kiire ole 29.10.2011. YLE. Viitattu 1.3.2012.
  6. ↑ Who are the penalty kings? 15.3.2008. FIFA. Viitattu 24.9.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Jalkapallon Imelda Marcos 5.4.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.11.2009.
  8. ↑ a b c d e f g Litmanen Jari Suomen Palloliitto. Viitattu 5.3.2009.
  9. ↑ a b Jari Litmanen Ajax. Viitattu 5.3.2009. (hollanniksi)
  10. ↑ a b c d e Liigapelaajat Veikkausliiga. Viitattu 13.5.2011.
  11. ↑ Jari Litmanen Suomen urheilumuseosäätiö. Viitattu 11.10.2009.
  12. ↑ Finland – Player of the Year Awards RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  13. ↑ Lahden Reipas Suomen urheilumuseosäätiö. Viitattu 11.10.2009.
  14. ↑ Suomen Cupin historiaa Suomen Palloliitto. Viitattu 11.10.2009.
  15. ↑ FC Lahti 2009. Veikkausliiga. Viitattu 6.4.2011.
  16. ↑ a b David Endt YLE TV2, 28.9.2010, Mestareiden liigan ottelun puoliajalla.
  17. ↑ Leppänen, Janne: Jari Litmanen ja Ajax Elävä arkisto. 8.10.2010. YLE. Viitattu 6.4.2011.
  18. ↑ Netherlands – Eredivisie Top Scorers RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Netherlands – Player of the Year and Other Awards RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Jari Litmanen 123 Football. Viitattu 22.11. 2007.
  21. ↑ 1994/95: Kluivert strikes late for Ajax 24.5.1995. UEFA. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  22. ↑ a b Mestarien liigaa syksystä 1992 24.2.2006. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  23. ↑ Intercontinental Club Cup 1995 RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Vuoden parhaat Urheilutoimittajain liitto. Viitattu 10.3.2009.
  25. ↑ European Footballer of the Year (”Ballon d’Or”) 1995 RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  26. ↑ 1995/96: Juve hold their nerve 22.5.1996. UEFA. Viitattu 5.3.2009.
  27. ↑ European Competitions 1996-97 RSSSF. Viitattu 2.4.2009. (englanniksi)
  28. ↑ Kauhala, Topias: Hiljaiset sillat. Urheilulehti, 26.2.2009, 112. vsk, nro 9, s. 30–35. Helsinki: A-lehdet. ISSN 0355-6085.
  29. ↑ Suomi, L. 1280-3 BL15 ** joukkueurheilu Suomen Filateliapalvelu. Viitattu 22.3.2011.
  30. ↑ Suomen postimerkit Postimuseo. Viitattu 22.3.2011.
  31. ↑ Barcelona 1999/00 Football Squads. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Barcelona 2000/01 Football Squads. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  33. ↑ Litmanen Barcelonan miehistölistalle 17.10.2000. Turun Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  34. ↑ a b Litmanen allekirjoitti sopimuksen Liverpoolin kanssa 4.1.2001. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  35. ↑ Jari Litmanen Liverpoolfc.tv. Liverpool FC. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  36. ↑ Jari Litmanen palaa Ajaxiin 30.08.2002. MTV3. Viitattu 10.3.2009.
  37. ↑ Litmasen Ajax-sopimus purettiin etuajassa 9.4.2004. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  38. ↑ Captain’s Ball Simo Syrjävaaralle 3.12.2008. Suomen Palloliitto. Viitattu 11.10.2009.
  39. ↑ FC Lahti vahvisti Litmasen siirron 13.4.2004. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  40. ↑ Finland League Cup 2004 RSSSF. Viitattu 10.3.2009. (englanniksi)
  41. ↑ Kuningas täyttää stadionin 7.5.2004. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  42. ↑ FC Lahti vetää väkeä katsomoihin 10.5.2004. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  43. ↑ Lofty company suits Litmanen 26.4.2004. UEFA. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  44. ↑ Suuret suomalaiset Yleisradio. Viitattu 5.3.2009.
  45. ↑ Jari Litmanen Hansa Rostockiin 27.1.2005. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  46. ↑ Litmanen lähtee Rostockista 16.6.2005. Turun Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  47. ↑ Litmanen jatkaa Malmö FF:ssä 3.4.2007. Urheiluviikko. Viitattu 22.11.2007.
  48. ↑ Litmasen akillesjänne leikataan – kausi ohi 2.8.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  49. ↑ Fulham bring in three new players 31.1.2008. BBC Sport. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  50. ↑ Litmanen hakee erikoispohjallisista apua jalkavaivoihin 7.3.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.3.2009.
  51. ↑ Jari Litmanen sivussa korvavamman vuoksi 25.04.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 10.3.2009.
  52. ↑ Lehti: Hodgson kritisoi Litmasta 27.4.2008. Yle Urheilu. Viitattu 10.3.2009.
  53. ↑ Player profile: Jari Litmanen LFC History. Viitattu 2.4.2011.
  54. ↑ ”Kuningas” FC Lahden harjoituksissa 17.7.2008. Veikkausliiga. Viitattu 10.8.2008.
  55. ↑ Litmanen pelaa Ranskan juhlaottelussa 10.7.2008. Suomen Palloliitto. Viitattu 10.3.2009.
  56. ↑ Litmanen palaa Veikkausliigaan 8.8.2008. Veikkausliiga. Viitattu 10.8.2008.
  57. ↑ Lahti haastaa Interin Veikkausliiga. Viitattu 5.3.2009.
  58. ↑ Kuningas sijoitti FC Lahteen 10 000 euroa 17.12.2008. MTV3.fi. Viitattu 10.3.2009.
  59. ↑ Litmanen ottaa viikon kerrallaan 4.3.2009. Veikkausliiga. Viitattu 5.3.2009.
  60. ↑ Jari Litmanen pelaa FC Lahdessa myös kaudella 2009 16.4.2009. FC Lahti. Viitattu 16.4.2009.
  61. ↑ Eurooppa-liiga: FC Lahti upeaan voittoon 3.7.2009. Veikkausliiga. Viitattu 6.7.2009.
  62. ↑ FC Lahti jatkoon Eurooppa-liigan karsinnoissa 24.7.2009. Veikkausliiga. Viitattu 24.9.2009.
  63. ↑ Europa League 2009/10 RSSSF. Viitattu 2.4.2009. (englanniksi)
  64. ↑ Litmanen tehopäällä juhlaottelussaan 23.9.2009. Veikkausliiga. Viitattu 24.9.2009.
  65. ↑ Litmanen pelaa Lahti-cupissa 25.1.2011. Iltalehti. Viitattu 10.3.2011.
  66. ↑ Litmanen ei todennäköisesti jatka Lahdessa 11.2.2011. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 10.3.2011.
  67. ↑ HJK-pomo: Ei Litmanen Espanjassa turistina ole 9.3.2011. MTV3. Viitattu 10.3.2011.
  68. ↑ Litmanen pelaa tulevan kauden HJK:ssa 20.4.2011. Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 20.4.2011.
  69. ↑ Veikkausliiga numeroina. IS Urheilu, 2011, nro 31.10., s. 5.
  70. ↑ Jari Litmanen sai sata täyteen 25.1.2006. Suomen Palloliitto. Viitattu 10.3.2009.
  71. ↑ Finland – International Player Records RSSSF. Viitattu 10.3.2009. (englanniksi)
  72. ↑ Latecomers steal the show 1.1.2008. UEFA. Viitattu 6.11.2009. (englanniksi)
  73. ↑ Football comes home 1.1.2008. UEFA. Viitattu 6.11.2009. (englanniksi)
  74. ↑ a b c Jari Litmanen – Century of International Appearances RSSSF. Viitattu 9.9.2012. (englanniksi)
  75. ↑ Janne Kosunen: Oliko se siinä?. IS Urheilu, 2011, nro 21.2., s. 8.
  76. ↑ Jari Litmanen ja Sami Hyypiä päättävät maajoukkueuransa jatkosta talvella 22.11.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  77. ↑ Veteran Hitman Jari Litmanen Becomes The Oldest European Scorer During Finland's Victory 18.11.2010. goal.com. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  78. ↑ Veli Elohopea 21/1998. City. Viitattu 22.11.2007.
  79. ↑ Litmasen perhekin läsnä Ajaxin juhlissa 12.12.2002. Turun Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  80. ↑ Jari Litmasen sisko pääsee kentälle veljeään useammin 8.1.2002. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  81. ↑ Jo toinen pikku-Litti! 7.9.2007. Iltalehti. Viitattu 5.3.2009.
  82. ↑ Litmanen: Jalkapallo on minulle harrastus 5.5.2011. Apu-lehti. Viitattu 6.5.2011.
  83. ↑ Litti: Upeaa olla Suomessa 6.12.2007. Iltalehti. Viitattu 5.3.2009.
  84. ↑ Matti Markkola: Yksisten aika. Ylioppilaslehti, 2009, nro 7, s. 10.
  85. ↑ a b Patsashanke Jari Litmasesta toteutuu 10.3.2010. Veikkausliiga. Viitattu 11.3.2010.
  86. ↑ Litmasen patsas etenee varvas kerrallaan 8.1.2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  87. ↑ Litmaspatsas pantiin jäihin 2.3.2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  88. ↑ Loukkola surullinen ja harmissaan 2.3.2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  89. ↑ Kuvanveistäjät haukkuvat Litti-patsaan Yle.fi. 22.6.2010. Viitattu 22.6.2010.
  90. ↑ http://yle.fi/urheilu/lajit/jalkapallo/kotimaa/2010/10/litmasen_patsas_paljastettiin_2047088.html
  91. ↑ Litmasen patsasta tärveltiin Yle. Viitattu 24.4.2011.
  92. ↑ Litmasen patsas viedään valimoon 7.5.2012. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 9.5.2012.
  93. ↑ Kisapuiston Kuningas taas kotona 29.5.2012. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 29.5.2012.
  94. ↑ Kysymys 25.5.2009. iGS Tietohuoltoasema. Viitattu 24.9.2009.
  95. ↑ Hitti-Litti Litmanen Martti Servo ja Napander. Viitattu 24.9.2009.
  96. ↑ Jari ja minä Ilta-Sanomat. Viitattu 25.1.2012.
  97. ↑ Teemu ja Jari – suosikkiräppärit tekivät biisin Selänteelle ja Litmaselle (Kuuntele) 28.5.2012. YleX. Viitattu 28.5.2012.
  98. ↑ Mika Kaurismäki tuottaa dokumentin Jari Litmasesta 6.10.2010. Veikkausliiga. Viitattu 6.10.2010.
  99. ↑ Audio Jarkko Tamminen. Viitattu 24.9.2009.
  100. ↑ Harmitonta huumoria Iltalehti. Viitattu 10.3.2011.
  101. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/2011/02/1276969/kuningas-litmanen-tayttaa-40-vuotta---katso-hienot-youtube-videot
  102. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/2011/02/1277018/litmasen-patsaalle-kakku-ja-onnittelukortti---katso-kuvat
  103. ↑ http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Jari+Litmanen+saa+oman+leivonnaisen/1135263937501
  104. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/2011/02/1276976/40-vuotiasta-litmasta-muistettiin-helsingissa-erikoisella-tavalla
  105. ↑ Litmanen Football Database. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  106. ↑ Litmasen pelaajakortti Veikkausliiga. Viitattu 13.5.2011.
  107. ↑ http://yle.fi/urheilu/lajit/jalkapallo/euro2012/2010/11/litmasesta_em-karsintahistorian_vanhin_maalintekija_2152525.html

Aiheesta muualla [muokkaa]

Ajax Mestarien liigan loppuottelussa – 1995

1 Van der Sar | 2 Reiziger  | 3 Blind (C)  | 4 Rijkaard  | 5 F. de Boer  | 6 Seedorf  | 7 Finidi  | 8 Davids  | 9 R. de Boer  | 10 Litmanen  | 11 Overmars  | 12 Grim  | 13 Board  | 14 Kanu  | 15 Kluivert  | 16 Van Vossen  |
Tekninen johtaja Van Gaal

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jari_Litmanen&oldid=13103659