Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1996

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
UEFA Euro 1996
England '96
UEFA Euro 1996 logo.png
Joukkueet 16 (47 karsijasta)
Isäntämaa Englannin lippu Englanti
Ajankohta 8. kesäkuuta
30. kesäkuuta 1996
Mitalistit
– Kulta Flag of Germany.svg Saksa
– Hopea Flag of the Czech Republic.svg Tšekki
Ottelut 31
Maalit 64 (keskiarvo 2,06)
Yleisö 1 276 137 (keskiarvo 41 166)
Paras maalintekijä Englannin lippu Alan Shearer (5 maalia)
Paras pelaaja Saksan lippu Matthias Sammer

Jalkapallon EM-kisat 1996 järjestettiin Englannissa 8.–30. kesäkuuta 1996. Kyseessä oli historian kymmenes EM-turnaus, ja ensimmäinen, johon otti osaa 16 joukkuetta. Joukkuemäärä oli kaksinkertainen verrattuna edellisiin, vuoden 1992 EM-kisoihin. Jalkapallon kotimaa Englanti isännöi EM-kisoja ensimmäistä kertaa, ja kisojen slogan olikin "Football comes home."

Karsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanti selviytyi kisoihin isäntämaana automaattisesti, loput 15 joukkuetta selvisi lopputurnaukseen karsintojen kautta. Ennätykselliset 47 joukkuetta lähti tavoittelemaan viittätoista kisapaikkaa. 1990-luvun alun poliittiset mullistukset olivat kasvattaneet maajoukkueiden määrää Euroopassa. Joukkueet oli jaettu kahdeksaan karsintalohkoon, joiden kaksi parasta selvisivät suoraan EM-lopputurnaukseen lukuun ottamatta kahta huonointa lohkokakkosta, joiden täytyi pelata toisiaan vastaan puolueettomalla kentällä. Kyseinen ottelu pelattiin Liverpoolissa Hollannin ja Irlannin välillä. Hollanti voitti 2–0 ja eteni kisoihin. Karsintojen suurimpiin yllätyksiin kuului vuoden 1994 MM-kisojen pronssijoukkue Ruotsin jääminen kisojen ulkopuolelle. Hallitseva Euroopan mestari Tanska sen sijaan selvisi kisoihin.

Lopputurnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkojen suurin yllätys oli Italian jääminen alkulohkoonsa. Vuoden 1994 MM-hopeajoukkue jäi lohkossaan kolmanneksi Saksan ja Tšekin taakse. Isäntämaa Englanti aloitti hiukan vaisusti pelaamalla 1–1-tasapelin Sveitsiä vastaan. Sen jälkeen isännät kuitenkin kaatoivat Skotlannin 2–0 ja Hollannin 4–1 ja pelasivat itsensä suosikkien joukkoon. Hallitsevan Euroopan mestarin Tanskan kisat päättyivät alkulohkon kolmanteen sijaan. Pudotuspelejä leimasi puolustusvoittoinen peli. Peräti neljä pudotuspeliottelua ratkaistiin rangaistuspotkuilla, mm. molemmat välierät. Saksa eteni loppuotteluun kaatamalla isäntämaa Englannin rangaistuspotkukilpailussa. Toisessa välierässä Tšekki voitti Ranskan. Loppuottelu oli siis Saksa-Tšekki. Joukkueet olivat kohdanneet jo alkulohkossa, tuolloin Saksa voitti 2–0. Finaali oli 90 minuutin pelin jälkeen tilanteessa 1–1. Englannin EM-kisat olivat ensimmäiset aikuisten arvokisat, joissa oli käytössä jatkoajan kultaisen maalin sääntö. Saksan Oliver Bierhoff teki jatkoajan viidennellä minuutilla EM-historian ensimmäisen kultaisen maalin, joka samalla ratkaisi Saksalle maan historian kolmannen Euroopan mestaruuden.

Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkoon Englanti ja Alankomaat.

B-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkoon Ranska ja Espanja.

C-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkoon Saksa ja Tšekki.

D-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkoon Portugali ja Kroatia.

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 maalia

3 maalia

2 maalia