Saksan jalkapallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksa
Saksan jalkapallomaajoukkueen logo.png
Liitto Saksan jalkapalloliitto (Deutscher Fußball-Bund)
Valmentaja Saksan lippu Joachim Löw
Kapteeni Philipp Lahm
Eniten otteluita Lothar Matthäus (150)
Eniten maaleja Gerd Müller, Miroslav Klose (68)
FIFA-ranking 2
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 5 - 3 Flag of Germany.svg Saksa
(Basel, Sveitsi; 5. huhtikuuta 1908)
Suurinumeroisin voitto
Flag of Germany.svg Saksa 16 - 0 Flag of Russia.svg Venäjä
(Tukholma, Ruotsi; 1. heinäkuuta 1912)
Suurinumeroisin tappio
Flag of England.svg Englanti 9 - 0 Flag of Germany.svg Saksa
(Oxford, Englanti; 16. maaliskuuta 1909)
MM-kilpailut
Esiintymiset 16 (ensimmäiset 1934)
Paras sijoitus 3 mestaruutta (1954, 1974, 1990)
EM-kilpailut
Esiintymiset 9 (ensimmäiset 1972)
Paras sijoitus 3 mestaruutta (1972, 1980 ja 1996)
Mitalit
Maa: Saksan lippu Saksa
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Italia 1990
Kultaa Kultaa Sveitsi 1974
Kultaa Kultaa Länsi-Saksa 1954
Hopeaa Hopeaa Japani/Etelä-Korea 2002
Hopeaa Hopeaa Meksiko 1986
Hopeaa Hopeaa Espanja 1982
Hopeaa Hopeaa Englanti 1966
Pronssia Pronssia Etelä-Afrikka 2010
Pronssia Pronssia Saksa 2006
Pronssia Pronssia Meksiko 1970
Pronssia Pronssia Italia 1934
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Englanti 1996
Kultaa Kultaa Italia 1980
Kultaa Kultaa Belgia 1972
Hopeaa Hopeaa Itävalta/Sveitsi 2008
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 1992
Hopeaa Hopeaa Jugoslavia 1976
Pronssia Pronssia Puola/Ukraina 2012
Pronssia Pronssia Saksa 1988
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Etelä-Korea 1988 jalkapallo
Maanosaliittojen cup
Pronssia Pronssia Saksa 2005

Saksan jalkapallomaajoukkue on joukkue, joka edustaa Saksaa jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa. Joukkue on voittanut kolmesti sekä maailmanmestaruuden että Euroopan mestaruuden.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Saksan maajoukkue pelasikin ensimmäisen virallisen ottelunsa 5. huhtikuuta 1908 Baselissa Sveitsiä vastaan, oli epävirallisia otteluita järjestetty jo 1898 Pariisissa. Saksa voitti paikallisen joukkueen 12. joulukuuta 7-0 ja seuraavana päivänä toisen joukkueen 2-1. Vuotta myöhemmin 1899 eri saksalaiskokoonpanot pelasivat kahden vuoden aikana vastaavia englantilaisjoukkueita vastaan viisi ottelua. Näistä nykyään esimaaotteluina tunnetuista kohtaamisista ensimmäinen pelattiin Berliinissä 23. marraskuuta 1899 ja päättyi Englannin 2-13 vierasvoittoon. Myös muut käydyistä otteluista päättyivät englantilaisten selviin voittoihin.

Saksan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1900 Leipzigissa 86 seurajoukkueen edustajien välisessä kokouksessa. Ensimmäisinä vuosina virallisia maaotteluita ei kuitenkaan järjestetty, johtuen suurelta osin saksalaisen jalkapallon tuolloisesta voimakkaasta alueellisesta jakautumisesta. Maaottelutoiminta aktivoitui vasta mainitussa ottelussa Sveitsiä vastaan vuonna 1908, ja Sveitsistä muodostuikin saksalaiselle maaottelutoiminnalle perinteinen avausvastustaja - myös molempien maailmansotien ja toisaalta yhdistymisen jälkeiset ensimmäiset ottelut pelattiin juuri Sveitsiä vastaan.

Maajoukkueen ensimmäinen varsinainen arvoturnaus olivat Tukholman vuoden 1912 kesäolympialaiset, joissa joukkue saavutti yhä edelleen suurinumeroisimman voittonsa 16-0 Venäjää vastaan. Ottelussa Saksan Gottfried Fuchs teki kaikkiaan kymmenen maalia, joka sekin on edelleen voimassa oleva Saksan ennätys. Joukkue kantoi jo tuolloin Preussin mustavalkoisia värejä, myöskään ne eivät ole poliittisista muutoksista huolimatta kadonneet.

Vuoteen 1923 joukkue pelasi ilman valmentajaa (alkuaikojen epävirallisia joukkueita kasasi Walter Bensemann ja myöhemmin valintakomiteat), tuolloin vakanssin otti ensimmäisenä vastaan mannheimilainen kansakoulunopettaja Otto Nerz, jonka johdolla Saksa otti osaa myös ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1934 Italiassa ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa joukkue putosi jo puolivälierissä hävittyään Norjalle 0-2. Tämä on edelleen Norjan ainoa voitto Saksasta.

Kehitystä ennen sotia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berliinin kisojen jälkeen uudeksi valmentajaksi nousi entinen maajoukkuepelaaja Sepp Herberger, joka lunastikin odotukset murskaamalla seuraavana vuonna ystävyysottelussa Tanskan lukemin 8-0, ja joukkue saikin ottelun pelipaikan mukaan lempinimekseen Breslauer-Elf. Breslaun joukkue pelasi vuoden aikana 11 ottelua, voittaen niistä kymmenen. Joukkuetta pidettiinkin yhtenä ennakkosuosikeista vuoden 1938 kisojen maailmanmestariksi, kun karsinnassa Saksa voitti Ruotsinkin 5-0. Keväällä 1938 ennen MM-kisoja marssivat Saksan sotajoukot Itävaltaan, ja uusi jalkapallomaajoukkue määrättiin muodostettavaksi valiten tasapuolisesti saksalaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Ranskaan matkustikin epäyhtenäinen joukkue, joka putosi Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä on ainoa kerta kun Saksan maajoukkue ei MM-kisoissa ole selviytynyt vähintään puolivälierään (til. 2006). Sotavuosina Saksa pelasi noin 30 maaottelua 1939-42 Euroopan maita vastaan kunnes ne Stalingradin tappion myötä lopetettiin. Viimeisen kerran sodan aikana Saksan maajoukkue oli koolla 1943 jolloin se voitti harjoitusottelussa Hessenin 4-0. Saksan toiseksi suurin maaotteluvoitto tuli sekin sodan aikana 1. syyskuuta 1940 Leipzigissa Suomea vastaan 13-0. Saksa oli merkittävin ehdokas vuoden 1942 MM-kisojen isäntämaaksi, mutta sodan vuoksi niitä ei pelattu. Saksan jalkapalloliitto DFB oli alistettu 1933-38 Saksan valtakunnan urheiluliiton osastoksi (DRL) ja 1938-45 (NSRL).

Paluu sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 suljettiin Saksa kansainvälisestä jalkapallosta, eikä sen sallittu osallistua ensimmäisiin sodanjälkeisiin arvoturnauksiin. Saksan jalkapallokomitea (DFA) perustettiin 1948 ja jalkapalloliitto uudelleen 1950 ja syksyllä se hyväksyttiin uudelleen FIFAn jäseneksi.

Paluu MM-kisoihin tapahtui Sveitsissä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa hävisi alkulohkossa kansainvälistä jalkapalloa tuolloin hallinneelle Unkarille 8-3, ja tarvitsi uusintaottelun tasapisteisiin yltänyttä Turkkia vastaan päästäkseen jatkoon. Alkulohkon jälkeen maa selvitti kuitenkin tiensä loppuotteluun raivaten tieltään Jugoslavian ja Itävallan. Loppuottelussa vastaan asettui alkulohkossa ylivoimaiseksi vastukseksi osoittautunut Unkari, ja ottelu alkoikin odotetuissa merkeissä Unkarin siirtyessä kahdeksassa minuutissa 2-0 johtoon. Saksa onnistui kuitenkin kaventamaan välittömästi, ja vain yhdeksän minuuttia myöhemmin oli peli tasan. Siitä eteenpäin muodostui ottelu kiivastahtiseksi kamppailuksi, ja ratkaisu syntyi vasta 84. peliminuutilla Helmut Rahnin toisen osuman myötä. Maalin jälkeen keskittyi Unkari pelkästään hyökkäämään, ja onnistuikin maalinteossa melkein heti Saksan maalin jälkeen. Osuma kuitenkin hylättiin paitsiona ja Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Niin ottelusta itsestään kuin erityisesti sitä seuranneesta voitosta muodostui Saksassa suuri kansanjuhla, ja voitto koettiin yleisesti uuden aikakauden aluksi ja kansallistunnon palauttajaksi toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen. Mestaruuskautensa aikana Saksan maaottelutilasto oli negatiivinen, mutta siitäkin huolimatta Saksa voitti Ruotsin kisoissa alkulohkonsa ja oli lopulta neljäs. Chilen kisoissa 1962 Saksa voitti alkulohkon, jossa oli isäntämaa Chile ja Italia, mutta putosi yllättäen puolivälierässä Jugoslavialle.

Menestystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaa arvokisamenestystä saatiin odottaa vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuihin asti, jolloin Saksa selviytyi vaikeasta alkulohkosta tappioitta jatkoon, ja kaatoi jatkopeleissä Uruguayn ja Neuvostoliiton kohdaten isäntämaa Englannin loppuottelussa. Tasainen ottelu päätyi lopulta jatkoajalle, jolloin oli Saksan vuoro joutua kyseenalaisen maalitulkinnan uhriksi Englannin Geoff Hurstin toimitettua pallon maaliviivalle. Englanti voitti lopulta 4-2, Hurstin viimeisteltyä loppulukemat toisella kyseenalaisella maalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla yleisön rynnätessä jo kentälle.

Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi hävittyään välierissä dramaattisesti Italialle ottelussa, joka muistetaan Saksassa nimellä Jahrhundertspiel - vuosisadan ottelu. Italia oli siirtynyt ottelussa johtoon jo ensimmäisten peliminuuttien aikana, ja johto kestikin aina lisäajalle saakka, jolloin Karl-Heinz Schellinger teki mittavan maajoukkueuransa ainoan maalin vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajasta, jonka Saksa pelasi käytännössä alivoimalla avainpelaajiin lukeutuneen Franz Beckenbauerin taistellessa loukkaantuneena, muodostui poikkeuksellisen runsasmaalinen. Molemmat joukkueet ehtivät jo vuorollaan johtaa ottelua, kunnes Italian Gianni Rivera viimeisteli viimein 112. minuutilla lopullisiksi jääneet 4-3 numerot.

Saksa sai pitkän odottelun jälkeen lopulta MM-kisat 1974, sillä 1942 sota oli esteenä ja 1966 kisat menivät Englannille, jonka liitto oli juuri täyttänyt 100 vuotta. Kuten Münchenin olympiakisoissa, niin nytkin myös DDR:n maajoukkue selviytyi lopputurnaukseen (Suomen lohkosta). Saksa oli hallitseva Euroopanmestari ja Brasilian ohella suurin mestariehdokas, johon kisojen aikana nousivat myös olympiavoittaja Puola sekä Hollanti. Saksa voitti kotimaailmanmestaruuden Münchenin olympiastadionilla Hollantia vastaan 2-1, pelissä jossa Saksan suurimman seurajoukkueen FC Bayern Münchenin pelaajia oli peräti kuusi eli maalivahti Sepp Maier, puolustaja Georg Schwarzenbeck, libero ja kapteeni Franz Beckenbauer, Paul Breitner, joka teki rangaistuspotkusta tasoitusmaalin, Uli Hoeneß sekä voittomaalin tehnyt Gerd Müller (Der Bomber, pommittaja), joka nousi MM-kisojen kaikkien aikojen kuninkaaksi 14 osumallaan, koska 15. maali hylättiin paitsiona väärin perustein. (Vuoden 2006 kisoissa Brasilian Ronaldo teki 15. maalinsa ja ohitti Müllerin). DDR:n maajoukkue voitti Saksan 1-0 historian ainoassa kohtaamisessa Hampurissa ja DDR oli lopulta kuudes.

Argentiinan MM-kisoissa 1978 Saksa oli kuudes, mutta Espanjassa 1982 sekä Meksikossa 1986 molemmissa hopealla. Saksa selviytyi Italian 1990 kisoissa kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun ja voitti Argentiinan 1-0 ottaen samalla kolmannen maailmanmestaruuden. Samana vuonna DDR:n maajoukkue ja jalkapalloliitto (DFV) lakkautettiin ja ne liitettiin Saksan jalkapalloliittoon.

1990-luvulta 2000-luvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen 1994 ja Ranskan 1998 MM-kisoissa Saksa oli puolivälierissä, mutta Korea/Japanin 2002 kisoissa Saksa selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi historiallisessa pelissä Brasilialle 0-2. Vaikka maat olivat tuolloin MM-historian kaksi ylivoimaisesti menestyksekkäintä maata, niin vasta nyt ne kohtasivat ensi kertaa MM-lopputurnauksessa.

MM-kotikisat 2006 & EM-hopeaa 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisissa kotikisoissaan 2006 Saksa lähti haastajan asemasta. Se kuitenkin pelasi aiemmista kisoista poikkeavasti, erittäin hyökkäävää peliä, mikä tuotti tulosta. Saksa voitti alkulohkonsa ja sen jälkeen se voitti pudotuspeleissä ensin Ruotsin ja sitten Argentiinan. Saksa hävisi välierässä mestari Italialle jatkoajalla 0-2, mutta voitti pronssiottelussa Portugalin 3-1. Saksan pronssiottelun hahmoja olivat keskikenttäpelaaja Bastian Schweinsteiger, joka teki 1–0- ja 3–0-maalit sekä laukoi 2–0-maalia edeltäneen laukauksen, jonka Portugalin Petit ohjasi omaan maaliin, sekä maalivahti Oliver Kahn, joka pelasi ottelussa viimeisen maaottelunsa.

Vuoden 2008 EM-kisoissa, Itävallassa ja Sveitsissä, Saksalla oli viimeistä kertaa mukana niin kutsuttu "kultainen sukupolvi", sillä kokeneista pelaajista Michael Ballack, Christoph Metzelder, Oliver Neuville ja Jens Lehmann pelasivat tuolloin viimeisen arvoturnauksensa. Saksa avasi kisat 2–0-voitolla Puolasta mutta hävisi sitten Kroatialle 2–1. Jatkopaikka varmistui, kun Saksa voitti Itävallan Michael Ballackin vapaapotkumaalilla 1–0. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Portugalin 3–2 ja välierässä Turkin tasaisen ja intensiivisen ottelun jälkeen 3–2. EM-finaalissa Saksa hävisi Espanjalle 1–0 Fernando Torresin tehtyä ottelun ainoan maalin.

Saksan maajoukkue uudistuu, MM-pronssia 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Afrikan MM-kisoissa 2010 Saksalla oli uudistunut joukkue. Uusia pelaajia MM-joukkueessa olivat muun muassa Manuel Neuer, Jerome Boateng, Thomas Müller, Mesut Özil, Sami Khedira, Stefan Kießling, Toni Kroos, Marko Marin ja Cacau. Saksa voitti alkulohkonsa ensimmäisessä ottelussa Australian 4–0, minkä jälkeen se hävisi Serbialle Lukas Podolskin epäonnistuttua rangaistuspotkussa ja voitti Ghanan. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Englannin 4–1 ja pudotti puolivälierissä Argentiinan 4–0. Näin Saksa eteni jälleen välierään, jossa tuleva mestari Espanja voitti sen maalein 1–0 Carles Puyolin puskumaalilla. Pronssiottelussa Saksa voitti Uruguayn 3–2 ja saavutti MM-pronssia. Pronssiottelu oli Saksan 99. lopputurnausottelu.

Saksa EM-kisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan mestaruuskisoihin Saksa ei osallistunut vuonna 1960 eikä vuonna 1964, mutta karsiutui yllättäen vuoden 1968 kisoista, kun varamiehinen joukkue jäi Albaniaa vastaan 0-0 tasapeliin. Seuraavissa kolmissa kisoissa Saksa oli loppuottelussa. Belgiassa 1972 mestaruus, Jugoslaviassa 1976 tappio rangaistuspotkuilla ja Italiassa 1980 mestaruus.

Ranskan kisoissa 1984 Saksa oli viides ja kotikisoissaan 1988 kolmas (tappio välierässä mestari Hollannille). Yhdistymisensä jälkeen Saksa otti EM-hopeaa Ruotsin 1992 kisoissa ja voitti taas mestaruuden Englannin 1996 kisoissa. Hollanti/Belgia 2000 kisoissa sekä Portugalin 2004 EM-kisoissa Saksa jäi alkulohkoihin. 2008 EM-kisoissa Saksa otti taas hopeaa.

Vuoden 2012 EM-kisoihin Saksa lähti kisojen yhtenä suurimmista suosikeista, vaikka joukkueen keski-ikä oli turnauksen joukkueista nuorin.[1] Kisojen avausottelussaan Saksa kaatoi jännittävien vaiheiden jälkeen Portugalin 1–0, Mario Gómezin puskettua ottelun ainoa maali 72 minuutin pelin jälkeen.[2] Lohkon toisessa ottelussaan Saksa kukisti kisoissa pahasti alisuorittaneen Hollannin 2–1, Gomezin vastatessa jälleen Saksan maaleista.[3] Saksa jatkoi voittojen tiellä myös lohkon päätösottelussaan, kun se voitti Lukas Podolskin ja Lars Benderin maaleilla Tanskan 2–1.[4] Puolivälierissä Saksa kohtasi A-lohkossa toiseksi sijoittuneen Kreikan, joka jäi Saksan jyrän alle 4–2-luvuin.[5] Maalinteossa Saksalta onnistuivat joukkueen kapteeni Philipp Lahm, Sami Khedira, Miroslav Klose ja Marco Reus. Täten Saksa eteni neljänsissä arvokisoissa peräkkäin välieriin, jossa se kohtasi Italian. Loppuottelupaikka jäi haaveeksi, kun tiukasti puolustanut Italia eteni Mario Balotellin kahden maalin myötä jatkoon. Saksan ainoasta maalista vastasi Mesut Özil, joka onnistui lisäajalla rangaistuspotkussa.[6]

Sijoitukset arvokilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kilpailut Sijoitus
1912 Olympialaiset Neljännesvälierät
1928 Olympialaiset Puolivälierät
1930 MM-kisat ei osallistunut
1934 MM-kisat Pronssia
1936 Olympialaiset Puolivälierät
1938 MM-kisat Neljännesvälierät
1950 MM-kisat Saksa erotettuna Fifasta
1954 MM-kisat Mestari
1958 MM-kisat Neljäs
1960 EM-kisat ei osallistunut
1962 MM-kisat Puolivälierät
1964 EM-kisat ei osallistunut
1966 MM-kisat Hopeaa
1968 EM-kisat karsiutui
1970 MM-kisat Pronssia
1972 EM-kisat Mestari
1974 MM-kisat Mestari
1976 EM-kisat Hopeaa
1978 MM-kisat Puolivälierälohko
1980 EM-kisat Mestari
1982 MM-kisat Hopeaa
1984 EM-kisat Puolivälierälohko
1986 MM-kisat Hopeaa
1988 EM-kisat Välierä
1990 MM-kisat Mestari
1992 EM-kisat Hopeaa
1994 MM-kisat Puolivälierät
1996 EM-kisat Mestari
1998 MM-kisat Puolivälierät
2000 EM-kisat 1. kierros
2002 MM-kisat Hopeaa
2004 EM-kisat 1. kierros
2006 MM-kisat Pronssia
2008 EM-kisat Hopeaa
2010 MM-kisat Pronssia
2012 EM-kisat Välierät

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joachim Löw ja apuvalmentaja Hans-Dieter Flick vuonna 2006
Tehtävä Name
Päävalmentaja Flag of Germany.svg Joachim Löw
Apuvalmentaja Flag of Germany.svg Hans-Dieter Flick
Maalivahtivalmentaja Flag of Germany.svg Andreas Köpke
Kuntovalmentaja Flag of the United States.svg Shad Forsythe
Kuntovalmentaja Flag of Germany.svg Yann-Benjamin Kugel
Kuntovalmentaja Flag of Canada.svg Darcy Norman
Henkinen valmentaja Flag of Germany.svg Dr. Hans-Dieter Hermann
Joukkueenjohtaja Flag of Germany.svg Oliver Bierhoff
Urheiluohjaaja vapaa
Pääkykyjenetsijä Flag of Switzerland.svg Urs Siegenthaler
Kykyjenetsijä Flag of Germany.svg Christofer Clemens
Lääkäri Flag of Germany.svg Professor Dr Tim Meyer
Lääkäri Flag of Germany.svg Dr. Hans-Wilhelm Müller-Wohlfahrt
Lääkäri Flag of Germany.svg Dr. Josef Schmitt
Lääkäri Flag of Germany.svg Dr. Lutz Hänsel
Fysioterapeutti Flag of Germany.svg Wolfgang Bunz
Fysioterapeutti Flag of Germany.svg Klaus Eder
Fysioterapeutti Flag of Germany.svg Christian Huhn
Fysioterapeutti Flag of Germany.svg Christian Müller

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24. tammikuuta 2014 Englantia vastaan pelattuun otteluun nimetyt pelaajat. Maaottelut ja maalit päivitetty 14. helmikuuta 2014.

# Pelaaja Paikka Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura
12
René Adler
M
15. tammikuuta 1985 (ikä 29)
12
0
Saksan lippu Hamburger SV
22
Roman Weidenfeller
M
6. elokuuta 1980 (ikä 33)
1
0
Saksan lippu Borussia Dortmund
3
Marcel Schmelzer
P
22. tammikuuta 1988 (ikä 26)
15
0
Saksan lippu Borussia Dortmund
4
Benedikt Höwedes
P
1. maaliskuuta 1988 (ikä 26)
18
1
Saksan lippu Schalke 04
5
Mats Hummels
P
16. joulukuuta 1988 (ikä 25)
28
2
Saksan lippu Borussia Dortmund
16
Philipp Lahm (kapteeni)
P
11. marraskuuta 1983 (ikä 30)
104
5
Saksan lippu Bayern München
7
Marcell Jansen
P
4. marraskuuta 1985 (ikä 28)
44
3
Saksan lippu Hamburger SV
17
Per Mertesacker
P
29. syyskuuta 1984 (ikä 29)
95
4
Englannin lippu Arsenal
20
Jérôme Boateng
P
3. syyskuuta 1988 (ikä 25)
36
0
Saksan lippu Bayern München
20
Heiko Westermann
P
14. elokuuta 1983 (ikä 30)
27
4
Saksan lippu Hamburger SV
2
Sven Bender
KK
27. huhtikuuta 1989 (ikä 24)
7
0
Saksan lippu Borussia Dortmund
8
Bastian Schweinsteiger
KK
1. elokuuta 1984 (ikä 29)
100
23
Saksan lippu Bayern München
9
André Schürrle
KK
6. marraskuuta 1990 (ikä 23)
30
11
Englannin lippu Chelsea
10
Julian Draxler
KK
20. syyskuuta 1993 (ikä 20)
10
1
Saksan lippu Schalke 04
11
Mesut Özil
KK
15. lokakuuta 1988 (ikä 25)
52
17
Englannin lippu Arsenal
13
Thomas Müller
KK
13. syyskuuta 1989 (ikä 24)
47
16
Saksan lippu Bayern München
15
Lars Bender
KK
27. huhtikuuta 1989 (ikä 24)
17
4
Saksan lippu Bayer Leverkusen
6
Sami Khedira
KK
4. huhtikuuta 1987 (ikä 27)
44
4
Espanjan lippu Real Madrid
18
Toni Kroos
KK
4. tammikuuta 1990 (ikä 24)
41
5
Saksan lippu Bayern München
19
Mario Götze
KK
3. kesäkuuta 1992 (ikä 21)
26
6
Saksan lippu Bayern München
21
Marco Reus
KK
31. toukokuuta 1989 (ikä 24)
19
7
Saksan lippu Borussia Dortmund
24
Sidney Sam
KK
31. tammikuuta 1988 (ikä 26)
5
0
Saksan lippu Bayer Leverkusen
14
Max Kruse
H
19. maaliskuuta 1988 (ikä 26)
6
1
Saksan lippu Borussia Mönchengladbach

Kutsutut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

Pelaaja Paikka Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
Manuel Neuer
M
27. maaliskuuta 1986 (ikä 28)
44
0
Saksan lippu Bayern München Flag of Italy.svg Italia, 15. marraskuuta 2013
Ron-Robert Zieler
M
12. helmikuuta 1989 (ikä 25)
2
0
Saksan lippu Hannover 96 Flag of Sweden.svg Ruotsi, 15. lokakuuta 2013
Marc-André ter Stegen
M
30. huhtikuuta 1992 (ikä 21)
3
0
Saksan lippu Borussia Mönchengladbach Flag of the United States.svg Yhdysvallat, 2. kesäkuuta 2013
Dennis Aogo
P
14. tammikuuta 1987 (ikä 27)
12
0
Saksan lippu Schalke 04 Flag of the United States.svg Yhdysvallat, 2. kesäkuuta 2013
Philipp Wollscheid
P
6. maaliskuuta 1989 (ikä 25)
2
0
Saksan lippu Bayer Leverkusen Flag of the United States.svg Yhdysvallat, 2. kesäkuuta 2013
Andreas Beck
P
13. maaliskuuta 1987 (ikä 27)
9
0
Saksan lippu 1899 Hoffenheim Flag of Ecuador.svg Ecuador, 29. toukokuuta 2013
Lukas Podolski
KK
4. kesäkuuta 1985 (ikä 28)
111
46
Englannin lippu Arsenal Flag of Paraguay.svg Paraguay, 14. elokuuta 2013
İlkay Gündoğan
KK
24. lokakuuta 1990 (ikä 23)
8
2
Saksan lippu Borussia Dortmund Flag of Paraguay.svg Paraguay, 14. elokuuta 2013
Aaron Hunt
KK
4. syyskuuta 1986 (ikä 27)
3
0
Saksan lippu Werder Bremen Flag of the United States.svg Yhdysvallat, 2. kesäkuuta 2013
Stefan Reinartz
KK
1. tammikuuta 1989 (ikä 25)
3
0
Saksan lippu Bayer Leverkusen Flag of the United States.svg Yhdysvallat, 2. kesäkuuta 2013
Nicolai Müller
KK
25. syyskuuta 1987 (ikä 26)
2
0
Saksan lippu Mainz 05 Flag of the United States.svg Yhdysvallat, 2. kesäkuuta 2013
Roman Neustädter
KK
18. helmikuuta 1988 (ikä 26)
2
0
Saksan lippu Schalke 04 Flag of the United States.svg Yhdysvallat, 2. kesäkuuta 2013
Patrick Herrmann
KK
12. helmikuuta 1991 (ikä 23)
0
0
Saksan lippu Borussia Mönchengladbach Flag of Kazakhstan.svg Kazakstan, 26. maaliskuuta 2013
Miroslav Klose
H
9. kesäkuuta 1978 (ikä 35)
130
68
Italian lippu Lazio Flag of Italy.svg Italia, 15. marraskuuta 2013
Mario Gómez
H
10. heinäkuuta 1985 (ikä 28)
59
25
Italian lippu Fiorentina Flag of the Faroe Islands.svg Färsaaret, 10. syyskuuta 2013

Edelliset kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot
Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot
Maanosaliittojen cupin kokoonpanot

Eniten maaotteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla on lista 20 pelaajasta, jotka ovat pelanneet eniten otteluita Saksan maajoukkueessa. Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen kokoonpanossa. Tilastot on päivitetty 14. huhtikuuta 2014.

Lothar Matthäus on eniten otteluita pelannut pelaaja maajoukkuehistoriassa 150 ottelullaan.
# Pelaaja Aika Ottelut Maalit
1 Lothar Matthäus 1980–2000 150 23
2 Miroslav Klose 2001– 131 68
3 Lukas Podolski 2004– 112 46
4 Jürgen Klinsmann 1987–1998 108 47
5 Jürgen Kohler 1986–1998 105 2
Philipp Lahm 2004– 105 5
7 Franz Beckenbauer 1965–1977 103 14
8 Thomas Häßler 1988–2000 101 11
Bastian Schweinsteiger 2004– 101 24
10 Michael Ballack 1999–2010 98 42
11 Berti Vogts 1967–1978 96 1
Per Mertesacker 2004– 96 4
13 Sepp Maier 1966–1979 95 0
Karl-Heinz Rummenigge 1976–1986 95 45
15 Rudi Völler 1982–1994 90 47
16 Andreas Brehme 1984–1994 86 8
Oliver Kahn 1995–2006 86 0
18 Andreas Möller 1988–1999 85 29
19 Arne Friedrich 2002–2011 82 1
20 Karlheinz Förster 1978–1986 81 2
Wolfgang Overath 1963–1974 81 17
Bernd Schneider 1999–2008 81 4

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla on lista 13 pelaajasta, jotka ovat tehneet eniten maaleja Saksan maajoukkueessa. Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen kokoonpanossa. Tilastot on päivitetty 14. huhtikuuta 2014.

Gerd Müller (yläpuolella) ja Miroslav Klose (bottom) ovat Saksan maajoukkuehistorian eniten maaleja tehneet pelaajat 68 maalilla.


# Pelaaja Aika Maalit Ottelut Keskiarvo
1 Gerd Müller 1966–1974 68 62 1.13
Miroslav Klose 2001–2014 68 131 0.53
3 Jürgen Klinsmann 1987–1998 47 108 0.45
Rudi Völler 1982–1994 47 90 0.52
5 Lukas Podolski 2004–2018 46 112 0.42
6 Karl-Heinz Rummenigge 1976–1986 45 95 0.48
7 Uwe Seeler 1954–1970 43 72 0.60
8 Michael Ballack 1999–2010 42 98 0.43
9 Oliver Bierhoff 1996–2002 37 70 0.53
10 Fritz Walter 1940–1958 33 61 0.54

Kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla on lista Saksan jalkapallomaajoukkueen kapteeneista.

Philipp Lahm, Saksan jalkapallomaajoukkueen nykyinen kapteeni.
Pelaaja Aika Ottelut
Fritz Szepan 1934–1939 30
Paul Janes 1939–1942 31
Fritz Walter 1951–1956 30
Hans Schäfer 1957–1962 16
Helmut Rahn 1957–1959 8
Herbert Erhardt 1959–1962 18
Uwe Seeler 1961–1970 40
Wolfgang Overath 1968–1971 14
Franz Beckenbauer 1971–1977 50
Berti Vogts 1977–1978 20
Bernard Dietz 1978–1981 19
Karl-Heinz Rummenigge 1981–1986 50
Harald Schumacher 1984–1986 11
Klaus Allofs 1986–1987 7
Lothar Matthäus 1987–1999 73
Jürgen Klinsmann 1995–1998 36
Oliver Bierhoff 1998–2001 22
Oliver Kahn 2000–2006 48
Michael Ballack 2004–2010 54
Philipp Lahm 2009– 45


Muita viime aikoina maajoukkueessa esiintyneitä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen päävalmentaja Joachim Löw

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Vuodet O M Saavutuksia
Klaus Allofs 1978-1988 56 17 EM-kulta 1980
Klaus Augenthaler 1983-1990 27 0 MM-kulta 1990
Markus Babbel 1995-2000 51 1 EM-kulta 1996
Franz Beckenbauer 1965-1977 103 14 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uwe Bein 1989-1993 17 3 MM-kulta 1990
Thomas Berthold 1985-1994 62 1 MM-kulta 1990
Oliver Bierhoff 1996-2002 70 36 EM-kulta 1996
Fredi Bobic 1994-2004 37 10 EM-kulta 1996
Marco Bode 1995-2002 40 9 EM-kulta 1996
Rainer Bonhof 1972-1981 53 9 EM-kulta 1972 ja 1980, MM-kulta 1974
Andreas Brehme 1984-1994 86 8 MM-kulta 1990
Paul Breitner 1971-1982 48 10 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Hans-Peter Briegel 1979-1986 72 4 EM-kulta 1980
Guido Buchwald 1984-1994 76 4 MM-kulta 1990
Edmund Conen 1934-1941 28 27 MM-pronssi 1934
Bernhard Cullmann 1973-1980 40 6 MM-kulta 1974, EM-kulta 1980
Bernard Dietz 1974-1981 53 0 EM-kulta 1980
Dieter Eilts 1993-1997 31 0 EM-kulta 1996
Horst Eckel 1952-1958 32 0 MM-kulta 1954
Herbert Erhardt 1953-1962 50 1 MM-kulta 1954
Klaus Fischer 1977-1982 45 32 MM-hopea 1982
Heinz Flohe 1970-1978 39 8 MM-kulta 1974
Bernd Förster 1979-1984 33 0 EM-kulta 1980
Karl-Heinz Förster 1978-1986 81 2 EM-kulta 1980
Steffen Freund 1995-1998 21 0 EM-kulta 1996
Jürgen Grabowski 1966-1974 44 5 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Helmut Haller 1958-1970 33 13 MM-hopea 1966
Thomas Häßler 1988-2000 101 11 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Thomas Helmer 1990-1998 68 5 EM-kulta 1996
Jupp Heynckes 1967-1976 39 14 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uli Hoeneß 1972-1976 35 5 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Karl Hohmann 1930-1937 26 20 MM-pronssi 1934
Bernd Hölzenbein 1973-1978 40 5 MM-kulta 1974
Horst-Dieter Höttges 1965-1974 66 1 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Horst Hrubesch 1980-1982 21 6 EM-kulta 1980
Bodo Illgner 1987-1994 54 0 MM-kulta 1990
Paul Janes 1932-1942 71 7 MM-pronssi 1934
Jens Jeremies 1997-2004 55 1 MM-hopea 2002
Oliver Kahn 1995-2006 86 0 EM-kulta 1996, MM-kulta 2006
Manfred Kaltz 1975-1983 69 8 EM-kulta 1980
Jürgen Klinsmann 1987-1998 108 47 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Bernhard Klodt 1950-1959 19 3 MM-kulta 1954
Stanislaus Kobierski 1931-1934 26 9 MM-pronssi 1934
Jürgen Kohler 1986-1998 105 2 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Werner Kohlmeyer 1951-1955 22 0 MM-kulta 1954
Andreas Köpke 1990-1998 59 0 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
 
Nimi Vuodet O M Saavutuksia
Erwin Kremers 1972-1974 15 3 EM-kulta 1972
Stefan Kuntz 1993-1997 25 6 EM-kulta 1996
Jens Lehmann 1998-2008 61 0 MM-hopea 2002, EM-hopea 2008
Ernst Lehner 1933-1942 65 31 MM-pronssi 1934
Werner Liebrich 1951-1956 16 0 MM-kulta 1954
Pierre Littbarski 1981-1990 73 18 MM-kulta 1990
Felix Magath 1977-1986 43 3 EM-kulta 1980
Karl Mai 1953-1959 21 1 MM-kulta 1954
Sepp Maier 1966-1979 95 0 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Lothar Matthäus 1980-2000 150 23 EM-kulta 1980, MM-kulta 1990
Andreas Möller 1988-1999 85 29 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Max Morlock 1950-1958 26 21 MM-kulta 1954
Gerd Müller 1966-1974 62 68 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Hansi Müller 1978-1983 42 5 EM-kulta 1980
Günter Netzer 1965-1975 37 6 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Wolfgang Overath 1963-1974 81 17 MM-kulta 1974
Hans Pflügler 1987-1990 11 0 MM-kulta 1990
Jupp Posipal 1951-1956 32 1 MM-kulta 1954
Helmut Rahn 1951-1960 40 21 MM-kulta 1954
Karl-Heinz Riedle 1988-1994 42 16 MM-kulta 1990
Stefan Reuter 1987-1998 69 2 MM-kulta 1990
EM-kulta 1996
Karl-Heinz Rummenigge 1976-1986 95 45 EM-kulta 1980
Hans Schäfer 1952-1962 39 15 MM-kulta 1954
Karl-Heinz Schnellinger 1958-1971 47 1 MM-hopea 1966
Mehmet Scholl 1995-2002 36 8 EM-kulta 1996
Harald Schumacher 1979-1986 76 0 EM-kulta 1980
Willi Schulz 1959-1970 66 0 MM-hopea 1966
Bernd Schuster 1979-1984 21 4 EM-kulta 1980
Georg Schwarzenbeck 1971-1978 44 0 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uwe Seeler 1958-1970 72 43 MM-hopea 1966
Uli Stielike 1975-1984 42 3 EM-kulta 1980
Thomas Strunz 1990-1999 41 1 EM-kulta 1996
Fritz Szepan 1929-1939 34 8 MM-pronssi 1934
Olaf Thon 1984-1998 52 3 MM-kulta 1990
Hans Tilkowski 1957-1967 39 0 MM-hopea 1966
Toni Turek 1950-1954 20 0 MM-kulta 1954
Rudi Völler 1982-1994 90 47 MM-kulta 1990
Berti Vogts 1967-1978 96 1 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Fritz Walter 1940-1958 61 33 MM-kulta 1954
Ottmar Walter 1950-1956 21 10 MM-kulta 1954
Wolfgang Weber 1964-1974 53 2 MM-hopea 1966
Herbert Wimmer 1968-1976 36 4 MM-kulta 1974
Christian Wörns 1992-2005 66 0 EM-hopea 1992
Christian Ziege 1993-2004 72 9 EM-kulta 1996

Vaikutus kulttuuriin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan maajoukkueen kannattajia Bochumissa vuonna 2006.

Toisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyyden osoittaminen ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä Saksassa. Saksan sodanjälkeisen maajoukkueen vihreä vieraspeliasu vaihdettiin syksyllä 2004 alkuperäiseen punaiseen ja Saksassa vuonna 2006 järjestetyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut toivat muutoksen. Ensimmäistä kertaa ennennäkemätön määrä saksalaisia kannatti joukkuettaan pitäen Saksan lippuja näkyvästi esillä esimerkiksi autoissa ja ikkunoissa.[7] Vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen aikana liput olivat jälleen esillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]